Rock, pop, alternative ›

Lisää syntetisoijia taustalle ja kitarasooloon tiukempi ja räkäisempi wah-wah, kuten Riku Mattilalla originaalissa. Silti hyvä Nuorena syntynyt -cover Olavi Uusivirralta.
 
https://www.youtube.com/watch?v=dwmrAYDrwXc

Ismo Alanko ja 1990-luku
 
https://www.youtube.com/watch?v=KZlwtSsLsew

Hieno esitys "Ei mennä Harlemiin" Linnan juhlat -ohjelmassa.

Olipahan kyllä helkkarin kova veto. Lopun potpuri silkkaa upeutta.

Prophet: Ismo Alanko ja 1990-luku
 
https://www.youtube.com/watch?v=KZlwtSsLsew
 
Nää Sorjasen tekemät haastattelut on aina hyviä.

Elämäkertakirja tulossa. Asiaa!
 
https://www.johnnykniga.fi/kirja/katja-kettu/ismo-alanko/9789510446195

Moottorimusiikkifestarit.
 
https://www.youtube.com/watch?v=ts0jaV2jIm0

Ei tullut elämäkertakirjasta kehuja kirjallisuuskriitikoilta.
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008262214.html

Prophet: Ei tullut elämäkertakirjasta kehuja kirjallisuuskriitikoilta.
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008262214.html
 
Harmillista, että näin ison legendan elämäkerta on tällä tavalla hätiköiden mokattu. Ne lukuisat suomalaiset rokkareiden ja bändien elämänkerrat, joita olen lukenut, ovat olleet lähes aina hyvin laadukkaita.
 
Jutun lopussa haastateltu kustannustoimittaja Timo Ernamo perustelee, että kirjasta oli tulossa massiivisen iso, yli 1800 sivuinen opus, mutta sitä päätettiin sitten lyhentää sopivampaan reilun 500 sivun kokoon. Mutta silti sinne on ilmeisesti jäänyt lukuisia kirjoitus- ja taittovirheitä, ja hajanainen rakenne anekdootteineen ja keskusteluineen.
 
Olisiko pitänyt sitten julkaista kahdessa osassa tämä kokonaisuus, kuten Tuomari Nurmion Vanha ja Uusi Testamentti?

Hannubal: Harmillista, että näin ison legendan elämäkerta on tällä tavalla hätiköiden mokattu.
 
Kannattanee ensin lukea kirja itse kokonaan. Voihan se olla, ettei sitä olekaan mielestäsi mokattu. Kritiikissäkin tässä on kysymys vain yhden henkilön subjektiivisesta mielipiteestä.

En ole kirjaa lukenut, joten en siitä sen enempää tiedä....
 
Joitakin vuosia sitten ilmestyi James Hetfieldin elämänkerta ja ainakin siinä oli virheitä niin paljon, että lukeminen suorastaan vitutti. Paljon oli esim vuosissa virheitä ja kiertueet eri bändien kanssa ihan hatusta heiteltyä faktaa tai vuodet ja bändit väärin.
Tämä kuitenkin väärä ketju ruotia tarkemmin sen opuksen antia...

Henri Henri Olavi: Kannattanee ensin lukea kirja itse kokonaan. Voihan se olla, ettei sitä olekaan mielestäsi mokattu. Kritiikissäkin tässä on kysymys vain yhden henkilön subjektiivisesta mielipiteestä.
 
Oikein mukavaa ja kiinnostavaa luettavaa. Lopussa on jopa selitetty biisien rakennetta musiikkiteknisesti. Vtuttaa koko Hesarin toimitus paskanpuhujineen. Hyvä Cheek, nostan hattua!
 
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oskari_Onninen

Prophet: Oikein mukavaa ja kiinnostavaa luettavaa. Lopussa on jopa selitetty biisien rakennetta musiikkiteknisesti. Vtuttaa koko Hesarin toimitus paskanpuhujineen. Hyvä Cheek, nostan hattua!
 
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oskari_Onninen
 
En ole kirjaa (vielä) lukenut, mutta selaillut sieltä täältä. HS:n arvostelija viittasi Tervon kirjoittamaan Loiri-elämäkertaan lajityypin onnistuneena teoksena. Toki tuo kirja täyttää omien lähtökohtiensa kriteerit. Silti en haluaisi lukea samanlaista kirjaa Alangosta; jos joku Loiri-kirjassa ärsytti, niin eritoten tervomaisuudet ja ylipäätään tekijän väkinäiset muka-hauskat kommentit.
 
Toisaalta definitiivinen elämäkerta vaatii ulkopuolisen kirjoittajan. Muuten tuloksena on Tolkin "elämäkerran" tapaista tekstiä. Tai toisena esimerkkinä Måns Kullmanin Hanoista ikuisuuteen, joka on käytännössä Andyn monologia eli Måns vaikuttaa vaan purkaneen haastis-nauhat suoraan kirjaksi.
 
Ja siis, kyllähän tuoreessa Alanko-kirjassa huomattavan paljon on suoraa Ismo-sitaattia. Toki mielenkiintoista settiä vaikutti olevan, ei siinä.

2randpo: HS:n arvostelija viittasi Tervon kirjoittamaan Loiri-elämäkertaan lajityypin onnistuneena teoksena.
 
Siinä puhuttiin markkinoinnin ja myynnin näkökulmasta, ei lopputuloksen kirjallisesta laadusta.

Coran: Siinä puhuttiin markkinoinnin ja myynnin näkökulmasta, ei lopputuloksen kirjallisesta laadusta.
 
Niin, ovathan molemmat kirjoittajat Sanoman palveluksessa. Tosin kirjan laatu ja kaupallisuus eivät välttämättä sulje pois toisiaan vaan laatu voi olla kääntäen verrannollinen suhteessa kuluttajien määrään. Mutta kyllä tuossa kritiikissä oli käsittääkseni pointtina, että kirjassa on liikaa kohteensa subjektiivista kerrontaa ja tulkintaa.

Olen juuri lukemassa kyseistä teosta. Kun tuli itsekin kauan sitten pyörittyä soittohommissa Joensuussa, niin alkupään kuvaus tulee lähelle. Kirja on ihan ok, mutta saisi olla paksumpi eli ei näin tiivis. Tässä mennään kovaa vauhtia eteenpäin koko ajan kun käsiteltävä tuotanto on niin suuri ja ajanjakso pitkä. Tämä on vähän kuin pikakelaus. Kustantamo ei tietysti varmaan suostunut yhtään suurempaan sivumäärään kun olisi maksanut liikaa. Mielestäni toimii ihan hyvin että artisti itse saa paljon puheaikaa, Ismon jutut ovat hauskoja.

Tämä on yksi parhaista kohdista kirjassa:) Sivu 154:
 
"Seison korokkeella rumpujen takana. Värit tihenevät ja kirkastuvat. Tunnen ylimaalisen energin virtaavan suoniini, olen Jeesus. Levitän käteni ja aloitan "Yö erottaa pojasta miehen"-kappaleen ensimmäisen säkeistön. Kaikki on täydellistä siinä hetkessä, kellun äänen, valon ja liikkeen muodostamassa täyteläisessä vaahdossa.
 
Yhtäkkiä ohimoni vierestä lennähtää jotain terävää ja raskasta: valonheitin. Huolestun hieman kun näen PAR-kannun osuvan Joukon bassoon mutta tunne menee nopeasti ohi, seikkailu valon ja varjon onkaloissa jatkuu.
 
Keikka jatkuu hurmoksellisena päättymättömänä biisinä. Hassisen Koneen seuraajaa ihmettelemään tullut runsaslukuinen yleisö poistuu vähitellen paikalta, vain sitkeimmät jäävät seuraamaan mielipuolista näytelmää loppuun saakka.
 
Affe on siirtynyt kitaraan. Hän hakkaa kielet poikki yksi kerrallaan, kunnes jäljellä on vain yksi, jota hän takoo hurmoitunut hymy huulillaan. Jukka ja Jouko ovat vaihtaneet instrumentteja keskenään, minä paukutan rumpuja kuin kysymys olisi elämästä ja kuolemasta. Olemme kaikki samassa sukellusveneessä, Sielun Veljet ja ne parikymmentä pohjalaista jääräpäätä, jotka ovat päättäneet seurata meitä, tapahtui mitä tahansa.
 
Kun keikan alkamisesta on kulunut nelisen tuntia, tilanne päättyy järjestysmiesten väliintuloon. Huomaan sätkiväni ilmassa, kun joku nostaa minut poliisiotteella rumpujen takaa. Salivalot on sytytetty, lavasähköt katkaistu. Poistumme takahuoneeseen syvän hämmennyksen vallassa."

shuffle: Tämä on yksi parhaista kohdista kirjassa:) Sivu 154:
 
"Seison korokkeella rumpujen takana. Värit tihenevät ja kirkastuvat. Tunnen ylimaalisen energin virtaavan suoniini, olen Jeesus. Levitän käteni ja aloitan "Yö erottaa pojasta miehen"-kappaleen ensimmäisen säkeistön. Kaikki on täydellistä siinä hetkessä, kellun äänen, valon ja liikkeen muodostamassa täyteläisessä vaahdossa.
 
Yhtäkkiä ohimoni vierestä lennähtää jotain terävää ja raskasta: valonheitin. Huolestun hieman kun näen PAR-kannun osuvan Joukon bassoon mutta tunne menee nopeasti ohi, seikkailu valon ja varjon onkaloissa jatkuu.
 
Keikka jatkuu hurmoksellisena päättymättömänä biisinä. Hassisen Koneen seuraajaa ihmettelemään tullut runsaslukuinen yleisö poistuu vähitellen paikalta, vain sitkeimmät jäävät seuraamaan mielipuolista näytelmää loppuun saakka.
 
Affe on siirtynyt kitaraan. Hän hakkaa kielet poikki yksi kerrallaan, kunnes jäljellä on vain yksi, jota hän takoo hurmoitunut hymy huulillaan. Jukka ja Jouko ovat vaihtaneet instrumentteja keskenään, minä paukutan rumpuja kuin kysymys olisi elämästä ja kuolemasta. Olemme kaikki samassa sukellusveneessä, Sielun Veljet ja ne parikymmentä pohjalaista jääräpäätä, jotka ovat päättäneet seurata meitä, tapahtui mitä tahansa.
 
Kun keikan alkamisesta on kulunut nelisen tuntia, tilanne päättyy järjestysmiesten väliintuloon. Huomaan sätkiväni ilmassa, kun joku nostaa minut poliisiotteella rumpujen takaa. Salivalot on sytytetty, lavasähköt katkaistu. Poistumme takahuoneeseen syvän hämmennyksen vallassa."
 
Vaikka yleisesti ottaen pidän järjestyksestä ja asiallisesta toiminnasta ja vaikka Hassisen Kone edustaakin itselleni aivan ehdottomasti kirkkainta kärkeä Ismon tuotannosta, olisin ehkä halunnut olla paikalla tuolla kuvatulla keikalla. En luultavasti ollut kovinkaan monta vuotta vanha tuolloin.
 
Lähinnä kiinnostaa tuossa kuviossa se, että jos yhtäkkiä vaihdetaan soittimia, voiko tuloksena olla jotain järkevää tai edes etäisesti musiikkia muistuttavaa, vai onko tapahtuneesta seurannut vain pari tuntia kaoottista kakofoniaa, ujellusta ja sietämätöntä älämölöä? Kuvausryhmä ei tainnut olla paikalla ja mankastakin loppui luultavasti nauha juuri sopivasti.
 
Edelleen Ismo on omissa kirjoissani yksi suurimpia suomenkielisen rockmusiikin neroja.

Heikki Ranta on osunut taas suorastaan hämmentävällä tarkkanäköisyydellä olennaiseen, musiikkivideota myöten. Tällä kertaa käsittelyssä Ismo Alanko: https://www.youtube.com/watch?v=JeFbw-w2zHk

vanha_pieru: Heikki Ranta on osunut taas suorastaan hämmentävällä tarkkanäköisyydellä olennaiseen, musiikkivideota myöten. Tällä kertaa käsittelyssä Ismo Alanko: https://www.youtube.com/watch?v=JeFbw-w2zHk
 
Tuo on loistava juu. Siinä on se ongelma, että se on biisinä parempi kuin Ismon uusi sinkku, mikä ei sekään millään muotoa huono ole. Laulajana Heikki ei Ismolle ihan pärjää. Heikki on kyllä uskomaton kameleontti. Odotan että tekisi Kolmannen Naisen.
Olis hieno veto Ismolta fiitata tuo biisi Heikin tubessa, vaikka en tiedä olisiko teksti ihan mieleinen.