Rock, pop, alternative ›

Se on nyt sitten siinä. ;)
 
http://www.aamulehti.fi/kulttuuri/s … n-absoluuttinen-paremmuusjarjestys/

melodian tekijä: Se on nyt sitten siinä. ;)
 
http://www.aamulehti.fi/kulttuuri/s … n-absoluuttinen-paremmuusjarjestys/
 
Vähän sinne päin, mutta paras kappale Eleanor Rigby pitäisi olla ykkösenä ja paskin kappale She Loves You viimeisenä. Imelänlaiska The Long and Winding Road myös aivan liian ylhäällä.

Hargon: Vähän sinne päin, mutta paras kappale Eleanor Rigby pitäisi olla ykkösenä ja paskin kappale She Loves You viimeisenä. Imelänlaiska The Long and Winding Road myös aivan liian ylhäällä.
 
Ei tuo järjestys itseäkään miellytä, mutta tämä kun on makukysymys niin turha alkaa päätään vaivaamaan. Tämän lisäksi tuo "paras biisi" vaihtelee ajanmyötä kokoajan.

Hargon: Vähän sinne päin, mutta paras kappale Eleanor Rigby pitäisi olla ykkösenä ja paskin kappale She Loves You viimeisenä. Imelänlaiska The Long and Winding Road myös aivan liian ylhäällä.
 
The Long and Winding Roadin imelyyden voin allekirjoittaa, mutta onhan She Loves You nyt aivan huikea biisi! Ei mutta, mielipiteitähän on monenlaisia, mutta jos jokin asia on selvä viimeistäään tuota listaa katsoessa, niin kaikista 211 kappaleesta ylivoimainen enemmistö on hienosti sävellettyjä teoksia, joille varmasti löytyy fanittajansa. Itsekin löydän vielä 180. sijan paikkeilta kappaleita, joita laitan soimaan mielellään.
 
Tämän lisäksi osasta kappaleista löytyy lukuisia innovaatioita, jotka ovat sävellystekniikaltaan tai puhtaasti soundimaailmoiltaan vaikuttaneet lukuisten muiden musiikkityylien kehitykseen tai syntyyn. Jos joku vielä ihmettelee, miksi Beatles on yhä niin iso juttu, niin juuri siksi. Ei ole nimittäin ihan triviaalia tehdä alle kymmenen vuoden uran aikana tuommoista määrää pop-sävellyksiä, jotka yhä vuosikymmenten jälkeen yhdistävät miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa.
 
Taidankin tämän listan innoittamana laittaa tuon Spotify-playslistin soimaan.

Mutta kyllä Glass Onion vaan on sitten hieno renkutus, prkl. Ja jos samalla lätyllä pysytään, niin hieno on kyllä Dear Prudencekin.

She Loves You nyt aivan huikea biisi!
 
No niin on. S'ooppaskaa nähänykkään.

melodian tekijä: Se on nyt sitten siinä. ;)
 
http://www.aamulehti.fi/kulttuuri/s … n-absoluuttinen-paremmuusjarjestys/
 
Kansas City/Hey-Hey-Hey_Hey (sijalla 202) on Beatlesin parhaita covereita.
Ei Twist and Shoutin tai Rock'n'Roll Musicin veroinen, mutta parempi kuin Roll Over Beethoven.

Hargon: Vähän sinne päin, mutta paras kappale Eleanor Rigby pitäisi olla ykkösenä ja paskin kappale She Loves You viimeisenä. Imelänlaiska The Long and Winding Road myös aivan liian ylhäällä.
 
Mun mielestä ObladiOblada on kamalista kamalin kammotus. Mutta on kyllä aivan huikeita biiisejä paljon. Ihan käsittämättömän monta itseasiassa.

jukkajylli: Mun mielestä ObladiOblada on kamalista kamalin kammotus. Mutta on kyllä aivan huikeita biiisejä paljon. Ihan käsittämättömän monta itseasiassa.
 
Se on kyllä omituisella tavalla hirveä. Itse asiassa Anthologyllä oleva versio on jotenkin jamaikalaisempi eikä niin öklö.
 
Nämä täntyyppiset jutut ovat McCartneyn erikoisuuksia, joista ei aina tiedä onko ne tavallaan osa kokonaistaideteosta jollain kierolla ja nerokkaalla tavalla, vai onko ne vain ohilaukauksia.
 
Minusta What Goes On kuulostaa myös aivan hirveältä. Ringon piti taas laulaa joku biisi ja kyhättiin tämmöinen.

1. Jos Beatles-kappaleet pitää laittaa paremmuusjärjestykseen olisi parempi jättää coverit pois koska olisihan se nyt outoa jos vaikkapa Carl Perkins tai Larry Williams olisi säveltänyt parhaan Beatles-kappaleen.
 
2. CRY FOR A SHADOW puuttuu!!! Kappale on täysin olennainen ja jo sen takia koko arviointi pitäisi alkaa uudelleen alusta.
 
3. Arvioissa heijastuu raadin suomalaisuus esim. kappaleiden Ticket to Ride, And Your Bird Can Sing ja Dear Prudence korkeana sijoituksena (matalana sijoitusta ilmaisevana lukuna).
 
4. Jaksaa kummastuttaa kappaleiden I'll Get You ja There's a Place suht huono sijoitus, mikä ilmentänee valmiiksipureskeltua Beatles-narratiivia jonka toistamista tämä "tutkimus" paljolti valitettavasti on.

velipesonen: 4. Jaksaa kummastuttaa kappaleiden I'll Get You ja There's a Place suht huono sijoitus, mikä ilmentänee valmiiksipureskeltua Beatles-narratiivia jonka toistamista tämä "tutkimus" paljolti valitettavasti on.
 
There's A Place on kypsä outolintu ekan levyn seassa. Lennon pohtinut syntyjä syviä jo hyvin aikaisin, Fab Four alkoi tehdä samanlaisia lauluja vasta Rubber Soul ja Revolver -albumeille.

Mitä muuten tarkoittaa ilmaisu "kaikki virallisilla albumeilla, singlellä ja EP:illä julkaistut kappaleet"?
 
Nykyinen Beatles-katalogi on kanonisoitu vuonna 1987 cd-julkaisun yhteydessä. Se koostuu UK:ssa alunperin julkaistuista albumeista (mukana ei ole kokoelmaa "Collection of Beatles Oldies" ) , vuoden 1978 "Magical Mystery Tour", joka perustuu USA:ssa alunperin julkaistuun albumiin sekä uudesta kaksiosaisesta kokoelmasta "Past Masters".
 
Tässä katalogissahan on eri versioita samoista biiseistä, eikä tuossa listassa ole eritelty kumpaa versiota arvion pohjana on käytetty.
 
Nykyiseen viralliseen katalogiin ei kuulu singlejä tai EP:itä, vaan kaikki musiikki on saatavissa albumeilla.
 
Sinänsä hauska kuriositeetti on, että kilvan voittaneen biisin "Strawberry Fields Forever" nykykatalogiin kuuluva stereo-versio on julkaistu alunperin Saksassa vuonna 1971 albumilla "Magical Mystery Tour Plus Other Songs". Ei siis kovin virallinen alkuperäinen julkaisu :)
 
Vielä vähän Edittiä: "Rain"in stereo-versio on julkaistu ensimmäisen kerran albumilla "Hey Jude".

velipesonen: 2. CRY FOR A SHADOW puuttuu!!! Kappale on täysin olennainen ja jo sen takia koko arviointi pitäisi alkaa uudelleen alusta.
 
No ei nyt liioitella.
 
velipesonen: Arvioissa heijastuu raadin suomalaisuus esim. kappaleiden Ticket to Ride, And Your Bird Can Sing ja Dear Prudence korkeana sijoituksena (matalana sijoitusta ilmaisevana lukuna).
 
Ei kai siinä voi heijastua suomalaisuus, kun kyseessä on suomalaisten tekemä listaus? Ja avaapa hiukan miksi "And Your Bird Can Sing"? on jollakin tavalla erityisen suomalainen kappale.
 
Jaksaa kummastuttaa kappaleiden I'll Get You ja There's a Place suht huono sijoitus, mikä ilmentänee valmiiksipureskeltua Beatles-narratiivia jonka toistamista tämä "tutkimus" paljolti valitettavasti on.
 
Luulen, että tämän "tutkimuksen" ei ole tarkoituskaan olla mikään akateeminen tutkimus, ja kappaleita voi muutenkin olla aika vaikea sijoittaa mihinkään absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen.
 
Jos kyseessä olisi jonkinlainen "merkittävimmät" -listaus, niin sitten ainakin "There's a Place" voisi olla korkeammalla, mutta jonkun tai joidenkin yksittäisten ihmisten mielipiteisiinhän se pohjautuisi silloinkin.

Kymmenen kärjen osalta Lennon voittaa muut 6-2-2. Tämäkin taitaa olla sitä valmiiksi pureskeltua Beatles-narratiivia kuin myös se, että Maccan kaksi parasta on Revolverilta.

GiovanniDiRondo: Mitä muuten tarkoittaa ilmaisu "kaikki virallisilla albumeilla, singlellä ja EP:illä julkaistut kappaleet"?
 
Nykyinen Beatles-katalogi on kanonisoitu vuonna 1987 cd-julkaisun yhteydessä. Se koostuu UK:ssa alunperin julkaistuista albumeista (mukana ei ole kokoelmaa "Collection of Beatles Oldies" ) , vuoden 1978 "Magical Mystery Tour", joka perustuu USA:ssa alunperin julkaistuun albumiin sekä uudesta kaksiosaisesta kokoelmasta "Past Masters".
 
Tässä katalogissahan on eri versioita samoista biiseistä, eikä tuossa listassa ole eritelty kumpaa versiota arvion pohjana on käytetty.
 
Nykyiseen viralliseen katalogiin ei kuulu singlejä tai EP:itä, vaan kaikki musiikki on saatavissa albumeilla.
 
Sinänsä hauska kuriositeetti on, että kilvan voittaneen biisin "Strawberry Fields Forever" nykykatalogiin kuuluva stereo-versio on julkaistu alunperin Saksassa vuonna 1971 albumilla "Magical Mystery Tour Plus Other Songs". Ei siis kovin virallinen alkuperäinen julkaisu :)
 
Vielä vähän Edittiä: "Rain"in stereo-versio on julkaistu ensimmäisen kerran albumilla "Hey Jude".
 
Kyllä! Kyllä! Tämä johtaa pohtimaan miksi levyjä on yleensäkin julkaistu. Niitä on aikojen saatossa julkaistu hyvin monista syistä ja Beatlesin kohdalla tekeleiden korkea-arvoinen taiteellisuus hieman hämää, kysehän oli eräästä oleellisesta välineestä kiihdyttää Beatlesin ympärille kyhättyä bisnestä ja ihan hyvinhän tuo kieltämättä kiihtyi.
 
Hämäävyyttä jatkaa levynkansien tyylikkyys.
 
Minusta sopivaa olisi ollut listata kaikki julki saatetut Beatles-originaalit sellaisina versioina kuin ne aivan ensimmäiseksi oli julkaistu. Siis ei covereita, ei bootleg-harjoitelmia, ei pelkästään muille tehtyjä biisejä, mutta Polydor-Beatles kyllä ja postuumi- ynnä reunion-Beatles kyllä.

Marlowe: Ei kai siinä voi heijastua suomalaisuus, kun kyseessä on suomalaisten tekemä listaus? Ja avaapa hiukan miksi "And Your Bird Can Sing"? on jollakin tavalla erityisen suomalainen kappale.
 
Onhan se sitä melankolista suomi-iskelmää kuten on myöskin Things We Said Today mutta kovemmalla "edgellä". Suomalaiseen puree juuri tuo rytmisesti kontrastoiva väliosa.
 
Luulen, että tämän "tutkimuksen" ei ole tarkoituskaan olla mikään akateeminen tutkimus, ja kappaleita voi muutenkin olla aika vaikea sijoittaa mihinkään absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen.
 
Tämä on mielenkiintoinen tutkimus siitä mitä mieltä tietynlaiset ihmiset jostain asiasta ovat. Tutkimuksen puuhamies piti tarpeellisena selvittää juuri absoluuttinen paremmuus ja menetelmäksi valitsi periaatteessa haastattelututkimuksen eli Levyraadin.

Aikaisemmassa uutísessa puhuttiin "asiantuntijaryhmästä" ja "menetelmästä"
 
http://www.aamulehti.fi/kulttuuri/s … n-absoluuttinen-paremmuusjarjestys/
 
Sitten uudessa uutisessa puolestaan olikin kyse "toimittajan tutuista" ja "levyraadista".
 
http://www.aamulehti.fi/kulttuuri/a … a=1.266438350.1341258081.1473053511
 
Ymmärrän kyllä alkuperäisen uutiseen liittyvän ironisen sävyn, mutta on tässä vähän journalistinen ote kateissa.
 
Eli 100 jotakin, kenties mitä kaveria, on kuunnellut viikottaiin Beatlesin 2009 remasteroitujen stereoraitojen (jonkun yksilöimättömän version) ja antanut sile pisteet ja niistä muodostettujen keskiarvojen perusteella on määritelty biisien paremmuusjärjestys.
 
On totta, että tilastollinen menetelmä antaa itse asiassa varsin hyvän kuvan mitattavasta asiasta, ja onhan itse aineistolla tieteellistä relevanssia, mutta tietenkin olisi sitten analyysin paikka miettiä mitä testillä mitataan.
 
Beatleshän on jonkinlainen musiikkimaailman Kim-Jung-On.
 
Beatleshän keksi päällekkäisäänityksen, rock-musiikin, technon ja heavy metallin.
 
Ja tuottajat sekä Yoko Ono olivat musiikin esteenä ja Dave Dexter Jr. oli roisto.
 
Yhdyn silti käsitykseen että todella hienoja hienoja biisejä Beatles on tehnyt lyhyessä ajassa (noin 7 vuoden aikana itse asiassa) ettei sitä oikeastaan voi edes käsittää.

velipesonen:
 
3. Arvioissa heijastuu raadin suomalaisuus esim. kappaleiden Ticket to Ride, And Your Bird Can Sing ja Dear Prudence korkeana sijoituksena (matalana sijoitusta ilmaisevana lukuna).
 
Tämäkin lienee totta,
 
Esimerkiksi "She's a Woman" joka on Beatlesin ja jopa koko McCartneyn tuotannossakin hämmentävän autenttisella otteella esitetty roots-numero, aivan täydellinen helmi, ei uppoa suomalaiseen tasarytmiseeen tangomarkkina-kansaan ja on sijalla 171.
 
Biisihän on lähes Sir Douglas Quintetin parhaimpien aikojen tasoa.
 
Kyllä ihmisen joka on vähänkin enemmän musiikin kanssa tekemisissä pitäisi osata tätä biisiä arvostaa. Mutta tämä on nyt tietysti vain minun mielipide.
 
Toisaalta olisiko kyse siitä, että kun kyseessä on harvoin kuultu singlen B-puoli (sitähän ei ollut edes vuoden 1976 Rock and Roll Music-kokoelmalla) niin ennakkoasenteet ovat painaneet pisteet heikoiksi.

GiovanniDiRondo: Tämäkin lienee totta,
 
Esimerkiksi "She's a Woman" joka on Beatlesin ja jopa koko McCartneyn tuotannossakin hämmentävän autenttisella otteella esitetty roots-numero, aivan täydellinen helmi, ei uppoa suomalaiseen tasarytmiseeen tangomarkkina-kansaan ja on sijalla 171.
 
Biisihän on lähes Sir Douglas Quintetin parhaimpien aikojen tasoa.
 
Kyllä ihmisen joka on vähänkin enemmän musiikin kanssa tekemisissä pitäisi osata tätä biisiä arvostaa. Mutta tämä on nyt tietysti vain minun mielipide.
 
Toisaalta olisiko kyse siitä, että kun kyseessä on harvoin kuultu singlen B-puoli (sitähän ei ollut edes vuoden 1976 Rock and Roll Music-kokoelmalla) niin ennakkoasenteet ovat painaneet pisteet heikoiksi.
 
Soittelivat keikoilla usein ja sijaitsee myös Live at the Hollywood Bowl -albumilla jonka cd-versio ilmestyy - YLIHUOMENNA! Sitä vinyyliä on moni höylännyt ja siitähän tuo on minullekin ensiksi tutuksi tullut. Seuraava tutustuminen oli sinikantisen "Rarities" -LP:n muodossa.
 
Mistä hyvänsä musiikissa onkin kyse, suomalainen ymmärtää sen aina väärin! Se on hyvä koska siihen voi luottaa. Siksi meillä onkin tarvittu niin korkeatasoista musiikkikoulutusta.
 
Suomalainen on luonnonoikku joka kykenee yhdistämään venäläisen laahaamisen saksalaiseen jäykkyyteen; temppu johon edes marsilaisten ufojen ei uskottu kykenevän!

ei uppoa suomalaiseen tasarytmiseeen tangomarkkina-kansaan ja on sijalla 171.
 
Ha! Mulla on tossa hyllyssä mutsin ja faijan peruja alkuperäinen Parlophonen Beatles-45 "I feel fine / She's a woman" ja muistan, kuinka kolisi kybällä jo nelivuotiaana kauan sitten 60-luvulla. Mutta vielä suuremman vaikutuksen teki kuitenkin poikain häkellyttävä stemmoittelu A-poskella: 'I'm in love with her and I fe-eel fiiine"... oli siinä nöösipoika ihmeissään!