Rock, pop, alternative ›

Eikä kilju kukaan.
 
Eikö Burnissakaan? Ja kyllä joku uikuttaja yrittää Sail awaytakin epätoivoisesti pilata. Mutta ei siinä mitn, Purple on monipuolinen bändi ja jokainen valitsee omat suosikkinsa ja ihan ahkeruudesta riippuu kuinka paljon jaksaa omiaan hehkuttaa.

Mark 3 on miesten Purple.
 
Miehen puhetta, allekirjoitusaihetta melkein.

Eikö Burnissakaan? Ja kyllä joku uikuttaja yrittää Sail awaytakin epätoivoisesti pilata.
 
Niin yrittääkin, mut onnex Hughes kerke aina siihen väliin.
 
Mutta ei siinä mitn, Purple on monipuolinen bändi ja jokainen valitsee omat suosikkinsa ja ihan ahkeruudesta riippuu kuinka paljon jaksaa omiaan hehkuttaa.
 
Jep.
 
Vakavsti puhuen, ne, jotka on nähneet California Jamin, ootteko kiinnittäny huomiota siihen kuinka vähän Coverdale on siinä äänessä, ja kuinka herra on oikeestaan aika ujo poika vielä tossa vaiheessa? Hugheshan on vanha konkari jo tuolloin, joten toki on kukkona tunkiolla, ja hänen luonteeseensa sekä sekaisinoloonsa se tietenkin sopiikin hienosti. Siinä se kiljuminen kyllä kuulosta ihan perseeltä.

Miehen puhetta, allekirjoitusaihetta melkein.
 
Laitankin.

Vakavsti puhuen, ne, jotka on nähneet California Jamin, ootteko kiinnittäny huomiota siihen kuinka vähän Coverdale on siinä äänessä, ja kuinka herra on oikeestaan aika ujo poika vielä tossa vaiheessa?
 
Joo, sehän oli Coverdalen eka isompi keikka missään koskaan, käsittääkseni. Mutta kyllähän tuosta varpaisiinsa tuijottelijasta kuoriutui äkkiä suorastaan koominen rockkukko...

Joo, sehän oli Coverdalen eka isompi keikka missään koskaan, käsittääkseni. Mutta kyllähän tuosta varpaisiinsa tuijottelijasta kuoriutui äkkiä suorastaan koominen rockkukko...
 
Nii, sitä taustaa vasten se onki niin huvittavaa.
 
IMHO "Liva...in the heart of the city" on parasta, mitä Coverdale on saanut aikaan. Siis kolmen Purple-levyn lisäksi, jossa oli mukana. Ja sitten ne viimeset matalan profiilin Whitesnaket, tai siis ykshän oli Coverdalen nimellä, on kans hyviä.

IMHO "Liva...in the heart of the city" on parasta, mitä Coverdale on saanut aikaan. Siis kolmen Purple-levyn lisäksi, jossa oli mukana. Ja sitten ne viimeset matalan profiilin Whitesnaket, tai siis ykshän oli Coverdalen nimellä, on kans hyviä.
 
Min'en oikein noita tuplalivejä enää jaksa, enkä varsinkaan yhtään Mistreatedin livevetoa kenenkään esittämänä. Ready & willing on mielestäni parasta mitä Coverdale on saanut aikaan, jopa Purplen ajat mukaan lukien. Ehkä, kyllähän Burn on melkoisen loistava levy. Kuten on monesti ollut puhetta näilläkin palstoilla, niin minulle Whitesnake kuoli Slide it inin jälkeen. Voishan tuota piruuttaan niihin tuoreimpiin juttuihin joskus tutustua; rheinone laittoi ihan hyvän linkin johonkin videoon toisessa ketjussa.

Min'en oikein noita tuplalivejä enää jaksa, enkä varsinkaan yhtään Mistreatedin livevetoa kenenkään esittämänä. Ready & willing on mielestäni parasta mitä Coverdale on saanut aikaan, jopa Purplen ajat mukaan lukien. Ehkä, kyllähän Burn on melkoisen loistava levy. Kuten on monesti ollut puhetta näilläkin palstoilla, niin minulle Whitesnake kuoli Slide it inin jälkeen. Voishan tuota piruuttaan niihin tuoreimpiin juttuihin joskus tutustua; rheinone laittoi ihan hyvän linkin johonkin videoon toisessa ketjussa.
 
Into the light on hieno levy, ja se edellinen kanssa. Slide it in on kypsä levy. Pieninä annoksina tokli hieno.

Joo, sehän oli Coverdalen eka isompi keikka missään koskaan, käsittääkseni. Mutta kyllähän tuosta varpaisiinsa tuijottelijasta kuoriutui äkkiä suorastaan koominen rockkukko...
 
Eihän se ollu koskaan edes käyny jenkkilässä ennen tota keikkaa.

Min'en oikein noita tuplalivejä enää jaksa, enkä varsinkaan yhtään Mistreatedin livevetoa kenenkään esittämänä. Ready & willing on mielestäni parasta mitä Coverdale on saanut aikaan, jopa Purplen ajat mukaan lukien. Ehkä, kyllähän Burn on melkoisen loistava levy. Kuten on monesti ollut puhetta näilläkin palstoilla, niin minulle Whitesnake kuoli Slide it inin jälkeen. Voishan tuota piruuttaan niihin tuoreimpiin juttuihin joskus tutustua; rheinone laittoi ihan hyvän linkin johonkin videoon toisessa ketjussa.
 
Mulle iskee uus ja vanhempi Whitesnake. 1987 ja Slip Of The Tongue ovat kans loistavia levyjä, mutta myös Slide It In ja Saints & Sinners. Eipä niitä voi oikeen verrata toisiinsa kun ovat niin erityylisiä.

Nehä o kaikki iha klassikoita mut jos joku pitää nostaa jalustalle ni ehkäpä when a blind man cries, se o niii herkkä biisi :P

Into the light on hieno levy, ja se edellinen kanssa.
 
Edellinen tais olla Restless Heart? I agree.
 
Slide it in on kypsä levy. Pieninä annoksina tokli hieno.
 
Ai sä et diggaa. Mikä versio sulla on, Sykes- vai Galley/Moody-painos? Mun mielestä Slide It In on erittäin kova lätty jopa suurina annoksina.

http://www.bigozine2.com/archive/ARrarities06/ARdpjakarta.html
 
Tämäpä sattui, istun parhaillaan neuvotteluhuoneessa nimeltä Jakarta. Mielenkiintoisen näköinen paketti, täytyy tutustua tarkemmin kun on kuuntelumahdollisuus.
 
E: Oho, toihan on äänitetty meikäläisen 10-vuotissynttäripäivänä, tasan vuosi ennen sitä ku Tommy Bolin futas tyhjää.

http://www.bigozine2.com/archive/ARrarities06/ARdpjakarta.html
 
Huh, aika karseat soundit on kyllä tuolla äänitteellä. Lazyn kuuntelin mielenkiinnosta eikä mielenkiinto enempään kyllä riitä. Muuten kiintoisa kuriositeetti kylläkin. Rheinone on ikiwanha. :-)

Rheinone on ikiwanha. :-)
 
Paraski puhuja, muutaman kuukauden nuorempi!

Molemmat ootte ikivanhoja, tuo on nauhoitettu reilu viikko meikäläisen syntymästä.;)
 
Jep, soundi on tosiaan aika hurja. "Gettin' Tighterin" mielenkiinnosta kuuntelin ja bändi tuntuu olevan ihan vedossa.

Jep, soundi on tosiaan aika hurja. "Gettin' Tighterin" mielenkiinnosta kuuntelin ja bändi tuntuu olevan ihan vedossa.
 
Muu bändi kitaristia lukuunottamatta tuntuu olevan vedossa (mitä nyt saundista saa selvää). Lazy on kyllä aika kuraa, laulunkin puolesta. Kuuntelin tosin vasta alle puolet biiseistä. Bolin tuntuu soittelevan slidellä, jos oikein sain selvää...
 
E. Toi huono äänenlaatu ehkä rankaisee just Bolinia aika pahasti.... Gettin' Tighterissä vaikutti olevan ihan kohtuullista riffittelyä.

http://www.bigozine2.com/archive/ARrarities06/ARdpjakarta.html
 
Tämäkään päivä ei ollut täysin turha: ensimmäinen kerta, kun kuulin MkIV:n soittaman Soldier of Fortunen. Minä kun en oikeastaan ole kuullut kuin On The Wings Of A Russian Foxbat- liveä Bolin-ajalta. Last Concert In Japan- lätyn lainasin kirjastosta, mutta siinä oli semmonen naarmu, että Wild Dogsin jälkeen alkoi tökkiä ja pahasti.
 
Tänäänpä tein kirppislöydön: Green Bullfrog- älppäri lähti kuudella eurolla mukaan. On vuoden 80- painos. Kannessa on pätkä Guitar Player- lehden haastattelua vuodelta 1978, jossa Blackmore väittää myös Roger Gloverin soittaneen levyllä, mutta eihän se sillä ollut.

Joku täällä mainitsi Captain Beyondin.
 
Tässäpä monta biisiä. http://www.youtube.com/watch?v=gwK11xZ462w
 
Saataran hyvää jytää!