Rock, pop, alternative ›

zekeode: Huvikseni katselin allmusic guiden pisteytyksiä purplen levyille, ja miten on mahdollista, että Stormbringer on saanut vain kaksi tähteä? Olenko ainoa joka diggailee tästä levystä? Mielestäni selvästi aliarvostetuin purplen levy.
 
Mun mielestä se on bändin paras levy.

Ei sentään paras, mutta helevetin kova lätty kaikkinensa. Taitaa mullakin pyöriä nykyään enemmän soittimessa kuin mestariklassikkovirkaveljensä Burn.
 
Kunnon biisejä täynnä ja loppuu upeasti Purplen hienoimpaan, voisko sanoo slovariin tjms, Soldier Of Fortune, josta Topi-vainaakin on tehnyt hienon version finlandiaksi aikoinaan.
 
Stormbringer, High Ball Shooter, Lady Double Dealer, Soldier Of Fortune... vitalis, mitä kattausta!! Tällasia levyjä ei enää tehdä. Ikinä.

Yep
 
Stormbringer on mun Purple-historian kuunnelluin levy.
Hienoja biisejä, ja hyvä kokonaisuus.
Kestänyt hyvin aikaa.
 
Tapani

zekeode: Huvikseni katselin allmusic guiden pisteytyksiä purplen levyille, ja miten on mahdollista, että Stormbringer on saanut vain kaksi tähteä? Olenko ainoa joka diggailee tästä levystä? Mielestäni selvästi aliarvostetuin purplen levy.
 
Mä tykkään kovasti. Mulle se Kaikkein Rakkain Purple-lätty.
 
Kaikki on kohdallaan, vaikka Machine Headin räyhäkkyyttä ei löydykään.
 
Moni ei tosiaan Stormbringeristä pidä, ja onhan se ihan erilainen kuin mitkään Mark II levyt tai Burn.
 
Stormnbringer kuitenkin johti jollain kierolla tavalla loogisesti Come taste the bandiin.

Allmusic.comin kaverit ovat tehneet taas kerran erinomaista työtä levyarviossaan, sillä Stormbringer on tavattoman kömpelö kyhäelmä. Jokainen bändinjäsen hilaa kokonaisuutta eri suuntiinsa eikä tekemisen fokus löydy sitten millään. Kaikki vetävät moitteettomasti ja siinä se ongelman toinen puoli onkin - esittäminen on itsetietoista ja riskejä kaihtavaa. Toinen ongelma on tylsät ja kehnot kappaleet ja niiden stereotyyppiset ilmaisut ilman vastaanottajan tulkinnanvaraa. Ymmärrän varsin hyvin, miksi Blackmore perusti oman bändin tämän levyn jälkeen.

jazzmies: Allmusic.comin kaverit ovat tehneet taas kerran erinomaista työtä levyarviossaan, sillä Stormbringer on tavattoman kömpelö kyhäelmä. Jokainen bändinjäsen hilaa kokonaisuutta eri suuntiinsa eikä tekemisen fokus löydy sitten millään. Kaikki vetävät moitteettomasti ja siinä se ongelman toinen puoli onkin - esittäminen on itsetietoista ja riskejä kaihtavaa. Toinen ongelma on tylsät ja kehnot kappaleet ja niiden stereotyyppiset ilmaisut ilman vastaanottajan tulkinnanvaraa. Ymmärrän varsin hyvin, miksi Blackmore perusti oman bändin tämän levyn jälkeen.
 
Voisin kompata tätä aika pitkälti, erityisesti tuota arviota sävellysten laadusta. Sinänsä ihan hieno Soldier Of Fortunekin menee mielestäni Coverdalen käsittelyssä vähän nolon rokkiballadin puolelle siinä missä edeltävät MKII-levyt eivät koskaan menneet.

zekeode: Huvikseni katselin allmusic guiden pisteytyksiä purplen levyille, ja miten on mahdollista, että Stormbringer on saanut vain kaksi tähteä? Olenko ainoa joka diggailee tästä levystä? Mielestäni selvästi aliarvostetuin purplen levy.
 
Onhan toi Burniinkin verrattuna lähinnä nolo levy, saati sitten vanhempiin.

Purple ei tehnyt Blackmoren aikaan yhtään huonoa levyä eikä oikeastaan yhtään samanlaistakaan. Sama "muuttuva" tyyli jatkui läpi Rainbown. Ei jääty paikalleen polkemaan. Ritchie Blackmore's Rainbow levyllä yhtäläisyyttä Stormbringeriin jonkin verran esim. Black sheep of the family ja Snake Charmer. Tuottajana/äänittäjänä ja miksaajana Martin Birch molemmissa levyissä eli mikä hänen rooli on tossa ollut?
Nyky Purplelta ei "jännitä" odottaa mitään, koska tietää mitä sieltä tulee kun uutta levyä ovat tekemässä...voivat tietysti yllättää... Toivottavasti Bananas ja The Rapture of The Deep levyistä poikettaisiin rohkeammille vesille. Purpendicular ja Abandon olivat hyvää jatkumoa Blackmoren jälkeen, mutta sitten jäi levy ns, pyöriin paikallaan...

sirdickyj: Mä tykkään kovasti. Mulle se Kaikkein Rakkain Purple-lätty.
 
Samoin. Hieno levy. Ja joku valitteli tuossa aiemmin huonoja biisejä, niin siitä en ole ollenkaan samaa mieltä. Päinvastoin. Vahvoja, mutta erilaisia biisejä levy täynnä.

Jokapaikanapina: Voisin kompata tätä aika pitkälti, erityisesti tuota arviota sävellysten laadusta. Sinänsä ihan hieno Soldier Of Fortunekin menee mielestäni Coverdalen käsittelyssä vähän nolon rokkiballadin puolelle siinä missä edeltävät MKII-levyt eivät koskaan menneet.
 
Niin, kuitenkin verrattuna mihinkään aikaisempaan levyyn, on tässä levyllä huikeaa vokalisointia. Kahden herran toimesta.
 
Itse olen solistidiggari ja ennen Burn-levyä ei Purplessa hyvää solistia ollut. Toki Gillanilla on hetkensä, mutta homma on aina kuitenkin mun korvaan kaukana ruokaisan kuuloisesta.
 
Harvassa biisissä "ison rockin" saralla on yhtä ravitsevan kuuloista laulua kuin Hold on:issa tai You can't do it right:issa.
 
Burnilläkin oli jo Sail away, joka näytti viitteitä tulavasta.
 
Sävellyksellisesti noissa sit taas liipataan läheltä Whitesnaken ekoja tuotoksia, joista kuitenkin puuttui hyvät soittajat ja ennenkaikkea Hughes ja Blackmore. Joista viimemainittu aina vähättelee omaa osuuttaan Stormbringerillä, mutta kun ottaa korvan käteen, niin helvetin hyvin ukko soittaa.

ukko idänmies: Samoin. Hieno levy. Ja joku valitteli tuossa aiemmin huonoja biisejä, niin siitä en ole ollenkaan samaa mieltä. Päinvastoin. Vahvoja, mutta erilaisia biisejä levy täynnä.
 
Mun korvaan paljon parempia biisejä kuin Black night, Speed king, Woman from Tokyo, Strange kind of woman tai kammottava Child in time.
 
Machine Head on sit asia erikseen tai Fireballin funky pohjavire.
 
Storbringer kuitenkin vie mun äänet parhaana Purple-levynä.
 
Onneks ne melkein kaikki muutkin on hyviä. Vain In Rock puuttuu hyllystä. Pysyvästi.

sirdickyj: Vain In Rock puuttuu hyllystä. Pysyvästi.
 
Minulta kyllä In Rock löytyy, mutta kuunellut olen muistaakseni viimeksi vuonna 1986. Ostin aikoinaan Child In Timen takia, kun piti päästä harjoittelemaan laulua vanhempien riemuksi.

jazzmies: Allmusic.comin kaverit ovat tehneet taas kerran erinomaista työtä levyarviossaan, sillä Stormbringer on tavattoman kömpelö kyhäelmä. Jokainen bändinjäsen hilaa kokonaisuutta eri suuntiinsa eikä tekemisen fokus löydy sitten millään. Kaikki vetävät moitteettomasti ja siinä se ongelman toinen puoli onkin - esittäminen on itsetietoista ja riskejä kaihtavaa. Toinen ongelma on tylsät ja kehnot kappaleet ja niiden stereotyyppiset ilmaisut ilman vastaanottajan tulkinnanvaraa. Ymmärrän varsin hyvin, miksi Blackmore perusti oman bändin tämän levyn jälkeen.
 
Nappiin osunut arvostelu ko. levystä.

sirdickyj:Sävellyksellisesti noissa sit taas liipataan läheltä Whitesnaken ekoja tuotoksia, joista kuitenkin puuttui hyvät soittajat
 
http://www.youtube.com/watch?v=w9AZLj-blRk
 
Musta tossa on hyvää soittoa.Varsinkin Moody/Marsden-kaksikolta.

sirdickyj: Mun korvaan paljon parempia biisejä kuin Black night, Speed king, Woman from Tokyo, Strange kind of woman tai kammottava Child in time.
 
Muuten voisin kompata paitsi EN todellakaan Child In Timea joka on hieno veisu.Miksikö? Mm.Siksi ,että biisi rakenteeltaan on jotain aivan muuta kuin standardi rock-rykäisy (olkoonkin melodia-ainekseltaan napattu jostain) ja varsinkin siksi ,että biisissä on tarkoituksella tilaa improvisoida.Gillanin eteerinen suoritus on dynamiikaltaan huikea nousten hiljaisesta hyräilystä korkeaan kirkumiseen taustan kulkiessa mukana erittäin hienosti.
 
Toki livenä tästä löytyy monenlaista versiota: huonompaa ja parempaa.Mutta itse biisi on varsinkin rakenteeltaan irtiotto normaali rock-biisirakenteesta.

Jazzmies ei nyt jazzmiehenä ymmärrä, että suuret bändit perustuvat siihen että niiden jäsenet vetävät jollain tasolla "eri suuntiin".
 
Siksi Van Halen, Deep Purple, Free ja monet muut lakkasivat olemasta "suuria" kun niiden vastavoimat poistivat paikalta.
 
Myös Blackmore lakkasi olemasta suuri kun Ronnie James Dio ei enää ollut vatämässä köyttä omaan suuntaansa.
 
Hienoa musaa noi kaikki on sen jälkeenkin tehneet kun niistä on tullut salonkikelpisia orkestereita.

sirdickyj:Myös Blackmore lakkasi olemasta suuri kun Ronnie James Dio ei enää ollut vatämässä köyttä omaan suuntaansa.
 
Hienoa musaa noi kaikki on sen jälkeenkin tehneet kun niistä on tullut salonkikelpisia orkestereita.
 
Jaa.Mun mielestä Rainbown Rising ja Long Live Rock'n'Roll levyt peittoaa materiaalillaan kyllä osin Purplen viimeisiä levytyksiä 70-luvulla.Aika paljonkin.
 
Ja minusta Stormbringer-kauden mukava ja funkahtava Purple on kyllä salonkikelpoisempi orkesteri kuin massiivisia biisinjärkäleitä runnonut Rising-.kauden Rainbow :-)

http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=601744 Korjatkaa pois!!

PsychedelicWarlord: Jaa.Mun mielestä Rainbown Rising ja Long Live Rock'n'Roll levyt peittoaa materiaalillaan kyllä osin Purplen viimeisiä levytyksiä 70-luvulla.Aika paljonkin.
 
Ja minusta Stormbringer-kauden mukava ja funkahtava Purple on kyllä salonkikelpoisempi orkesteri kuin massiivisia biisinjärkäleitä runnonut Rising-.kauden Rainbow :-)
 
Rainbwohan oli todella kova, ja juuri nuo 2 levyä.

sirdickyj: Rainbwohan oli todella kova, ja juuri nuo 2 levyä.
 
Nää on kyl mielettömän kovii lettuja, ei voi muut kyl sanoa. A Light in the Black on kyl iha ässä lopetusraita levylle. Cozy Powellin kannut tulee komeesti, ja koko bändi vetää paremmin ku hyvin.