Rock, pop, alternative ›

jäi eilisessä senaatorin konsertissa oikein harmitamaan kun all along the watchtower oli todella vaisu. alkuperäiseen versioon ei mitään kunnioitusta vaikka kyllä soittajilla (varsinkin kuoppis ja marzi) olisi rahkeet riittäneet. crosstown traffic pelasi paljon paremmin.
 
Juu sama täällä. Kovat oli odotukset, mutta jotenkin se ei vaan lähtenyt koskaan rullaamaan niin kuin olisi kuvitellut. Vaikeahan siihen tietysti on saada sama fiilis kuin Jimillä.

Eikös RHCP, noin isommassa mittakaavassa, jossain vaiheessa paneutunut Hendrix-covereihin. Ja on muutenkin pitänyt julkisuudessa ääntä Wild Thingin valjastamisesta lenkkitossumainokseen. Mutta, Hendrix-perikunta tekee mitä tekee.

Eikös RHCP ole, noin isommassa mittakaavassa, jossain vaiheessa omistautunut Hendrix-covereihin. Ja on muutenkin pitänyt ääntä mm. Wild Thing -tulkinnan alistamisesta lenkkitossumainoksiin. Mutta, Hendrix-perikunta tekee mitä tekee.
 
Kyllähän ne on Castles made of sandia ja Firea soittaneet. Ja onhan hendrixiä coveroineet vaikka kuinka monet.

Yleisestihän ajatellaan, että Jimi Hendrix alotti sooloilun kitaralla, mutta arvatkaapas mitä... Semmonen Jazz-jeppe kun Charlie Christian alotti sooloomaan 40 vuotta ennen Hendrixiä. Christian on sooloilun unohdettu kantaisä. Tarina kertoo, kun Christian soitti Benny Goodmanin Jazz-yhtyeessä ensikerran, Goodmann pisti hänet tuli kokeeseen ja soitti kappaletta "Rose Room", mutta eipä jäänyt Charlie Christianilla sormi suuhun, vaan soitti sointukierto toisensa jälkeen 45 min ajan joka kerta mahtavampaa sooloa uudestaan ja uudestaan... Legendan mukaan suosionosoitukset olivat ennennäkemättömät. Jimi Hendrix on varmaan historian suurimpia sooloilioita, siitä ei ole epäilystäkään, mutta hän ei ollut se, joka sen aloitti. Kuten sanoin, Charlie Christian on sooloilun unohdettu kantaisä. (Tietolähde: Ralph Denyerin Suuri Kitarakirja, WSOY vuosimallia 2006)
 
Ei siin kait mitää muuta... ;D

Yleisestihän ajatellaan, että Jimi Hendrix alotti sooloilun kitaralla
 
Hah, kukaan ajattele noin!
 
mutta arvatkaapas mitä... Semmonen Jazz-jeppe kun Charlie Christian alotti sooloomaan 40 vuotta ennen Hendrixiä.
 
Mutta arvaas mitä, semmonen blues-jazz-jeppe kuin Lonnie Johnson aloitti sooloilemaan 20 vuotta ennen Christiania.
 
Christian on sooloilun unohdettu kantaisä.
 
Eipäs vaan Lonnie Johnson.
http://en.wikipedia.org/wiki/Lonnie_Johnson
 
Tarina kertoo, kun Christian soitti Benny Goodmanin Jazz-yhtyeessä ensikerran, Goodmann pisti hänet tuli kokeeseen ja soitti kappaletta "Rose Room", mutta eipä jäänyt Charlie Christianilla sormi suuhun, vaan soitti sointukierto toisensa jälkeen 45 min ajan joka kerta mahtavampaa sooloa uudestaan ja uudestaan...
 
Tiedän, tiedän, oon ite kirjottanu ton Wikipediaan.
 
Ei siin kait mitää muuta... ;D
 
Ime slerbaas, et sä voi opettaa mulle mitään.

Taisin nähdä tän nyt vasta ekaa kertaa. Tää kyllä oli jotain niin käsittämättömän hyvää. Intro oli aavemainen ja en kyllä käsitä että mistä Jimppa niitä ääniä välillä loihti. Ja lopun kitaran polttaminen ja paskominen, puhumattamakaan ite piisin aikana esiintymisestä ja soittamisesta.
 
Kyseessä siis Wild Thing livenä Montereyssä:
http://www.youtube.com/watch?v=hfPgj4bviKY
 
Jaa. Missähän vaiheessa Hendrix ehti housut kinttuihin vetää? Täytyi olla salamannopea paskoja.

Jaa. Missähän vaiheessa Hendrix ehti housut kinttuihin vetää? Täytyi olla salamannopea paskoja.
 
Ei Hendrix vedä housuja kinttuun missään vaiheessa. Se on Iggyn heiniä.

Ei Hendrix vedä housuja kinttuun missään vaiheessa. Se on Iggyn heiniä.
 
Iggy hallitsee nämä housuhommat, Morrison heilutteli vain sormea väärässä paikassa ja oli joutua vankilaan.

EmperorOfMetal vaikuttaa suurelta asiantuntijalta :)

Iggy hallitsee nämä housuhommat, Morrison heilutteli vain sormea väärässä paikassa ja oli joutua vankilaan.
 
Hendrix arveli, etteivät Morrisonin nahkahousut olisi aidot. Tässä kuitenkin palanen rock-historiaa keinonahkatakin muodossa. Sen kuvio on suunniteltu tribuuttina Hendrixin Wild Thingille.
 
http://www.wonderworkshop.co.uk/
 
"Iggy tried to buy it back and I said NO!...."

No siis joo, en oo asiantuntija... Luin sen tosta Ralph Denyerin Suuresta Kitara Kirjasta... :P

No siis joo, en oo asiantuntija... Luin sen tosta Ralph Denyerin Suuresta Kitara Kirjasta... :P
 
Mitähän helvettiä täällä ny väännetää? Eikös se nyt ole joka jampalle selvä asia, että soolokitaristi tuli rock-musiikkiin enemmän tunnetuks Jimin myötä? Varsinkin kitarasankari -termi on täysin Jimin tekosia, vaikka ko. ajanjaksona tunnettiin myös muita kitaranvemputtajia (townsend/clapton). Soittiko joku muu ko. ajanjaksona selän takana skebaa/pisti keppinsä tuleen?

Mun ymmärtääkseni alumperin saxofonilla (tai joo, trumpetilla kans, millä vaan mikä oli tarpeeks läpitunkeva)soitettiin melodiat ja soolot ja olennaisimmat riffit jazz, blues,rhythm&blues ja sensellaisissa musiikkityyleissä siihen aikaan ku kitara oli akustinen orkesterikitara. Sitten ku joku valopää keksi vahvistaa kitaran ääntä sähköllä niin sillä oli näppärä hoitaa fonin osuudet kun osuu samaan äänialaan.
Sellanen improvisointi asenne soittoon on kaiketi siitä jazz-hapatuksesta kotosin, se Hendrixin soitto on ehkä vähän muuta ku tilutusta, tai siis, olennaista ei oo kuinka monta nuottia saa ulos tahdissa vaan mitä ääniä soittaa ja miltä ne kuulostaa.
Ei kait kukaan "keksiny ekana" soittaa sooloja kitaralla, eiköhän tuo kehittyny siinä ukkojen soitellessa ( ja kait siellä akkojakin oli joukossa?) omia aikojaan?
PS. nyt meinas unohtuu huuliharppu, loistava soolosoitin köyhälle bluesmuusikolle, halpa ja lähtee kova ääni jos jaksaa puhkua.

Mitähän helvettiä täällä ny väännetää? Eikös se nyt ole joka jampalle selvä asia, että soolokitaristi tuli rock-musiikkiin enemmän tunnetuks Jimin myötä? Varsinkin kitarasankari -termi on täysin Jimin tekosia, vaikka ko. ajanjaksona tunnettiin myös muita kitaranvemputtajia (townsend/clapton). Soittiko joku muu ko. ajanjaksona selän takana skebaa/pisti keppinsä tuleen?
 
No, yksi anekdootti Hendrixin ylivertaisuudesta kitarataidoissa:
 
Chandler järjesti Hendrixin soittamaan Lontoossa Claptonin kanssa. Clapton suostui, mutta session jälkeen Chandler löysi Ericin takahuoneesta tärisevänä ja puhkuvana: Miksi v.....a et kertonut, et se on niin kova!
 
Toisaalta, juuri nuo seläntakaiset ja hampaille tehdyt kitaransoitot ja -polttamiset alkoivat olla Hendrixille senlaatuisia yleisöä viihdyttäviä sirkustemppuja, joista hän halusi päästä eroon.
 
Niitä suuri yleisö odotti kuitenkin näkevänsä.

No, yksi anekdootti Hendrixin ylivertaisuudesta kitarataidoissa:
 
Chandler järjesti Hendrixin soittamaan Lontoossa Claptonin kanssa. Clapton suostui, mutta session jälkeen Chandler löysi Ericin takahuoneesta tärisevänä ja puhkuvana: Miksi v.....a et kertonut, et se on niin kova!
 
Toisaalta, juuri nuo seläntakaiset ja hampaille tehdyt kitaransoitot ja -polttamiset alkoivat olla Hendrixille senlaatuisia yleisöä viihdyttäviä sirkustemppuja, joista hän halusi päästä eroon.
 
Niitä suuri yleisö odotti kuitenkin näkevänsä.
 
Nuo showtemput ja gimmikit olivat nelkyt ja viiskytlukujen Jumpbändien standardikamaa. Tosi kovat showmiehet soitti läskibassoo hampailla seläntakaa samalla ku soitin oli liekeissä. :-D

Nuo showtemput ja gimmikit olivat nelkyt ja viiskytlukujen Jumpbändien standardikamaa. Tosi kovat showmiehet soitti läskibassoo hampailla seläntakaa samalla ku soitin oli liekeissä. :-D
 
Joo, ja mä luulen että juuri noiden temppujen takia on Hendrixistä muodostunut kuva, ettei kuitenkaan "mikään järjen jättiläinen ollut".
 
Katselin jonkun fiktiivisen elokuvan Hendrixistä: purkkaa jauhava Harlemin slangia änähtelevä gimmikkiheebo ei oikein natsaa sen kuvan kanssa, minkä aikalaishaastattelujen perusteella Hendrixistä on luonut.

Katselin jonkun fiktiivisen elokuvan Hendrixistä: purkkaa jauhava Harlemin slangia änähtelevä gimmikkiheebo ei oikein natsaa sen kuvan kanssa, minkä aikalaishaastattelujen perusteella Hendrixistä on luonut.
 
Ei kait se ihan normipölvästi ollu, suuri idolinsa oli kuuskytluvunpuolvälissä Bob Dylan. Eiköhän ne Dylanin tekstit uponnu enempi sellasiin tyyppeihin jotka ajatteli yhteiskunnallisia asioita, kansalaisoikeuksia ja oikeudenmukasuutta ja sen sellasta liirum laarumia. Taisivat pitää vähän outona tummaa heppua joka diggaili Zimmermanin folk sanomaa.
Että kandee kuunnella Dylanin tekstejä jos kiinnostaa Henkan ajattelu. :-)

Ei kait se ihan normipölvästi ollu, suuri idolinsa oli kuuskytluvunpuolvälissä Bob Dylan. Eiköhän ne Dylanin tekstit uponnu enempi sellasiin tyyppeihin jotka ajatteli yhteiskunnallisia asioita, kansalaisoikeuksia ja oikeudenmukasuutta ja sen sellasta liirum laarumia. Taisivat pitää vähän outona tummaa heppua joka diggaili Zimmermanin folk sanomaa.
Että kandee kuunnella Dylanin tekstejä jos kiinnostaa Henkan ajattelu. :-)
 
Asiallista asiaa. Yhteiskunnallisuus taisi kuitenkin jäädä vähemmälle Dylanilta akustisen folkin jätettyään, samoin Hendrixiltä electric church -vaiheessa.

Eikös se nyt ole joka jampalle selvä asia, että soolokitaristi tuli rock-musiikkiin enemmän tunnetuks Jimin myötä?
 
No puhtaasti tämän asian kannalta Hendrix ei ollut merkittävä, koska Clapton tuli tunnetuksi jo ennen Hendrixiä ja eiköhän noita muitakin kitaratyyppejä olisi riittänyt. Soolokitaristi oli bluesissa keskeinen asia ja siitä se olisi siirtynyt rockiin joka tapauksessa vaikka oltais tapettu kaikki nuo tunnetuimmat kitaristit.
 
Mun ymmärtääkseni alumperin saxofonilla (tai joo, trumpetilla kans, millä vaan mikä oli tarpeeks läpitunkeva)soitettiin melodiat ja soolot ja olennaisimmat riffit jazz, blues,rhythm&blues ja sensellaisissa musiikkityyleissä siihen aikaan ku kitara oli akustinen orkesterikitara.
 
Rhythm & blues on uudempi asia kuin sähkökitara. Sooloja tosiaan soitettiin vähän millä pystyttiin.
 
Sellanen improvisointi asenne soittoon on kaiketi siitä jazz-hapatuksesta kotosin
 
Improvisointia oli jo (jazzia edeltävässäkin) bluesissa.
 
Ei kait kukaan "keksiny ekana" soittaa sooloja kitaralla, eiköhän tuo kehittyny siinä ukkojen soitellessa ( ja kait siellä akkojakin oli joukossa?) omia aikojaan?
 
Lonnie Johnsonille on yritetty tuoda tunnustusta ensimmäisenä yksiäänisten soolojen soittajana. Akustisella kitaralla soitettiin vanhaan aikaan yleensä moniäänisesti, käytännössä samaan aikaan sooloa ja säestystä (esim Robert Johnsonin ainoassa levytetyssä kitarasoolossa) tai sitten pelkkää säestystä
 
Chandler järjesti Hendrixin soittamaan Lontoossa Claptonin kanssa. Clapton suostui, mutta session jälkeen Chandler löysi Ericin takahuoneesta tärisevänä ja puhkuvana: Miksi v.....a et kertonut, et se on niin kova!
 
Näistä ei tiedä onko nää jutut totta, mutta Pete Townshendinkin väitetään päättäneen lopettaa kitarointi Hendrixin nähtyään.
 
Nuo showtemput ja gimmikit olivat nelkyt ja viiskytlukujen Jumpbändien standardikamaa. Tosi kovat showmiehet soitti läskibassoo hampailla seläntakaa samalla ku soitin oli liekeissä. :-D
 
Charlie Patton on varhaisin nimi, johon kitaran soittaminen selän takana yms. temput olen nähnyt yhdistettävän.
 
Asiallista asiaa. Yhteiskunnallisuus taisi kuitenkin jäädä vähemmälle Dylanilta akustisen folkin jätettyään, samoin Hendrixiltä electric church -vaiheessa.
 
Hendrixin joka levyllä on yks tai kaks jotenkin suoraan poliittisesti tulkittavissa olevaa biisiä. Mutta sen kuvan olen saanut, että se alkoi enemmän ajatella politiikkaa ajan kuluessa eteen päin. On väitetty, että aluksi se kannatti Vietnamin sotaa, koska oli sisäistänyt jotain hallituksen väitteitä.

On väitetty, että aluksi se kannatti Vietnamin sotaa, koska oli sisäistänyt jotain hallituksen väitteitä.
 
Ei varmaan ois ollu ihan helppoo laskuvarjojääkärillä palveluspaikassa jos ois keuhkonnu Vietnamin sodan vastasta propagandaa. Myöhemin ex-sotilaasta tuli kyllä sodanvastustaja, minkä tahansa sodan. Machine Gun on parasta Henkkaa miusta, eikä vähiten Buddy Milesin ja Billy Coxin ansiosta, että kyllä triossa joka pala on tärkee biisin toimimisen kannalta. Ei se kitarasankaruus oo mistään kotosin ilman hyvää musiikkia.