Rock, pop, alternative ›

BigPapa: The Beatlesin virallinen Let It Be lp julkaisu on aivan loistava levy. Ei yhtään huonoa biisiä.
 
Mää on tästä vahvasti eri mieltä.
 
Dig It on huono.
Maggie Mae on huono.
Spectorin tuotanto on tuhonnut Across the Universen, Long and Winding Roadin ja Let It Be:n. Pidän paljon enemmän kyseisten biisien "riisutuista" versioista.
 
Minun mielestäni.
 
Biisit eivät ole huonoja mutta tuotanto kusee.
 
Minun mielestäni...:)

The Beatlesin virallinen Let It Be lp julkaisu on aivan loistava levy. Ei yhtään huonoa biisiä, minun mielestäni.
 
Kertakaikkiaan Across The Universe on ihan huippu sellaisena kuin se on originaalilla Let It Be julkaisulla. Samoin Long And Winding Road orkestraation kanssa. Mitäpä se olisikaan ilman sitä. Pelkkä raakile, ranka, demo.

"18 violins, four violas, four cellos, three trumpets, three trombones, two guitars, and a choir of 14 women. The orchestra was scored and conducted by Richard Hewson"

Let It Be sooloineen ja muineen, pelkkää parhautta. Samoin se kuinka se jatkuu Dig Itistä.
 
Minun mielestäni.

Mun mielestä Let it be -albumilla on varsin juureva meininki. Olen aina tykännyt siitä(kin). Mun suosikki tuolta levyltä on Dig a Pony.

Omasta mielestäni Spectorin tuotanto murhaa nimenomaan The Long and Winding Roadin lähes kuuntelu kelvottomaksi pökäleeksi. Spectorhan itse on tainnut sanoa, että joutui laittamaan niin paljon lisää raitoja, jotta Lennonin päin helvettiä soitettu bassoraita ei kuuluisi niin pahasti läpi.

Tumba: Omasta mielestäni Spectorin tuotanto murhaa nimenomaan The Long and Winding Roadin lähes kuuntelu kelvottomaksi pökäleeksi.
 
Tästä samaa mieltä. Let It Ben ja Across the Universen kohdalla tuo Spectorin tuotanto ei haittaa yhtä paljon kuin The Long and Winding Roadissa. Se yksinkertainen pianoballadi on vain paljon parempi ja "isomman" kuuloinen kuin tuo ylituotettu orkestrointi.

Tumba: Omasta mielestäni Spectorin tuotanto murhaa nimenomaan The Long and Winding Roadin lähes kuuntelu kelvottomaksi pökäleeksi.
 
Ole sitten kuuntelematta. Ja ihan samat niille kaikille, joiden mielestä se orkestrointi on epäonnistunut. Se on juuri sellainen kuin pitääkin juuri sen orkesteriarrin ansiosta ja aivan kerrassaan masterpiece - mun mielestä. Koko naked Let It Be on suuren luokan huumoripläjäys, McCartneyn rahat pois kusetus ja helevetin huono vitsi, mun mielestä. Onneksi ei alunperin julkaistu sellaisena.

Let It Be -levystä tuleekin mieleeni että mihinkäs se Beatlesin tarina loppui: No, se loppui kappaleeseen For You Blue. Get Back on levyn viimeinen biisi mutta sama esitys oli aiemmin ehditty julkaista singlenä. Let It Be -single b-puolineen (You Know My Name) oli ehditty julkaista jo aiemmin keväällä 1970.
 
Olen pohtinut, mitä oikein merkitsee että Beatlesin tarina loppui juuri For You Bluehun eikä kappaleeseen You Know My Name (Look Up the Number), joka olisi ollut finaaliksi paljon luontevampi. Siinä voi ottaa esiin tietenkin sen seikan että Beatlesin levytysten tarinan voi katsoa alkaneen kappaleesta Cry for a Shadow, joka oli Georgen ja Johnin kitarabiisi. For You Blue on myös Georgen ja Johnin kitarabiisi koska John soittaa siinä sen tunnusomaisen slidekitaran.
 
"Elmore James got nothin' on this baby", sanoo Geroge biisin aikana ja toisaalta Cry for a Shadow on jonkinlainen kunnianosoitus Shadowsille.
 
Get Back olisi myös ollut paljon luontevampi finaali mutta niinkään ei sitten käynyt. Mikähän tähän on syynä, en ole keksinyt. Se on valefinaali koska on levyn viimeisenä, ikään kuin äkkinäisiä ähäkutteja kiusoittelemassa. "...I hope we all passed the audition!" olisi myöskin ollut niiiiin sopiva lopetus uralle - mutta ei!

Ja sitten vielä sekin, että Lennonin mielestä "Long and winding road" ja "Let it be" eivät ole Beatles-kappaleita.

Calliope: Ja sitten vielä sekin, että Lennonin mielestä "Long and winding road" ja "Let it be" eivät ole Beatles-kappaleita.
 
Linkki tai Lennon sanomaan se itse meitin kaikien kuullen.
 
Lennon said of Spector's work on Let It Be: "Phil was given the s--ttiest load of badly recorded s--t with a lousy feeling to it, and he made something of it."

Calliope: Ja sitten vielä sekin, että Lennonin mielestä "Long and winding road" ja "Let it be" eivät ole Beatles-kappaleita.
 
Tiedätkö mitä?
 
Eipä ole yllätys.

BigPapa: Linkki tai Lennon sanomaan se itse meitin kaikien kuullen.
 
Löytyy tästä kirjasta;
 
http://www.amazon.com/Playboy-Inter … ko/dp/0425059898/ref=pd_sim_sbs_b_3
 
Lennon kävi läpi Beatles kappaleita.

Calliope: Löytyy tästä kirjasta;
 
http://www.amazon.com/Playboy-Inter … ko/dp/0425059898/ref=pd_sim_sbs_b_3
 
Lennon kävi läpi Beatles kappaleita.
 
Joopa joo. Varmaan löytyy ihan mitä vaan.
 
LENNON: I kind of admire the way Paul started back from scratch, forming a new band and playing in small dance halls, because that's what he wanted to do with the Beatles -- he wanted us to go back to the dance halls and experience that again. But I didn't. . . . That was one of the problems, in a way, that he wanted to relive it all or something -- I don't know what it was. . . . But I kind of admire the way he got off his pedestal -- now he's back on it again, but I mean, he did what he wanted to do. That's fine, but it's just not what I wanted to do.
 
PLAYBOY: What about the music?
 
LENNON: "The Long and Winding Road" was the last gasp from him. Although I really haven't listened.

The Rolling Stone -lehden ex-päätoimittajan Jann Wennerin toimittama kirja on ilmestynyt myös suomeksi nimellä "Lennon muistelee". Se on varsin kiinnostava aikalaiskuvaus, johon kannatta jokaisen Beatles-fanin tutustua. Lennonilla on vielä ns. tunteet pinnassa, ja aika tylyäkin kommenttia mies latelee.

Marlowe: The Rolling Stone -lehden ex-päätoimittajan Jann Wennerin toimittama kirja on ilmestynyt myös suomeksi nimellä "Lennon muistelee". Se on varsin kiinnostava aikalaiskuvaus, johon kannatta jokaisen Beatles-fanin tutustua. Lennonilla on vielä ns. tunteet pinnassa, ja aika tylyäkin kommenttia mies latelee.
 
Näin on ja eikös hää ollut juur siihen aikaan siinä primaaliterapiassa, tai ainakin jossain hörhöterapiassa missä käskettiin antaa tulla vaan täydeltä laidalta tunteet pinnassa. Myöhemmin Lennon itse kuvasi tuota haastattelua ja kirjaa "paskaksi", oli vähän nolona sen suhteen, ei olisi ehkä tarvinnut heittäytyä joissain kohdin niin lapselliseksi.
 
Mutta aina sattuu kun tapahtuu eikä julkisuuttaan voi kukaan hallita.

Nyt on Markku Kosken kirja Beatles-Erään yhtyeen anatomia luettavana, olen sivulla jotain 150, minusta mielenkiintoista tekstiä. Kirjoittajan ajatukset ovat sinänsä mielenkiintoisia, tosin jotkut ovat itsestäänselvyyksiä.
 
Yksi parhaista Beatles-kirjoista kun ei enään vain kerro sitä jo kerrottua tarinaa, vaan pureutuu syvemmälle.
 
Kaikkia kirjan ajatuksia en kyllä allekirjoita.

velipesonen: Vinyylilevyn tapauksessa on niinkin, että itse monistetun levyn ja alun alkaen äänitysmikrofoniin tarttuneen äänen, siis Beatles-yhtyeen esityksen, välillä on fyysinen yhteys, mutta digimuodossa tämä yhteys on katkennut ja kyseessä on vain kuvajainen, joskin usein tarkka, siitä mitä on joskus tapahtunut. Vinyyli- tai vahalevy on siis alkuperäisen tapahtuman konkreettinen jälki (edellyttäen ettei matkan varrella ole tapahtunut digitalisointia).
 
Bioenergia on luonnollisesti helppo kohdistaa alkuperäiseen tapahtumaan eli Beatles-yhtyeen musisointiin sen jättämän jäljen perusteella, yhteys on elimellinen. Mutta digitaalisen tiedoston tapauksessa bioenergian suuntautuminen tapahtuu määrätyllä tavalla koodattua tapahtuman kuvajaista kohti. Bioenergian suuntaaminen digitalisoituun musiikkiin on siis ratkaisevasti filosofisempi tapahtuma ja kuten filosofiasta kaikki tiedämme, kaikki filosofia on kiistanalaista, eikä välttämättä toimi käytännössä.
 
Kuinka on bioenergian laita silloin, kun musiikki tuotetaan digitaalisesti, mutta siirretään tämän jälkeen esim. vinyylille tai nauhalle? Ilmeisesti bioenergia ei välity tällöin itse musiikista, mutta itse levy saattaisi ajansaatossa "kerätä" bioenergiaa? Digitalisointihan pienentää musiikista välittyvää bioenergiaa suuresti. Olisi mielenkiintoista tietää vaikuttaako tallennnustaajuus tähän. Väittäisin, että digitaalinen äänentoisto on vain surkea välivaihe jonkin paremman tallennustavan edellä, mutta ehkä niin kauan mennään digitaalisesti kunnes ihmiset heräävät eetterimaailman olemassaoloon ja tekniikka kehittyy.

Spacek: Kuinka on bioenergian laita silloin, kun musiikki tuotetaan digitaalisesti, mutta siirretään tämän jälkeen esim. vinyylille tai nauhalle? Ilmeisesti bioenergia ei välity tällöin itse musiikista, mutta itse levy saattaisi ajansaatossa "kerätä" bioenergiaa?
 
Kyllä.
 
Digitalisointihan pienentää musiikista välittyvää bioenergiaa suuresti. Olisi mielenkiintoista tietää vaikuttaako tallennnustaajuus tähän. Väittäisin, että digitaalinen äänentoisto on vain surkea välivaihe jonkin paremman tallennustavan edellä, mutta ehkä niin kauan mennään digitaalisesti kunnes ihmiset heräävät eetterimaailman olemassaoloon ja tekniikka kehittyy.
 
Olisi tietenkin mahdollista rakentaa jonkinlaisia uudentyyppisiä analogialaitteita ja lanseerata uudenlaisia analogiaformaatteja. Esimerkiksi laserluettavia optisia analogialevyjä. Minä toivoisin äänentoistoon kanavaisuuden vapauttamista formaatin kahleista, eli kullakin äänitteellä olisi vain maksimi kanavaluku ja toistolaitteisto sekoittelisi kanavat sen mukaan, kuinka monta kaiutinta laitteistoon on kytketty. Tämähän olisi jo nykytekniikalla vallan helposti toteutettavissa. Silloin kaikki äänitteet voisi julkaista tasan niin monikanavaisina kuin ne on äänitettykin eli miksaamisen sijaan eri kanavat vain trimmattaisiin "elämään rinnakkain".
 
Jos nyt sitten tämä n-kanavaisuus, nimitettäköön vaikka niin, toteutettaisiin täysin analogisesti, saattaisi itse äänite ja sen luentatapa olla vähäsen kimurantti. Mutta jäämme odottamaan alanmukaisia innovaatioita.
 
Vai onko mielessäsi jotain mikä ei ole sen enempää analogista kuin digitaalistakaan? Jos, niin mitä se semmoinen on?

velipesonen: Olisi tietenkin mahdollista rakentaa jonkinlaisia uudentyyppisiä analogialaitteita ja lanseerata uudenlaisia analogiaformaatteja. Esimerkiksi laserluettavia optisia analogialevyjä.
 
Japanissa on kehitetty vinyylisoitin, jossa lasersäde lukee uraa, mutta kompromissihan se sekin on...

Mitäs mieltä velipesonen on Ponon bioenergiasta? http://www.rollingstone.com/music/n … al-to-analog-music-service-20120927

velipesonen: Esimerkiksi laserluettavia optisia analogialevyjä.
 
Analoginen videolevy lanseerattiin 80-luvun puolenvälin jälkeen, mutta ei siitä tullut suosittua.
 
Ja tämähän ei liity Beatlesiin mitenkään. Minä tykkään biitlesistä, hyvä bändi.