Rock, pop, alternative ›

Törmäsin sattumoisin Last.fm:n kautta Day in Black and Whiteen (http://www.myspace.com/dayinblackandwhite). Bear vs. Sharkin yms. "rokkiemon" merkeissä mennään, ja ihan hyvältähän tämä vaikuttaa. Kannattanee tsekata.
 
Jep, toi onkin hyvä bändi. Kannattaa tsekkailla myös Level-Planen tallista löytyvä Life at these speeds, jonka viimeisin albumi on kyllä todella rautainen.

Nonniin, sainpahan sen Damieran viimeinkin tilattua! Nyt vain odottelemaan.

Nonniin, sainpahan sen Damieran viimeinkin tilattua! Nyt vain odottelemaan.
 
Mullekin pitäs ens viikolla tulla:)...

Ei sattuisi joku täällä tietämään mistä helsinkiläisestä levykaupasta löytyisi JR Ewingin levyjä? Juuri pistin CDON.comille tilauksen enkä viitsisti toista samanlaista perään heittää. Rahankulutus ei satu niin paljoa kun sitä ei joudu tietokoneruudulta katselemaan :)
 
Sunny Day Real Estate on myös alkanut viimeinkin kolahdella todella isosti. Diary-albumi on hallussa, mikä olisi seuraava järkevä peliliike?

Sunny Day Real Estate on myös alkanut viimeinkin kolahdella todella isosti. Diary-albumi on hallussa, mikä olisi seuraava järkevä peliliike?
 
Mun mielestä bändin paras levy on How It Feels to Be Something On, eli se.
Myöskin viimeinen levy, Rising Tide on aika mainio.

Ei sattuisi joku täällä tietämään mistä helsinkiläisestä levykaupasta löytyisi JR Ewingin levyjä? Juuri pistin CDON.comille tilauksen enkä viitsisti toista samanlaista perään heittää. Rahankulutus ei satu niin paljoa kun sitä ei joudu tietokoneruudulta katselemaan :)
 
Sunny Day Real Estate on myös alkanut viimeinkin kolahdella todella isosti. Diary-albumi on hallussa, mikä olisi seuraava järkevä peliliike?
 
Ei nyt ihan Sunny Dayn tyylistä, mutta hyvää silti. Brand New. Kannattaa tutustua ensin Deja Entendu -albumiin ja sitten tähän uuteen The Devil And God Are Raging Inside Me. Ja sitten ehkä vielä BN ensimmäiseen albumiin Your Favourite Weaponsiin. Voi olla että on liian nössöä.

Mulle uppoaa enemmän tollanen popimpi/rokimpi emo, tyyliin Mae, Further Seems Forever, Moments in Grace, Anberlin, Paramore jne. Funeral for a Friendin aikasempi screamohko tuotanto kolahtaa, mutta toisaalta myös niitten uudempi poppiskama on hyvää. Escape the Fate, Quietdrive, Acceptance maistuu kans. The Myriad on ehkä jo aika indietä, mut kuitenkin. Rapakon takaa noita löytyy tuhat ja sata, ei kovinkaan omaperäisiä bändejä suurin osa, mutta toimivaa tavaraa suurella osalla. Kitara mahan päälle, converset jalkaan, tukka sivujakaukselle ja sit soitetaan tusinaheviriffejä, what more do you need?!?
 
Eipä kai noista mikää puristille ole varsinainen emobändi, suurin osa on kohtuu tavallista poprokkia, IMO, mutta silti niitä tunnutaan emoksi luokiteltavan.

Ei nyt ihan Sunny Dayn tyylistä, mutta hyvää silti. Brand New. Kannattaa tutustua ensin Deja Entendu -albumiin ja sitten tähän uuteen The Devil And God Are Raging Inside Me. Ja sitten ehkä vielä BN ensimmäiseen albumiin Your Favourite Weaponsiin. Voi olla että on liian nössöä.
 
Brand New'n juurikin tuo uutukaisin teos on kyllä hallussa. Ihan kiva levyhän se on, mutta ei sitä aina kuunnella jaksa. Texas is the Reason taasen taas näistä SDRE:n kaltaisista bändeistä on _loistava_. Suosittelen kaikkia kuulemaan!
 
E. Jes, Damiera tuli. Pyörimään se nyt!
 
Pirun loistava levyhän tämä. Siistejä kitarajuttuja ja laulajakin vetää hienosti. Ikävämpi juttu että bändi meni lopettamaan juuri sen löydettyäni.

Itsehän ostin juuri Gratituden s/t:n. Suosittelen kyllä. Kesäistä meininkiä. Bändin solistinahan oli monessa kokoonpanossa mukana ollut Jonah Mantranga.

Acceptance maistuu kans.
 
Joo, tää on mun uusimpia OK-löytöjä myös. Phantoms-levy.
 
Onkos täällä Copelandin arvostaja-nynnyjä? On meinaan kaunista kamaa kaks ekaa levyä, Beneath Medicine Tree ja In Motion. Suosittelen vähän pehmosemmasta tykkääville.

Itsehän ostin juuri Gratituden s/t:n. Suosittelen kyllä. Kesäistä meininkiä. Bändin solistinahan oli monessa kokoonpanossa mukana ollut Jonah Mantranga.
 
Hassua, löysin juuri pari viikkoa sitten samaisen levyn käytettynä. Oli varmaan pari vuotta ollut ostoslistalla mutten ollut täyshintasena kehannut ostaa. Mutta asiaan, aika pirun kiva levy, emo-momentti (vinkulaulut + ylidramatisointi) on onneksi aika minimaalinen bändin keskityessä ihan suoraan rock/pop -vääntöön vahvoilla vokaaleilla (Mantrangan ääni erittäin miellyttävä), hyvät biisit ja aivan tautisen hyvät rumpu- ja kitarasoundit.
 
Ostin sitten innostuttuani myös Mantrangan vissiinkin niinku ekan "soololevyn", eli Onelindrawing on artisti ja Visitor levyn nimi. Pari kertaa vasta kuunnellut, jotain hyvää siellä täällä, aika minimaalista, laulu sellasta ininää, ei pysty oikeen vielä analysoimaan.

Itsehän ostin juuri Gratituden s/t:n. Suosittelen kyllä. Kesäistä meininkiä. Bändin solistinahan oli monessa kokoonpanossa mukana ollut Jonah Mantranga.
 
Kiitoksia tästä. Ekalla kuuntelulla ainaki toimii, pitää tutustua tarkemmin!

Jos Diary kolahtaa niin kannattaa käsiinsä hankkia Mineralin Power of Failing ja EndSerenading albumit, niistä levyistä ei tämä genre paljoa enää parane.
 
edit. Niin ja tuossa Gratitudessa käsittääkseni taitaa olla myös jotain entisiä Mineralin tyyppejä.

Moneen nahty. Birmingham, Bar Academy. Noin vaivaiset 50 ihmista. Ja "This guy's from friggin' Finland so this is dedicated to friggin' Finland". Tajutonta vaantoa, ihan hillitonta. Aivan alytonta heilumista ja pomppimista ja riehumista, tollaista menoa en ole nahnyt sitten Faith No Moren. Kaikesta riehumisesta huolimatta silti jarjettoman hyvin soitettu. Vetivat 8 biisia, joista 5 Red Treelta ja 3 vanhempaa.

Damiera hajosi. Harmittaa ettei ollut pientäkään mahdollisuutta nähdä livenä. Tosin enemmän olisi harmittanut jos olisi sellaisen missannut tyhmyyttään. Onneksi hyvä levy jäi, samoin kuin EP, jota yritän tässä metsästää jostain.

Fall of Troyn Manipulator hallussa. Todella, todella tiukka paketti. Lievittää jopa Damieran hajoamisen aiheuttamaa vitutusta.

Uusimmat Damiera-huhut:
 
UPDATE 4/28/07: There are rumors surfacing that Damiera is not breaking-up, just simply re-tuning the band's line-up. No word on the specifics of who has left the band but known to still be aboard is front-man Dave Raymond.
 
UPDATE 5/1/07: More rumors are surfacing as to the reason of Damiera's breakup or reformation. Someone who claims to have close connections to the band has said that David Raymond (lead vocals, guitar) was born in South America and may be facing deportation due to some problems with his Visa, thus halting the group's plans for touring and recording. Whether or not Raymond was really born in South America has not been confirmed.
 
Another rumor that has surfaced is an updated version of the lineup change. It was said that the drummer, Bradley McRae, quit the group. However, it has been said that Raymond has decided to replace everyone in the band and add a keyboard player. The dramatic change in the lineup requires time for rehearsal with the new lineup, arrangement of the songs for keyboard as well as the writing and recording of new songs. However, any rumors of the band changin its lineup are considered false as it has been widely accepted that Damiera have ceased to exist.
 
Lisäksi kuulin, että kitaristi Rock Whittington haluaisi instrumentaalibändin.

ei jumalauta, siis toi on niin noloa! oikeen nolottaa toi nolouden nolous!! EMOO!

ei jumalauta, siis toi on niin noloa! oikeen nolottaa toi nolouden nolous!! EMOO!
 
Noh, tälläsiä noloja emopoikia me ollaan, mutta ehkä jonainpäivänä meistä tulee miehiä jotka kuuntelee pyöräilysortseissa örveltäviä narkkareita :))

Mulla on soinut erityisesti 90-luvun puolivälin paikkeilta kotosin oleva emo/indie. Sellasia bändejä kuin Christie Front Drive, Mineral, Sunny Day Real Estate, the Appleseed Cast ja American Football. Tsekatkaa ihmeessä, soulseekin kautta ainakin pitäis löytyä.