Rock, pop, alternative ›

Cissen vanha haastis putkahtanut tubeen. Syvällisessä mielentilassa tuntuu olevan Hra Häkkinen :)
https://www.youtube.com/watch?v=90jU38_KnxE

No, hey evrybody, on tullut taas kuunneltua kottikärrillinen kaikkea musaa, mutta kun Haminan liven -73 pistää soimaan, alkaa veri suonissa jylläämään.
Oli se Alppu Järveläinen aikamoinen masteri skittan soitossa, bändi elää hurjana, tunteet välittyy kymällä himastereoihin asti.
Väitän, että tärkeintä on juuri se tunne, että oikealla asialla ollaan ja periksi ei anneta, kuin vasta backstagella.

Bootface: No, hey evrybody, on tullut taas kuunneltua kottikärrillinen kaikkea musaa, mutta kun Haminan liven -73 pistää soimaan, alkaa veri suonissa jylläämään.
Oli se Alppu Järveläinen aikamoinen masteri skittan soitossa, bändi elää hurjana, tunteet välittyy kymällä himastereoihin asti.
Väitän, että tärkeintä on juuri se tunne, että oikealla asialla ollaan ja periksi ei anneta, kuin vasta backstagella.
 
Näinhän se on. Välittyy.
 
Auton radiosta vyöryy ties mitä tuubaa. Sitten ilmoille kajahtaa "Tallahassee Lassie". Hetkessä alkaa veri suonissa jylläämään. Tällainen kokemus parin viikon takaa myös täällä.
 
Hamina-live on mainio. Ja kun ajattelee sitä suhteessa omaan aikaansa, niin... ei tarvitse ajatella, pakko vatkaa. :)

Remu julkaisee uuden levyn nimeltä Electric Play. Vierailijoiden joukossa mm. Mike Monroe ja Ile Kallio. Ensimmäinen single luvassa perjantaina.
 
http://www.soundi.fi/uutiset/juuri- … -back-viela-michael-monroen-tuella/

Hei oletteko kuunellut remun electric play kappaleen ? Mun mielestä ihan kohtalainen biisi .kitarat ja rummut hyvin esillä.Remun ääni madaltunut vanhemmiten.Mutta ihan hyvä kun lisää on kohta tulossa.Tämä electric play löytyy ainakin spotifyestä ja deezeristä.

Pitää kuunnella. Soittaako siinä Remu että tsygy tsygy? Onko dolbyä vähän vai paljon?

Kuuntelin ja päässä alkoi soimaan The Who:n "Can't Explain".

tässä on linkki remun videoon. löytyy varmaan muualtakin mutta tässä http://anakonda.fi/musiikki-uutiset … i-video-kuuntele-biisi-ja-lue-kirja

Rodger: Kuuntelin ja päässä alkoi soimaan The Who:n "Can't Explain".
 
Sama juttu, ja sehän se on. Aika yks yhteen, Remun biisin väliosaa lukuun ottamatta. Mutta Remun veto ehkä jopa parempi? Tiedä sitten miten on krediitit merkitty...

Joo on kyllä tosiaakin yhteläisyyttä aika paljon tohon edellä mainittuun the whon biisiin.Mutta saa nähdä onko merkattu omaks vai ?

Onhan se toki ihan riittävän erilainen ollakseen oma biisinsä. Ilehän on kertonut, että esimerkiksi "11th St Boogie" tehtiin New York Dollsin levyttämän "(There's Gonna Be A) Showdown" -biisin kertsin pohjalta, mutta ei se kyllä minun kelloja ole soitellut. Onhan siinä sama sointukierto.

No niin nyt ilmesty se remun uusilevy perjantaina ,ja hyvältä kuulostaa !.michael monroe on huuliharppuineen useamalla biisillä ja ile kitarassa ainakin yhdellä.Kuunelkaa ! löytyy spotifyestä ja deezeristä. Pidän itse ainakin tästä ja pitkästä aikaa ns rockenroll levy suomalaiselta bändiltä.

https://youtu.be/RL4FeGvs72o?t=2 Hyvä Ganes cover.

Electric Play - Rokkia tilattiin, rokkia tehtiin ja rokkia saatiin. Oikein kelpo soololevy Remulta, mutta ei se mitään Hurriganesia ole. Hurriganes kuoli viimeistään Cissen myötä. Levy tuo lähinnä mieleen Remun soololevyt.
 
Nykytavan mukaan kaikki henki ja dynamiikka on kompressoitu pihalle, kuten Ile Kallio Big Rock Bandinkin levyllä. Puuduttavaa junnausta. Liikaa erilaisia kaikuefektejä samaan aikaan. Jos joku muu kuin Remu laulaisi, niin tuskin kenellekään tulisi mieleen Hurriganes millään tavalla.
 
Korvien puhdistamiseen kuuntelun jälkeen:
https://www.youtube.com/watch?v=gmB3vnWz7P4
Siinä kuuluu Hurriganes.

Rodger: Nykytavan mukaan kaikki henki ja dynamiikka on kompressoitu pihalle, kuten Ile Kallio Big Rock Bandinkin levyllä. Puuduttavaa junnausta.
 
Tuo on kyllä laitimmainen vitsaus.

Itse tilasin vinyylin ennakkoon ja toiveena on että saan yhden niistä Remun nimmaroiuista kappaleista. Saa nähdä.
 
Kyllä tuo Electric Play -kipale ainakin tänne kolisee kovaa, eli odotan levyltä sellaista hyvän tuulista menevää rokkenrollia. Hyvä että Remu teki ainakin yhden tälaisen lätyn vielä.

Remu & Hurriganes Electric Play
 
Täytyy myöntää, että olin etukäteen hieman skeptinen tämän levyn suhteen. Viimeisen parinkymmenen vuoden ajan satunnaiset keikkakokemukset Remun uudelleenlämmittelyn Hurriganesin suhteen ovat olleet pääosin surullista seurattavaa. Etenkin silloin kun Remu on ollut itse ainoana rumpalina. Tänä aikana ilmestyneillä Hurriganesin-nimellä tehdyillä levyillä on toki joitain valopilkkuja ollut. Etenkin Born to Rock, joka on varmaankin maailman kovin comeback-biisi.
 
Alkuperäinen Hurriganes on niin ikoninen bändi ja pala suomalaista rock-historiaa, sekä itselleni ehkä se kaikkein kovin yhtye, että vuosien varrella on tuntunut ajoittain hankalalta ja joskus miltei pyhäinhäväistykseltä Hurriganesin nimen käyttäminen Remun kiertueilla ja levyillä. Hurriganes kuoli Cissen, Albertin ja Ilen myötä. Varmaan näin. Mutta toisaalta Remu oli bändin johtaja, laulaja, soittaja ja pääasiallinen biisien tekijä. Miksipä hänellä ei olisi oikeus tehdä edelleenkin musiikkia Hurriganesin nimellä.
 
Mutta sitten itse tähän uuteen levyyn. Ensimmäinen reaktioni sen läpi kuunnellessani oli, että Ei Herrajumala kyllähän on aivan perhanan kova levy! Tarttuvia sävellyksiä, hyvät ja rouheat soundit, loistoriffejä - sekä ennen kaikkea upeaa perinnetietoista kitarointia. Sanoituksethan ovat toki mitä sattuu, mutta se ei tässä yhteydessä ole koskaan ollut merkityksellistä. Olin ajatellut, että en lähde tätä millään tavoin vertailemaan 70-luvun Ganesin levyihin. Mutta jotenkin kuitenkin haluan niin tehdä. Eihän tämä siis mikään uusi Roadrunner ole. Eikä Crazy Days, 10/80 tai Hot Wheelsikään. Eikä pidäkään olla. Mutta kyllä tämän voisi sijoittaa sinne 70- ja 80-lukujen taitteen heikompien levyjen paremmalle puolelle jos vertailuun syyllistyy.
 
Levyn nimibiisi on todella tarttuva. Aivan sama minulle, vaikka siinä on kuin lainattu erästä rock-klassikkoa. Kohokohtia ovat myös Mike Monren avittama bluesahtava Catch Me ja uljasta Ile Kallion kitarointia sisältävä Ruby Jane. Näiden lisäksi ultratarttuva Give Me a Reason palauttaa uskon perinteiseen vanhan kunnon klassiseen rock`n rolliin. Kyseinen biisi voisi olla vaikkapa Hellacoptersin kepeimmästä sävelkynästä.
 
Mutta missä sitten mättää. No ei varsinaisesti missään. Mutta onkohan aika sitten kuitenkin jo ajanut Remun ja kumppaneiden ohi? Hurriganes oli 70-luvulla ylivoimaisesti Suomen suosituin bändi. Nyt orkesteri tarpoo suosionsa puolesta jossain kakkosdivarissa. Remu ei varmaankaan tämän levyn avulla uusia kuulijoita saa? Auttaiskohan se, jos bändi tekisi vielä niin sanotun uuden Roadrunnerin. Ei välttämättä sekään. Musiikki on aina sidoksissa aikaansa. Taitaa vaan olla niin, että tällaisen yksinkertaisen kolmensoinnun rokin kuuntelijat ovat kuitenkin jo marginaalissa. Nyt pyyhkivät jo uudet tuulet myyntitilastoja. Mutta itse pidän kuitenkin edelleen Hurriganestista - ja myös tästä levystä. Aivan mahdottomasti. Minusta Jagger kiteytti aikoinaan jo parhaan sitaatin kuvaamaan mitä minä tästä ajattelen: I know it`s only rock`n roll but i like it.

Kiva kuulla muittenkin mielipiteitä !.Mä pidän kans tästä uudesta levystä ,olen positiivisesti yllättynyt että näin hyvän levyn tekivät.Kitarat tosi hyvin esillä hyvät soundit !.Tosi on että aika on muuttunut silleen että ei ole enää paljoakaan bändejä jotka tekee perinteistä rockn rollia. Muutaman kerran kuuneltua tuntuu että paranee vaan tää levy.Itse pidän just tällaisesta vanhanajan rocken rollista mitä esim Dr Feelgood ja Hurriganes tekivät.

Tsugu Way: Auttaiskohan se, jos bändi tekisi vielä niin sanotun uuden Roadrunnerin. Ei välttämättä sekään. Musiikki on aina sidoksissa aikaansa.
 
Anteeksi hienoinen off topic.
 
Musiikki voi muuttaa ihmisen elämää mikäli 2 asiaa toteutuu;
 
1. Sen pitää olla jotakin tuoretta, biisien pitää kuullostaa uusilta. Vaikka rock ei ollutkaan 70-luvun alussa mikään ihan uusi genre niin Ganes teki asiat Suomen olosuhteissa silloin poikkeuksellisen uudella ja laadukkaalla tavalla.
 
2. Sinun itsesi pitää olla herkässä iässä/tilassa. Jos olet kuullut Roadrunnerin tuoreeltaan niin näin tuskin enää on.
 
Se ei silti poista sitä etteikö uudetkin levyt voisi olla pirun toimivia ja etteikö niitä jaksaisi kuunnella vaikka kuinka. Ei ne silti enää elämää mullista. Itse toki arvostan Roadrunneria todella kovasti mutta silti mulle mullistavampia levyjä on vaikkapa Green Day:n Dookie tai Offspringin Smash. Johtuen juuri ennen kaikkea tuosta kohdasta 2.

Levy myynyt itsensä Suomen Virallisen albumilistan 10. sijalle joten ei mikään heppoinen saavutus nykymusiikin kanssa kilpaillessa ja Cheekien sekä Vain Elämää suosion vallitessa. Pelkästään tuo riittää jo antamaan isot aplodit Remulle ja bändille.
 
Tuo levyn nimikkobiisi oli se joka antoi itselleni uskoa että levy tulee olemaan hyvä. Itselleni lätty toimi jo eka pyöräytyksellä. Ja tuli se nimmaroitu vinyyliversio vieläpä hyllyyn.
 
Ja mitä tulee tuohon aiempaan kirjoitukseen esim. Roadrunner tyyppisen levyn julkaisuun, en usko että sekään riittäisi nostamaan bändiä niin isoon suosioon kuin nykymuusikki on tai edes saamaan uusia faneja. Syy tuohon on se että tuollainen musiikki ei toimi enää niin suurelle yleisölle vaikka paljon onkin myös sellaisen musiikin ystäviä vielä.
 
Sellaiset mielipteet täällä.