Rock, pop, alternative ›

Rämppy: Juu rispektiä kovasti Heepille vanhoista saavutuksista. Ja Mick Boxille edelleenkin työn sankariudesta. Ukossa riittää sustainia.
 
Minulta rispektiä myös uusista saavutuksista. "Wake the Sleeper" on loistava levy ja taas ovat tekemässä uutta. Livenä bändi on edelleen loistava. Ehkäpä parempi kuin koskaan, koska Byron oli kuulemma hyvin ailahteleva laulaja ja esiintyjä, etenkin loppuaikoinaan Heepissä.

StJerky: Livenä bändi on edelleen loistava.
 
Rummuissa nykyään ehkä vähän liian "hevisoittaja", mutta ei se Lee enään loppumetreillä tuntunut niin hyvin jaksavan. Bernie Shaw on mun mielestä ollut aina loistava laulaja ja ei livenä kovin kuse. Ja lavakarismaa löytyy.

Täytyy tunnustaa että minulle Uriah Heep tarkoittaa sitä että Byron käyttää ääntään juuri sillä tavalla kun ääntä pitääkin käyttää, mitään säästämättä ja laadusta tinkimättä. Byronin jälkeisestä tuotannosta en totta puhuen tiedä mitään, kun en ole siihen koskaan jaksanut tutustua. Ehkä olen menettänyt paljon tai sitten en ole mutta kun Byron ja Heep kolahti jo ennen teini-ikää niin vaikea tottumuksiaan on muuksi muuttaa.
 
Heep on sikäli mielenkiintoinen orkesteri että siinä missä monet muut aliarvostetut ja kaupalliseksi paskaksi leimatut orkesterit kuten esimerkiksi Led Zeppelin ja Black Sabbath saivat ansaitsemansa arvostuksen jälkikäteen, niin Uriah Heep jäi nuolemaan näppejään tämänkin jälkeen.
 
Jostain pitäisi löytyä kansanliike joka pyrkisi keinoja kaihtamatta nostamaan Uriah Heepin sille jalustalle mille se kuuluu tai ainakin pitäisi kuulua. Uriah Heep teki hienoa musiikkia ja Byronin aikaiset levyt ovat puhdasta kultaa aina ensimmäisestä viimeiseen biisiin saakka, täytekamaa ei näiltä levyiltä löydy. Viimeiseksi jäänyt lätty ei ehkä yllä aivan samalle tasolle kun ne muut mutta ei sekään huono levy ole.

Atomic Cafe: Täytyy tunnustaa että minulle Uriah Heep tarkoittaa sitä että Byron käyttää ääntään juuri sillä tavalla kun ääntä pitääkin käyttää, mitään säästämättä ja laadusta tinkimättä. Byronin jälkeisestä tuotannosta en totta puhuen tiedä mitään, kun en ole siihen koskaan jaksanut tutustua. Ehkä olen menettänyt paljon tai sitten en ole mutta kun Byron ja Heep kolahti jo ennen teini-ikää niin vaikea tottumuksiaan on muuksi muuttaa.
 
Heep on sikäli mielenkiintoinen orkesteri että siinä missä monet muut aliarvostetut ja kaupalliseksi paskaksi leimatut orkesterit kuten esimerkiksi Led Zeppelin ja Black Sabbath saivat ansaitsemansa arvostuksen jälkikäteen, niin Uriah Heep jäi nuolemaan näppejään tämänkin jälkeen.
 
Jostain pitäisi löytyä kansanliike joka pyrkisi keinoja kaihtamatta nostamaan Uriah Heepin sille jalustalle mille se kuuluu tai ainakin pitäisi kuulua. Uriah Heep teki hienoa musiikkia ja Byronin aikaiset levyt ovat puhdasta kultaa aina ensimmäisestä viimeiseen biisiin saakka, täytekamaa ei näiltä levyiltä löydy. Viimeiseksi jäänyt lätty ei ehkä yllä aivan samalle tasolle kun ne muut mutta ei sekään huono levy ole.
 
Jep, totta. Ite rankkaan Uriah Heepin korkeammalle ku Zeppelin ja Sabbath. Hyviä nekin, mutta ite tykkään vaa Heepistä enemmän.

Atomic Cafe: Uriah Heep teki hienoa musiikkia ja Byronin aikaiset levyt ovat puhdasta kultaa aina ensimmäisestä viimeiseen biisiin saakka, täytekamaa ei näiltä levyiltä löydy. Viimeiseksi jäänyt lätty ei ehkä yllä aivan samalle tasolle kun ne muut mutta ei sekään huono levy ole.
 
Ootko nyt ihan tosissasi? Makuasioita toki, mutta mitä nyt esim. "Wonderworldia" muistan niin kyllä sieltä niitä hyviä biisejä piti jo hakemalla hakea.

2541: Ootko nyt ihan tosissasi? Makuasioita toki, mutta mitä nyt esim. "Wonderworldia" muistan niin kyllä sieltä niitä hyviä biisejä piti jo hakemalla hakea.
 
Makuasioita toki, mutta hemmetin hyvä levy. Parhaina Wonderworld ja The Easy Road

2541: Ootko nyt ihan tosissasi? Makuasioita toki, mutta mitä nyt esim. "Wonderworldia" muistan niin kyllä sieltä niitä hyviä biisejä piti jo hakemalla hakea.
 
Wonderworld kuten sitä edeltänyt Sweet Freedom ovat kaikin puolin tasaisen hienoja levyjä vaikka ne 5 ensimmäistä studiolevyä ovat niitä varsinaisia mestariteoksia.

2541: Ootko nyt ihan tosissasi? Makuasioita toki, mutta mitä nyt esim. "Wonderworldia" muistan niin kyllä sieltä niitä hyviä biisejä piti jo hakemalla hakea.
 
Ote hieman irtoaa. "So Tired"-biisin lyriikat kuvaavat ilmeisen hyvin hektisen 70-luvun tunnelmia bändissä. Toisaalta Hensley sai vielä kunnon biisejä kasaan Eagar To Please-levylleen. Ne tosin ei oo niin Hiippiä ne...
 
Pikkuskidinä tuli Heeppiä diggailtua just tähän aikaan, kun mun eka vinyyli oli ollut Magician's Birthday. Return To Fantasy ja High And Mighty Wettonin ja Byronin kera vielä piti mielenkiintoa yllä, mutta Firefly ja Innocent Victim jäi jo vähälle huomiolle. Fallen Angel ja Conquest jopa välistä kuulematta. Kehuttu Abominoq ei hirveesti myöskään innostanut, vaan tuntui jenkkirockilta (kuten saman ajan Rainbow), mutta huonommalta kuin esmes Journey ja Foreigner. Nämä siis muistikuvia +- 30 v. takaa.
 
Conquestin tuossa hommasin ja yllättäen tykkäsin aika lailla just tästä "persoonattomasta jenkkimeiningistä" ja John Sloman on hyvä laulaja tuohon lajiin, imo. Pitäis varmaan antaa uusi tilaisuus myös muille, kun niitä halvalla saa...

http://www.youtube.com/watch?v=3dD_QeTNT0E
 
Tuossa viimeisen Byronin aikaisen Heep-levyn paras biisi..oli muuten Byronin itsensäkin suosikki. Aika laillahan High & Mighty oli Hensleyn dominoima levy, vielä enemmän kuin aiemmat julkaisut. Mutta mainio levy lukuunottamatta paria keskinkertaisuutta. John Wettonin vetämä biisikin on levyn helmiä. oletteko nähneet tämän Hensley/Wetton-livepätkän:
 
http://www.youtube.com/watch?v=tgKy0oiBC_g
 
hyvän dvdn ja levyn tekivät..

Loijaa: http://www.youtube.com/watch?v=3dD_QeTNT0E
 
Tuossa viimeisen Byronin aikaisen Heep-levyn paras biisi..oli muuten Byronin itsensäkin suosikki. Aika laillahan High & Mighty oli Hensleyn dominoima levy, vielä enemmän kuin aiemmat julkaisut. Mutta mainio levy lukuunottamatta paria keskinkertaisuutta. John Wettonin vetämä biisikin on levyn helmiä. oletteko nähneet tämän Hensley/Wetton-livepätkän:
 
http://www.youtube.com/watch?v=tgKy0oiBC_g
 
hyvän dvdn ja levyn tekivät..
 
Hiton hyvä biisi toi One Way Or Another kyllä. Can't Keep A Good Band Down on myös suht railakas.

Heep on ollut suosikkini jo pitkän aikaa, vanha pieru kun olen.Nyky-heep kävi muutama vuosi sitten Imatralla festareilla, eikä kuullostanut ollenkaan huonolta, rentoa soittamista ja hauskanpitoa, turha elvistely ei todellakaan kuulu tämän yhtyeen tapoihin, samaa voi sanoa Deep Purplesta, ukothan paranevat vanhetessaan...

Loijaa: http://www.youtube.com/watch?v=3dD_QeTNT0E
 
Tuossa viimeisen Byronin aikaisen Heep-levyn paras biisi..oli muuten Byronin itsensäkin suosikki. Aika laillahan High & Mighty oli Hensleyn dominoima levy, vielä enemmän kuin aiemmat julkaisut. Mutta mainio levy lukuunottamatta paria keskinkertaisuutta. John Wettonin vetämä biisikin on levyn helmiä. oletteko nähneet tämän Hensley/Wetton-livepätkän:
 
http://www.youtube.com/watch?v=tgKy0oiBC_g
 
hyvän dvdn ja levyn tekivät..
 
Mitkä kappaleet ovat mielestäsi High and Mightylla keskinkertaisia?

Heep oli kyllä monessa mielessä ehkä raskainta mitä tuolta aikakaudelta tuli. Gypsyn alku veti aikanaan jalat alta kun joskus penskana kuulin. Edelleen vinyyliälppäri tuolla takkahuoneessa löytyy. Vauhtiajoissa 2007 tuli livenä todennettua myös. Sisko tykästyi jopa enemmän kuin minä vaikka oli pakko sanoa että toisin kuin monella muulla "vanhalla vetäjällä", heepillä oli edelleen lavalla kunnon meininki. Ei ollut mitään "rutiinilla setti ja sitten himaan"-meininkiä. Bird of prey olisi ehkä yksi suosikkikappaleitani ellei sen kertsiriffi olisi niin hämmentävä. Vähän jäi pettynyt fiilis kun ekan kerran kuulin. Säkkärit antoi odottaa jotain enemmän.

Karipiirto: Bird of prey olisi ehkä yksi suosikkikappaleitani ellei sen kertsiriffi olisi niin hämmentävä.
 
Se olisi aika hyvä biisi ilman niitä ratkihauskoja falsettihuojuntoja.
 
Olen tässä viime aikoina alkanut Purple-kauden jatkeeksi innostumaan Heepistäkin hyllystä löytyvien Look at Yourselfin ja Ultimate Collectionin voimin, voisi niitä alkupään levyjä muitakin alkaa hamstraamaan.

Pedroz: Se olisi aika hyvä biisi ilman niitä ratkihauskoja falsettihuojuntoja.
 
Kannattaa kuunnella Bernie Shawin versio jos ne huojunnat häiritsee. ;)
 
Olen tässä viime aikoina alkanut Purple-kauden jatkeeksi innostumaan Heepistäkin hyllystä löytyvien Look at Yourselfin ja Ultimate Collectionin voimin, voisi niitä alkupään levyjä muitakin alkaa hamstraamaan.
 
Tuo live 73 on kanssa kovaa tavaraa.

UriahHeepisgreat: Mitkä kappaleet ovat mielestäsi High and Mightylla keskinkertaisia?
 
Make a Little Love ja Can't Stop Singing. Eka on aikas tavanomainen ja tylsähkö rokkiveto ja jälkimmäinen ei enää oikein kuulostakaan Heepiltä. Toisaalta tykkään kovastikin Innocent Victimin reggae-henkisestä The Dance-kappaleesta, mutta tämä soul/gospel-vaikutteinen biisi ei vaan toimi. Ei nää missään tapauksessa huonoja kappaleita ole, mutta muuta levyä selvästi heikompia biisejä minusta. Midnight ja One Way Or Another on kuitenkin Heepin parhaimpia biisejä ikinä..

Loijaa: Make a Little Love ja Can't Stop Singing. Eka on aikas tavanomainen ja tylsähkö rokkiveto ja jälkimmäinen ei enää oikein kuulostakaan Heepiltä. Toisaalta tykkään kovastikin Innocent Victimin reggae-henkisestä The Dance-kappaleesta, mutta tämä soul/gospel-vaikutteinen biisi ei vaan toimi. Ei nää missään tapauksessa huonoja kappaleita ole, mutta muuta levyä selvästi heikompia biisejä minusta. Midnight ja One Way Or Another on kuitenkin Heepin parhaimpia biisejä ikinä..
 
Make a Little Lovesta en niinkään tiedä, mutta Can't Stop Singing on levyn ehkä heikoin kapple. Omat suosikkin albumilta ovat Weep in Silence ja Confession.

Loijaa:
 
Equator: Ainoa coveriton Heep-levy 80-luvulla. Monista biiseistä tykkään paljon, mutta jostain tuottajan hanurista revitty, yliammuttu kasarisoundimaailma ylimääräisine vinkumiseen syö biisien tehoa. Ehkä juuri sen takia monet inhoavat levyä. Siitä huolimatta levyn parhaimpia biisejä, Bad Blood, Heartache City, Lost One Love, Poor Little Rich Girl, kuuntelee mielellään. Boxin kitarat soivat hienosti läpi levyn. Kokonaisuutena tämä on musta jopa parempi kuin Raging Silence.
 
Different World kannattaa hankkia vain, jos on hoocee-Heepfani, ei muuten..Käsittämättömän huonoa Heepiä, hyvät hetket ovat harvassa. Kuuntelen yleensä vain kolmea biisiä levyltä. Minusta Sonic Origamin arvoa vähentää ne muutamat turhat AOR-biisit (Across the Miles, Perfect Little Heart, Only the Young), jotka menee jo sinne ruotsinlaiva-osastolle. Vastapainoksi löytyy onneksi sellaisia biisejä kuten Between Two Worlds, mikä on yksi Heepin uran parhaita biisejä.
 
Omasta mielestäni Equator on tosi hyvä albumi mutta pari turhaa biisiä (Lost One Love ja Holding On) vie tehoa. Miinusta tulee toki muutaman biisin surkeasta äänimaailmasta ja melko kehnosta miksauksesta, mutta levy on silti onnistunut. Parhaat biisit mielestäni Rockarama Ja Bad Blood.
 
Raging Silence on juuri ja juuri mahtava levy. Albumi on huomattavasti parempi kuin 4 vuotta aiemmin julkaistu Equator. AOR-peikko kummittelee jokseenkin harvemmin ja kappaleet ovat selkeästi huolellisemmin tehtyjä kuin Equatorilla. Miinusta tulee lähinnä kappaleiden Rich Kid, Cry Freedom j More Fool You vuoksi. Omat suosikkini albumilta ovat Blood Red Roses, When the War is Over ja Lifeline.

Tuosta tulikin mieleen että tietääkö kukaan onko Peter Goalby vielä musakuvioissa mukana vai lopettanut kokonaan (en ole kuullut äijästä mitään Heep-pestin loppumisen jälkeen)?

Regalis Apertura: Tuosta tulikin mieleen että tietääkö kukaan onko Peter Goalby vielä musakuvioissa mukana vai lopettanut kokonaan (en ole kuullut äijästä mitään Heep-pestin loppumisen jälkeen)?
 
Siltä meni ääni ja se tekee nyt jotain ihan muuta. Vai olikohan levy-yhtiö tms. hommisaa? Olen lukenut, vaan en muista...