Rock, pop, alternative ›

On ihan Macca-piisejä, when I'm 64 oli muistaakseni jotain ihan vanhoja nuoruudenaikaisia tekeleitä. Minua miellyttää se Pepperin a-puolen Macca-putki eli Getting Better - Fixing a Hole - She's Leaving Home. Getting Betterissä se basso on aivan fantastinen ja vaikkei nämä kaksi ensimmäistä kappaletta superluokan laulumelodialla juhlikaan niin se koko paletti on varsin vinkeä.

velipesonen: En tiä. Se on levyllä Memory Almost Full, mutta tämä live-esitys potkii mielestäni paremmin.
 
Yritin tuolla toisessa ketjussa kysellä, mutta ei tullut vastauksia, kokeillaan nyt tässä. Eli mielipiteesi Paulin laulamisen tasosta tuolla levyllä?

Calliope: Yritin tuolla toisessa ketjussa kysellä, mutta ei tullut vastauksia, kokeillaan nyt tässä. Eli mielipiteesi Paulin laulamisen tasosta tuolla levyllä?
 
Kuten tenoreille kaikkein yleisimmin käy, hänen äänensä on haalistunut iän myötä. Siihen on ilmestynyt myös ylimääräistä käheyttä. Käninää ja kähinää hän paikoitellen peittää entistä laajempaan vibratoon, joka alkaa olla niillä rajoilla että melkein häiritsee.
 
Uskon hänen olevan näistä asioista täysin tietoinen, koska Firemanin levyllä, joka on tehty myöhemmin, laulu on paremmin kuosissaan. Hän sallii itsensä kuulostaa vanhenevalta mieheltä ihan levyllä asti. Memory Almost Fullista tulee sellainen chanson-tunnelma, että laulaa sillä äänellä mikä on.
 
Minua ei laulupuoli tuolla levyllä erityisemmin häiritse, mutta jos ne tietyt vibratot olisivat vielä laajempia niin sitten kyllä. Eli sotkuinen vibrankäyttö häiritsee potentiaalisesti minua enemmän kuin käheys ja käninä. Vähemmällä savuttelulla ääni olisi paremmassa kunnossa.

Unohtui mainita sen hyvän uuden Beatles-dokumentin nimi. Se on Unseen Beatles ja täysin eri dvd kuin Rare And Unseen, joka myös on melko uusi.
 
Unseen Beatles on osa BBC:n Time Watch -dokumenttisarjaa ja keskittyy pääasiassa vuoden 1966 Amerikan-kiertueeseen, joka on ollut vielä hullumpaa menoa kuin mitä yleensä kerrotaan. Tämän dokumentin nähneenä ihmettelen entistä vähemmän heidän päätöstään lopettaa kiertueet. He esiintyivät mm. rankkasateessa ilman minkäänlaista katosta niin että salamat vain lentelivät mikrofoneista.

velipesonen: Hän sallii itsensä kuulostaa vanhenevalta mieheltä ihan levyllä asti. Memory Almost Fullista tulee sellainen chanson-tunnelma, että laulaa sillä äänellä mikä on.

 
Minua nyppi se rykiminen..:-(

Beatles-biisien kärkikolmikosta saa esittää näkemyksiä. :)
 
1. Yesterday
2. She Loves You
3. Le It Be
 
Kriteerio olkoon sävellys, ei "magee laulusuoritus" tai "jännät soundit"
 
-vähentää myös valinnan vaikeutta selkeästi.

Voin ottaa osaa huutoäänestykseen, mutta en ihan samoilla ehdoilla, eli en voi erottaa sanoitusta sävellyksestä. Voin siis unohtaa esittämiseen, sovittamiseen ja tuotantoon liittyvät seikat mutta en sanoitusta. Sopiiko tällainen?

JET: Beatles-biisien kärkikolmikosta saa esittää näkemyksiä. :)
Kriteerio olkoon sävellys, ei "magee laulusuoritus" tai "jännät soundit"
 
Pop-musiikissa ei ole erityisen mielekästä erottaa kovin jyrkästi sävellyksestä esitystä, sovitusta ja tuotantoa. Se on koko paketti, joka kiehtoo jos on kiehtoakseen.
 
Voin mä silti pelata...
 
Saako covereita äänestää?

velipesonen: Voin ottaa osaa huutoäänestykseen, mutta en ihan samoilla ehdoilla, eli en voi erottaa sanoitusta sävellyksestä. Voin siis unohtaa esittämiseen, sovittamiseen ja tuotantoon liittyvät seikat mutta en sanoitusta. Sopiiko tällainen?
 
Sopii.
 
varakeefille: popmusiikkia voi arvioida kyllä vain sävellyksinä, sävellyshän luonnollisesti pitää sisällään tuon "sovituksen" - vai puhutaanko klasaripuolella että sinfonia on hyvin sävelletty ja sovitettu?
 
Tuotantopuoli ja makeet laulusuoritukset eivät ole osa sävellystä. Täten kappaleiden arviointi ei sisällä mainittua ongelmaa, että kokonaispaketista jäisi jotain olennaista jos käytetään mainittuja kriteereitä.

Ja jätetään coverit suosiolla pois.

Minun mielestäni, lyhyeen harkintaan perustuen, Beatlesin kolme parasta kappaletta (jos jätetään esitys-, soitinnus- ja tuotantoseikat pois) ovat There's a Place, Eleanor Rigby ja For No One. Mahdollisesti jopa tässä järjestyksessä.
 
Syy: Olen piintynyt, piinattu romantikko ja Threre's a Place manifestoi kaiken mikä elämässä on parasta, se on pelkkää iloa, riemua ja toivoa. In my mind there's no sorrow, don't you know that it's so - Thre'll be no sad tomorrow, don't you know that it's so? Musiikiltaan se rakentuu kuin iskelmä mutta iskelmä se ei ole vaan rockkappale, muuten kai iskelmien tekijät olisivat tehneet yhtä hienoja kappaleita. Siitä puuttuu myös kaikki iskelmälle niin tunnusomainen melodramaattinen vakuuttelu.

JET: varakeefille: popmusiikkia voi arvioida kyllä vain sävellyksinä, sävellyshän luonnollisesti pitää sisällään tuon "sovituksen" - vai puhutaanko klasaripuolella että sinfonia on hyvin sävelletty ja sovitettu?
Orkestroinnista?
 
Mun mielestä rock eroaa klasarista mm. siinä että se on luonteenomaisesti tallennetun ajan musiikkia, levytys on se teos, ei partituuri kuten kait klassisella puolella ainakin osa käsittää tai satunnaisen ryhmän soittama liveversio. Klasarilevytyksiä on kymmeniä ja satoja suosituimmista teoksista, eikä tietystikään vikuta itse teoksen arvottamiseen jos jossain levytyksessä on kikkaltu kissanraadoilla tai Kari Kriiku soittaa ja luistelee rullaluistimilla ympäri salia. Rock-teoksessa (levytyksessä) taas joku muu elementti kuin melodia tai sävellys esittämässäsi muodossa voi olla kokonaisuuden kannalta hyvinkin merkittävä.
 
Jossain sivu pari sitten esille tullut elementti, oliko voima vai vaikutus, oli omasta mielestä lähellä sitä mikä rock-musiikissa on omaa ja olennaista, ja joka pitää ottaa arvioissa huomioon. Ja kuten sielläkin todettiin se ei ole esim. rumpujen jytinää tai kivitalon kokoisia kitaravalleja.
 
En osaa sanoa mitkä kappaleet kuuluvat Beatlesin top-3:een, mutta varmaan onnistuisi pähkäillä mitkä eivät kuulu, esim. Thank You Girl.

Soitinnus ja orkestrointihan ovat OSA sävellystä klassisessa musiikissa, ja samoin kevyessä, sikäli kun niitä molempia esiintyy (orkestrointeja kevyessä musassa tavataan vain vähän, mutta ei niitä toki ole klassisessakaan kuin orkesterimusiikissa).
 
Ei koskaan puhuta että teos olisi hyvin sävelletty ja orkestroitu ikään kuin ne olisivat irrallaan toisistaan, sen sijaan hyvin yleistä on arvioda sävellyksen sisällä sitä että miten SOINNUTUS tai SOITINNUS tai MELODIAT toimivat tms.
 
Sovittamisella klassisessa tarkoitetaan esim. siirtämistä soittimelta toiselle, Bach sovitti Vivaldia cembalolle ja Beethoven itseään viulusta pianolle jne.
 
Mielestäni vastaava kielenkäyttö pitäisi lanseerata poppiinkin, jossa vielä sävellys tarkoittaa about samaa kuin melodia, ehkä myös sointuja.

Tätähän juuri hainkin. Katson soitinnuksen ja tuotannolliset ratkaisut* osaksi sävellystä.
 
Mä pelaan näin:
1. Strawberry Fields Forever
2. Eleanor Rigby
3. For No One
 
Mutta eihän vain kolmea voi valita. Enkä ole varma kuin ensimmäisestä.
 
* Tätä perustelen lyhyesti sillä, että vaikka kitarastemma kuulostaa aivan erilaiselta, jos se on vedetty phaserin, flangerin tai fuzzin läpi. Valinta on soitinnusta. Suoraan verrattavissa alttoviulustemman korvaamiseen flyygeliorvella.

Varsinkin Beatlesin kohdalla tuotanto ja sovitus vaikuttavat niin merkittävästi biisin hyvyyteen, että en pysty niitä sävellyksestä ja sanoituksesta erottelemaan. Joten:
 
1. Golden Slumbers - Carry That Weight - The End
2. Tomorrow Never Knows
3. For No One

jra: En osaa sanoa mitkä kappaleet kuuluvat Beatlesin top-3:een, mutta varmaan onnistuisi pähkäillä mitkä eivät kuulu, esim. Thank You Girl.
 
No tässä on sitten toinen äänestys. Thank You Girl on todellankin yksi niistä harvoista hetkistä kun Beatles vajoaa todelliseen keskinkertaisuuteen, ja kappaleen pelastaa vain vetävä esitys. Yellow Submarinen kaksi George-raitaa, It's All Too Much ja Only a Northern Song, molemmat sisältävät jotain kiinnostavaa mutta ainakin minun päässäni It's All Too Muchin kiinnostavuus palautuu jälkiviisaasti siihen että se taitaa olla historian ensimmäinen Madchester-biisi. Oikeastaan se kuulostaa Rollareilta joka yrittää epätoivoisesti matkia Beatlesia.
 
Esityksen vaikutuksesta klassisen musiikin hahmottamiseen sanoisin ainakin itseni kohdalla että sillä on suurensuuri merkitys. Säveltäjä ei voi kirjoittaa pahviin aivan kaikkea, joka ikistä pienenpientä intonaatioseikkaa, jolla voi olla ratkaiseva merkitys musiikin dramaturgiassa. On mahdollista, että ilman Wilhelm Furtwängleriä ainakaan minä en pitäisi Beethovenista niin paljon.

Parhaat kappaleet:
 
1. Something
2. Here Comes The Sun
3. While My Guitar Gently Weeps
 
Sitten kun George vihdoin onnistui, hän todellakin onnistui. Nuo kaikki kappaleet toimivat hienosti vaikka pelkällä akustisella kitaralla soitettuna. Itseasiassa Gently Weepsin kohdalla pidänkin siitä akustisesta demosta enemmän.

Lähikauppias: Varsinkin Beatlesin kohdalla tuotanto ja sovitus vaikuttavat niin merkittävästi biisin hyvyyteen, että en pysty niitä sävellyksestä ja sanoituksesta erottelemaan. Joten:
 
1. Golden Slumbers - Carry That Weight - The End

 
Joo, tää kuuluu mullakin kärkipäähän, tosin GS:han on kyllä käsittääkseni cover.
 
Muut kaks löytyy samalta lätyltä, You Never Give Me Your Money ja Something.
 
Nelonen ja vitonenkin löytyy samalta levyltä joten ei oo vaikee päätellä mikä on paras Beatles levy. :)

Golden Slumbers on merkitty Lennon-McCartneyn nimiin, joten tarkoitatko että se olisi plagiaatti?

velipesonen: Golden Slumbers on merkitty Lennon-McCartneyn nimiin, joten tarkoitatko että se olisi plagiaatti?
 
Eikös se sanoitus ole ripattu jostain, mutta oli jo niin vanha, että ei ollut enää tekijänoikeus voimassa? Macca istui pianon ääressä ja katseli jotain vanhan kansanlaulun tekstiä, tai jotain sinne päin. Löytyy varmaan googlaamalla.