Rock, pop, alternative ›

Ei mutta oikeasti, Remustahan voidaan olla mitä mieltä halutaan, mutta vakavasti ottaen äijä kyllä ammentaa selkeästi 50- ja 60-luvun rumpaleilta, jotka noin säännönmukaisesti ei kukaan kyllä soittaneet ns. tikkuun. Silloin kun nähkääs sai huojua ja horjua, jos vain meininki oli kohdallaan. Eli siis jos Remu on paska, niin sitten saman kriteeristön mukaan myös vaikkapa Ringokin on paska. Vaan ONKO muka tosiaankin?

msalama: Eli siis jos Remu on paska, niin sitten saman kriteeristön mukaan myös vaikkapa Ringokin on paska. Vaan ONKO muka tosiaankin?
 
Oliko se nyt sitten Lennon vai McCartney joka vastasi että "eihän se ole edes Beatlesin paras rumpali" kun kysyttiin onko Ringo maailman paras rumpali.

Earl Palmer, joka soitti mm. Little Richardin levyillä oli opiskellut rumpali. Samoin Fred Below, jazz taustainen, joka soitti Chuck Berryn levyillä ja monilla blues levyillä 50-luvulla.

Jorma Rysky: https://www.youtube.com/watch?v=cgWBGGyIddg
 
Täytyy sanoa Remun röytämisen olevan erittäin nautinnollisen kuuloista I will stayn live- versioissa. Kohdasta 0:50 lähtevä tu-ka-tu-ka-tu-ka-tu-ka-ding ding- komppi ja sen perään tuleva pat-pat-pat-pat-tu-tu-tu-tu-tu-tu-tu-tu-TUM!- filli ovat suorastaan nerokkaita. Ja ilmeetkin kuin paviaanilla.
 
Lisäksi jotenkin kuumottavat Ludwigit kyllä.

No onhan se nyt taivaan tosi että ei Humun ansiot ole rummunsoitossa vaan ihan jossain muussa. Jos noilla soitto- ja kielitaidolla pyyhkii muilla lattioita niin täytyyhän siinä olla jotain. Se jokin on se että ukko on uniikki yksilö joka toteuttaa täydellisen intuition synnyttämää juttua. Voidaan puhua myös mystisestä karismasta jota ei joka hanulta löydy. Täältä tuskin keneltäkään.

Oha se ollu kenkäkauppiaski. Missä sen lafka muuten sijaitsi?

John My: Musiikki kuten rumpujen soiton fraseeraus on muuttunut paljon vanhoista ajoista, se
 
liittyy koko rytmikäsittelyn eli rytmiajattelun modernisoitumiseen kaikessa musassa.
 
Ehkä Remun fillien soiton juju onkin siinä, että hän on kuunnellut paljon vanhoja swingpoljentoisia rumpaleita ja Remun soittaessa suoraa rock'n rollia hän fillaa myös hiukan kolmimuunteisesti?
 
Joku voi sanoa, ettei mene fillit kohdalleen, mutta jos ne onkin soitettu tällä tavalla ajatellen?
 
Mene ja tiedä, musiikki on jännä juttu.
 
No aika jännältä vaikuttaa..

J.Hollström: No onhan se nyt taivaan tosi että ei Humun ansiot ole rummunsoitossa vaan ihan jossain muussa. Jos noilla soitto- ja kielitaidolla pyyhkii muilla lattioita niin täytyyhän siinä olla jotain. Se jokin on se että ukko on uniikki yksilö joka toteuttaa täydellisen intuition synnyttämää juttua. Voidaan puhua myös mystisestä karismasta jota ei joka hanulta löydy. Täältä tuskin keneltäkään.
 
Se on kyllä totta. Remulla karismaa kyllä on aina ollut. Ja talon korkuisella karismalla voi melkosesti kompensoida vaatimattomampaakin soittotaitoa.
 
Ei se mitä myy, vaan miten saa kaupaksi.

Mun mielestä Remu oli ihan hiton kova. Tekniikka my ass, se kuulosti loistavalta, siinä oli meininkiä ja sen soitto kuljetti kuin tavarajuna biisiä. Cisse oli myös sikakova, ihan sama mitä progepökiöt oli mieltä ennen tai nyt. Tosin siitä on jo neljäkymmentä vuotta.

Joskus varovasti kyselin eräältä henkilöltä, joka on soittanut ganesissa, että miten hän on jaksanut sitä meininkiä ja Remun kohtuu suoraviivaista ohjeistamisesta, niin ihan sillä on kuulemma pärjännyt, että ei ota henkilökohtaisesti vaan tekee duuninsa. Kehui vielä perään että Remu on hyvä blueslaulaja. Näitä laulutaitojahan ei vielä täällä olla kauheasti analysoitu.

jukkajylli: Mun mielestä Remu oli ihan hiton kova. Tekniikka my ass, se kuulosti loistavalta, siinä oli meininkiä ja sen soitto kuljetti kuin tavarajuna biisiä. Cisse oli myös sikakova, ihan sama mitä progepökiöt oli mieltä ennen tai nyt. Tosin siitä on jo neljäkymmentä vuotta. Mitä mieltä kuoppis oli remusta, oliko koskaan puhetta.

Ganesin musa oli tanssittavaa, piisit hyviä ja tarttuvia. Se nyt on ihan sama mitä tekniikkavelhot vetää jos nuo kohdat ei täyty. Musa ei myy. Sitä voi tietysti jokainen kaikentietäjä koettaa tehdä parin kolmen soinnun ränttätäntän joka toimii ja myy. Tuskin irtoaa.

kivisuo: Mitä mieltä kuoppis oli remusta, oliko koskaan puhetta.
 
Kyllä Sami Remua arvostaa, mutta Sami ei olekaan mikään typerys.

LaMotta: Ganesin musa oli tanssittavaa, piisit hyviä ja tarttuvia. Se nyt on ihan sama mitä tekniikkavelhot vetää jos nuo kohdat ei täyty. Musa ei myy. Sitä voi tietysti jokainen kaikentietäjä koettaa tehdä parin kolmen soinnun ränttätäntän joka toimii ja myy. Tuskin irtoaa. Tuossa esim biisi joka on tarttuva ja hienosti lähtee kitarasoolo. Ei varmaan ole soinut radiossa liiemmin.
https://youtu.be/EenPKJQQn44 ja tuossa toinen https://youtu.be/-74hCxyGfak?t=8

kivisuo: Tuossa esim biisi joka on tarttuva ja hienosti lähtee kitarasoolo. Ei varmaan ole soinut radiossa liiemmin.
https://youtu.be/EenPKJQQn44 ja tuossa toinen https://youtu.be/-74hCxyGfak?t=8 ja vielä yks https://youtu.be/H3YQ_W-L7LI?t=64

jukkajylli: Cisse oli myös sikakova, ihan sama mitä progepökiöt oli mieltä ennen tai nyt. Tosin siitä on jo neljäkymmentä vuotta.
Ja tänään viettää nimipäivää Krister. (ruots. kalenteri)

Remun rumpujen"soiton" taso kyllä laskee vuosi vuodelta kuin lehmän kyr... häntä. Vuoteen 1996 asti herran paukuttelu toimi ajoittain erittäinkin hyvin, mutta sitten sattui tämä paljon puhuttu pikku vahinko (Kittilän rekikolari), joka jäykisti Humun selän ja vasemman käden eräänlaiseen pakkoasentoon. Tämänkin jälkeen Remanderilla oli soittorintamalla hyviä päiviä lukemattomien huonojen joukossa arviolta vuoteen 2007 saakka (ainakin Oowee-Oohla-DVD:ltä löytyvällä tammikuun '07 Rauman-keikalla Reiska paukuttaa ajankohtaan nähden aivan mallikkaasti), mutta sen jälkeen jälki onkin ollut lähes poikkeuksetta tasaisen surkeaa. Varsinkin nämä parin viime vuoden räpellykset ylimääräisellä rumpalilla "vahvistettuna" ovat herättäneet vain ja ainoastaan suunnatonta myötähäpeää.

RockFanatic: Remun rumpujen"soiton" taso kyllä laskee vuosi vuodelta kuin lehmän kyr... häntä. Vuoteen 1996 asti herran paukuttelu toimi ajoittain erittäinkin hyvin, mutta sitten sattui tämä paljon puhuttu pikku vahinko (Kittilän rekikolari), joka jäykisti Humun selän ja vasemman käden eräänlaiseen pakkoasentoon. Tämänkin jälkeen Remanderilla oli soittorintamalla hyviä päiviä lukemattomien huonojen joukossa arviolta vuoteen 2007 saakka (ainakin Oowee-Oohla-DVD:ltä löytyvällä tammikuun '07 Rauman-keikalla Reiska paukuttaa ajankohtaan nähden aivan mallikkaasti), mutta sen jälkeen jälki onkin ollut lähes poikkeuksetta tasaisen surkeaa. Varsinkin nämä parin viime vuoden räpellykset ylimääräisellä rumpalilla "vahvistettuna" ovat herättäneet vain ja ainoastaan suunnatonta myötähäpeää.
 
No siinähän myötähäpeilet. Osanottoni sen johdosta. Me oltiin Zookin kanssa n. kymmenen vuotta sitten samassa kesätapahtumassa skulaamassa ku Remu, Nipa Nillola ja Mikko Löytty. Keep On Knockin' oli hidas ku mikä, eikä muutenkaan ollut ganesin huippuajoista tietoa, mutta yleisö diggas sitä meininkii mikä Remulla oli. Ja paljon enemmän ku meistä ikinä. Eikä hävettänyt edes omasta puolesta!

msalama: Ei mutta oikeasti, Remustahan voidaan olla mitä mieltä halutaan, mutta vakavasti ottaen äijä kyllä ammentaa selkeästi 50- ja 60-luvun rumpaleilta, jotka noin säännönmukaisesti ei kukaan kyllä soittaneet ns. tikkuun. Silloin kun nähkääs sai huojua ja horjua, jos vain meininki oli kohdallaan. Eli siis jos Remu on paska, niin sitten saman kriteeristön mukaan myös vaikkapa Ringokin on paska. Vaan ONKO muka tosiaankin?
 
Samaa mieltä, nyt on vaan kasvanut tämä metronomisukupolvi, joka kävelee metronomit kourassa ympäriinsä ja mittaa kaikilta onko tempo kohdallaan?
 
Ja kiitos kaikille, että tämä ketju elää taas kuin alkupuolellakin, thank you.

Sarko: Luulen että Remu on kuunnellut 1950- ja 1960-luvun rokki- ja bluesrumpaleita, jotka on ottaneet vaikutteita Krupalta ja muilta jatsiukoilta, ennemmin kuin ottanut vaikutteita suoraan "lähteiltä". Vaikea sanoa, Remu vois ite kertoa.
 
Näin se kai on käynyt, nimenomaan tässä järjestyksessä tai sekä että.
 
Kuuntelin Roadrunner levyä pitkästä aikaa ja huomasin heti, että helppo on ollut studiossa äänittäjän saada tukevat rumpusoundit, kun virveliin on lyöty tukevalla otteella ja bassorumpuun myös.
 
Koko levyllä huomio kiinnittyy siihen, että soittajat kuuntelivat toisiaan, antoivat toisilleen tilaa ja taukoja pidettiin myös, kaikki nämä ovat yhdessä tehokas sovituksellinen keino.
 
Rumpalin aksentit yhdessä bändin kanssa ovat voimakkaita ja peltiin lyödään kunnolla, kuten rockissa yleensä tehdään.
 
Yksinkertaisesti ja hienosti toimivaa musaa.