Rock, pop, alternative ›

Number 9: Vain yksi huono, siis lähes mihin tahansa verrattuna huono, vain.
 
Eli Vallankumous Numero 9.
 
Avantgarde on asia erikseen, sitä ei poppikappaleisiin verratakaan. Minä saan Revolution 9:sta ahdistavia tunnelmia, eli toimii. Juuri sopivan sekopäinen repäisy ja oikeaan aikaan.

Rodger: Ja Maxwell's Silver Hammer, silkkaa 20-luvun jatsia sekin.
 
Macca on myöhempinä aikoina aina halunnut antaa ymmärtää, että hän oli se kokeellisesta musiikista parhaiten perillä oleva beatle. Jos niin oli, niin ihmettelen, että miksi hän halusi aina tuupata avantgarden sijasta beatles-levyille 20-luvun jatsipastissejaan. Syy löytyy tietysti hänen isästään ja isänsä Jim Mac's Jazz Bandistä 20-luvulta.
 
Yksi vaihtoehto tietysti on että pelkkä kokeellisuus ei tee kappaleesta hyvää.
Vrt. Vallankumous 9.
 
****
 
Tänään tuli taas vastaan Johnin kommentti:
 
"Et ole kuullut Pepperiä ennenkö olet kuullut sen monona."
 
Onko näin? Mitä kokemuksia niillä jotka monoversion omistavat? Onko jotain konkreettisia eroja?

Number 9: "Et ole kuullut Pepperiä ennenkö olet kuullut sen monona."
 
Onko näin? Mitä kokemuksia niillä jotka monoversion omistavat? Onko jotain konkreettisia eroja?
 
Kyllähän siinä miksauksessa on ihan selvästi kuultavia eroja, mutta ei mitään niin radikaalia kumminkaan mielestäni, mikä oikeuttaisi tuollaiseen kommenttiin.

Number 9:
 
Tänään tuli taas vastaan Johnin kommentti:
 
"Et ole kuullut Pepperiä ennenkö olet kuullut sen monona."
 
Onko näin? Mitä kokemuksia niillä jotka monoversion omistavat? Onko jotain konkreettisia eroja?
 
Nää on näitä.... biisit on kuitenkin samat. Vähän sama ku kuuntelee jonkun hyvän levyn halvalla kannettavalla mankalla tai helevetin kalliilla hifi-systeemillä. Kuulostaahan se aika erilaiselta, mutta silti pohjimmiltaan samalta. Hyvät biisit tuppaa olemaan hyviä riippumatta äänentoistojärjestelmästä tai pienistä miksauksellisista eroista.

GrooverMan: Hyvät biisit tuppaa olemaan hyviä riippumatta äänentoistojärjestelmästä tai pienistä miksauksellisista eroista.
 
Jopa esittäjästä riippumatta! Mä oon kuullut pari Beatles-koverbändin keikkaa, joku englantilainen ja sitten Jiri Nikkisen beatles-koverbändi, jotka soitti niitten parhaimmistoa ja hyviltä ne niinkin kuulosti.

Number 9: Tänään tuli taas vastaan Johnin kommentti:
 
"Et ole kuullut Pepperiä ennenkö olet kuullut sen monona."
 
Onko näin? Mitä kokemuksia niillä jotka monoversion omistavat? Onko jotain konkreettisia eroja?
 
On selkeästi parempi monona. Se stereo on soinnillisesti hajanainen, heikko, amerikkalaiset sanoisivat "wimpy" - siis tietysti verrattuna stereoversioon, joka on sinänsä tietysti loistava sekin.
 
Mono on selvästi soittajien itsensä miksaama (sillai vieressä huudeltu) aina olennnainen asia tulee lujaa ja laulut on hiljemmalla. Kuivempi, lähempänä Revolveria.
 
Jossain biiseissä ero on isompi kuin toisisssa, esimerkiksi Lucyssä monoversio on todella hyvä. Phaserit kuuluu, ei ole kaiutettu pilalle. She's leaving home on ripeämpi ja menee puolisen sävelaskelta korkeammalta (vai oliko peräti kokonaisen).
 
Sitten on tietysti paljon pikku eroja yksityiskohdissa.

varakeef: On selkeästi parempi monona. Se stereo on soinnillisesti hajanainen, heikko, amerikkalaiset sanoisivat "wimpy" - siis tietysti verrattuna stereoversioon, joka on sinänsä tietysti loistava sekin.
 
Mono on selvästi soittajien itsensä miksaama (sillai vieressä huudeltu) aina olennnainen asia tulee lujaa ja laulut on hiljemmalla. Kuivempi, lähempänä Revolveria.
 
Jossain biiseissä ero on isompi kuin toisisssa, esimerkiksi Lucyssä monoversio on todella hyvä. Phaserit kuuluu, ei ole kaiutettu pilalle. She's leaving home on ripeämpi ja menee puolisen sävelaskelta korkeammalta (vai oliko peräti kokonaisen).
 
Sitten on tietysti paljon pikku eroja yksityiskohdissa.
 
Saako sitä monoversiota sitten mistään siedettävällä hinnalla? Kun ei ois varaa, eikä kiinnostusta koko monoboksia ostaa, saako niitä enää edes mistään?
Joskus oli juttua ettei monoversioita myydä erikseen, myydänkö, millä hinnalla ja missä?
Kun on koko tuotanto, paitsi Yellow Submarine, jonka kohdalla en kyllä mitään menetä, stereona, niin ei viitsi, eikä ole rahaa koko monoboksiin.

Itse pidän pääasiallisesti enemmän stereoversioista. Tässä on hyvä video joistakin eroista: https://www.youtube.com/watch?v=4dchCB-2TPY

Tuolla joku sanoi että mono-Pepper muistuttaa Revolveria soundeiltaan, mutta jos näin on, onko se parempi? Mielestäni stereo-Pepper soundaa paljon paremmalta kuin Revolver.
Mielipiteitä, toki.

Number 9: Tuolla joku sanoi että mono-Pepper muistuttaa Revolveria soundeiltaan, mutta jos näin on, onko se parempi? Mielestäni stereo-Pepper soundaa paljon paremmalta kuin Revolver.
Mielipiteitä, toki.
 
Mielipiteitä toki. Revolverilla soundit on säröisempiä ja kompressoidumpia kuin Pepperillä, noin karkeasti sanoen. Vois kai sanoa että Revolverin soundit rockaa enemmän, Pepper on kliinimpi ja selkeämpi, popmaisempi.
 
Aika raakaa yleistystä, mutta näin mä sen kuulen. Molempien saundimaailmat tukee biisimateriaalia.

GrooverMan: Mielipiteitä toki. Revolverilla soundit on säröisempiä ja kompressoidumpia kuin Pepperillä, noin karkeasti sanoen. Vois kai sanoa että Revolverin soundit rockaa enemmän, Pepper on kliinimpi ja selkeämpi, popmaisempi.
 
Aika raakaa yleistystä, mutta näin mä sen kuulen. Molempien saundimaailmat tukee biisimateriaalia.
 
Totta, sopisiko tälläiset säröisemmät soundit Pepperille?
Revolver on rockaavampi muutenkin.
Tämän kliinisyyden soundeissa Biitles kehitti huippuunsa Abbey Roadilla.
Se onko se hyvä vai huono, on mielipideasia. Ei siitä enää sen enempää enää.
 
Ja minusta parhaat soundit ovat Please Please Me:llä.

Jenkkinuorison reaktioita vuonna 1967 juuri ilmestyneistä Strawberry Fields Foreveristä ja Penny Lanesta.
 
http://www.youtube.com/watch?v=QRV42DMOVYo&feature=related

Number 9: Vain yksi huono, siis lähes mihin tahansa verrattuna huono, vain.
 
Eli Vallankumous Numero 9.
 
Viittaatko nimimerkilläsi tähän kappaleeseen? Puhdasta sattumaa?

Jucciz: Viittaatko nimimerkilläsi tähän kappaleeseen? Puhdasta sattumaa?
 
Musiikkiharrastukseni alussa kuuntelin Biitlesin kappaleita Youtuubista korvaakuulokkella.
(Oikeastsan ei kovin montaa vuotta sitten...)
No, kohdalle osui White Album, B-puoli. Innostuin, että jassoo, onpa ollut monipuolinen bändi, kun on näin "rankkaakin" (minulle, joka inhoan raskasta hevimusiikkia) tehnyt.
Sitten lähti soimaan Revolution 9. Kyllä pelästyin ensiksi.

Number 9: minulle, joka inhoan raskasta hevimusiikkia
 
Sitten meitä on täällä ainakin kaksi.
 
Koska itsekin olen aina inhonnut hevimusiikkia.
 
Löytyneekö joukon jatkoksi vielä muita hevimusiikin inhoajia ?

Xan de Wan: Sitten meitä on täällä ainakin kaksi.
 
Koska itsekin olen aina inhonnut hevimusiikkia.
 
Löytyneekö joukon jatkoksi vielä muita hevimusiikin inhoajia ?
 
Tuolla turhuuspalstalla mainitsin että ärsyttää nyky(hevi)kitaristien tyyli soittaa vain nopeita tilusooloja ilman ajatusta, että soolossa pitää olla ajatusta eikä pelkää nopeutta.
Sainpahan paskaa niskaani...

Xan de Wan: Löytyneekö joukon jatkoksi vielä muita hevimusiikin inhoajia ?
 
Riippuu, tarkoitetaanko hevimusiikilla Deep Purplea, Iron Maidenia, Megadethiä vaiko vaikkapa Peripheryä.

Jucciz: Riippuu, tarkoitetaanko hevimusiikilla Deep Purplea, Iron Maidenia, Megadethiä vaiko vaikkapa Peripheryä.
 
En pidä Deep Purplesta, joskaan en suoraan inhoa sitä, Iron Maiden ja Megadeth ovat korviini täyttä tuubaa.
Yritän yrittää ymmärtää kaikkea, tässä tosin usein epäinnistuen, mutta jos kappale koostuu örinästä ja tilusooloista niin..

Jokapaikanapina: Itse pidän pääasiallisesti enemmän stereoversioista. Tässä on hyvä video joistakin eroista: https://www.youtube.com/watch?v=4dchCB-2TPY
 
Kiitos! Kiinnostava linkki.

Neil Young & Crazy Horse on suunnilleen maailman raskain bändi vaikkei se ole ns. metallia. Ja se on mahtava bändi se.