Rock, pop, alternative ›

glx405: Kun tästä yhteiskunnasta ovat arvot poistuneet, ei ole mitään, mitä vastustaakaan enää. Eikä ole niitä arvojen edustajia, jotka pahastuisivat enää kapinallisista soinnuista ja räminästä sekä sananpätkistä.
 
Ei tuo pidä minusta paikkaansa. Kyllä vapaus on arvo, samoin kuin veljeys ja tasa-arvo ja kyllä länsimainen yhteiskunta vikoineenkin nojaa edelleen näihin (vaikka markkinadiktatuurista voi puhuakin). Ehkä sitä ei sitten huomaa, kun selkeä vihollinen puuttuu. Ja kun paikallinen hyvinvointi tuottaa länsimaista eksistentiaalista ahdistusta, joka estää huomaamasta kuinka etuoikeutettuja tänä aikana, täällä, olemme, suhteessa sekä omaan aikaamme että ihmiskunnan historiaan.
 
Eri asia sitten on että niiden vapauden, veljeyden ja tasa-arvon painotusten suhteen on vaihtelua. Kun Suomessa tasa-arvon ja veljeyden eteen tehtiin paljon kollektiivista työtä, se alkoi, joidenkin mielestä, tuntua ahdistavalta tasapäistämiseltä ja liialta sopeutumiselta sääntöihin. Nyt taas individuaalisen vapauden nimissä tasa-arvoon ja veljeyteen liittyvät arvot ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle, Suomessa. Globaalissa mittakaavassa tietenkin niin räikeästi, että veljeyden piiriä ei oman joukon ulkopuolelle ole kunnolla laajennettukaan ja häpeäminen on liian lievä ilmaus tähän. Mutta arvot ovat silti olemassa.
 
glx405: Ennen ihmiset kävivät joko E-liikkeen tai S-ketjun kaupoissa. Jopa ostaminen oli arvovalinta. Nyt ei ole sitäkään.
 
Tämä, samoin kuin taiteellinen kantaaottavuus on eri asia kuin puoluekirjojen tai etenkään äänestyskäyttäytmisen tivaaminen. Edes provomielessä.
 
Ihmisellä pitää olla vapaus itse päättää missä määrin hän haluaa itseään poliittisesti ilmaista. Samoin ei minusta nyt sekään 1970-luvun tilanne ollut mitenkään ihailtava, jossa arvostus, vakavastiotettavuus jne määräytyi sen mukaan kenen joukoissa seisoit ja kenen lauluja lauloit. Ja tämä koski kaikkia klaaneja. Toki tätä näkyy edelleen, käteketympänä ja ei-poliittisiin asioihin sidottuna, mutta itse en pidä asiaa mitenkään hedelmällisenä ja hyvänä. Leimat ovat leimoja.

Vapauden takaa löydät itsekkyyden. Tasa-arvo ei ole kuin kateutta. Itsekkyys, ahneus, kateus ja välinpitämättömyys ovat meille positiivisia arvovalintoja, koska voimme niillä perustella tekomme. Ne ovat sallittuja eikä paljon muuta sallittua olekaan, paitsi näiden rinnalle viidenneksi hivuttautunut eräänlainen säätelytekijä, naisuus. Jos nimittäin miehen ja naisen itsekkyys, ahneus, kateus ja välinpitämättömyys joutuvat ratkaisemattomalta tuntuvaan keskinäiseen ristiitaan, naisuuden arvon tähden nainen voittaa.
 
Jos kahden naisen em. arvot joutuvat keskinäiseen ratkaisemattomalta tuntuvaan ristiriitaan, asiaa ei tarvitse ratkaistakaan, vaan mennään uskonnon puolelle. Omaan sukupuoleensa joukolla ihastuneet naiset voivat väittää ja tyytyä siihen, että heidän itsekkyytensä, kateutensa, ahneutensa ja välinpitämättömyytensä ajautuminen hankaukseen on vain sovinistisen yhteiskunnan ja kulttuurin aikaansaannosta, ja ratkeaa kyllä kunhan kaikki miehet on tapettu. Koska välinpitämättömyys on hyveiden joukossa, ei eutanasiaankaan voida ryhtyä, mutta poikapuolisten sikiöiden systemaattiseen abortointiin kyllä.
 
Tämä on samalla sukupuolineutraaliuden ydin. Kaikkien velvollisuus on naissukupuoleen ihastuminen, naisuus. Naisenpalvonta. Siinä teille sukupuolineutraaliutta! Homomiehet eivät kasta keppiään naisessa mutta heidän miehuutensa kanssa on niin ja näin. Maskuliiniseksi koettujen ulkoisten piirteiden ylikorostaminen ei ole sama kuin miehekkyys.
 
Poliittisten puolueiden ajatusmaailmoista olisi löydettävä suhtautuminen näihin viiteen arvoon, muuten ne ovat pihtareita, pelureita, bluffaajia.

Boheemi elämänasenne ei ole elämäntapajuoppojen yksinoikeus. Tämä rento ja arvoliberaali boheemiporvari on trendikkäästi ilmaistuna BOHARI.
 
Espoon Nuoret Boheemiporvarit ry on on yksi Espoon Kokoomusnuorten kolmesta paikallisyhdistyksestä ja se voidaan ainakin näennäisesti erottaa muista kahdesta yhdistyksestä ajatusmaailmaltaan ja näkemyksiltään arvoliberaaleimpana. Vaikka boheemiporvareihin kuuluukin useita suuria persoonia, valtakunnanlaajuisesti tunnetuin bohari on varmasti ex-puheenjohtaja Einari BB & pinkit lasit Rautio. Eikan karisman sivussa bohareista löytyy kuitenkin myös paljon muuta: muusikoita, taiteilijoita, urheilijoita, sekä tietysti muuten vain elämäntapaboheemeja persoonia. Yhdistävä tekijä kaikille on rennon boheemi elämänasenne, joka heijastuu niin arvomaailmassa, kuin yhteisessä tekemisessäkin ja vaikka jokaisella onkin varmasti omat henkilökohtaiset syynsä olla boheemi porvari, juuri tietynlainen luova/avara maailmankatsomus tekee boheemiporvareista sen ryhmän, joka thinks outside the box.
 
Tuntuu, että viime aikoina booheemiporvariudesta on tullut käsite. Boharius ei Espoossa ole kuitenkaan vain ohimenevä muoti-ilmiö, vaan sen takana on ryhmä loistavia ihmisiä. Vapaamielistä oikeistoa, hifisteleviä hippejä vai kenties jotakin ihan muuta jokainen päättäköön itse.

PsychedelicWarlord: Ei kai liene yllätys ,että rockin -niinkuin monen muunkin musiikinlajin- harrastajien ja tekijöiden keskuudesta löytyy kirjavaa poliittista näkemystä.
 
Mutta mitä sitten? Mitä väliä sillä on musiikin kannalta? Ei mitään.
 

 
Onneksi jotkut sentään myös kritisoivat eivätkä niele kaikkea lukemaansa.
 
Ei se musiikki ole mikään tekijästään irrallinen olento.
 
Siksi sillä on väliä, ainakin minulle.
 
Jos kuuntelen musiikkia jonka muoto on, minulle, yksinkertaista raakaa eläimellistä energiaa. Niin silloin minä haluan, että sen esittäjä on tosiasialliselta luonteeltaan ihmisen näköiseksi laittautunut hävytön elukka, jolla järki pakottaa päätä mahdollisimman vähän. tasan sen verran, että osaa sitä raakaa meluansa tuottaa. Haluan tämänlaisen musiikkini esittäjän olevan niin vähäjärkinen ja alatyylinen, ettei se edes juuri ymmärrä mitä politiikalla tarkoitetaan.
 
Jos taas kuuntelen musiikkia, joka stimuloi koskettaen älyä ja sitä jotakin mitä kutsutaan inspiraatioksi. ja saa mielikuvituksen siinä samalla jo laukkaamaan ja viemään paikkoihin. Niin silloin en missään nimessä halua tältä musiikinesittäjältäni sitä, että hän on politiikan suhteen tyhjäpäinen urpo ja juntti(kuten kuvattu yllä)
 
Haluan huomauttaa, että on nelivuotiaan ihmisen tapa keikauttaa ajattelun venettä kysymällä jatkuvasti miksi, miksi, miksi, mitä väliä, mitä sitten...
 
jokainen, jolla on järkeä, näkee jo, että hölynpölyinen miksi:n kyseleminen lopulta vain dekonstruoi -aivan minkä tahansa asian- tasolle jossa ollaan tai ei olla olemassa ja onko silläkään merkitystä ja niin edelleen.

maelstorm: Ei se musiikki ole mikään tekijästään irrallinen olento.
 
Siksi sillä on väliä, ainakin minulle.
 
Jos kuuntelen musiikkia jonka muoto on, minulle, yksinkertaista raakaa eläimellistä energiaa. Niin silloin minä haluan, että sen esittäjä on tosiasialliselta luonteeltaan ihmisen näköiseksi laittautunut hävytön elukka, jolla järki pakottaa päätä mahdollisimman vähän. tasan sen verran, että osaa sitä raakaa meluansa tuottaa. Haluan tämänlaisen musiikkini esittäjän olevan niin vähäjärkinen ja alatyylinen, ettei se edes juuri ymmärrä mitä politiikalla tarkoitetaan.
 
Jos taas kuuntelen musiikkia, joka stimuloi koskettaen älyä ja sitä jotakin mitä kutsutaan inspiraatioksi. ja saa mielikuvituksen siinä samalla jo laukkaamaan ja viemään paikkoihin. Niin silloin en missään nimessä halua tältä musiikinesittäjältäni sitä, että hän on politiikan suhteen tyhjäpäinen urpo ja juntti(kuten kuvattu yllä)
 
Hmm, aika lokeroiva ajatusmaailma sulla... Kuinka varmistut artistien kohdalla mainitsemistasi ominaisuuksista?

Terry Pantheras: Hmm, aika lokeroiva ajatusmaailma sulla... Kuinka varmistut artistien kohdalla mainitsemistasi ominaisuuksista?
 
Silloin kun kiinnostun tarpeeksi, saatan ottaa asioita selville kiinnostuksen herättäneestä muusikosta tai soittajaryhmästä.
 
Pääosin en kiinnostu bändeistä tai artisteista yhtään, mutta joudun silti kohtamaan heistä liikkuvaa informaatiota.
 
Musikantin suhde politiikkaan ei ole mikään ensisijaisen tärkeä asia minulle.
 
Mutta minulle on täyttä potaskaa ajatella, että sillä ei olisi mitään merkitystä. Minulle se olisi suoranaista itselleni valehtelua väittää niin.
 
p.s. Ja suurimmassa osassa musikantteja on se yhdistävä ominaisuus, että heidän edesottamuksensa musiikin saralla ovat niin yhdentekeviä, KUOLLEITA, että esimerkiksi heidän usein tosi lapsellisesti värittyneet poliittiset näkemyksensä ovat paljon viihdyttävämpiä asioita kuin mikään keikka, minkä ovat koskaan soittaneet, tai yksikään biisi jonka valmistumisessa ovat olleet osallisina.

Atomic Cafe: Boheemi elämänasenne ei ole elämäntapajuoppojen yksinoikeus. Tämä rento ja arvoliberaali boheemiporvari on trendikkäästi ilmaistuna BOHARI.
 
Jestas. Näinköhän se nyt alkaa näyttää siltä että hipit ovat valloittaneet Kokoomuksenkin aivan täysin. Kyllä Sakari Virkkunen kääntyy haudassaan. Kyllä Kokoomus kaivaa maata jalkojensa alta ja pahasti. Jos konservatiivisempi siipi pakenee puolueesta niin siinä sitä sitten ollaan. Vaikka eihän ne pakene, koska ovat pääosin niitä konservatiiveja joiden on mahdotonta muuttaa mitään elämässään. Mutta kyllähän tällainen pelleily lisää vetoa Persun suuntaan entisestään.
 
Aiemmin oli tapana käyttää puliukoista sivistyneempää puolihumoristista hamppariboheemi-termiä. Kaipa nämä Espoon kokoomusnuoret litkivät juhlissaan Lasolia ja Kolinaa.

Atomic Cafe: Tämän maan rockelämässä politiikka oli tärkeässä roolissa aina 80-luvun alkuun saakka ja lähes poikkeuksetta se politiikka tarkoitti jonkun sortin vasemmistolaisuutta. Ilman politiikkaa suomalainen rockelämä olisi jäänyt aika köyhäksi. Ruisrock syntyi politiikasta, Rauli Batting Somerjoki M.A Nummisesta ja Suomen Talvisodasta, Hurriganes soitti ensimmäisen keikkansa punikkien rappukäytävässä ja Love Records oli punainen kun paviaanin perse.
 
No koko kulttuuielämähän oli 70-luvulla kai perin vasemmistolaista - enemmän ta vähemmän.Rock siinä mukana myös muttei mitenkään erityisen vasemmistolaisena muuhun kulttuuriväkeen verrattuna.Hurriganes Beaver-diileineen ja jenkkiautoineen ei käsittääkseni ollut mitenkään vasemmistolaisten suosiossa.Sitten taas Lovehan julkaisi myös paljon ihan jazzia ja työväenlaululiikettä sekä sen musiikkia.
 
Toisaalta tämä jälkeenpäin kirjoitettu historia pyrkii leimaamaan kaikki ihmisten tasa-arvosta,rauhasta tai oikeudenmukaisuudesta puhuneet tahot vasemmistolaisiksi.
 
Minulle puoluekannalla ei musiikin suhteen ole mitään merkitystä.Hyllystä löytyy niin Ted Nugentia kuin Agit Propiakin :-)

Koko kulttuurielämä ja muu elämä on edelleen hyvin vasemmistolaista, koska vasemmisto on kaapannut julkisen keskustelun diskurssin. Tämä tapahtui 60-luvulla eikä asia ole toistaiseksi muuttunut. Tämäkin keskustelumme noudattaa pitkälti vasemmistolaista diskurssia. Diskurssin voima on siinä, että siitä poikkeavien puheenvuorojen sisältöä ei osata hahmottaa. Luetun ymmärtämisestä on tässäkin keskustelussa viisasteltu paljon, mutta useimiten sillä tarkoitetaan itse asiassa diskurssinhallintaa. Oikeaakin luetunymmärtämistä olisi olemassa, mutta se on tuskallista koska edellyttää kirjoittajan käsitteiden ja lauseiden kieliopillisen sisällön hahmottamista.

velipesonen: Koko kulttuurielämä ja muu elämä on edelleen hyvin vasemmistolaista, koska vasemmisto on kaapannut julkisen keskustelun diskurssin. Tämä tapahtui 60-luvulla eikä asia ole toistaiseksi muuttunut.
 
Apurahataiteet ovat edelleenkin vasemmiston käsissä ja vasemmiston käsissä on myös taidekoulut mutta kyllä kaupallisemmat taiteet kuten esimerkiksi rock ovat oikeistolaistuneet muutamassa vuosikymmenessä aika paljon jo ihan rakenteellisista syistä.
 
Taiteilijakin voi nykyään olla ihan avoimesti rikas kun Kroisos Pennonen jopa Suomessa. Ei tarvitse hävetä ja piilottaa rahoja komeroon vaikka sitä rahaa on enemmän kun paskapaperia ja elämä on ihanan turvattua ja kevyttä. Olkoonkin että harva tässä maassa vieläkään taiteen tekemisellä rikastuu.
 
Näistä bohareista ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä koska tämän tyyppinen ilmiö voi syntyä tässä maassa tasan yhdessä kaupungissa ja sen kaupungin nimi on Espoo.
 
Ehkä tuo kuitenkin kertoo jotain muutoksesta mikä on hiljalleen tapahtumassa ja kokoomuslainen hippi ei ole tulevaisuudessa mikään tavaton ilmiö. Vielä 90-luvulla nämä boharit olisivat saaneet suurimman osan kokoomuslaisista laskemaan alleen mutta ajat muuttuvat ja kokoomusnuorista löytyy ihmisiä jotka olisivat vielä hetki sitten olleet intohimoisia taistolaisia.
 
Ehkä vielä joskus myös apurahoista päättävät tahot tulevat kokoomuksesta. YLE jo vaihtoi oman vasurihippinsä nokialaiseen.

Atomic Cafe: Apurahataiteet ovat edelleenkin vasemmiston käsissä ja vasemmiston käsissä on myös taidekoulut mutta kyllä kaupallisemmat taiteet kuten esimerkiksi rock ovat oikeistolaistuneet muutamassa vuosikymmenessä aika paljon jo ihan rakenteellisista syistä.
 
Taiteilijakin voi nykyään olla ihan avoimesti rikas kun Kroisos Pennonen jopa Suomessa. Ei tarvitse hävetä ja piilottaa rahoja komeroon vaikka sitä rahaa on enemmän kun paskapaperia ja elämä on ihanan turvattua ja kevyttä. Olkoonkin että harva tässä maassa vieläkään taiteen tekemisellä rikastuu.
 
Näistä bohareista ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä koska tämän tyyppinen ilmiö voi syntyä tässä maassa tasan yhdessä kaupungissa ja sen kaupungin nimi on Espoo.
 
Ehkä tuo kuitenkin kertoo jotain muutoksesta mikä on hiljalleen tapahtumassa ja kokoomuslainen hippi ei ole tulevaisuudessa mikään tavaton ilmiö. Vielä 90-luvulla nämä boharit olisivat saaneet suurimman osan kokoomuslaisista laskemaan alleen mutta ajat muuttuvat ja kokoomusnuorista löytyy ihmisiä jotka olisivat vielä hetki sitten olleet intohimoisia taistolaisia.
 
Ehkä vielä joskus myös apurahoista päättävät tahot tulevat kokoomuksesta. YLE jo vaihtoi oman vasurihippinsä nokialaiseen.
 
Taiteentekijän aivot ovat harjaantuneet pääasiassa erilaiseen ajatteluun kuin siihen mistä puhutaan kunnanvaltuustoissa tai vaalitenteissä. Taiteilijoiden poliittiset mielipiteet ovat usein senhetkiselle puoluekartalle sopimattomia, ja he valitsevat viiteryhmäkseen sen "missä on mukavaa porukkaa" eli niitä jotka imartelevat taiteilijaa ja haluavat ryypätä, ja sen mistä saa rahaa. Taiteentekijöiden oikeistolaistuminen on selviö jos 70-lukuun vertaa, niin olisi käynyt joka tapauksessa, vaikka sitten eläisimme Neuvosto-Suomessa, ja silloin vasta olisikin. Ei ole kuitenkaan sellaista oikeistolaista joukkoliikettä johon taiteilijoidenkin olisi yhtä helppo hypätä kuin taistolaisuuteen aikoinaan. Kaikki taiteilijat jotka tulevat julkisuuteen oikeistopuolueen jäseninä ovat yksittäistapauksia ja ilmeisesti niitä joilla on keskivertoa hienojakoisemmat poliittiset näkemykset.
 
Jonkinlaisen vasemmistolaisen yhteiskunnallisen protestin esittäminen on ollut taiteessa lähes pakollista jo hyvin kauan. Onneksi on muutakin, esim. goottipunk. On paljon ihmisiä joiden mielestä taiteilijan yhteisöllinen tehtävä on köyhien arvokkuuden puolustaminen väittämällä köyhien elämää rikkaiden elämää arvokkaammaksi, mitä se tietysti joskus saattaa ollakin.
 
Taiteilijat harvoin tulevat oikeasti rikkaiksi elleivät ole maailmanmenestyksiä kuten Elvis. Harvalla taiteilijalla on sijoittajan kykyä, suuren enemmistön suuretkin rahat menevät kurkusta alas. Sitten on näitä tuskastuttavia kepulaistaiteilijoita jotka leveilevät sillä kun rakentavat omakotitaloa jonnekin hevon kuuseen. Silläkin on vain tarkoitus viestittää että minäkin olen ihan tavallinen ihminen, kuin kuka tahansa, vaikka olen tällainen taiteilija.
 
Jos spekuloidaan hiukan, olisiko sellaista oikeistolaista joukkoliikettä mahdollista luodakaan, mihin taiteilijat hyppäisivät riemumielin messiin, niin kyllähän Hitler osasi järjestää näyttäviä bileitä ja merkittävä osa saksalaistaiteilijoista oli mieheen täysin lääpällään. Onko kansallissosialismi oikeastaan oikeistolaisuutta, lienee makuasia. Mutta joku tällainen nationalistinen kuvio johon sekoitetaan mystisismiä enemmän kuin vain mausteeksi, niin luulenpa että taideväki olisi innoissaan!
 
Tavallaan tuo eräänlainen boheemiporvarius eli kokoomusnuorissa jo silloin kun minä olin siinä iässä että mulla oli ainakin yksi kokoomuslainen luokkatoveri. Olihan se jos silloin 80-luvulla sellaista kepeää myyntimiesten ja pärjääjien markkinaliberaalia meininkiä, johon kuului holtittomuuksiin yltävä hauskanpito, jonka voi tulkita boheemiudeksi. Oikea boheemius sen sijaan on kovaa työtä joka ei sovi kaikille. Miten nää boharit kuvittelee analysoivansa pörssikursseja jos elävät täysin epäsäännöllisesti ja ovat jatkuvasti bökrässä? Mä en vaan snaijaa. Ehkä Espoossa on keksitty viina jossa ei ole alkoholia.

jazzmies: ...kunnes he itse ovat kasvaneet aikuisiksi ja huomanneet olevansa väärässä tai degenereoituneet takapauisine ajatuksineen menneisyyteen. Taistolaisuus ja nahkaliivirocki ovat tästä hyviä esimerkkejä. Silloin kun rockin oli vitaalisimmillaan, astuivat mukaan myös laiskat, omahyväiset ja heikkolahjaiset vasemmistoradikaalit ja moottoripyöräjengit. Maailma on täynnä näitä komppausryhmiä, jotka ihmeen tavalla saavat kannuksiansa myös taiteen tekemisestä tyyliin Agit Prop tai Backsliders.
 
Loppupelissä ainoa mikä ratkaisee vihaisten nuorten tekemisessä on heidän taiteensa laatu ja substanssi. Se ei aina miellytä sen hetkistä yleisöä, jos jokin taitamaton "vihailija" lyödään alas kritiikeissä. Seppo Heikinheimo uskalsi sanoa suoraan näistä turisteista, kuten myös Jukka Kajava, ja heitähän vihattiin tai pelättiin. Missä on rock-kritiikki, kysyn vaan? Rock-kritiikki = levymainonta!
 
Ihan pakko laittaa; kun toi Agit Prop on musiikillesti ihan kuranttia tavaraa, kuulispa tänäpäivänäkin tollasta soittoo:
 
http://www.youtube.com/watch?v=eBU5OwPCczc
 
Ja täähän on mitä hienoin melodia:
 
http://www.youtube.com/watch?v=y7vHvpM25PY
 
Laulujen sanoma monesti onkin sitten jo ihan jotain muuta, notta.
 
Rock!!!

Vihreät lanseerasi tänään eduskuntavaalikampanjansa. Kampanjan tunnuksessa on Suomen vaakunasta tuttu leijona, jonka alla komeilee teksti Uusi Suomi.
 
- Tämä on sietämätöntä, saatana!
On järkyttävää, että ne luulee, että minulle ilmoittamatta voivat halventaa Uuden Suomen nimeä, Herlin sanoo Helsingin Sanomille.
 
Se täytyy kyllä sanoa että jos etsitään miljonääriä joka on eniten rock niin kyllä se on ilman muuta Niklas.

Atomic Cafe: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010120512814346_uu.shtml
 
Se täytyy kyllä sanoa että jos etsitään miljonääriä joka on eniten rock niin kyllä se ilman muuta Niklas.
 
Ihan ulkonäön perusteellako?

Täs on kyllä fiksu jätkä ja otsikon väitettäkin sivutaan:
http://www.youtube.com/watch?v=dsWFaCOqz_s

BigPapa: Ihan pakko laittaa; kun toi Agit Prop on musiikillesti ihan kuranttia tavaraa, kuulispa tänäpäivänäkin tollasta soittoo:
 
http://www.youtube.com/watch?v=eBU5OwPCczc
 
Ja täähän on mitä hienoin melodia:
 
http://www.youtube.com/watch?v=y7vHvpM25PY
 
Laulujen sanoma monesti onkin sitten jo ihan jotain muuta, notta.
 
Rock!!!
 
Brechtistä tuli mieleeni tämmönen rockin klassikko. Alabama song, Brechtiä ja Weilia:
http://www.youtube.com/watch?v=f5B28w51ygQ

Linkit pois, kiitos.

AlaE: Ihan ulkonäön perusteellako?
 
Jos jollekin ulkomaan pellelle näyttää kuvaa Niklaksesta ja kertoo että tässä on Suomen tunnetuin rocktähti niin läpi menee kun väärä raha.
 
Tähän kuvitteellinen linkki johonkin kuvaan missä Niklas poseeraa aurinkolasit päässä.

Niklas Herlin näyttää puolalaiselta rocktähdeltä. Pyöreäkasvoinen ja kärventyneen oloinen. Kivihiilivodkaa. Älykkäänpuoleinen katse niinikään sopii paremmin itäblokin maan kuin Suomen oloihin, koska itäblokissa rock tuli sallituksi vasta kuoltuaan ja oli enemmässä määrin tällaisten kirjallisten tyyppien heiniä.

Atomic Cafe: Apurahataiteet ovat edelleenkin vasemmiston käsissä ja vasemmiston käsissä on myös taidekoulut
 
Eikä ole.Maassa on porvarihallitus jos et ole sattunut huomaamaan.
 
Eikä sulla ole edes todisteita väitteellesi - vai onko?
 
Ehkä vielä joskus myös apurahoista päättävät tahot tulevat kokoomuksesta.
 
Voipi olla ettei tule koko apurahoja eli jazz ja klassinen kuolevat pois hiljalleen.
 
Mutta sehän on juuri sitä oikeistolaista politiikkaa jota tunnutte toivovan.Rockille se sopii mainiosti.