Rock, pop, alternative ›

http://www.originalquarrymen.co.uk/
 
Tuommonenki on olemassa jos ei joku tiedä.

Moikka moi,
 
Just kuuntelin stray cats: rumble in brixton tonite. Biitles on mulle rokkenrollmielessä
täysin turha yhtye. Rokki kulminoituu mulle täysin eri näkökulmasta.

Moikka moi,
 
Just kuuntelin stray cats: rumble in brixton tonite. Biitles on mulle rokkenrollmielessä
täysin turha yhtye. Rokki kulminoituu mulle täysin eri näkökulmasta.
 
Kiitos vaan mielipiteestäsi, mutta onko Fab Fourin versiot esim. Moneystä, Slow Downista ja Rock'n' roll musicista tuttuja?

Moikka moi,
 
Just kuuntelin stray cats: rumble in brixton tonite. Biitles on mulle rokkenrollmielessä
täysin turha yhtye. Rokki kulminoituu mulle täysin eri näkökulmasta.
 
Beatlet olivat etunenässä palauttamassa rock'n rollia takaisiin juureviin uomiinsa kaikenmaailman fabianien ja muiden silloisten markkinakoneistojen tuottamien nk. rokkareiden jälkeen. Beatlejä kun nyt ei saa sovitettua yhteen muottiin millään: ekalla levylläkin oli viihdepläjäys A Taste of Honey ja Lennonin keuhkot pihalle repinyt Twist and Shout. Niih!

Mikä mahtaa olla kaikkein varhaisin äänitys mikä on tehty?
 
July 6. 1957
THE QUARRY MEN LIVE
Garden Fete, St Peter's Church Woolton, Liverpool
 
Puttin' On The Style C570706.01

The occassion: A truly historic date.The Quarry Men played during the afternoon on a makeshift stage at the field behind the church, and also at the evening dance in the church hall over the road (commencing at 8.00 pm, admission two shillings 10p), alternating with the more traditional George Edwards Band. It was while the Quarry Men were setting up their instruments in the hall during the early evening that occasional tea-chest bass Quarry Man Ivan Vaughan introduced to John and the others hiss classmate from Liverpool Institute, 15-year-old Paul McCartney.
 
The song: 30 seconds of this song was distributed to radio stations and has, of course, made it's way into the hands of collectors. Even though Apple purchased the tape from Sotheby's this material did not appear on "Anthology", perhaps because it's not, technically speaking, a Beatles recording. It's also poor quality mono, with lots of echo.
 
Tällainen löytyy The Ultimate Experience 1957/61- levyltä vai miksiköhän sitä kutsuisi.

Moikka moi,
 
Just kuuntelin stray cats: rumble in brixton tonite. Biitles on mulle rokkenrollmielessä
täysin turha yhtye. Rokki kulminoituu mulle täysin eri näkökulmasta.
 
On se kumma jos Beatlesin Rock & Roll Music ei putoo.On niin tiukka veto että.Ja onhan niillä se Birthday.

Itse olen täysin kritiikitön Beatles-fani. En osaa kyseiseen bändiin suhtautua ollenkaan objektiivisesti, vaan rakastan intohimoisesti koko kyseisen orkesterin tuotantoa. Silti on mielenkiintoista ja minulle hyväksi huomata että se ei silti välttämättä ole ainoa oikea suhtautuminen
Sama vika.
Toissa kesänä Macca kertoi mulle (ja jokuselle muulle jotka mölisi siinä vieressä Stadikalla) että eka varsinainen levytys oli In Spite Of All The Danger vuonna 58, jossain pikku komerossa asetaatille vetäisty. Löytyy Anthology ykköseltä.
 
LISSÄYS: Jos jollain tosibiitlesfänillä ei vielä ole allamainittua kirjaa, se on syytä hankkia:
Harry, Bill (toim.): Mersey Beat: The beginnings of the Beatles. Siinä on faksimile-sivuina Mersey Beatin alkuperäisiä Beatles juttuja heinäkuusta 61 marraskuuhun 64. Mm. fanien raivonpurkauksia Pete Bestin potkuista ja paljon muuta herkkua... Kannatta googlettaa.

Katos katos, olen omien 40-vuotissynttärijatkojen jälkeen postaillut tänne kommenttejani Beatlesistä klo neljän aikaan aamuyöstä :+D
 
Kiitos vaan mielipiteestäsi
 
Olkaa hyvät.
 
, mutta onko Fab Fourin versiot esim. Moneystä, Slow Downista ja Rock'n' roll musicista tuttuja?
 
Vaikee sanoa kun niiden bändien, joita en diggaa, piisien nimet jää mulle tosi huonosti mieleen.
 
Money: Ehkä (/todennäköisesti) olen kuullut, mutta en tunnista nimeä. Onks se joltain albumilta vai sinkkupiisi? Ties vaikka löytyis mun levyhyllystä.
 
Slow Down: Eiks tää oo se rockabilly-piisi, jota joku Sunin kundi veti 50-luvun puolivälissä? En varmaan ole kuullut Beatlesin esittämänä, koska olisin tunnistanut piisin. Tai sitten on ollut 50-luvun juttuun verrattuna niin lattea, ettei ole jäänyt mieleen.
 
Rock'n'roll Music: Tottakai tää on tuttu.
 
Beatles ei vain kertakaikkiaan oo mun ikäpolven juttu, that's it.
 
...No on se Twist And Shout ihan jees veto. Ja kyllä mä Lennonia tosi paljon arvostan: Imagine!

Slow Down: Eiks tää oo se rockabilly-piisi, jota joku Sunin kundi veti 50-luvun puolivälissä? En varmaan ole kuullut Beatlesin esittämänä, koska olisin tunnistanut piisin. Tai sitten on ollut 50-luvun juttuun verrattuna niin lattea, ettei ole jäänyt mieleen.
 
Ei, vaan Larry Williamsin biisi vuodelta -58, jonka Beatlesit klaaraa ihan OK, joskin originaali on mielestäni parempi. Se muistelemasi Sun - juttu (muistaakseni Jack Earls) on taas eri biisi.

Beatlet olivat etunenässä palauttamassa rock'n rollia takaisiin juureviin uomiinsa kaikenmaailman fabianien ja muiden silloisten markkinakoneistojen tuottamien nk. rokkareiden jälkeen.
 
Toi lause on mielestäni vain osittain paikkaansapitävä, sillä fabianien ja bobbyjen kulta-aika oli jo muutamaa vuotta ennen Beatlesin läpimurtoa ja 60-luvun alkuvuosina, kun Beatles löi läpi, jenkkilistoilla oli erittäin hyviä levyjä, joita myös Beatlesit innokkaasti coveroivat ja imivät niistä vaikutteita omaan musiikkiinsa. Väitteet että "Beatles pelasti musiikin rappiorockin kourista" on täysin huu-haata, mitenkään Beatlesiä aliarvioimatta.

Ei, vaan Larry Williamsin biisi vuodelta -58, jonka Beatlesit klaaraa ihan OK, joskin originaali on mielestäni parempi. Se muistelemasi Sun - juttu (muistaakseni Jack Earls) on taas eri biisi.
 
Joo Jack Earlsia tarkoitin.

Katos katos, olen omien 40-vuotissynttärijatkojen jälkeen postaillut tänne kommenttejani Beatlesistä
 
Totaalisena off-topikkina tahdon täten toivottaa myöhästyneet onnentoivotukset merkkipäivänne johdosta. Vai olisiko pitänyt avata oma ketju tälle? ;-)
 
Perässä tullaan, eikä edes kovin kaukana.

Vaikee sanoa kun niiden bändien, joita en diggaa, piisien nimet jää mulle tosi huonosti mieleen.
 
Nää kaikki on muuten 50-luvun rock'n'roll-klassikoita.
 
Beatles ei vain kertakaikkiaan oo mun ikäpolven juttu, that's it.
 
Hoho! Mä oon sun kanssa suunnilleen samaa ikäpolvea, että se siitä. Beatles toimii sitäpaitsi omien havaintojeni mukaan kaikille ikäpolville.

Ray Colemanin kirja "John Lennon" on sitten julkaistu myös suomeksi.
 
http://kauppa.arthouse.fi/cgi-bin/a … se.storefront/EN/Product/9518873305
 
Money: Ehkä (/todennäköisesti) olen kuullut, mutta en tunnista nimeä. Onks se joltain albumilta vai sinkkupiisi? Ties vaikka löytyis mun levyhyllystä.
 
"Money" on "With the Beatlesin" päätösraita, ja käsittääkseni kappaleen alkuperäisen version lauloi Motownille Barrett Strong. Lennonin revittely tuo mieleen "Twist And Shoutin", eli mahdollisesti tässä haettiin pitkäsoitolle vähän samantyylistä päätöstä kuin ensimmäisen LP:n tapauksessa.

Toi lause on mielestäni vain osittain paikkaansapitävä, sillä fabianien ja bobbyjen kulta-aika oli jo muutamaa vuotta ennen Beatlesin läpimurtoa ja 60-luvun alkuvuosina, kun Beatles löi läpi, jenkkilistoilla oli erittäin hyviä levyjä, joita myös Beatlesit innokkaasti coveroivat ja imivät niistä vaikutteita omaan musiikkiinsa. Väitteet että "Beatles pelasti musiikin rappiorockin kourista" on täysin huu-haata, mitenkään Beatlesiä aliarvioimatta.
 
Tuota noin, tsekkaapa vähän noita listoja vaikka täältä:
 
http://www.gerobe.com/doowop/index.html
 
Kohta "charts"
 
Vielä 1958 jenkkilistoilla oli rokkiakin, mutta sen jälkeen vuoteen 63 asti just noita fabianeja, joku Elviksen ja Roy Orbisonin biisi, mutta EI ROKKIA. Tämä on faktaa ja se, että Beatles sen palautti arvoonsa jenkeissä(kin).

Tuota noin, tsekkaapa vähän noita listoja vaikka täältä:
 
http://www.gerobe.com/doowop/index.html
 
Kohta "charts"
 
Vielä 1958 jenkkilistoilla oli rokkiakin, mutta sen jälkeen vuoteen 63 asti just noita fabianeja, joku Elviksen ja Roy Orbisonin biisi, mutta EI ROKKIA. Tämä on faktaa ja se, että Beatles sen palautti arvoonsa jenkeissä(kin).
 
Listat on tuttuja toki, Whitburnin listakirjoja on monta hyllyssä ja levyt kuultuna. Pointti oli, että mun mielestä tuon aikuinen jenkkilistakama, jopa Top-20 -sellainen, ei oo mitenkään huonoa. Esim. Motown, aloitteva Stax tai New Yorkin, Chicagon ja länsirannikon tuottajat teki todella hyviä levyjä, joiden vaikutuksen kuulee kyllä Beatlesin levyissäkin, samalla lailla kuin vanhan rock'n'rollin. Beatlesin varhaisten levyjen mielenkiinto mun mielestä pitkälti onkin sen kitararokin yhdistämisessä sen ajan jenkkilevyjen virtauksiin.

Vielä 1958 jenkkilistoilla oli rokkiakin, mutta sen jälkeen vuoteen 63 asti just noita fabianeja, joku Elviksen ja Roy Orbisonin biisi, mutta EI ROKKIA. Tämä on faktaa ja se, että Beatles sen palautti arvoonsa jenkeissä(kin).
 
Minä olen täysin kritiikitön ja yksisilmäinen beatle -fani, enkä ihmeemmin tunne 50-60-luvun vaihteen musiikkia saati kappaleiden listasijoituksia. On tuolla kirjahyllyssä tosin nuo Nymanin Onnenpäivät -kirjat, mutta nekin keskittyvät vain listaykkösiin. Pakko on silti vähäisestä tiedosta huolimatta myöntää, että amerikan mantereella tehtiin paljon hyvää musiikkia vuosien 58-63 välisenä aikanakin. Se oliko se sitten rokkia vai ei, sen saa määritellä joku asiaan paremmin perehtynyt, esim. Blue Moon, jota saan minäkin kiittää siitä, että olen edes vähän tutustunut tuon aikakauden pop-/rockmusiikkiin.
 
Muutama esimerkki erittäin hyvästä rokista noilta vuosilta: Wanda Jackson, Dion, Del Shannon, Link Wray ja useat Phil Spectorin suojatit. Esim. Dionin Runaround Sue ja I was born to cry vetää vertoja ihan mille rockmusiikille tahansa. Ja tietysti Shannonin Runaway, joka on ihan klassikko. Ja kuten monesti on jo sanottu, niin Beatleshän paitsi otti vaikutteita tuon aikakauden popmusiikista myös levytti useita covereita tuon ajanjakson hiteistä.
 
Minun silmissäni tämä ei ollenkaan laske Beatlesin arvostusta, paremminkin päinvastoin; jos vaikutteita otetaan/varastetaan, niin parhailtahan se kannattaa tehdä.

Muutama esimerkki erittäin hyvästä rokista noilta vuosilta: Wanda Jackson, Dion, Del Shannon, Link Wray ja useat Phil Spectorin suojatit. Esim. Dionin Runaround Sue ja I was born to cry vetää vertoja ihan mille rockmusiikille tahansa. Ja tietysti Shannonin Runaway, joka on ihan klassikko. Ja kuten monesti on jo sanottu, niin Beatleshän paitsi otti vaikutteita tuon aikakauden popmusiikista myös levytti useita covereita tuon ajanjakson hiteistä.
Komppaan tätä ilman muuta, mutta kun vielä -58 listoilla oli sellaista kuin esim. J. L. Lewisin Great Balls of Fire, Chuck Berryä (oliko se nyt Johnny B. Goode) jne., niin sellainen sanotaanko alkuperäinen suora rock hävisi sieltä. No eihän Beatleskään nimenomaan sitä takaisin listoille tuonut, mutta bändin upeat coverit tekivät tehtävänsä.

Nää kaikki on muuten 50-luvun rock'n'roll-klassikoita.
 
No en nyt noita ihan 50-luvun klassikoiksi sanois. Jos ne olis sellaisia, tunnistaisin ne kyllä.
 
Larry Williamsilta klassikoksi laskisin ehkä Short Fat Fannien, mutta Slow Down...
 
Money (written by Bradford&Cordy): never heard.
 
Rock'n'roll Music siis oli toki tuttu, mutta en laske piisiä Chuck Berryn parhaimmistoon ja mielestäni se on tullut klassikoksi vasta Beatlesin versiomana.
 
Hoho! Mä oon sun kanssa suunnilleen samaa ikäpolvea, että se siitä. Beatles toimii sitäpaitsi omien havaintojeni mukaan kaikille ikäpolville.
 
No ehkä yritän vielä selventää:
 
Beatles ei kertakaikkiaan ole tullut mulle koskaan ajankohtaiseksi.
 
Pikkukundina kuuntelin Alice Cooperia ja Sladea, kun isotkin pojat kuunteli. No eka iso juttu mulle oli Hurriganes. Sitten tulikin Gene Vincent, Johnny Burnette Rock'n'Roll Trio ja Elviksen Sun-hommat. Joskus 15-vuotiaana rupes kiinnostamaan Clapton, Johnny Winter ja Hendrix. Siitä mentiinkin sitten näihin hard rock juttuihin, kuten Purple. 80-luvun alussa tuli kuvioihin AC/DC, Van Halen ja Iron Maiden. Eli aina kun olen innostunut jostain, on hypätty surutta 60-luvun ja Beatlesin yli.
 
Toki olen kuunnellut Beatlesia, Kinksiä ja Doorsia jne., ja onhan noita juttuja tullut levyhyllyynikin hommattua. Mutta suurempi merkitys noilta mulle henkilökohtaisesti puuttuu.

Beatles teki While My Guitar Gently Weepsin Clapton soolossa ja Kinks Ja Doors taas ei,jotta Se noista kahdesta.Beatles on minulle merkinnyt nuo kaksi muuta mainitsemaasi taas ei.Sinistä Tuplaa just kuuntelin,sisältää tajuttoman hienoa musiikkia ja soittoa.George martinin merkitystä ei voine kieltää.Loistavia muusikoita silti.Ja säveltäjiä.Back In The USSR,A Day In The Life,Obladi Oblada,Let It Be....ym ym ym.....Strawberry Fields For Ever....Puhumattakaan niistä Punaisen Tuplan jutuista ....ja sitten se Rock & Roll Music tulkinta.....