Rock, pop, alternative ›

Huomasin sittenkin pitäväni King Animalin piiseistä! Jotenkin toimivat paremmin Areenan intiimissä ympäristössä. Pitää varmaan antaa levylle uusi mahdollisuus. Jotenkin tuntui siltä, että myös pelimannit itse nauttivat enemmän uuden materiaalin vetämisestä, ei varmaan mikään ihme. Meiningi oli yllättävänkin eleetöntä ja yksinkertaistettua. Kai sitä jo noilla kilometreillä voi keskittyä rokin soittamiseen.
 
Graveyard oli täysin uusi tuttavuus ja perhanan kova sellainen!
 
Tykkäsin.

Itsekin olin "kolmannella rivillä" kentällä ja olihan tuo keikka epätodellinen kokemus. Soundgarden on yksi ehdottomista lempibändeistäni ja sen näkeminen vieläpä siinä "oikeassa" kokoonpanossa oli uskomattoman siistiä.
 
Miinuksena pakko todeta seuraavat asiat: soundit, Louder than Loven biisien puuttuminen ja muutama tylsä veto. Soundit tosiaan olivat välillä vähän mössöä; tulppien kanssa en saanut vokaaleista tarpeeksi selvää mutta ilman taas muut instrumentit kirskuivat korviin turhan kivuliaasti. A Thousand Days Beforen, Halfway Theren ja Black Hole Sunin tilalla olisin mielelläni kuullut jotain muuta, mutta nämä ovat varmaan niitä mielipideasioita - joskin mielestäni kyseiset vedot olivat vähän laiskoja ja söivät settilistan dynamiikkaa.
 
Sen sijaan bändillä tuntui olevan mukavaa soittaa, vaikka mikään sensaatiomainen kokemus Hartwall Areena tuskin heillekään oli. Silti, fiilis vaikutti olevan ihan jees, liekkö uuden kiertueen intoa. Varsinkin uusien biisien vetäminen tuntui nostavan energiaa yhtyeessä. Cornellin ääni pelitti suhteellisen hyvin, vaikka muutamia myöhästymisiä selkeästi joutui mies tekemään. Timanttiakin kuultiin laulusuorituksissa kuitenkin.
 
Mailman, Jesus Christ Pose, Non-State Actor, Taree ja Beyond the Wheel taisivat olla ne biisit, jotka meikäläisessä räjäyttivät pankin. Vieläkin menee kylmät väreet.

Olihan se, vähintään sitä mitä uskalsi odottaa. Omasta mielestä paljon paremmassa
vedossa kuin Audioslave 2005, vaikka A-slave matskusta levyllinen onkin erittäin kelpoa. Allekirjoitan samat jupinat soundeista, välillä karkas lapasesta. Ehkä sen lopun noisehelvetin ois voinut korvata vielä jollain biisillä, minuutin kaksi se oli hauskaa. Slaves and..? Tai vaikka Rowing. Uusi materiaali, joka sinänsä on
asiallista, toimi paremmin livenä.
 
Kaikki äijät oli iskussa, laulu kulkee, basso kolisee (+lavaspedeilyt), Thayil tekee
minkä Thayil osaa, ja sitten vielä yksi suosikkirumpaleista, ehkä jopa kovimmassa
vedossa koko bändistä.
 
Graveyardin kanssa taisi käydä niin kuin etukäteen uumoilimme,
hyvä paikka vetää Graveyardilla, yleisö joko jo diggareita valmiiksi
tai potentiaalisia. Näin bändin nyt neljännen kerran, setti oli hyvä,
ei pelkkää vyörytystä, toimii. Napakka lämppärisetti. Ja toimii
muuten klubitiloissa ihan eri tavalla.

Halfway There ei kyllä istunut settiin lainkaan - yhtäkkiä oltiinkin Cornellin soolokeikalla. Harmi ettei King Animalilta tullut Blood On The Valley Flooria sen sijaan. Ei ole kyllä muuta valittamista kuin osassa biisivalinnoissa, soittokunto oli kyllä hyvä. Ja hyvin lähti vokaalit: http://www.youtube.com/watch?v=hqbUU1M9sD8

Eiliset onnittelut Kimillekin löytyy:
 
http://www.youtube.com/watch?v=XOm48YQaMIU

Koko keikka nauhalla (24bit/48KHz FLAC formaatissa, laatumikeillä tehty audio), lämppäri mukaanlukien. Viskon dimeadozen.org sivustolle kunhan saan masteroitua ja pätkittyä biisit. Voi muuten kestää hetken, vieläkin viime vuoden keikkoja tekemättä.

Eipä olisi juuri enempää voineet odotukset ylittyä. Cornell oli huikeassa laulukunnossa siihen nähden mitä youtuben annilta saattoi odottaa. Matt Cameron tuntuu olevan aivan suvereeni heebo rumpupallilla tämän hetken rokkiskenessä.
 
Toisaalta on ihan käsittämätöntä miten Thayil veti omat osuutensa myötähäpeää herättäväksi noisemössöksi. Eihän miehellä luulisi olevan muuta kun aikaa hioa osuuksiaan. Nyt hän keskittyy pelleilemään turhien efektipedaalien kanssa, vääntää mesasta gainit kaakkoon ja toimivien soolojen sijasta räpeltää hetkensä parrasvaloissa. Olenko mä ainoa joka hieman ihmettelee tätä toimintaa?
 
Mutta fiilikset keikalla oli todella korkealla. Jesus Christ Pose, Superunknown ja Mailman...huh huh mitä settiä.

Matt Cameron on rockrumpaleiden nykyjumala. Hieman antia häiritsi osittain aika ankeat soundit sekä kolmen metrin päässä bändin edessä psykoottisesti tuijottava järjestysmies joka huomautti musiikin tahtiin taputtamiseni häiritsevän. En taida oikein tykätä Hartwall-areenasta.

Kailis: Matt Cameron on rockrumpaleiden nykyjumala.
 
Kyllä!
 
Hieman antia häiritsi osittain aika ankeat soundit sekä kolmen metrin päässä bändin edessä psykoottisesti tuijottava järjestysmies joka huomautti musiikin tahtiin taputtamiseni häiritsevän. En taida oikein tykätä Hartwall-areenasta.
 
Mitvittäh? :D

Terry Pantheras: Kyllä!
 

 
Mitvittäh? :D
 
Niin siis olin siellä sivulla, olisko ollut 118 eturivi, aika kaukana bändistä, ja se järkkäri siinä sitten edessä.

Keke Urlaub: Matt Cameron tuntuu olevan aivan suvereeni heebo rumpupallilla tämän hetken rokkiskenessä.
 
Toisaalta on ihan käsittämätöntä miten Thayil veti omat osuutensa myötähäpeää herättäväksi noisemössöksi.
 
Tykkään itsekin Cameronin työskentelystä Soundgardenissa, mutta vasta viime vuosina olen alkanut arvostaa sitä nakutusta Pearl Jamin kanssa. Jotenkin se siellä ei minulle maistunut aiemmin. Nyt oli kyllä hyvää toimintaa.
 
Ja Thayilistä samaa mieltä. Osittain tuosta vinkumisesta tuli omatkin valitukset soundimössöstä. Vaikka onhan äijän soittotyyli nimenomaan tuollaista omintakeista maalailua, mutta joku roti siinäkin täytyisi livenä olla, etenkin tuollaisessa Hjalliksen kaikukammiossa.

Olin jo henkisesti valmistautunut siihen että keikka tuskin saundillisesti tulee olemaan orgasmista (ainakin youtubepätkien ja arvostelujen perusteella heidän miksaajansa ei taida olla kummoinen) varsinkin kun vastassa oli Haaaaarthwallin areena (ja aika usein siinä ihan edessä PA-saundi sekoittuu lavasaundin mössöttäen paketin). Omilla korviinvaletuilla tulpilla Krisun laulu kuului oikein makoisasti, Thaylin kitaroinnit jäi tosin multa täysin pimentoon.
 
Tuo lopun pörinäshow on ilmeisesti kuulunut "kiertueen settilistaan" jo hyvän aikaa. Siellä ihan lopussa on kyllä vähän hassu (jossain välissä lyhennettynä vois toimiakkin).

Keke Urlaub: Toisaalta on ihan käsittämätöntä miten Thayil veti omat osuutensa myötähäpeää herättäväksi noisemössöksi. Eihän miehellä luulisi olevan muuta kun aikaa hioa osuuksiaan. Nyt hän keskittyy pelleilemään turhien efektipedaalien kanssa, vääntää mesasta gainit kaakkoon ja toimivien soolojen sijasta räpeltää hetkensä parrasvaloissa. Olenko mä ainoa joka hieman ihmettelee tätä toimintaa?
 
Tai ainoa, joka ei ole vielä hyväksynyt, että herran kitarointi ei välttämättä tuosta enää kummoisemmaksi muuttune. Menipä kyyniseksi... :D

On se "pörinäshow" joo jonkun aikaa kuulunut repertuaariin...sillä lopetettu jokaikinen keikka uran alusta loppuun. On sillä ihan nimikin, Soundgarden meinaan. Katsokaa mitä tahansa livetaltiointia pumpulta niin aina jää kamat lattialle feedbackin säestämänä, ja sitä ennen vetelevät sitä omanlaistaan äänimaisemaa kehiin.
 
Älytöntä tuosta kitistä.

Mun mielestä Thayilin soittotyyli on aina ollut vähän nuhjuinen ja sotkuinen, mutta siinähän osa Soundgardenin viehätyksestä onkin. Harmi kun ei tullut nähtyä bändiä silloin ysärillä, että ois jotain vertailukohtaa, mutta kyllähän sen kuulee jo levyilläkin ja on miekkonen itsekin sanonut, että sen soittotyyli on aika kevyt, eikä todellakaan mikään tiukka. Käyttää myös muistaakseni tosi ohuita kieliä alavireessä, että sekin jo mössää saundia. Maailman paras Soundgarden-kitaristi kuitenkin.

Maailman paras Soundgarden-kitaristi kuitenkin.
 
Näin on. Muistaakseni Superunknownin tuottaja Michael Beinhorn kertoili jossain nettikeskustelussa, että lähes kaikki levyn kitarat ovat Cornellin näpeistä lähtöisin. Sooloja lukuunottamatta. Tatsi ja taimi oli vaan Chrisillä toimivampi levysoundia ajatellen.

Terry Pantheras: Mun mielestä Thayilin soittotyyli on aina ollut vähän nuhjuinen ja sotkuinen, mutta siinähän osa Soundgardenin viehätyksestä onkin.
 
Näin on, mutta kun olisin halunut kuulla siitä vähän enemmän livenä. Nyt ne hienot kitaroinnit meni lähes kokonaan ohi. Eli livenä tuollainen soundi on vähän vaikea.

GuruTim: Näin on, mutta kun olisin halunut kuulla siitä vähän enemmän livenä. Nyt ne hienot kitaroinnit meni lähes kokonaan ohi. Eli livenä tuollainen soundi on vähän vaikea.
 
Juu, en tietenkään tarkoittanut, ettenkö olisi itsekään niitä Thaylin kitarointeja halunnut paremmin kuulla. :D

rok: Näin on. Muistaakseni Superunknownin tuottaja Michael Beinhorn kertoili jossain nettikeskustelussa, että lähes kaikki levyn kitarat ovat Cornellin näpeistä lähtöisin. Sooloja lukuunottamatta. Tatsi ja taimi oli vaan Chrisillä toimivampi levysoundia ajatellen.
 
Kah, tää onkin mielenkiintoinen detalji.

Terry Pantheras: Kah, tää onkin mielenkiintoinen detalji.
 
On. Ja Cornellin pisteet nousi entisestään.