Rock, pop, alternative ›

Rockin kuolinkamppailu alkoi jo vuonna 1969, kaksi vuotta jazzin kuoleman jälkeen. Ilman punkkia rock olisi todennäköisesti kuollut jo 1970-luvulla. Punk poiki ns. uuden aallon musiikin jonka estetiikka oli pahinta mahdollista jöötiä eli uusi aalto oli eräs merkki punkin tehtävän epäonnistumisesta.

Borlag: Tjaa... Kyllä se punk on se joka kuoli omaan mahdottomuuteensa. Tuo sinun mainitsemasi punkin tehtävä on vähintäänkin naurettava, ottaen huomioon että rock pärjäsi vallan mainiosti ennen punkkia, niin kuin myös punkin jälkeenkin.

Juuri näin. Punk oli totaalista p..kaa.

BigPapa: Juuri näin. Punk oli totaalista p..kaa.
 
Vaikken itsekään välitä punkista tuon taivaallista, niin pakko se on kuitenkin myöntää että kyllä punkin myötä tuli hyviäkin asioita. Se onnistui ravistelemaan musiikkimaailmaa suhteellisen lyhyessä ajassa sen verta paljon että mukaan tuli uusiakin kuvioita, ja tämä ei mielestäni koskaan ole huono asia.

Borlag: Vaikken itsekään välitä punkista tuon taivaallista, niin pakko se on kuitenkin myöntää että kyllä punkin myötä tuli hyviäkin asioita. Se onnistui ravistelemaan musiikkimaailmaa suhteellisen lyhyessä ajassa sen verta paljon että mukaan tuli uusiakin kuvioita, ja tämä ei mielestäni koskaan ole huono asia.
 
Ja ne uudet asiat olivat lähinnä sitä, että soittakaa 5 settiä, saatte lautasellisen hernekeittoa.

BigPapa: Ja ne uudet asiat olivat lähinnä sitä, että soittakaa 5 settiä, saatte lautasellisen hernekeittoa.
 
Tarkoitin tuolla lähinnä sitä biisikeskeisyyttä ja asennetta, vastapainolle noille 70-luvun loputtoman tuntuisille jamitteluille ja teknisille taidonnäytteille. Mielestäni molempia lähtökohtia kuitenkin tarvitaan rockiin, ja ilman punkin vaikutusta tuo suoraviivaisempi lähestymistapa olisi jäänyt pahasti jalkoihin.

Borlag: Vaikken itsekään välitä punkista tuon taivaallista, niin pakko se on kuitenkin myöntää että kyllä punkin myötä tuli hyviäkin asioita. Se onnistui ravistelemaan musiikkimaailmaa suhteellisen lyhyessä ajassa sen verta paljon että mukaan tuli uusiakin kuvioita, ja tämä ei mielestäni koskaan ole huono asia.
 
Punkille vain kävi niinkuin Kivi tuolla punk-ketjun alussa sanoi. Se jämähti omiin "sääntöihinsä" ja kaikkea kehitystä katsottiin karsaasti. Olin tässä vuosi sitten yksissä punkbileissä ja katsoin että aika moni bändi käytti samaa kvinttikiertoa biiseissään. Neljännen kerran kun kuulin D/A/H/G/A-pyörityksen ja sanat, joissa kerrottiin siitä miten laulaja on onnellinen, alkoi mennä puhti ja hain olutta.

BigPapa: Ja ne uudet asiat olivat lähinnä sitä, että soittakaa 5 settiä, saatte lautasellisen hernekeittoa.
 
Vanhoina hyvinä aikoina siitä 5 setistä sai 10 markkaa, grillimakkaran ja pullon Jaffaa. Sillä ehdolla että 4 settiä oli humppaa ja tangoa.
 
Myönnän kyllä että sille erittäin pienelle ryhmälle joka tienasi leipänsä pelkällä musiikilla oli punkista omat haittansa kun se sattui osumaan juuri siihen saumaan missä Remu ja Sleepy Sleepers olivat onnistuneet nostamaan hintoja ja arvostusta omalla periksiantamattomalla asenteellaan. Niiden jätkien kanssa ei pelleilty, se oli turpasauna jos hommat kusi kintuille.
 
Toisaalta on kuitenkin hyvä muistaa että punk oli lottovoitto aloitteleville bändeille ja punk tarkoitti aikojen alussa suunnilleen mitä tahansa mikä ei ollut progea tai jatsia. Jotain sääntöjä oli ensimmäisilläkin punkeilla mutta vasta seuraava sukupolvi veti tiukat rajat.

Borlag: Tarkoitin tuolla lähinnä sitä biisikeskeisyyttä ja asennetta, vastapainolle noille 70-luvun loputtoman tuntuisille jamitteluille ja teknisille taidonnäytteille. Mielestäni molempia lähtökohtia kuitenkin tarvitaan rockiin, ja ilman punkin vaikutusta tuo suoraviivaisempi lähestymistapa olisi jäänyt pahasti jalkoihin.
 
No eipä se silti onnistunut rockia pelastamaan, ehkä ajoi sen jopa viimeiseen umpikujaansa.

Karipiirto: Punkille vain kävi niinkuin Kivi tuolla punk-ketjun alussa sanoi. Se jämähti omiin "sääntöihinsä" ja kaikkea kehitystä katsottiin karsaasti. Olin tässä vuosi sitten yksissä punkbileissä ja katsoin että aika moni bändi käytti samaa kvinttikiertoa biiseissään. Neljännen kerran kun kuulin D/A/H/G/A-pyörityksen ja sanat, joissa kerrottiin siitä miten laulaja on onnellinen, alkoi mennä puhti ja hain olutta.
 
Totta tuokin, mutta kuten sanottu vaikka punk jämähtikin paikoilleen, punk onnistui vaikuttamaan muihin tyyleihin positiivisella tavalla. Kuten muissakin elämän osa-alueissa, paskoista jutuista opitaan ja niistä voi seurata jotain hyvääkin.

Borlag: Tarkoitin tuolla lähinnä sitä biisikeskeisyyttä ja asennetta, vastapainolle noille 70-luvun loputtoman tuntuisille jamitteluille ja teknisille taidonnäytteille. Mielestäni molempia lähtökohtia kuitenkin tarvitaan rockiin, ja ilman punkin vaikutusta tuo suoraviivaisempi lähestymistapa olisi jäänyt pahasti jalkoihin.
 
Tää on kanssa aika käsittämätöntä, että kaikki bändit -70 luvulla olis vetäneet niitä loputtomia jameja ym, vaikkakin ne jamit just on hemmetin hienoja, siis ne mitkä on.
Oli sellaisiakin bändejä, jotka ei vetäneet niitä pitkiä jameja ja energiaakin oli. Punkin tuoma energia on aivan hatusta vetästy juttu, Ei siinä oo mitään hienoo jos vedetään epävireisesti ja epätoivoisesti yritetään pitää nopeeta tempoo, eikä millään onnistu.

Väittäisin kyllä, että osittain oli tuossa punkin ja vanhemman/monimutkaisemman musiikin vastakkainasettelussa kyse tiettyjen musiikkikriitikkojen ikäkriisistä. Monet punk-muusikot varmaan edes tunteneet vanhempia bändejä kovin hyvin.

BigPapa: Ei siinä oo mitään hienoo jos vedetään epävireisesti ja epätoivoisesti yritetään pitää nopeeta tempoo, eikä millään onnistu.
 
Ei ni. Mut siinä on, että punk antoi bändinperustamisluvan myös niille, jotka eivät osaa ainakaan vielä soittaa. Tai virittääkään. Tai ainakin munsta se oli hianoo :)

Numb: Ei ni. Mut siinä on, että punk antoi bändinperustamisluvan myös niille, jotka eivät osaa ainakaan vielä soittaa. Tai virittääkään. Tai ainakin munsta se oli hianoo :)
 
No silleenhän ne bändit on aina aloittaneet, ei siinä ole mitään uutta, paitsi ne jotka kasataan kokeneemmista soittajista.

BigPapa: Tää on kanssa aika käsittämätöntä, että kaikki bändit -70 luvulla olis vetäneet niitä loputtomia jameja ym, vaikkakin ne jamit just on hemmetin hienoja, siis ne mitkä on.
Oli sellaisiakin bändejä, jotka ei vetäneet niitä pitkiä jameja ja energiaakin oli. Punkin tuoma energia on aivan hatusta vetästy juttu, Ei siinä oo mitään hienoo jos vedetään epävireisesti ja epätoivoisesti yritetään pitää nopeeta tempoo, eikä millään onnistu.
 
En väittänytkään että kaikki näin olisivat tehneet. Itse sitäpaitsi pidän jammailusta, olettaen että siinä on jokin päämäärä ja ettei se polje paikallaan kokoajan. Meinasin lähinnä että molempia lähestymistapoja tarvitaan.
 
Soittotaidottomuus kommentista täysin samaa mieltä.

BigPapa: No silleenhän ne bändit on aina aloittaneet, ei siinä ole mitään uutta, paitsi ne jotka kasataan kokeneemmista soittajista.
 
Kyl siinä oli sitä vaihetta, jossa piti olla Steve Howe ennen kuin voi edes ajatella menevänsä bändiin.
 
Olihan sitä garagea toki silloinkin, mut se oli marginaalinen juttu. Punk posautti sen DIY-jutun levälleen, ja teki sitä vähän muuallakin kuin musassa. En mäkään jaksa punkkia juuri kuunnella, mutta kyllä mä sitä alkuvaihetta ilmiönä arvostan.

Borlag: En väittänytkään että kaikki näin olisivat tehneet. Itse sitäpaitsi pidän jammailusta, olettaen että siinä on jokin päämäärä ja ettei se polje paikallaan kokoajan. Meinasin lähinnä että molempia lähestymistapoja tarvitaan.
 
Soittotaidottomuus kommentista täysin samaa mieltä.
 
Se mikä tossa on kaikkein huvittavinta koko punk touhussa on se, että ne ressukat luuli keksineensä pyörän uudestaan.

Soittimien omistamiseen tulis kyllä olla jotkin tasokokeet aseenkantoluvan tyyliin. Tällöin musiikin arvostus voisi taas nousta.

BigPapa: Ei siinä oo mitään hienoo jos vedetään epävireisesti ja epätoivoisesti yritetään pitää nopeeta tempoo, eikä millään onnistu.
 
Olet (ehkä tahallasi) ymmärtänyt punkin väärin. Kyllä ne hyvät punk-bändit soittivat tiukasti yhteen ja biisit olivat iskeviä. Musassa ei ollut mitään ylimääräistä ja viesti tuli suoraan. 70-luvun stadion-bändien hedonismin ja progeilun ylilyöntien perään punk oli mun mielestä varsin terve ilmestys. (Vaikka toki tykkäänkin Zepukoista, Pressasta ja kumppaneista.)

Numb: Kyl siinä oli sitä vaihetta, jossa piti olla Steve Howe ennen kuin voi edes ajatella menevänsä bändiin.
 
Joo ei mun mielestä koskaan aloittelijoiden bändissä oo ollut näin. Eri asia sitten tosiaan jos kokeneemmat muodosti bändin.

sikki-six: Olet (ehkä tahallasi) ymmärtänyt punkin väärin. Kyllä ne hyvät punk-bändit soittivat tiukasti yhteen
 
Mut paremmat bändit veti joskus jopa puol kahteen.