Rock, pop, alternative ›

HaloOfFlies:...Sen sijaan bändi aikoo seuraavaksi julkaista kunnon "haistakaa paska"-asenteella varustetun rock-levyn..
 
Tämä kuulostaa lupaavalta

HaloOfFlies: Sen sijaan bändi aikoo seuraavaksi julkaista kunnon "haistakaa paska"-asenteella varustetun rock-levyn. Sitä ennen U2 julkaisee 40 biisin kokoelman "Songs Of Surrender", joka sisältää lockdownin aikana uudelleen äänitettyjä versioita vanhoista biiseistä.
 
Haistatuslevy kuulostaa hienolta idealta mutta ketä kiinnostaa vanhojen palojen uudelleenlämmitys? Hyi olkoon.

Kefiiri: Haistatuslevy kuulostaa hienolta idealta mutta ketä kiinnostaa vanhojen palojen uudelleenlämmitys? Hyi olkoon.
 
Vastajulkaistussa muistelmakirjassaan Bono mainitsee kirjoittaneensa joihinkin biiseihin kokonaan uudet sanat, koska ei pystynyt enää samaistumaan alkuperäisiin sanoituksiin.

Markkinointi"heebot" on toki suunnitelleet uudelleentulemisen kaaren siten että ensin kerätään mahd paljon massia ja julkisuutta ennenkuin koittaa se varsinainen kliimaksi..

HaloOfFlies: Vastajulkaistussa muistelmakirjassaan Bono mainitsee kirjoittaneensa joihinkin biiseihin kokonaan uudet sanat, koska ei pystynyt enää samaistumaan alkuperäisiin sanoituksiin.
 
Mielenkiintoista kuultavaa varmaankin tulevilla keikoilla kun fanit laulavat ko. biisit vanhasta muistista "väärin" Bonon vetäessä uusilla lyriikoilla;)... vähän absurdi ajatus noin muuten. Onkohan mikään muu tunnetumpi bändi tehnyt samaa?

Regalis Apertura: Mielenkiintoista kuultavaa varmaankin tulevilla keikoilla kun fanit laulavat ko. biisit vanhasta muistista "väärin" Bonon vetäessä uusilla lyriikoilla;)... vähän absurdi ajatus noin muuten. Onkohan mikään muu tunnetumpi bändi tehnyt samaa?
 
Europen Helsingin keikalla ihmetytti yhden albumiraidan Sign Of The Timesin lyriikoiden muutos kertsissä. Tutkin asiaa, ja se biisi on jostain syystä ainoa kasaribiisi, jota on reunionin jälkeen muutettu sanallakaan. Vielä huvittavampaa, koska kyseessä on lähtökohtaisestikin Joey Tempestin ympäripyöreä tyhjänpäiväinen lyriikka, ja muutos ei aidosti muuttanut biisiä mihinkään suuntaan. Silti ovat vetäneet jo reunionista asti eli 18 vuoden ajan levyversiosta poiketen.

Regalis Apertura: Mielenkiintoista kuultavaa varmaankin tulevilla keikoilla kun fanit laulavat ko. biisit vanhasta muistista "väärin" Bonon vetäessä uusilla lyriikoilla;)... vähän absurdi ajatus noin muuten. Onkohan mikään muu tunnetumpi bändi tehnyt samaa?
 
Ei tule kyllä nopeasti mieleen, omituinen idea.
Kyllä muutama yhtyeen biisi on niin syvällä aivoissa itsellä, etten halua kuulla muuta versiota. Joshua Treen ja Achtung Babyn biisit lähinnä. Toinen on sitten, ettei se oikein kuulosta samalta jos kuusikymppinen Bono rykäisee jonkun Warin biisin uusiksi. Äänen soundi on nyt ihan eri kuin kasarin alussa. En oikein hiffaa miten tuo voisi toimia.

Kuulematta vielä yhtään näitä Bonon uusia sanoituksia, totean kuitenkin, että minusta ajatuksena tuo sanoitusten "parantelu" tai "päivitys" on täysin ymmärrettävä. Kyllähän ihminen 40 vuodessa muuttuu ja siksi nuoruuden tuotokset voi kuusikymppisenä paikoitellen nolostuttaa tai tuntua, ettei niihin enää samaistu. En tosin tiedä ovatko uudet sanoitukset sitten parannuksia vai heikennyksiä. Oma veikkaus on kuitenkin, että muutokset ovat lopulta aika pieniä.
Leonard Cohen muutteli kiertueilla jonkin verran vanhojen kappaleidensa sanoituksia, koska ajatteli, etteivät laulut välttämättä tule koskaan "valmiiseen" muotoonsa, joten niitä saa ja pitää parannella, jos toimivampia ratkaisuja tulee myöhemmin mieleen. Pidän tästä ajattelutavasta. On toki yleisölle hieman hämmentävää, jos vastustamattomasti mukanalaulattaa eikä sanoitus sitten keikalla menekään niin kuin levyllä.

Kyllähän myös vanhat bluespatut muuttelivat sanoja, Muddy Waterskin päivitti uhoaan Mannish Boyssa. Kai se oikeus täytyy suoda myös megastaroille.

Muistelen Bonon sanoneen jossain haastettelussa, että muutti Songs of Innocencelle tai Experiencelle aiemmin kirjoittamiaan sanoja, kun hiukan myöhemmin Jenkeissä valtaan nousi Trump tunnetuin seurauksin. Laulut taidettiin äänittää siksi osittain kokonaan uusiksi. Tästä on sen verran hämärät muistot, että joku voi tarkentaa tai korjata.

krautio: Muistelen Bonon sanoneen jossain haastettelussa, että muutti Songs of Innocencelle tai Experiencelle aiemmin kirjoittamiaan sanoja, kun hiukan myöhemmin Jenkeissä valtaan nousi Trump tunnetuin seurauksin. Laulut taidettiin äänittää siksi osittain kokonaan uusiksi. Tästä on sen verran hämärät muistot, että joku voi tarkentaa tai korjata.
 
Tekikö Bono sitten liikaa Trumpin kaltaisia populistisia sanoituksia tyyliin "make America great again" ja sitten huomasikin ettei ollutkaan hyvä idea?

HaloOfFlies: Sen sijaan bändi aikoo seuraavaksi julkaista kunnon "haistakaa paska"-asenteella varustetun rock-levyn.
 
Hieman jälkijättöisesti kommentoisin tuota että mitä "haistakaa paska-levy" näin U2-kontekstissa oikein tarkoittaa? Jos Edge kaivaa jostakin ne legendaariset signaturekaiut takaisin ja temmot nopeutuu Boyn/Octoberin/Warin meininkeihin olen mukana;)... Kyllä kelpaisi sellainen "kerran vielä äijät näyttää miten homma hoidetaan kun vielä pystytään"-tyylinen levy:D.

Regalis Apertura: Hieman jälkijättöisesti kommentoisin tuota että mitä "haistakaa paska-levy" näin U2-kontekstissa oikein tarkoittaa? Jos Edge kaivaa jostakin ne legendaariset signaturekaiut takaisin ja temmot nopeutuu Boyn/Octoberin/Warin meininkeihin olen mukana;)... Kyllä kelpaisi sellainen "kerran vielä äijät näyttää miten homma hoidetaan kun vielä pystytään"-tyylinen levy:D.
 
No jos Vertigo on itsessään biisi, mistä Bono on erityisen ylpeä, niin eiköhän siinä ole tarpeeksi Bonoa tälle päivälle.

Tympee Huttunen: No jos Vertigo on itsessään biisi, mistä Bono on erityisen ylpeä, niin eiköhän siinä ole tarpeeksi Bonoa tälle päivälle.
 
Juu Vertigo olikin ilmestymisaikanaan yllättävänkin pirteä veto kaikin puolin. Muutenkin The Edgen soundi kuulosti siltä miltä pitääkin näihin viimeisimpiin levyihin verrattuina... Nerokas biisi muutenkin.

Olenko muuten ainut täällä joka on hieman pettynyt U2:n nykysoundiin? Eli kaiut minimissä ja suositaan muutenkin sellaista "kellaribändisoundia" sen aiemman stadionrock-bändin massiivisen soundin sijasta... Eli mennään siitä yli mistä aita matalin. "Ei me enää jakseta olla SE U2, yrittäkää pärjäillä tällä kellarikitarasoundilla siitähän te kaikki tykkäätte"... No saahan arvon bändi tehdä mitä haluaa mutta välillä tuntuu kuin U2:lta lähtisi mopo käsistä "because we can"-tyyliin. Vähän sellainen fiilis jäi ainakin 3-4 viimeisimmän levyn kohdalla.

Mikäs olisi hyvä esimerkki U2:n kellaribändisoundista? En ole kauheasti kuunnellut uudempia levyjä mutta kiinnostaisi tuo epästadionsointi.

No ainakin Songs Of Experience ja Songs Of Innocence tuo ainakin mulle mieleen sellaisen "kellaribändisoundin" (näin paremman ilmaisun puutteessa)... Vähän vaikea selittää miksi näin. Ehkäpä johtuu puukorvistani;)?

Regalis Apertura: Olenko muuten ainut täällä joka on hieman pettynyt U2:n nykysoundiin? Eli kaiut minimissä ja suositaan muutenkin sellaista "kellaribändisoundia" sen aiemman stadionrock-bändin massiivisen soundin sijasta... Eli mennään siitä yli mistä aita matalin. "Ei me enää jakseta olla SE U2, yrittäkää pärjäillä tällä kellarikitarasoundilla siitähän te kaikki tykkäätte"... No saahan arvon bändi tehdä mitä haluaa mutta välillä tuntuu kuin U2:lta lähtisi mopo käsistä "because we can"-tyyliin. Vähän sellainen fiilis jäi ainakin 3-4 viimeisimmän levyn kohdalla.
 
Iron Maidenilla ihan sama ollut jo pitkään. Nirvanan ja grungen jälkeen kukaan ei ole oikein uskaltanut enää tehdä sitä avaraa kuulasta kasarisoundia. Bändit hylkäävät aika useinkin sen soundin jolla saavuttivat jättimenestyksensä. Ilmeisesti vain kyllästyvät.
 
Achtung Baby kuulosti ysärin alussa siltä kuin levysoitin olisi mennyt rikki, kun oli niin korva tottunut siihen Rattle&Hum-soundiin. Vein levyn takaisin kauppaan. Kesti aika pitkään oppia diggaamaan siitä levystä. Se on jännä, samaan aikaan kun anssikelat ja muutamat muut yrittävät kaikkensa kuulostaakseen kasarilta, niin isot bändit varovat sitä soundia kaikin tavoin.

Achtung Baby on ainoa U2:n levy josta olen innostunut niin perusteellisesti että ostin sen. Eilen kuuntelin sieltä täältä niitä tuoreimpia levyjä ja yllätyksekseni pidin niistäkin.
 
Aikoinaan kun U2 tuli pinnalle en tajunnut siitä pätkääkään. Se oli minusta löperöyden huippua. Pitäisi ottaa tehokuunteluun koko tuotanto.

Achtung oli tosi radikaali muutos bändin linjassa. Vähän kuin Kaseva olisi alkanut soittaa grungea. Nykyään tykkään siitä paljon. Ekan kerran kun kuulin niin fiilis oli, että nyt on sekoilua. Näin Zoo TeeVeen Tukholmassa 1993. PJ Harvey lämppäsi. Mustaan Telecasteriin teetätin printtipajassa War-levyn kannesta sellaisen ison läpinäkyvän printin, jonka liimasin Telen plektrasuojaan.
 
Näytti mageelta, se vihainen pojan pää oli sen plekusuojan kokoinen siinä, vasten valkoista suojaa. En minäkään kovin aikaisin bändiä löytänyt. Joshua Tree kun ilmestyi, niin silloin. Se Rattle&Hum-leffa oli iso juttu, käytiin Helsingissä konserttireissulla katsomassa. Se on hieno leffa. Alkupään tuotanto tuli kuunneltua nopeasti aika tarkkaan kasarin lopussa. Pop oli viimeinen levy, josta jaksoin vielä innostua paljon, kävin tsekkaamassa keikan Stadikalla.