Rock, pop, alternative ›

msalama: Ehkä, mutta hakkaapa silti vihervasemmiston saitit about 63-0. Mutta siihenhän nyt ei tunnetusti paljoa vaadita :D
 
Nyt ei tule mieleen kuin Pif (vihervas-% n. 5 - 10 000 tuhatta), mutta kyllähän siellä surffaillaan ihan carpe diem zeitgeistin aallonharjalla.
 
http://www.punkinfinland.net/forum/ … amp;t=218481&p=6962488#p6962488

No mites Sladen haikka livenä? Kelpasko vai oltiinko siellä kädet puuskassa rokkipoliiseina? :D

kupteri: No mites Sladen haikka livenä? Kelpasko vai oltiinko siellä kädet puuskassa rokkipoliiseina? :D
 
Mulle ainakin kelpasi. Muutenkin ilahduttavan vitaali veto papoilta.

absqua: Mulle ainakin kelpasi. Muutenkin ilahduttavan vitaali veto papoilta.
 
Ammattilainen on ammattilainen, eläkkeelläkin?

absqua: Mulle ainakin kelpasi. Muutenkin ilahduttavan vitaali veto papoilta.
 
Hyvä homma. Tarttee huomenissa jälkikasvun tunnelmia kuulostella. Hänelle isoin juttu tämmöstä toistaiseksi.

kupteri: No mites Sladen haikka livenä? Kelpasko vai oltiinko siellä kädet puuskassa rokkipoliiseina? :D
 
Kelpas. Se haitsu nimenomaan vei hommaa eteenpäin useissa kohdissa, jo ennenkin havaitut High Voltage ja Let there be rock etunenässä.
 
Have a drink on me oli jienoa kuulla, ja Batised by fire oli sellasta jyrää että nuorempia(kin) hirvittää.
 
Erittäin hyvä keikka, en näe mitään syytä miksi bändiä ei kuultaisi vielä pitkään rokkaamassa maailmalla. Ikä toki on se este varmaan, mutta tänään se ei näkynyt mitenkään.

Väsyttää, viideltä pääsin nukkumaan. Mutta keikka oli upea, vaikka ihan nuorimmasta päästä ei miekkoset enää olekaan. Kova suoritus tuossa iässä. Oli muuten myös komeat puitteet järkätty, homma toimi (Paitsi se poispääsy tietenkin heh juum). Angus-setä jaksoi heilua ympäriinsä koko parituntisen ajan, hänen harteillaan olikin se suurin viihdyttäminen.
 
Lämppärinä ollut Vintage Trouble oli positiivinen ylläri. Laulajahemmo otti yleisöä hyvin mukaan ja laulupuolikin oli kunnossa.

Illan anti nopeasti purettuna:
 
* Santa Cruz: Paskaa. Istua nökötin, katselin kelloa ja odotin bändin painuvan bäkkärille.
 
* Vintage Trouble: Aivan tajuttoman hyvä bändi! Tyylikkäitä jätkiä, huikea meno ja biisitkin toimivat. Aikamatka 60-luvun rnb-meininkeihin.
 
* AC/DC: Erittäin kova veto tuon ikäisiltä ukoilta! Vuoden puheenaihe eli Sladen haikka ei kyllä häirinnyt itseäni yhtään... jokunen biisi oli Sladelta hieman kankeaa, mutta yli 90%:sti tamppasi mielestäni kyllä tyylikkäästi. Ikähän näillä ukoilla alkaa laittamaan hanttiin ja se lienee se asia, joka estää uran jatkamisen enää kovin pitkään. Have A Drink On Me ja Sin City vetivät minut pähkinöiksi ja kyllä Baptism By Fire oli allekirjoittaneenkin mielestä erittäin tanakka näyttö nuoremmille.
 
Kaiken kaikkiaan suuren maailman show, jonka rokkasin läpi kyllä eläimen lailla. Jos jäi viimeiseksi kerraksi, niin hyvä maku jäi.
 
Alueelta poistuminen oli kyllä yhtä helvettiä...

Nick Bone: Illan anti nopeasti purettuna:
 
* Santa Cruz: Paskaa. Istua nökötin, katselin kelloa ja odotin bändin painuvan bäkkärille.
 
Joo ei muuten sitten lähtenyt meikällekään yhtään. Osaahan ne soittaa, mutta plääh.
 
* Vintage Trouble: Aivan tajuttoman hyvä bändi! Tyylikkäitä jätkiä, huikea meno ja biisitkin toimivat. Aikamatka 60-luvun rnb-meininkeihin.
 
Mutta tämähän se tosiaan pelasti paljon ja viritti mielen oikeille taajuuksille pääesiintyjää varten.

Olipa huikee ja ikimuistoinen AC/DC keikka! Malcolmin ja Phillin poissa olo ei häirinnyt itseäni yhtään, Stevie ja Chris hoiti tonttinsa mallikkaasti ammattitaidollaan! Edes se paljon puhuttu Sladen haikka ei häirinnyt itseäni missään vaiheessa, live soundi on aina live soundi ;)
Kurkku suorana sai laulaa mukana, kun on tuttuun tyylin hittiä hitin perään... Koko bändi oli huikeessa vedossa, soundit oli hunajaa mun paikalla(n 70m lavalta), Kiitos AC/DC!!! :)
 
Lämppäreistä samaa mieltä: eka bändi aivan kuraa, mutta toka oli jo paljon parempi! Mietittiin veljen kanssa, että miten hyvä esim Melrose olisi ollu ekaksi lämppäriksi ;)
 
Poistuminen oli alueelta hankalaa, mutta muuten hyvin järjestetty avaus, ja paikallistuntemus auttoi itseä löytämään hyvät parkit ja reittisuunnittelua että välttyi ruuhkilta :)

Nick Bone:
* Vintage Trouble: Aivan tajuttoman hyvä bändi! Tyylikkäitä jätkiä, huikea meno ja biisitkin toimivat. Aikamatka 60-luvun rnb-meininkeihin.
 
Mitäs vittua? Nekö oli tuolla?????

Voi perkeleen perkeleen perkeleen perkeleen perkele, että oli loistava keikka! Slade-setä paukutti pannuja kuin piru (eikä muuten tikuttanut yhtään), Anguksen soitto oli herkullisinta mahdollista korvakarkkia (ja lavashowkin oli suurin piirtein entisellään, vaikka kauluspaita pysyikin päällä - tosin viimeisten kappaleiden aikana avonaisena - koko keikan ajan), Brianin ääni toimi paremmin kuin koskaan, Stevien soittoa ei silmät kiinni pystynyt mitenkään erottamaan Malcolmin soitosta ja hopeahiuksisen Cliffin bassottelu oli sekin taattua Accadacca-laatua.
 
Ja se settilista... JUMALAUTA! Lähes kaikki bändin parhaimmat biisit ehdittiin kuulla "vain" kahden tunnin aikana: parhaiten omaan puupäähäni kolahtivat keikan avausbiisi Rock Or Bust, toisena soitettu Shoot To Thrill, kolmantena täräytetty Hell Ain't A Bad Place To Be, neljäntenä ilmaa halkonut Back In Black, vitosbiisi Play Ball, kutoskipale Dirty Deeds Done Dirt Cheap, sitä seurannut Thunderstruck, sekä kaikki muutkin keikan aikana kuulemamme biisit. Let There Be Rock kitarasooloineen kesti - yllätys yllätys - parikymmentä minuuttia, mutta se loppusoolo oli kieltämättä jälleen kerran erittäin iso pala taivasta. Encorena kuultiin, kuten aina, Highway To Hell (vittu, että oli hienoa nähdä porukan pomppivan ja heiluttavan nyrkkiä tuhansien spottivalojen ja sarviparien välkkeessä) ja erään toisen kirjoittajan vuosikausia aiempaa viestiä lainatakseni "maailman kovin lopetusbiisi", For Those About To Rock (We Salute You). Ne tykinlaukaukset ja se ilotulitus... koko biisi oli kyllä jotakin ylimaallista. We certainly salute you too, AC/DC!!!
 
Lämppäreistä Santa Cruz ei oikein iskenyt meikäläiseenkään (liekö ollut hieman väärässä paikassa, kuten joku taisi täällä mainita jo ennen keikkaa), mutta Vintage Trouble oli erittäin positiivinen yllätys - laulusolisti itse asiassa toi sekä ulkonäöltään että lavaolemukseltaan hyvinkin vahvasti mieleen itsensä James Brownin.
 
Yhteenveto: paras näkemäni AC/DC-keikka ikinä jo yksistään siitä syystä, että settilista oli paljon monipuolisempi kuin Stadissa '09 ja Mansesterissa '10. Myös bändi oli paremmassa vedossa kuin koskaan The Razor's Edge-turneen jälkeen. Thank you fuckin' much, AC/DC... Ride On!!!!!

Mun mielestäni bändi oli myös paremmassa vedossa kuin viime rundin keikoilla. Sitä en mee sanomaan että llis paremmassa vedossa kuin kertaakaan Razors Edge-rundin jälkeen.....esim. Stiff upöer lip-rundin live DVD on kyllä erittäin kova.
 
Ei tietenkään yhtä kova kukn Donington-live joka on kovinta shittiä ikinä.

Pirun jämäkkää soittoa patuilta edelleen eikä Sladen rummutkaan häirinneet. Edessä oltiin ja soundit oli hyvät. Mä ehkä kuitenkin diggasin enemmän Tampereen keikasta. Jotenkin tässä oli enemmän semmosta rutiininomaista "Soitetaan nyt keikka alta pois"-fiilistä.
 
Vkntage trouble oli tosiaan vitun kova!

AC/DC oli kova kuin kivi mun pöksyissä! Eka kertaa näin bändin ja olin vakuuttunut. Todella vakuuttunut. Angus veti pisimmän kitarasoolon, mitä olen missään kuullut, mutta hyvin sitten vetikin.
 
Vintage Trouble oli myös todella hyvä. Juuri tollasta musaa tykkään itsekin soittaa kaikista eniten.
 
Santa Cruz oli aivan kamalaa paskaa. Ehkä Poisonin, Bon Jovin tms lämppäriksi sopisi paremmin. Vaan antaa nuorten melskata. Mikäs siinä.
 
Alueelta oli tosiaan vittumaista päästä pois. Ärsyttää tommoset keikkamestat, mihin mennään jotain yhtä kapeaa tietä pitkin. Siihen tulee semmonen pullonkaulailmiö. Lisäksi siihen pääsisäänkäynnin eteen oli tehty se baari vittumaisesti hankaloittamaan poistumista entisestään.
 
Kannatti kyllä mennä!

Lähtö oli kyllä hankala, mutta eniten mua vitutti vesipisteiden heikko merkintä. Ruokakojuilla oli taivaisiin ulottuvat merkkiliput ja vesipisteellä säälittävä suikale.

MV: Lähtö oli kyllä hankala, mutta eniten mua vitutti vesipisteiden heikko merkintä. Ruokakojuilla oli taivaisiin ulottuvat merkkiliput ja vesipisteellä säälittävä suikale.
 
Vesipistettä en löytänyt itse ollenkaan, vaikka sitä etsinkin. Järkkäritkään eivät tienneet tarkemmin. Hienoa toimintaa.
 
Muuten tuolla Kantolassa oli puitteet kyllä mahdottoman hyvät, mutta tuo kuuluisa poistuminen oli kyllä yhtä helvettiä. Kuten myös parkkipaikka, olihan siellä joidenkin osalla vähän taistelua kun autot olivat pohjistaan kiinni kuraisella pellolla. Mutta valtavasti plussaa siitä että kentällä oli tekonurmi, oli moniin festareihin verrattuna vallan fantastista, kun kuraa ei ollut missään.
 
Ensimmäinen kerta kun AC/DC:n näin livenä, ja sanotaan vaikka lyhyesti ja ytimekkäästi että 5/5. Viimeinen biisi iski luihin ja ytimiin, en ole koskaan tuota biisiä mitenkään kummoisempana pitänyt, mutta livenä tuo kyllä räjäytti tajunnan täysin. Ai jumalauta mitä tykitystä. Lämppäreistä samat sanat täältäkin, olihan tuo Santa Cruzin herroille iso sulka hattuun päästä noin jäätävän kokoisen yleisön eteen soittamaan, mutta oli hieman väärässä paikassa tuo bändi. Vintage Trouble oli taas mielenkiintoinen yllätys, en ollut tuosta bändistä kuullutkaan mutta oli kyllä aivan pirun kova bändi. Pitänee tutustua tarkemminkin tuohon bändiin.

Let There Be Rock jäi mulle mieleen erittäin kovana. Musa ja show toimi tosi hyvin yhteen siinä.
 
Santa Cruzia pitää sen verran puolustaa, että jos genre uppoaisi, niin varmasti olisin tykännyt paljonkin, vetihän ne juttunsa todella hyvin. Tästä näkökulmasta sitä kyllä seurasi ilokseen. Ei ehkä se optimaalinen yleisö kokonaisuutena vaan, vaikka moni varmasti diggaili paljonkin, median kannalta taas varmasti oikein hyvä paikka.
 
Ja eikös joku mahtavaa Vintage Troubleiakin sitten edessäni parjannut, ei oo helppoa tuo lämppärinä oleminen megabändeille.
 
Tuomoo: Vesipistettä en löytänyt itse ollenkaan, vaikka sitä etsinkin. Järkkäritkään eivät tienneet tarkemmin. Hienoa toimintaa.
 
Jees, vähän alimitoitettu lippu kenties. Mulla oli mukana kartta alueesta, jonka ansiosta osasin katsoa oikeeseen suuntaan. Mut joo, kyl järkkäreiden pitäs tietää.

AC/DC oli kyllä pelkkää TNT:tä.
 
Santa Cruz- kuuntelin kalja-alueelta istualteni.
 
Vintage Trouble - kivaa vanhan liiton meininkiä, kova jätkä kosimaan yleisöä se laulaja. onnistuikin lopulta.
 
Ulosmeno-no comments.

Olin paremman puoliskon kanssa n. 20 metrin päässä lavanreunasta ja karjuin lähes kaikki biisit bändin mukana, samalla käsiä hulluna heiluttaen ja jalkaa maahan tampaten. Vintage Trouble oli jo laittanut mahlat kropassa virtaamaan.
 
Voitte vain kuvitella, miten lähtee ääni nyt ja kuinka jalka nousee...
 
Mulle ei jäänyt kyllä mitään "soitetaan keikka pois alta"-fiilinkiä Accdaccan soitannosta. Pitiväthän jätkät pitkiä taukoja biisien välillä ja välispiikkejä ei tullut, mutta pakkohan tuon ikäisten ukkojen on happea vetää. Energinen veto ja kyllä se Sladen tyyli vaan sitä energiaa siihen tuo, ei käy kieltäminen. Paljon enemmän harmittaa Malcolmin poissaolo kuin Ruddin, vaikka Stevie runnoikin hyvin. Joku karisma hältä vaan puuttuu, vaikka käsi käykin rytmikkäästi. Mutta ei mitään olennaista eroa siinä mielessä, etteikö tuota voisi täysin rinnoin AC/DC:ksi sanoa. Kyllä siellä AC/DC takoi.
 
Sladen haikan maine on karkeasti ylimitoitettu. Ei haitannut livenä piirun vertaa ja mun mielestä ukko vispasi sitä mallikkaasti.
 
Ja kyllähän noilla keikoilla on tarkoituskin tehdä jotain muuta kuin kädet puuskassa ja rypyt otsalla kuunnella jotain haikan sihinää.