Rock, pop, alternative ›

Minusta The Beatles on kaikkien aikojen paras bändi kokonaisuutta katsoen (eli ei ihan jok'ikinen biisi ole kuolematon). Mielestäni se on ollut myös pop-musiikin historian vaikutusvaltaisin yhtye monessa suhteessa.

Faktat ovat faktoja, esim. levymyynti, lippujen myynti, levytykset ym. on varmasti tarkistettavissa joistakin tilastoista. Oma musamaku (mihin suuri osa tästäkin keskustelusta perustuu) taas on subjektiivinen juttu, hankala tilastoida tai laittaa paremmuusjärjestykseen. Eikö olisi paljon hyödyllisempää vertailla eikä väitellä, voitaisiin esim. kertoilla kukainenkin, että mikä jossakin biisissä, artistissa, äänimaailmassa jne. ihastuttaa tai ärsyttää. Analyysiä peliin niin biisintekijätkin saattaisivat hyötyä. Hiekkalaatikolla on ihan kivaa mutta pitäisi osata lähteä pois sieltä ajallaan...

Kyllä täällä porukka laittaa Beatlet kyllä turhan suurelle jalustalle.
 
Niin etkö nyt viitsi kirjoittaa jotain listaa siitä, että mitkä Beatlesin biiseistä ovat aikamoista tuubaa? Nythän sinulla olisi hyvä tilaisuus tuoda tarkemmin analysoitavaksi näitä Beatlesin epäkohtia.

Minusta The Beatles on kaikkien aikojen paras bändi ja tärkein orkesteri pop-musiikin historiassa.
 
Chuck Berry on tärkeempi !!

Niin etkö nyt viitsi kirjoittaa jotain listaa siitä, että mitkä Beatlesin biiseistä ovat aikamoista tuubaa? Nythän sinulla olisi hyvä tilaisuus tuoda tarkemmin analysoitavaksi näitä Beatlesin epäkohtia.
 
Komp. Minuakin kiinnostaisi vaihteeksi lukea jotain muutakin kuin sitä tavan takaa esittelemääsi kivitaulua johon on hakattu teksti "Beatles on yliarvostettu". Kyseessä on kuitenkin mielipide eikä fakta jollaisena mielipiteesi esität.
 
En voi mitään sille että tästä useammman kerran esittämästäsi "lainasin kirjastosta Beatlesin koko tuotannon ja kuuntelin sen useaan kertaan" -lausunnosta tulee mieleen eräs nimeltä mainitsematon poliitikko joka ilmoitti lukeneensa erään nimeltä mainitsemattoman kirjailijan koko tuotannon (joka on melkomoisen mittava) kolmessa päivässä...

En voi mitään sille että tästä useammman kerran esittämästäsi "lainasin kirjastosta Beatlesin koko tuotannon ja kuuntelin sen useaan kertaan" -lausunnosta tulee mieleen eräs nimeltä mainitsematon poliitikko joka ilmoitti lukeneensa erään nimeltä mainitsemattoman kirjailijan koko tuotannon (joka on melkomoisen mittava) kolmessa päivässä...
 
Olen myös lapsesta asti kuunnellut äidin takia kyseistä bändiä. Ja kirjastosta lainaamisen jälkeen kuuntelin useamman kuukauden noita aika intensiivisesti. Okei, mä teen tänään sen listan, kun tässä ehdin.

tulee mieleen eräs nimeltä mainitsematon poliitikko joka ilmoitti lukeneensa erään nimeltä mainitsemattoman kirjailijan koko tuotannon (joka on melkomoisen mittava) kolmessa päivässä...
 
Ko. poliitikon sanoja on taas vääristelty: Hän sanoi lukeneensa kolmessa (?) päivässä sen Dostojevskin tuotannon, joka löytyi Keminmaan (?) kirjaston hyllystä. Se on todennäköisesti eri asia kuin kirjailijan koko tuotanto. Hyllyssähän on saattanut olla tuolloin vaikka vain pari äijän kirjaa.
 
Herää kysymys, että miksi muistan tämänkin asian...

Minusta The Beatles on kaikkien aikojen paras bändi ja tärkein orkesteri pop-musiikin historiassa.
 
Mielestäni beatlesin myöhempi tuotanto on paikoin ookoo ja suhtaudun varauksilla väitteisiin sen ehdottomasta paremmuudestra ylitse kaiken muun.
 
"tärkien orkesteri pop-musiikin historiassa" ei, kuten jo aikaisemmin olen sanonut, ole mulle mikään meriitti.

No niin, tässä tulis listaus. Otin käsiteltäväksi nyt kolme levyä: Help, Revolver ja Rubber Soul. Voin sitten myöhemmin tsekata muutkin jos tarve vaatii. :D
 
Help:
 
1. Help - Tarttuva ja yksinkertainen popkappale. Vaikka onkin ylisoitettu joka paikassa niin silti kelpo biisi ja jaksaa edelleen kuunnella..
 
2. The Night Before - Hieman ehkä junnaava kappale, mutta erittäin mukavat lauluharmoniat. Soolo järkyttävän huono. Vähän sellainen puolivillainen sävellys, mutta kyllä tätä kuuntelee.
 
3. You`ve got to hide you - Kiva akustinen kappale, mutta liian helposti ohitettavissa. Ei jätä oikein mitään mieleen muuta kuin mukavan rosoisen lauluääneen. Kertsi aika tylsä.
 
4. I need you - Erittäin mukava säkeistön melodia. Vaatisi vaan kunnon kertosäkeistöä, mutta mukava biisi laulella mukana.
 
5. Another Girl - Tämä biisi ei vakuuta oikein missään kohtaan. Tällainen perus tylsä beatlebiisi. On selvästi vähän täytemateriaalin tuntuinen.
 
6. You`re going to lose that girl - Melodia on erittäin hyvä, mutta koko ajan tulee sellainen fiilis, että eikö tässä biisissä oikein koskaan tapahdu mitään. Niin samaa mennään koko ajan.
 
7. Ticket to Ride - Rumpukomppi ei toimi ollenkaan. Se kyllä latistaa tätä biisiä valtavasti. Muuten hyvä biisi, mutta säkeistö jotenkin tylsä. Kertsi toimii, mutta en pääse yli tuosta rumpukompin huonoudesta.
 
8. Act Naturally - Liian countryhenkinen ja, kun en kyseistä musiikkityyliä voi sietää niin en sano tästä sen enempää.
 
9. It`s only love - Vähän taas liian junnaava biisi, ei tapahdu mitään. Todella mitään sanomaton kappale
 
10. You like me too much - Erittäin tarttuva kappale ja levyn parhaimmistoa. Varsinkin säkeistöstä pidän erittäin paljon, siitä tulee sellainen hyvä fiilis. Kertosäkeistöön olisi voinut panostaa enemmän ja lisätä sen tarttuvuutta. Kokonaisuutena levyn paras biisi.
 
11. Tell me what you see - Liian samalla mennään taas tässä biisissä, puuttuu nyansseja. Ei jätä oikein mitään mieleen, vaikka kuinka monta kertaa yrittää kuunnella. Vaatisi jonkun koukun, jonka avulla biisi saisi oman ilmeen. Selvää tusinakamaa.
 
12. IŽve just seen a face - Kitaroinnista tulee mieleen aivan yläasteen musiikkitunnit. :D Ihan kiva kappale, mutta mennään aivan liian rivakasti ja näin melodia ei pääse oikein oikeuksiinsa, laulu menee liian puheeksi. Ainekset hyvät, mutta toteutus ontuu.
 
13. Yesterday - Ymmärrän jossain määrin, että tästä on iso hitti tullut. On saatu tunnelmallinen melodia aikaan ja jouset tekevät mukavaa tuntua tähän. Jaksaa edelleen kuunnella, vaikka on jo liian monta kertaa tämän kuullut. Mutta kunnolla paisuittelemalla tästä olisi saanut vielä hienomman.
 
14. Dizzy Miss Lizzie - Tässä biisissä aivan loistava meininki ( en tiedä onko cover ). Mutta niin perinteistä rokkia.
 
Kokonaisuutena antaisin levylle asteikolla 4-10, niin 7,5. Biisejä vaivaa liika samankaltaisuus ja helposti tulee puutumisfiilis eikä meinaa erottaa oikein biisejä toisistaan.
 

 
Revolver:
 
1. Taxman - Aika keskinkertainen sävellys. Tulee sellainen fiilis, että laulellaan nyt jotain. Punainen lanka puuttuu. En ikinä olisi itse tällaista biisiä laittanut levyn avauskappaleeksi.
 
2. Eleanor Rigby - Aivan loistelias kertosäe ja todella hienosti toteutetut jouset. On todella ymmärrettävää miksi yksi Beatlesien suosituimmista kappaleista.
 
3. I`m only sleeping - Melodia erittäin mukava ja kivasti mukanaan keinuttava. Rummut jotenkin laiskan kuuloiset. Ja tuo kitaran komppaus hieman tylsä, siihen olisi voinut laittaa jotain lisää. Mutta ehdottomia Beatlesien huippuhetkiä.
 
4. Love you to - Itämainen fiilis tulee hyvin esiin, vaikka ei kovin kaksisesti olekaan soitettu. Itse biisissä ei sitten oikeastaan mitään olekaan. Tämän biisin kohdalla tulee usein olo, että tekee mieli skipata, kun levyä kuuntelee.
 
5. Here, there and everywhere - Tämmöinen kiva pikku kappale. Menee levyllä, mutta kokonaisuudesta irrotettuna ei oikein toimi. Semmoinen nuotiokappale.
 
6. Yellow submarine - En ole koskaan ymmärtänyt tämän biisin saamaa suosiota. Ei ole millään osin kolissut itselle ollenkaan. Vähän tällainen hassuttelu fiilis vaan tulee koko kappaleesta.
 
7. She said she said - Tämä on mukava kappale, mutta laulu laahaa liikaa. Tulee sellainen todella flegmaattinen fiilis. Toimisi varmasti ripeämmällä temmolla paremmin. Ja sellainen todellinen kliimaksi kertosäe puuttuu jälleen.
 
8. Good day sunshine - Ei kyllä herätä oikein mitään tunteita, ja se ei kai koskaan ole hyvä asia. Vähän sellaisen täytemateriaalin kuuloinen kappale tämä. Yhdentekevä.
 
9. And your bird can sing - Tästä biisistä pidän. Etenee hyvin ja melodia toimii. Kitarasoundikin on jopa oikein toimiva ja tuollainen kitarointi sopii kappaleeseen. Levyn parhaimmistoa.
 
10. For No One - Mukava melodia, mutta jälleen kerran jäi sellainen fiilis, että tämä kappale vaatisi jotain. Se todellinen kliimaksi jäi jälleen tulematta. Tämä vaivaa todella isoa osaa Beatlesien biisejä.
 
11. Doctor Robert - Biisi, jossa keikalla varmaan päästiin heiluttelemaan kitaroita tyhmän näköisesti, mutta sävellyksenä aika tylsä. Ei etene oikein mihinkään.
 
12. I want to tell you - Tästä biisistä jää mieleen lähinnä riitasointu piano, mukava mauste. Mut itse biisi jää taas sellaisen keskinkertaisen renkutuksen tasolle.
 
13. Got you get you into my life - Tämä on mukava kappale ja melodia toimii. Myös kertosäkeistön tunteellinen laulaminen toimii. Tuo rummuttelu vaan, joka vaivaa melkein koko tuotantoa, on niin tylsää.
 
14. Tomorrow never knows - Aika kaaosmainen biisi, mutta toimii juuri erilaisuutensa takia. Eihänä tässäkään mikään mieleen painuva sävellys ole, mutta biisi on kuitenkin toimiva. Hyvä lopetus.
 
Tässä levyssä on mukavasti vaihtelua, mutta sävellysten taso vaihtelee todella paljon. Kokonaisarvosanaksi voisi antaa kuitenkin 8.
 
Rubber Soul:
 
1. Drive my car - Erittäin hyvä levyn aloituskappale. Muutenkin kappale toimii ja melodia on mieleen painuva. Kovasti aina pitänyt tästä biisistä.
 
2. Norwegian wood ( This bird has flown ) - Tämä on tällainen ihan kiva kappale. Ei nouse miksikään mahtavuudeksi, mutta hieman poikkeava soundi luo sellaisen omanlaisen fiiliksen tähän.
 
3. You won`t see me - Tässä on kanssa näitä erittäin toimivia biisejä ja melodia toimii. Tämän tahdissa on kanssa erittäin mukava lauleskella.
 
4. Nowhere man - Tämä kanssa oikein hyvä biisi. Saatu kaikki osaset kohdalleen ja sävellyksenä erittäin mainio.
 
5. Think for yourself - Toimii myös hyvin ja biisissä on hyvä tunnelma. Stemmat toimivat mahtavasti ja vielä oikeissa kohdissakin. Tässä biisissä on käytetty todellakin korvaa ja sovitustaitoa.
 
6. The Word - Tässä taas tällainen täytebiisi. Ei oikein aika säväyttää. Kokonaisuuden keskellä menee, mutta yksittäin ei toimi.
 
7. Michelle - Tässä kappaleessa erittäin ihana melodia. Tämä on ollut aina kanssa sellaisia suosikki beatlebiisejä ja riisuttu kappale toimii hyvin. Ehdottomia helmiä.
 
8. What goes on - Tässä pistää korvaan aina huono laulu. Jotenkin todella huonosti vedetty. Eikä biisissäkään ole kyllä mitään.
 
9. Girl - Tämä kanssa mainio kappale ja melodia aina jaksanut puhutella. Tähän biisiin liittyy myös paljon muistoja.
 
10. I`m looking through you - Kanssa mainio kappale. Melodia on hyvä ja jaksaa luoda sellaisia sen ajan mielikuvia.
 
11. In my life - Edelleen on onnistuttu hyvä melodia rakentamaan. Rummut ehkä hieman tylsät ja latistaa hieman biisiä, mutta muuten hyvä kappale.
 
12. Wait - Sitten väliin hieman keskinkertaisempi sävelmä ja levy ei olisi menettänyt mitään, vaikka tämä olisi jätetty kokonaan pois.
 
13. If I needed someone - Tasapaksu biisi, mutta kertsi on ihan kiva.
 
14. Run for your life - Mukava biisi, vaikka tuo rautalanka kitara särähtää korvaan. Ei sovi ollenkaan ja pilaa hieman biisin tunnelmaa. On kuitenkin hyvä lopetuskappale.
 
Kokonaisarvio levystä olisi, että arvosanaksi antaisin 9. Kokonaisuutena ehkä paras Beatles levy ja notkahduksia todella vähän. On onnistuttu tekemään melkein koko levyllinen hyviä biisejä.
 
Eli tässä oli sitten näiden levyjen arviot. Puhtaat paperit sais siis näistä kolmesta klassikosta vain Rubber Soul.

No niin, kiitoksia! Tämä olikin jo valaisevampaa! :)
 
Dizzy Miss Lizzie - Tässä biisissä aivan loistava meininki ( en tiedä onko cover ). Mutta niin perinteistä rokkia.
 
On cover.
 
Ko. poliitikon sanoja on taas vääristelty: Hän sanoi lukeneensa kolmessa (?) päivässä sen Dostojevskin tuotannon, joka löytyi Keminmaan (?) kirjaston hyllystä. Se on todennäköisesti eri asia kuin kirjailijan koko tuotanto. Hyllyssähän on saattanut olla tuolloin vaikka vain pari äijän kirjaa.
 
Vaikka olisikin noin niin jo yksin Karamazovin veljesten ja Riivaajien lukeminen kolmessa päivässä olisi aikamoinen saavutus. ;)

Vaikka olisikin noin niin jo yksin Karamazovin veljesten ja Riivaajien lukeminen kolmessa päivässä olisi aikamoinen saavutus. ;)
 
Mutta esim. Vanhan ruhtinaan rakkaus, Köyhää väkeä ja Kirjoituksia kellarista menevät tottumattomaltakin lukijalta helposti kolmessa päivässä…

No niin, tässä tulis listaus. Otin käsiteltäväksi nyt kolme levyä: Help, Revolver ja Rubber Soul. Voin sitten myöhemmin tsekata muutkin jos tarve vaatii. :D
 
Kiitän. Varsin hyviä olivat siis kaikki kolme levyä. Monta hyvää biisiä, muutama vähemmän hyvä ja joitakin täytebiisejä. Ei pössömmin kolmelta peräkkäiseltä albumijulkaisulta. Ja näiden jälkeen seurasi Sgt. Peppers Lonely Heart's Club, jota monet pitävät vähintäänkin hyvänä levynä. Aika hyvin, vai mitä? Eipä ihme, että Beatleseja pidetään arvossa?
 
No niin, no niin. Tämä tästä, ihan yhtä turha kiista kuin Beatles vai Rolling Stones tai Blur tai Oasis. Riittää mulle.

Kiitän. Varsin hyviä olivat siis kaikki kolme levyä. Monta hyvää biisiä, muutama vähemmän hyvä ja joitakin täytebiisejä. Ei pössömmin kolmelta peräkkäiseltä albumijulkaisulta. Ja näiden jälkeen seurasi Sgt. Peppers Lonely Heart's Club, jota monet pitävät vähintäänkin hyvänä levynä. Aika hyvin, vai mitä? Eipä ihme, että Beatleseja pidetään arvossa?
 
No toki, mutta samaan on pystyneet niin monet muutkin bändit. Juu, Sgt. Peppers Lonely Heart`s Club Band on kanssa hyvä levy, vaikka aika ailahteleva.

Pointsit Cathille, kun jaksoi tuon listauksen tehdä. Aika harvinaista täältä kysyä keneltäkään sellasta, ja vielä harvinaisempaa että sellaista lähdetään tekemään. Mutta kaipa Beatles vain on bändi joka sen ansaitsee ;)
 
Samaa mieltä olen kyllä siitä, että Rubber Soul on pirun tiukka levy, ellei jopa Beatlesin paras.

No niin, tässä tulis listaus. Otin käsiteltäväksi nyt kolme levyä: Help, Revolver ja Rubber Soul. Voin sitten myöhemmin tsekata muutkin jos tarve vaatii. :D
 
Tällaisesta kirjoituksesta tulee plussaa vaikken täysin samaa mieltä olekkaan joka asiasta (vaan eipä se ole tarkoituskaan). Kumminkin on nähty vaivaa ja perehdytty asiaan ennen kirjoittamista. Hyvä.
 
Suosittelen seuraavaksi tutustumaan tarkemmin Abbey Road levyyn. Se on ehdottomasti The Beatles parhaimmistoa. Ja jos mielenkiinto edelleen riittää, niin toki se The Beatles (eli valkoinen tupla) kannattaa myös tsekata tarkkaan. Sgt. Pepper on kieltämättä yliarvostettu (vaikkakin tärkeä) levy. Jos alkuaikojen pop meno kiinnostaa niin A Hard Day's Night on silloin ohittamaton levy.

Tällaisesta kirjoituksesta tulee plussaa vaikken täysin samaa mieltä olekkaan joka asiasta (vaan eipä se ole tarkoituskaan). Kumminkin on nähty vaivaa ja perehdytty asiaan ennen kirjoittamista. Hyvä.
 
Suosittelen seuraavaksi tutustumaan tarkemmin Abbey Road levyyn. Se on ehdottomasti The Beatles parhaimmistoa. Ja jos mielenkiinto edelleen riittää, niin toki se The Beatles (eli valkoinen tupla) kannattaa myös tsekata tarkkaan. Sgt. Pepper on kieltämättä yliarvostettu (vaikkakin tärkeä) levy. Jos alkuaikojen pop meno kiinnostaa niin A Hard Day's Night on silloin ohittamaton levy.
 
Jotenkin minulle jäi aika keskeneräisen oloinen kuva tuosta Abbey Roadista. Johtuen siitä että ne loppupään biisit ovat niin lyhyitä. Vaikka yhteen ne on kai taidettu nivoa. Legendaarinen levyhän se on, ei siinä mitään.

HIENOA Cathi777, kiitos analyysistä ja vaivannäöstä, on hauskaa nähdä miten eri tavalla me koemme asioita.

Taas tämä aikaulottuvuus: miettikää, minä aikana Fabfourit –nuo vikkeläsuiset moppitukat– biisejään ähräsivät, levyttivät ja esittivät. Ja mihin tahtiin! Alussa pari albumia vuotta kohti, singlebiisit erikseen, sitten vähän hitaammin. Nuo jeesustakin suositummat veikkoset tekivät studiosta instrumentin populaarimusiikin etuairueessa, ottivat median haltuun ja loikkasivat chuckberrystä parissa vuodessa kokeelliseen Tomorrow Never Knows-leijuntaan. Uudistivat kansitaidetta, tekivät teemalevyn ja olivat koko suurennuslasin alla toimissaan; vaikkakin kiltisti siihen aikaan vielä kirjoitettiin nykyajan sontalaatikkolehtiin verrattuna. Ironista, että Paul kuolemasta huhuiltiin 1960-luvun loppupuolella. Mies nosteli vielä peukkuaan Live8:ssa ja vielä viime kesänä Stadikalla. Ringokin, tuo aikamme jazzvirtuoosi, kävi Porissa.

HIENOA Cathi777, kiitos analyysistä ja vaivannäöstä, on hauskaa nähdä miten eri tavalla me koemme asioita.
 
Joo, ei siinä mitään, hyvä kun jaksoi kuunnella ja repostella. Tämä Cathi on joskus vähän semmoinen besserwisser, mutta lienee kyllä oman bändinsä kanssa veivatessaan huomannut miten helppoa ja houkuttelevaa on neuvoa / kritisoida muita ja miten vaikeaa on tehdä itse kuuntelukelpoista tai peräti kestävää jälkeä.

Taas tämä aikaulottuvuus: miettikää, minä aikana Fabfourit –nuo vikkeläsuiset moppitukat– biisejään ähräsivät, levyttivät ja esittivät. Ja mihin tahtiin! Alussa pari albumia vuotta kohti, singlebiisit erikseen, sitten vähän hitaammin. Nuo jeesustakin suositummat veikkoset tekivät studiosta instrumentin populaarimusiikin etuairueessa, ottivat median haltuun ja loikkasivat chuckberrystä parissa vuodessa kokeelliseen Tomorrow Never Knows-leijuntaan. Uudistivat kansitaidetta, tekivät teemalevyn ja olivat koko ajan suurennuslasin alla toimissaan
 
No siis tässähän se pointti on. Juuri tästä syystä mikään bändi ei enää koskaan voi olla yhtä iso. Kun moppipäät luopuivat mopeistaan ja alkoivat todella tehdä asioita he putsasivat koko lafkan.