Rock, pop, alternative ›

Stugenaattori: Ja se on muuten Niilo Monttu ja Pahat Siemenet.
 
No kato nyt. Nick Cave on Kari Vepsän paha kaksoisveli https://is.mediadelivery.fi/img/468 … 4faf9dab88f38f37b795c9d772fc53c.jpg

Kyllä se on Niko Luola.

Kolme keikkaa takana eikö yhtään kommenttia?
 
Olin itse torstaisella ja oli kyllä ihan huikea kokemus. Tämä on niin kaukana nykypäivän viimeiseen asti hiotuista ja persoonattomista keikoista kuin olla voi. Taiteilijalla oli selkeä yhteys yleisöön ja piti yleisöä talutushihnass koko keikan ajan,, aivan täydellistä.
Colinin täytyi tarkkaan seurata bassossa Caven soittoa, sen verran taiteellisella tavalla biisit soljuivat eteenpäin, ei mitään tiukasti ennakkoon treenattua settiä..
Ainoa mikä jäi mietityttämään oli soundit, akustiikka olisihan ykkösluokkaan, mutta pa kaapit oli ylhäällä ja flyygelistä taas soundit tuli suoraan ainakin omalle istumapaikalle, niin tuntui että flyygelin äänilähteen ja laulun äänilähteen välissä oli n. 180 astetta.
Muuten oli kyllä keikan jälkeen oli tyhjä olo, edellisen kerran nähnyt kultakala joskus 2007(?) bad seedsin kera ja omasta mielestä tämä meni edelle paljon läheisemmin yhteyden yleisöön johdosta.

Stugenaattori: Olipa hyvä kappale. Itse valitan aina nykymeiningistä ettei seurata musiikkikenttää vaan kuunnellaan vain sitä mitä väkisin joka paikassa soitetaan, mutta näemmä itsekin syyllistyn siihen kun vasta kuukauden julkaisusta huomaan että isoherralta tulee uutta.
 
Ja se on muuten Niilo Monttu ja Pahat Siemenet.
 
J-P Leppäluodolla muuten oli ennen Harmajaa coverbändi nimeltä Niilo Luola ja Pahat Siemenet. Pari kertaa näin livenä ja oli todella hyvä.

Korjataan nyt vielä, että sehän on: Nikke Luola.

Mielenkiintoista ja dramaattista musiikkia tällä herra Cavella. Katsoin sen Teema-dokumentin.

-kivi-: Kolme keikkaa takana eikö yhtään kommenttia?
 
Kävin katsomassa kaikki kolme keikkaa. Torstaina alkoi jo lievästi puuduttamaan, vaikka keikoissa etenkin encoren osalta olikin vaihtelua. Toki välispiikitkään eivät olleet aina ihan yksi yhteen ja yleisön huutelut yms. vaikuttivat keikkojen dynamiikkaan. Jos pitäisi valita, niin ehkä keskiviikon keikka oli kokonaisuutena paras. Silloin oli myös Colin Greenwoodin synttärit ja lavalle tuotiin hänelle keikan lopulla kakku.
 
Saundeista täytyy sanoa sen verran, että lähellä lavaa etenkin basso ei ollut aivan parhaimmillaan, mutta viimeisellä keikalla kun olin ylhäällä keskellä (minne PA osoitti suoraan) olivat saundit selkeästi paremmat.