Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Tekisi mieleni kysyä millaisia Beatles-myyttejä enää on varsinaisesti elossa?
 
Entä tapaus Pete Best?
Miksi Pete Best sai potkut? Miten se tapahtui?

JIRPPI: Kyllähän Beatles oli aina melko turvallinen pop-yhtye eikä varsinaisesti luonut ikinä mitään oikeasti uutta.
 
Perustelisitko tämän väitteesi jollakin tavalla, kiitos. :) Nyt suosittelisin, että luetaan ensin vähän populaarimusiikin historiaa ja keskustellaan sitten tästä luomisasiasta asiasta lisää. Tässä ketjussakin on aihetta käsitelty ihan reilunpuoleisesti.

Marlowe: Perustelisitko tämän väitteesi jollakin tavalla, kiitos. :) Nyt suosittelisin, että luetaan ensin vähän populaarimusiikin historiaa ja keskustellaan sitten tästä luomisasiasta asiasta lisää. Tässä ketjussakin on aihetta käsitelty ihan reilunpuoleisesti.
 
Mitä sellaista Beatles teki, minkä tyylistä mikään artisti ei olisi aiemmin tehnyt? Beatlesin vahvuus oli turvallisten mutta hyvien pop-kappaleiden tekeminen, ei luova kokeilullisuus, kuten esim. Velvet Undergroundilla tai Scaruffin suosikilla Captain Beefheartilla.

Joopati joo. Scaruffi valikoi parametrinsä mielivaltaisesti, soveltaa niitä huonosti ja päälle tulkitsee tarkoitushakuisen yksisilmäisesti.

JIRPPI: Mitä sellaista Beatles teki, minkä tyylistä mikään artisti ei olisi aiemmin tehnyt? Beatlesin vahvuus oli turvallisten mutta hyvien pop-kappaleiden tekeminen, ei luova kokeilullisuus, kuten esim. Velvet Undergroundilla tai Scaruffin suosikilla Captain Beefheartilla.
 
Pelkästä kokeellisuudesta ei minulta ainakaan kovin montaa pojoa heru. Katsotaan sitten niiden hyvien biisintekijöiden joukosta olisiko joku porukka sitten toista kokeellisempi tai kiinnostavampi.

varakeef: Pelkästä kokeellisuudesta ei minulta ainakaan kovin montaa pojoa heru. Katsotaan sitten niiden hyvien biisintekijöiden joukosta olisiko joku porukka sitten toista kokeellisempi tai kiinnostavampi.
 
Ei minultakaan, mutta en puhunut omista musiikkimieltymyksistäni vaan Piero Scaruffin. Itse tykkään kaikesta, mikä kuulostaa hyvältä ja mielellään jossain määrin omanlaiselta, mihin sisältyy myös Beatles.

Kyllähän Biitles näennäisestä turvallisuudestaan huolimatta loi aika paljon uutta joka tapauksessa, mutta kyllä Scaruffin tuntien ei ole ihme että hän ei pidä Beatlesista, ja Se hänelle suotakoon, toisaalta minua lähinnä huvitti hänen kirjoitustyylinsä.

Calliope: Entä tapaus Pete Best?
Miksi Pete Best sai potkut? Miten se tapahtui?
 
Saattaa olla että on vain yksi ihminen joka tuohon osaa vastata, Paul McCartney. Hän ei vastaa. Voi olla että on toinenkin, George Martin, mutta hän joko muistaa huonosti tai paremminkin ei vain vastaa. Voi olla että on joukko muitakin jotka tietävät mutta eivät vastaa mutta se joukko ei voi olla mielivaltaisen suuri. Neil, Brian ja Mal ovat jo haudassa.
 
Jotkut kuten Tony Barrow tai Allan Williams ovat olleet halukkaita kommentoimaan asiaa mutta heidän versionsa ovat olleet pinnallisia. Pete Best itse sanoo vain ettei kerta kaikkiaan tiedä mikä siinä oli. McCartney ei sano paljon mitään, Lennon mutisi häpeävänsä että laittoi Eppyn asialle koska ei itse kyennyt ilmoittamaan aiheesta Petelle itselleen muttei hänkään kertonut syytä. George Martin takeltelee huonomuistisuuttaan mikä on joko todellista tai sitten ei.
 
Salaliittoteorioissa on se ilkeä ominaisuus että kun olettaa yhden salaliiton, on tasan yhtä loogista olettaa mikä tahansa salaliitto, jolloin päätyy alta aikayksikön maailmankaikkeutta suurempien salaliittojen olettamisiin. Eräs aika kevyen luokan oletus voisi olla että Epsteinin ja Martinin luonnostelemassa kontrahdissa olisi ollut jotain mitä Pete ei olisi kyennyt syystä ynnä toisesta hyväksymään. Tokkopa liittyi tukkamuotiin koska jos liittyisi niin kaipa Macca nyt siitä voisi puhua. Tai en minä tiedä.
 
Olosuhteet tietysti ovat hyvin tiedossa eli Ringo oli pätevämpi rumpali vaikka Pete todennäköisesti kovalyöntisempi ja vääntävämpi. Please Please Me:tä kuuntelemalla on helppo arvioida ettei Pete olisi millään pystynyt siihen mitä Ringo levyllä tekee, se on erinomainen rumpulevy kerrassaan. Tämä on kuitenkin jälkiviisas arvio. Toisekseen Pete oli vähemmän luotettava kuin bändin muut jäsenet ja oli jäänyt keikoilta pois ilmoittamatta.
 
Jokainen bändeissä pulannut tietää että ilmoittamatta keikalta pois jääminen on vihoviimeinen paskatikki. Treeneistäkin pois jääminen herättää pahaa verta tai ainakin sen pitäisi. Mutta jos Peten erottamisen taustalla olisi ollut tällainen kieltämättä kaamean huono tapakulttuuri, kaipa senkin voisi sanoa suoraan, vielä suuremmalla syyllä kuin tukkamuotiasian?
 
On myös tiedossa ettei Martin tykännyt Peten soitosta. Virallisen selityksen mukaan Epstein oli unohtanut ilmoittaa Martinille bändin vaihtaneen rumpalia ennen ekan sinkun äänittämistä, mistä johtuen Martin oli palkannut Andy Whiten, sillä Peten hän ei olisi antanut soittaa levyllä kuitenkaan. Tähän sanoisin että enpä ihan usko; Martinin puheet ovat aikojen saatossa hieman vaellelleet mikä voi olla aivan normaaliakin muistin takeltelua mutta kun soppaan lisätään beatlejen itsensä epämääräisyys koko kuviota koskien niin epäusko valtaa ainakin tämän mielen.
 
Hampuriin menosta ja Beatles-nimen käyttöönotosta kuin myös Peten lanseeraamisesta porukkaan oli kulunut kaksi vuotta; Stuartin lähdöstä Astridin helmoihin ja Paulin astumisesta lopullisesti basson varteen yksi vuosi; Epsteinin kanssa tehdyn managerisopimuksen solmimisesta yhdeksän kuukautta. Beatles-busineksen lukkoonlyöntiin Please Please Me -singlen menestyksen siivittämänä oli kuluva seitsemän kuukautta.
 
Onko jokin salassa pidettävä asia jonka Pete oli vaarassa narauttaa? Ehkä hän ei uhkaillut sellaisella mutta hänet katsottiin potentiaaliseksi narauttajaksi? Mitä ihmettä se voisi olla? Ja olipa mitä hyvänsä, onko sen pakko liittyä mihinkään todelliseen asiaankaan vai voisiko kyse olla niinkin hullusta asiasta kuin väärinkäsityksestä?

JIRPPI: Mitä sellaista Beatles teki, minkä tyylistä mikään artisti ei olisi aiemmin tehnyt?
 
En uskalla lähteä noin tiukkoja ehtoja kumoamaan, mutta uskaltaisin väittää että yhtyeen vaikutusta länsimaiseen popmusiikkiin ei voi lähteä tarkastelemaan vain myytyjen levyjen ja suosion takia. Löytyyhän sieltä tuotannosta hyvinkin kokeellisia juttuja ja erilaisia studioteknisiä jippoja, jotka eivät välttämättä kuulosta nyt kovinkaan tuoreilta, mutta olivat edellä aikaansa ja joita myös muut muusikot sitten yrittivät parhaansa mukaan omaksua ja kopioida.

JIRPPI: Mitä sellaista Beatles teki, minkä tyylistä mikään artisti ei olisi aiemmin tehnyt?
 
Rubber Soul, Revolver ja SPLHCB. Outoon kysymykseen outo vastaus.

velipesonen: Ringolla tuntuu olevan tarkin muisti vaikka hän toisaalta väittää olleensa koko ajan kännissä.
Ringo on ollut rehellisin, eniten "down to earth". Muilla beatleillä on ollut enemmän oman julkisuuskuvan vaalimista ja rakentamista. John ja Paul ovat olleet erityisen lahjakkaita unohtamaan itselleen kiusalliset asiat. Lennon aikoinaan yritti laittaa 70-luvun haastatteluissa omat huonot biisinsä Maccan nimiin.

Kailis: Rubber Soul, Revolver ja SPLHCB. Outoon kysymykseen outo vastaus.
 
No jaa, kyllähän tuo SPLHCB oli saanut paljon vaikutteita Frank Zapan Freak Outista.

Miksi Pete Best sai potkut? Miten se tapahtui?
Ennen kuin alkaa miettimään, miksi Pete Best sai potkut, niin kannattaa miettiä, miksi hän alunperinkään pääsi bändiin?
 
Beatlesien Hampuriin pääseminen oli kiinni siitä, oliko bändillä rumpalia. Periaatteessa kuka tahansa auttavasti rumpuja soittanut ja etenkin rummut omistanut olisi voinut päästä mukaan. Pete Best pääsi mukaan, koska hän oli ilmeisesti ainoa auttavasti rumpuja soittanut rumpujen omistaja, joka vielä oli valmis lähtemään Hampuriin ja jonka muut beatlet tunsivat. Häntä ei valittu, koska hän oli ilmiöimäinen soittaja ja maailman paras jätkä.
 
Lennon ja Macca olivat tuossa vaiheessa menestyksen haluisia ja julkisuuden kipeitä. Menestyksen esteenä olleet Stuart ja Pete saivat mennä. Pete Best oli itsenäinen oman tiensä kulkija, kuten myös Stuart. Kumpikaan ei ollut bändissä mukana toteuttaakseen Lennonin tai Maccan visioita.

Funkånaut: No jaa, kyllähän tuo SPLHCB oli saanut paljon vaikutteita Frank Zapan Freak Outista.
Ai, millä tavalla?

Rodger: Ai, millä tavalla?
 
Lähdetään vaikka siitä että Paul McCartney on kertonut asian olevan niin.
 
E: Ja olihan Beatlesin jannut muutenkin jossakin määrin ainakin FZ:n tuotannon ystäviä. Miten muuten Zappa olisi saanut niin helposti Maccalta luvan kansikuvan kopioimiseen, tai olisi ottanut Lennonin ja Yokon lavalle jammailemaan kanssaan?

Jos tälle linjalle lähdetään, kyllähän kaikki on saanut vaikutteita jostain. Ennemminkin on kyse siitä miten ne vaikutteet sotkee keskenään,missä mielestäni Beatles oli vahva. Esimerkiksi Pepper, kaikesta kokeellisuudesta huolimatta, on osittain musiikiltaan kovin vanhanaikaista, esim When I'm 64. Mielestäni Biitlesin suurin vahvuus oli nimenomaan kuinka he ammensivat eri lähteistä ja sekoittivat niitä keskenään ja loivat oman soundinsa.

Välihuomiona Pink Floydin ja Sladen pojat olivat Zappa-musiikin ystäviä, Slade levyttikin Zappaa.

Number 9: Jos tälle linjalle lähdetään, kyllähän kaikki on saanut vaikutteita jostain. Ennemminkin on kyse siitä miten ne vaikutteet sotkee keskenään,missä mielestäni Beatles oli vahva. Esimerkiksi Pepper, kaikesta kokeellisuudesta huolimatta, on osittain musiikiltaan kovin vanhanaikaista, esim When I'm 64. Mielestäni Biitlesin suurin vahvuus oli nimenomaan kuinka he ammensivat eri lähteistä ja sekoittivat niitä keskenään ja loivat oman soundinsa.
 
Mun mielestä Beatlesin vahvuus on siinä että se on hyvää musiikkia.
 
On yleisesti hyväksytty viisaus ettei se, mihin tyyliin musiikki on sävelletty, ratkaise sen laatua. Vähemmän yleisesti hyväksytty on että jos kerran tyyli ei ratkaise laatua niin musiikin olemus sijaitsee tyylin ulkopuolella.
 
On vaikea keksiä hämäävämpää ja hämärämpää käsitettä kuin tyyli. Tyylitaju, tyylikkyys, tyylilaji. Tyyliä pitää olla mutta pelkän tyylin komponointi, mitä esim. ystävämme Scaruffi näyttää arvostavan, on rutkutusta.
 
Jos otamme tyylillisiä vaikutteita jostain niin so fucking what, dare I ask. Jos emme ota niin samapa tuo.

Number 9: Esimerkiksi Pepper, kaikesta kokeellisuudesta huolimatta, on osittain musiikiltaan kovin vanhanaikaista, esim When I'm 64.
 
Itse olen aina nähnyt juuri mainitun kappaleen ennemminkin musiikillisena huumorina ja pienenä pilana - joskin onhan teksti häkellyttävän hieno ollakseen nuoren miehen kirjoittama. Mutta eihän se ole vanhanaikainen kuin korkeintaan parodisessa mielessä.

AP: Itse olen aina nähnyt juuri mainitun kappaleen ennemminkin musiikillisena huumorina ja pienenä pilana - joskin onhan teksti häkellyttävän hieno ollakseen nuoren miehen kirjoittama. Mutta eihän se ole vanhanaikainen kuin korkeintaan parodisessa mielessä.
 
Minusta on hämmentävää miten Pepperiä pidetään jotenkin erityisen kokeellisenä albumina, minusta Revolver on kokeilevampi kokonaisuus.
Loistava albumihan se on. When I'm 64 on mielestäni ensimmäinen Maccan tuon tyylisistä kappaleista, muina esimerkkeinä mainittakoon Maxwell's Silver Hammer tai Honey Pie tai Your Mother Should Know. Nämä ovat juuri niitä kappaleita joita monet inhoavat sydämensä pohjasta, mutta minusta ne ovat juurikin loistavia. Makuasioita nämä.
Ja vanhanaikaisuus ei ollut mitenkään negatiivinen ilmaisu. Ja tekstihän onkieli poskessa kirjoitettu, melodian on Macca omien sanojensa mukaan säveltänyt nuorena isänsä pianolla, todennäköisesti mielessään isänsä aikanaan soittama musiikki. Kappalehan on kappale ja toisaalta, onko vanhanaikaista jos niin sanottu rockbändi levyttää tuollaisen kappaleen?
 
Lisäksi Within You Without You kappaleen jälkeen tuo luo minusta loistavan kontrastin. Intialaisen musiikin jälkeen tulee niin peribrittiläinen kappale kuin voi vain olla. Ja kaikista kummallisinta on, oikeastaan jonkinasteinen paradoksi jossa mahdoton on tehty mahdolliseksi, on se, että tämä oikeastaan tuntuu aivan luontevalta.