Rock, pop, alternative ›

Bullitt: Eikö Cheek ole aika lähelle? On sentään myynyt olympiastadionin täyteen ja vieläpä useampaan kertaan. Ei ollut Ganesista siihen edes suosionsa huipulla.
 
Eikä Cheekistä vetämään 130 keikkaa vuodessa ympäri Suomea. Muutenkaan Stadion-spekulointi on vähän niin ja näin, koska siellä ei tuolloin juuri keikkoja vedetty. Mutta väitän ettei Jerestä tule Ruotsissa (tai missään muussakaan maassa) yhtä suosittu kuin Ganeseista.

Kailis: Eikä Cheekistä vetämään 130 keikkaa vuodessa ympäri Suomea. Muutenkaan Stadion-spekulointi on vähän niin ja näin, koska siellä ei tuolloin juuri keikkoja vedetty. Mutta väitän ettei Jerestä tule Ruotsissa (tai missään muussakaan maassa) yhtä suosittu kuin Ganeseista.
 
Mutta helvetin kaukana Remun levymyynti on esmes YöVissyyn verrattuna.

Nyt pitäis enää tietää mikä on YöVissy?

Yallup: Ennen Roadrunneria piikkipaikkaa piti Erkki Junkkarinen ja Ruusuja Hopeamaljassa. Oli varsin suosittu laajalla ikäryhmällä ja möi 115000 albumia.
 
Rokkipuolella Hector tempaisi ykkösellään 87000 myytyä vuonna 74. Oli siis nuorisomusiikin ykkönen. Hullujussi samana vuonna 70000 ja Fredi 58000. Sitä ennen piikkipaikka oli Victor Klimenkolla 51000 v 71. kun Irwin toisena möi 34000 Reeberbahniaan. Irwin oli muutenkin suvereeni johtaja levymyynnissä 70-luvun alussa ja yleisestikin. Se oli tavallaan ajan kuva.

Kailis: Nyt pitäis enää tietää mikä on YöVissy?
 
Kysyin faijalta niin ei ollut koskaan kuullutkaan. Ei voi olla Suomen mittakaavassa merkittävä artisti.

Täällähän meno päällä. Ketjulla on myös näemmä oma MrQ.

Kailis: Nyt pitäis enää tietää mikä on YöVissy?
 
Kyllä nyt Aku Ankan nimiväännökset pitäs tietää.
 
Nightwishan se. http://www.akuankka.fi/artikkeli/ti … a/yovissy_ja_aku_ankka_yhteistyossa

Itsehän määrittelen hyvän musiikin niin, että miten sen pystyy toteuttamaan basso ja kiippari (tai haitari) duona. Ruusuja hopeamaljassa toimii huomattavasti paremmin kuin Ain't what you do, joten se on objektiivisesti ajateltuna parempi laulu.
 
Ajatelkaa jos Albert Järvinen soittais Nightwishissä :D Ei taitais ihan lähtee joku Sleeping sunin soolo :DD

Bullitt: Eikö Cheek ole aika lähelle? On sentään myynyt olympiastadionin täyteen ja vieläpä useampaan kertaan. Ei ollut Ganesista siihen edes suosionsa huipulla.
 
Cheek on myynyt 75000 Kuka muu mikä-albumia. On kevyttä keskisarjaa jonkun Anna Hanskin tasolla. Robin taas on myynyt 83000 Boom Kah-levyä. Samaa sarjaa kuin PMMP tai Ultra Bra.

Lennu:
 
Ajatelkaa jos Albert Järvinen soittais Nightwishissä :D Ei taitais ihan lähtee joku Sleeping sunin soolo :DD
 
Eisss... Mitä täällä taas tapahtuu :D

Funkånaut: Mutta helvetin kaukana Remun levymyynti on esmes YöVissyyn verrattuna.
 
YöVissy (Nightwish) on myynyt hyvin. Dark Passion Play 126000 (28.), Once 107000, Highest Hopes 103000 ja Century Child 86000. Siis Suomessa, ulkomailla tieten enemmän ja on HIM:n kanssa ykkösketjua. Tosin HIM:n paras on myynyt "vain" 101000 Suomessa ja sijalla about 50.

J.Hollström: Kysyin faijalta niin ei ollut koskaan kuullutkaan. Ei voi olla Suomen mittakaavassa merkittävä artisti.
 
Heilutteliko faijasi samalla munaa?
 
Hurriganes vetää jengillä vahvasti tunteisiin.

Rämppy: Kerro ihmeessä meille edes yksi faktapohjainen analyysi, mihin viittaat.
Mihin lähdetietoihin mahtavat perustua?
 
Siis kyllähän Funkånaut tuolla aikaisemmin heitti useampiakin jo. Ei tämä itselle niin sydämen asia ole että jaksaisi sen enempää todistaa suuntaan tai toiseen.

mpekkanen: Kyllähän Rock musaa on tehty jo ennen Hurriganesia. En ole mielestäni sellaista väittänyt, että rock musiikki olisi jotenkin heidän keksimäänsä.
Vaikka myöhemmin löysin Esim. Chuck Berryn, niin siltikin pienenä poikana kuulin Hurriganesia ennen monia jenkkien rock ja blues miehiä.
 
Olen sitten sinua hiukan vanhempi. En muista, tykkäsinkö mistään musasta ennen kouluun menoa, mutta en ainakaan Hurriganesista, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei Hurriganesia 60-luvulla vielä ollut olemassa. Joka tapauksessa, siinä vaiheessa kun Hurriganes tuli tietooni, olin kyllä jo hurahtanut rokkiin. Minulle Hurriganes oli vain yksi uusi bändi muiden joukossa, eikä mikään järisyttävä muutos musiikinmaussani. Toki erittäin hyvä bändi, jota digattiin laajasti. Muistan koulussa levinneen kazoo-villityksen, kun porukat ostivat paikallisesta musiikkikaupasta muovisen kazoon ja yritettiin opetella Red River Rockia. Taisi käydä opettajien hermoille.
 
Jos alle kouluikäinen on jostain bändistä kuullut 70-luvulla, niin on sen täytynyt olla jotenkin kyllä suosittu. Itsellä ei ollut vanhempia sisaruksia ja muutenkin siihen aikaan leikittiin enemmän pihalla kuin nykyään.
Myöskään omat vanhempani eivät kuunnelleet rock musaa tai soittaneet mitään instrumenttia.
 
Eivät minunkaan vanhempani kuunnelleet rock-musaa, mutta eivät sitä vastustaneetkaan. Sen muistan, että isäni inhosi Gary Glitteriä, jota kuuntelin innolla 70-luvun alussa ensimmäisellä saamallani kasettimankalla, mutta tämä vastenmielisyys kohdistui hänellä nimen omaan Glitteriin, ei rokkiin yleisesti. Nykyään minäkään en ymmärrä, mitä olen Glitterissä kuullut.
 
Minulle musan kuuntelu ja soittaminen on ollut eräänlaista aikamatkustamista taaksepäin ja monet hyvät blues jutut tulee jo ennenkuin on ensimmäisiä lankkusähkökitaroita edes tehty.
Tosin musamaku on myös laajentunut moniin muihinkin juttuhin, että en kuuntele ja soita pelkästään rock tai blues musiikkia.
 
Tämä pitää kyllä paikkansa minunkin osaltani. Aika paljon kuuntelen rokkia ja bluesia, mitä en ikänikään vuoksi ole voinut digata silloin, kun se on ollut uutta. Samoin on musiikin maku vanhemmiten laajentunut. Kuuntelen nykyään jopa klassista musiikkia.

Sergei Fallinen: Siis kyllähän Funkånaut tuolla aikaisemmin heitti useampiakin jo.
 
En ole löytänyt vielä yhtään faktaa. Luulin että nämä jutut on vaan junioreiden vitsihuumoria ja yritys ärsyttää eläkeläisiä jotka ovat eläneet ko. ajan jolloin orkesteri vaikutti aktiivisesti.

Sergei Fallinen: Siis kyllähän Funkånaut tuolla aikaisemmin heitti useampiakin jo. Ei tämä itselle niin sydämen asia ole että jaksaisi sen enempää todistaa suuntaan tai toiseen.
 
Eipä löytynyt mitään faktaan eikä analysointiin viittaavaakaan.

Hurriganes tyylinen suomalainen rock ponnisti bluesin pohjalta, kuten eka lp:ltä, Rock and roll all night longilta voi kuulla.
Sillä on hyvin vahvaa ja tunteikasta blueskitarointia.
 
On hienoa, että Järvinen arvosti bluesin huippuja, eikä ohittanut heitä pitämällä bluesia sivuseikkana, kuten niin monet nykykitaristit, jotka jättävät bluesin tutkimisen retuperälle ja siirtyvät kunnianhimoisesti uhoten suoraan heavyyn tai jazziin.
 
Bluesin soittamisen ja opettelun väliinjättämisellä voit kuitenkin missata paljon tulkintaa eli fraseerausta opettavia musiikillisia asioita.
 
Järvisen kitaransoitto perustui bluesin harmoniaan ja rytmiikkaan.
Hänen parhaat soolonsa olivat aika minimalistisia, niissä on juuri se oleellinen ja tarvittava sisältö, eikä turhia esim. heavytilutuksia, tilu, tilu, tilu....
Kitaraa voi soittaa monella tyylillä ja asenteella, mutta kunnioittamalla ja arvostamalla bluesia muusikolle tärkeänä asiana Järvinen oivalsi oikean pointin.
.

Me tehtiin "kazoo" paperista ja kammasta. Räpätin fillariin tehtiin jugurttipurkista.

http://www.soundi.fi/uutiset/pida-k … staan-rajoitetussa-vinyyliboksissa/
 
30. lokakuuta näyttäytyy Hurriganesin ystävien juhlahetkenä, sillä tuolla päivämäärällä ilmestyy kuusi vinyylilevyä sisältävä boksi Hurriganes: Long Play Collection. Käsin numeroidusta tuhannen kappaleen laatikosta löytyvät remasteroidut albumit Rock And Roll All Night Long, Roadrunner, Crazy Days, Hot Wheels, Tsugu Way sekä ennenjulkaisematon kokoelma The Side Tracks.
 
Mitäh? Eikö perikunnat onnistuneet estämään julkaisua? :-D
 
http://www.levykauppax.fi/artist/hurriganes/long_play_collection/
Ei mitää uutta ennen julkaisematonta edes täkynä :-(

J.Hollström: Jonkun nevähööd Nick Loven mielestä olis "huge international act".
 
https://youtu.be/-Ft6WuW0NyI?t=13m09s
 
Jos Nick Lowe tulis nyt ni montako levyä myis? Aika skidi harva Lowenkaan musaa kuuntelee. Sääli, sen verran hienoja levyjä herra on ihan viime vuosinakin julkaissut.