Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Jostain luin että Cry for a Shadow olisi keljuillessa väännetty Shadows-pastissi. Että Beatlesia ei kiinnostanut sellainen musa mutta tekivät puolipiloillaan oman versionsa aiheesta.
 
Olkoon jäynä tai ei, tykkäsin kuiteskin. Kun se ilmestyi kulman juke-boxiin, mun tavaramerkki oli pistää se aina soimaan.
(Vaikea uskoa että kun bändi ekan kerran (?) pääsee levyttämään löisi läskiksi?)
 
Edit:
http://www.youtube.com/watch?v=l9FacSNRBHk
Tuollahan se on. Kyllä se musta 50 vuodenkin jälkeen on hyvä!
 
http://www.youtube.com/watch?v=IQEAkg2-Jo8
Ainaskin parempi kuin A-puoli:-)

baron: Olkoon jäynä tai ei, tykkäsin kuiteskin. Kun se ilmestyi kulman juke-boxiin, mun tavaramerkki oli pistää se aina soimaan.
(Vaikea uskoa että kun bändi ekan kerran (?) pääsee levyttämään löisi läskiksi?)
 
En tiedä miksi juuri tuo kappale valikoitui My Bonnien b-puoleksi, ehkä tuottaja Kaempfert halusi juuri instrumentaalin b-puolelle koska Sheridan oli siinä se tähti.
 
Tuollahan se on. Kyllä se musta 50 vuodenkin jälkeen on hyvä!
 
Samaa mieltä. Verevää rautalankaa. Kyllä minäkin vähän ihmettelin kun luin että se olisi ollut oikeastaan vitsi.

velipesonen:
Samaa mieltä. Verevää rautalankaa. Kyllä minäkin vähän ihmettelin kun luin että se olisi ollut oikeastaan vitsi.
 
Onhan pojat voineet sanoa niin kun olivat tulleet tähdiksi. Onko niillä muita instruja?

baron: Onhan pojat voineet sanoa niin kun olivat tulleet tähdiksi. Onko niillä muita instruja?
 
Ainakaan Parlophone-kaanonissa ei ole, paitsi Flying jossa on sanatonta laulua.
 
Nimi "Cry for a Shadow" kyllä vähän viittaa Shadows-vitsiin.

velipesonen: Ainakaan Parlophone-kaanonissa ei ole, paitsi Flying jossa on sanatonta laulua.
 
Nimi "Cry for a Shadow" kyllä vähän viittaa Shadows-vitsiin.
 
Voihan nimi olla!
Shadows oli jo silloin tähti, Beatles ei.

baron: Voihan nimi olla!
 
Nimen sanotaan olevan myös enne. Vesa Enteen aikoinaan tähdittämä Karma levytti vuonna 1983 Karma Chameleonin suomenkielisellä nimellä Beatles-poika, joten näköjään ne vanhan kansan viisaudet on otettava todesta.

velipesonen: Nimen sanotaan olevan myös enne. Vesa Enteen aikoinaan tähdittämä Karma levytti vuonna 1983 Karma Chameleonin suomenkielisellä nimellä Beatles-poika, joten näköjään ne vanhan kansan viisaudet on otettava todesta.
 
Mun jatko Beatlesiin oli että kaveri kävi Lontoossa 1963 ja toi mulle tuliaisiksi Twist and Shout EP:n (muut piisit "Do You Want to Know a Secret", "A Taste of Honey", ja "There's a Place") ja kertoi että nää on kovin suosittuja Englannissa.
Mä tunnistin heti nimen ja ihmettelin että osaako pojat laulaakin:-)

baron: Onhan pojat voineet sanoa niin kun olivat tulleet tähdiksi. Onko niillä muita instruja?
 
Revolution #9 on ainakin tavallaan instrumentaali, tavallaan ei. On se kuitenkin lähempänä äänikollaasia kuin varsinaista laulettua kappaletta.
 
Niin ja onhan Wild Honey Piekin ehkä enemmän instrumentaali.

Damnén tässä ottaa kantaa John Lennonin julkisuuskuvaan: http://www.youtube.com/watch?v=XQMKYO4CUz4
 
Ihan hyvä biisi!

velipesonen: Lehdistön keksimät kilpailuasetelmata ovat tietysti aina täysin nuijia. Ainoa todellinen kilpailuasetelma jossa Beatles oli, oli nimenomaan Bech Boysin, tarkemmin Brian Wilsonin kanssa. Wilson taisi itsekin ottaa kisan tosissaan, ja niin ottivat Lennon/McCartneykin. Kisan ongelmana on hirveä epätasaväkisyys. Wilsonin rakennelmat ovat olennaisesti köykäisempää tekoa kuin Beatlesin, vaikka siellä on hienoja yksityiskohtia, esim. tapa jolla Good Vibrationsin alku ennen ensimmäistä kertosäettä on toteutettu, on suorastaan loistelias.

Minulla on aavistus että Macca halusi haastaa Wilsonin varsinkin Pepperin a-puolen kahdella biisillä Getting Better ja Fixing a Hole. Getting Betterin sointukulku on yksinkertainen mutta bassokulku ei, siinä Macca mielestäni kisailee Wilsonin kanssa kumpi tekee koukeroisemman bassokulun joka vielä ns. kulkee.

Jos kuuntelee tapaa jolla Pepperin monimutkainen montaasi on naulattu kasaan, kaikki taustakuorot, käyrätorvet, tablarummut jne., niin sehän on hämmästyttävän värikäs, hengittävä ja luonteva, samalla hyvin jäntevä, eli perinteisessä mielessä erinomainen. (Itse en naputtaisi juuri muusta kuin rumpusoundista biisissä Lovely Rita.) Wilsonin koukerot tahtovat aina välillä kadota jonnekin etteriin, usvaan tai harsoon.
 
Ohhoh, bro!
 
Olen täysin eri mieltä, kuten yleensä asiantuntijat ovat myös. ;) Pet Sounds ja Good Vibrations olivat (ottamatta kantaa biisien laatuun) kaikista uutta luovinta mitä 60-luvun rockissa tapahtui.
 
McCartneyn lausunto ("Aloin kirjoittaa melodisia bassokuvioita Pet Soundsin vaikutuksesta") hämmästyttää minua, koska Maccahan teki niitä ennen Pet Soundsia, joskin niin teki tottakai myös nerokas Wilson.
 
Levy Pet Sounds sisältää (pop)polyfonisia elementtejä, joita Beatles ei tavoittanut. Pet Soundsin (kamari)orkestraatio on Wilsonin käsialaa, Beatlesin vastaava tuottajan käsialaa. Lisäksi lauluharmonioiden taso menee Wilsonille. Wilson sävelsi ypöyksin kaikki kappaleet klassikkolevylleen.
 
Wilson Wilson Wilson.
 
Brian Wilsonin divergentti ajattelu villitsi McCartneya kokeilemaan paljon enemmän kuin huumeet tai Lennon. Beach Boysin ura kokonaisuutena kalpenee Beatlesille, mutta synergia ei aina tuota parempaa kuin yksilön nerous. Beatlesissa oli synergiaa, Wilson toimi yksin.
 
Emt, kumpi oli lahjakkaampi, Macca vai Willy...

omissa kirjoissa beach boys kyllä hakkaa beatlesin 100-0.

rkellu: omissa kirjoissa beach boys kyllä hakkaa beatlesin 100-0.
 
Aika raju rökäletappio. Siispä perustelut, kiitos. Muutoin tuollaisilla heitoilla ei ole mitään virkaa.

Flash: Aika raju rökäletappio. Siispä perustelut, kiitos. Muutoin tuollaisilla heitoilla ei ole mitään virkaa.
 
mun mielestä beatles on vaan aina kuulostanut peruspoppis rallatukselle; tarttuvia melodioita, ok, mutta ei juuri muuta.
sen sijaan beach boysillä on hiton hienoja stemmaharmonioita, värikkäitä ja mielikuvituksellisia sovituksia eikä niin kaavamaisia biisirakenteita.
 
varmaan mun beatles arvostukseen tosin vaikuttaa sekin, että joitakin niiden biisejä on vaan saanut kuulla tuhansia kertoja niin _vitun_ultimaattiseen_kyllästymiseen_ saakka.

rkellu: varmaan mun beatles arvostukseen tosin vaikuttaa sekin, että joitakin niiden biisejä on vaan saanut kuulla tuhansia kertoja niin _vitun_ultimaattiseen_kyllästymiseen_ saakka.
 
Tavallaan ymmärrän yskän. Kannattaa kuunnella albumikokonaisuuksia ennemmin. Niillä on vähemmän niitä tuhanteen kertaan kuultuja hittejä.

JET: Ohhoh, bro!
 
Olen täysin eri mieltä, kuten yleensä asiantuntijat ovat myös. ;)
 
Olkaa hyvät vain. Voin olla reilusti eri mieltä.

velipesonen: Olkaa hyvät vain. Voin olla reilusti eri mieltä.
 
Jep. :)
 
Eihän nämä ole kuin makuasioita. Pidän muuten itse McCartneya jopa parempana kuin Wilsonia, mutta Wilson osasi orkestroida, McCartney kaipasi aina apua niissä hommissa.
 
Oletko velipesonen samaa mieltä jonkin Englannin hovisäveltäjän tms. kanssa? Hän rinnastaa McCartneya Schubertiin.
 
http://www.thefreelibrary.com/Queen … rtney's+musical+genius.-a0212297305

Flash: Tavallaan ymmärrän yskän. Kannattaa kuunnella albumikokonaisuuksia ennemmin. Niillä on vähemmän niitä tuhanteen kertaan kuultuja hittejä.
 
pitäis kyllä varmaan tehdä toi - ainoa minkä varmaan olen useampaan kertaan kuunnellut läpi on sgt. peppers - , mutta ei vaan tällä hetkellä kiinnosta rockin kuuntelu muuten juuri lainkaan paitsi teknisessä mielessä, että tsekkaan silloin tällöin jotain tuotannollisia, sovituksellisia tai saundillisia juttuja ja otan selvää miten se on tehty.

On ne veljekset olleet aika kehveleitä. Satuin kuulemaan ohimennen pikku pätkän Dear Prudence -kappaleesta ja nytten oon kuunnellut sen varmaan 30 kertaa putkeen. Ihan käsittämättömän omituisen ihanan kauhean upea kappale tämä! Tässähän on tämmönen Beach Boys-tyylinen roundandroundandround-kohtakin..
 
http://www.youtube.com/watch?v=7ppmdvXsMBE
 
Ja vasta pari kuukautta sitten sama kuuntelumania oli Something-biisissä. On ne kehveleitä.

Ei oo totta:
Just kun viikonlopun oon kirjoitellut Beatlesin piisistä "Cry For A Shadow", joku Taloustutkimus lähettää netin kautta mulle arvioitavaksi Tjäreborgin mainoksen jossa se soi koko ajan taustalla.
Pakkohan mainokselle oli antaa korkeat pisteet noin hienon taustamusan takia!

baron: Ei oo totta:
Just kun viikonlopun oon kirjoitellut Beatlesin piisistä "Cry For A Shadow", joku Taloustutkimus lähettää netin kautta mulle arvioitavaksi Tjäreborgin mainoksen jossa se soi koko ajan taustalla.
Pakkohan mainokselle oli antaa korkeat pisteet noin hienon taustamusan takia!
 
Enkös minä sanonut että nimi oli Enne.