Rock, pop, alternative ›

2randpo: En sanois ihan noinkaan, mutta yrittääkö Slade välillä kuulostaa Bonhamilta? Page joka tapauksessa hyödyntää tiettävästi Coda- ja Physical Graffit-sessioista (Midnight Moonlight/Swansong?) peräisin olevaa materiaalia.
 
Mean Businessista en osaa sanoa mitään, pitäis kuunnella tarkemmin läpi.
 
Yllätyin siitä miten vähän tuo levy muistutti Zeppeliniä ja miten paljon enemmän Freetä. Esimerkiksi basson soitosta tuli heti mieleen liikaa yrittävä versio Andy Fraserista. Ne nauhattoman luihauttelut tuntuivat päälleliimatuilta :D
 
Mutta ehkä en kuunnellut riittävän tarkkaan, hääräilin siinä kaikenlaista ja havahduin aina kappaleen vaihtuessa. Siellä oli joku ihan tolkullinenkin. Voi olla että tuotos poikkesi odotuksista niin paljon että siitä ei ehtinyt saada otetta, ehkä toisella kuuntelulla levyn ansiot avautuisivat paremmin.

Kefiiri: Yllätyin siitä miten vähän tuo levy muistutti Zeppeliniä ja miten paljon enemmän Freetä. Esimerkiksi basson soitosta tuli heti mieleen liikaa yrittävä versio Andy Fraserista. Ne nauhattoman luihauttelut tuntuivat päälleliimatuilta :D
 
Mutta ehkä en kuunnellut riittävän tarkkaan, hääräilin siinä kaikenlaista ja havahduin aina kappaleen vaihtuessa. Siellä oli joku ihan tolkullinenkin. Voi olla että tuotos poikkesi odotuksista niin paljon että siitä ei ehtinyt saada otetta, ehkä toisella kuuntelulla levyn ansiot avautuisivat paremmin.
 
Etenkin Mean Businessista on hankala sanoa nopeasti kuunneltuna mitään kovin myönteistä. Lähinnä, että paskaa areena-rokkia. Jotenkin hankala saada otetta.
 
Ja tosiaan myös Freen levyt kestää erityisen hyvin kuuntelua.
Fraserin bassolinjat on kekseliäitä, mutta välistä liiankin "mietittyjä" eli alkaa mennä väkinäiseksi.

Kiinostunut Jäsen: Heillä on virallinen live albumi nimeltään "How the West was Won" mikä on äänitetty Los Angelesin foorumilla joskus 70-luvun puolivälissä. Ei millään pahalla mutta se kuulostaa aivan hirveältä. The Song Remains the Same oli Zeppelinin ensimmäinen virallinen live albumi ja myös elokuva filmattiin New Yorkin legendaarisella Madison Square Gardenilla vuonna 1973.
 
Rock n roll on hyvä aloitus biisi ja kokonaisuus kuulostaa hieman paremmalta surulliseen Knebworthin festari keikkaan 1979 verrattaessa, missä kuului vain rummut ja kitara.
 
How the West was Won on raskaasti Pagen editoima, tosi kaukana "autenttisesta" livestä. Yleensähän sitä pidetään bändin parhaana. Itse edustan varmaankin vähemmistöä kun kuuntelen Song Remainsia mieluummin, vaikka onhan sitäkin retusoitu ja korjailtu. Ostin sattumoisin toissapäivänä Jimmy Page Birthday at Royal Albert Hall-liven (9.1.1970), ja yhtä "paska" livebändi siinäkin esiintyy. BBC-live on omasta mielestä ehkä jopa paras, vaikka onkin aika raakilemainen.

Tulee väkisinkin mieleen, että onko Pagen uskomaton räpeltäminen kitarasoolojen kanssa nimenomaan live-levyillä kenties yhteydessä kokkelin käyttöön. Mieshän on kertonut avoimesti buustanneensa omaa keikkakuntoaan kokaiinilla. Kuitenkin studiolevyillä tarkkaa timea ja soittoa, ainakin pääosin.
 
Nimittäin tuossa Royal Alber Hall-livellä esim. What is and What Should Never Be-biisissä aivan käsittämätöntä ripulointia Pagen kitaransoitto.

Tulee usein mieleen että livenä Page on vaipunut omaan maailmaan eikä välitä muista bändin soittajista. Ehkä yllämainittu kokkelin käyttö vaikutti tähän. Mene ja tiedä.

Eihän Page ole koskaan ollut tekninen tiluttaja. Eihän edes kaikki levylle päätyneet soolot virheettömiä ole.

Tympee Huttunen: Eihän Page ole koskaan ollut tekninen tiluttaja. Eihän edes kaikki levylle päätyneet soolot virheettömiä ole.
 
Ei ole tekniikkahirmu, mutta poikkeuksellista röytöä se livesoitto välillä on. Tästä huolimatta Page on kitaristeista paras. Sohlatessaankin sen soitto on lyyristä ja ilmaisuvoimaista :)

Tympee Huttunen: Eihän Page ole koskaan ollut tekninen tiluttaja. Eihän edes kaikki levylle päätyneet soolot virheettömiä ole.
 
Ei todellakaan ole. Esim. omasta mielestäni paras II-kiekko sisältää paljon pientä epätarkkuutta ja soittovirheitä. Mutta jotenkin nekin luovat sitä musiikillista tekstuuria, mikä on ihan parasta mitä on tehty. Jossain haastattelussa (Classic Rock) Page sanoi, että nuo pienet mokat on tarkoituksella jätetty sinne. Tänä päivänä tuollainen ei menisi läpi, koska korjaaminen on helppoa ja nopeaa. Niinpä musiikista tulee tasapäisempää, kaikki kuulostaa enemmän tai vähemmän samanlaiselta. Laulua myöten, koska samoja työkaluja käytettään kaikkialla.
 
Esim. Andy McCoy on myös epätarkka soittaja, välillä soi kieli/kielet, joiden ei pitäisi soida. Silti kuulostaa parhaimmillaan todella hyvältä.
 
Mutta tosiaan, livenä meni usein sitten pelkäksi räpeltämiseksi Pagen soitto.

2randpo:
 
Esim. Andy McCoy on myös epätarkka soittaja, välillä soi kieli/kielet, joiden ei pitäisi soida. Silti kuulostaa parhaimmillaan todella hyvältä.
.
 
Neil Youngista nyt puhumattakaan, hänen sähkökitarasoolonsa ovat studiolevyilläkin melkoista räpellystä. Mutta pirun hyvältä se vaan kuulostaa ainakin mun korviini.

Alvin Lee, Ten Years Afterista oli mahtava kitaristi. Hän ei räpellä.
 
Ten Years After -Religion (1972)
 
https://www.youtube.com/watch?v=Tft_Kelqpnw

Andy Six: Neil Youngista nyt puhumattakaan, hänen sähkökitarasoolonsa ovat studiolevyilläkin melkoista räpellystä. Mutta pirun hyvältä se vaan kuulostaa ainakin mun korviini.
 
Jep, samaa mieltä Neilista ja em.herroista.Keith Richards ei myöskään ole tekniikaltaan
hyvä, välillä sakkaa melkoisesti, silti kuulostaa parhaimmillaan hyvältä.

Kiinostunut Jäsen: Alvin Lee, Ten Years Afterista oli mahtava kitaristi. Hän ei räpellä.
 
Ten Years After -Religion (1972)
 
https://www.youtube.com/watch?v=Tft_Kelqpnw
 
Hyvä kitaristi kyllä ja nopea,mutta mun mielestä Alvinin soitosta on aina puuttunut sielukkuutta, siksi on jättänyt kylmäksi. Makuasioitahan nämä tietysti on.

Lainasin kirjastota semmoisen videon kuin LZ- live at Earl's Court Lontoossa vuodelta 1975. Halli vetää 20,000 katsojaa ja paikka oli loppunmyyty. Mitä mieltä te LZ-fanaatikot olette tästä bootleg keikasta?

texan: Hyvä kitaristi kyllä ja nopea,mutta mun mielestä Alvinin soitosta on aina puuttunut sielukkuutta, siksi on jättänyt kylmäksi. Makuasioitahan nämä tietysti on.
 
Todella nopea, pakko taas postata tämä Woodstockin versio biisiistä I'm going home joka buustasi yhtyeen progressiiviisen bluesin legenda kastiin.
 
Woodstock Ten Years After I'm Going Home Live
 
https://www.youtube.com/watch?v=2YB7qyn5MVs

Kiinostunut Jäsen: Lainasin kirjastota semmoisen videon kuin LZ- live at Earl's Court Lontoossa vuodelta 1975. Halli vetää 20,000 katsojaa ja paikka oli loppunmyyty. Mitä mieltä te LZ-fanaatikot olette tästä bootleg keikasta?
 
Muistaakseni näin tuon bootsin joku vuosi sitten ja mielestäni oli joka suhteessa parempi kuin se Knebworthin keikka. Suosittelisin myös etsimään jostakin (netistä?) Seattle 1977-bootsin jossa oli suht hyvä kuvakin...
 
edit. Löytyy juutuupista...
 
https://www.youtube.com/watch?v=TTFQlb1FWDE

Hyvin taipuu Led Zeppelin bootlegit tekoälyn kanssa, kun kääntää 4k resoluutioon.
https://www.youtube.com/watch?v=tvw9R6v56Vc&list=RDtvw9R6v56Vc

zekeode: Hyvin taipuu Led Zeppelin bootlegit tekoälyn kanssa, kun kääntää 4k resoluutioon.
https://www.youtube.com/watch?v=tvw9R6v56Vc&list=RDtvw9R6v56Vc
 
Kiitos, pidän tästä versiosta ehkä enemmän kuin Song Remains the Same versiosta. Niin sanotun "tekoälyn" avulla saa ihmeitä aikaan.

Pukki toi Jimmyn itse kirjoittaman ja koostaman jimmy Page Anthologyn. Melkoin järkäle. Katto Kassisen tapaan kaikki hyvät ideat on Jimmyn. Keskittyy olennaiseen, eli soittimiin, vahvistimiin ym. tilpehööriin.

varakeef: Pukki toi Jimmyn itse kirjoittaman ja koostaman jimmy Page Anthologyn. Melkoin järkäle. Katto Kassisen tapaan kaikki hyvät ideat on Jimmyn. Keskittyy olennaiseen, eli soittimiin, vahvistimiin ym. tilpehööriin.
 
Sama täällä. Varsin mielenkiintoinen laitos kyseessä. Kirjan toteutus huippuluokkaa. Päällimmäisenä mieleen jäi yksityiskohtaiset kuvat Pagen lohikäärmebrodeerauksin koristellusta esiintymisasusta ja umpirumasta Vox:in kitarasta, jolla Stairway to Heaven on aikoinaan nauhoitettu. :)

Pitää kyllä hommata tuo opus. Heti jäi vaivaamaan että millaisella Voxin kitaralla se Stairway nyt sitten on soitettu?