Rock, pop, alternative ›

Xan de Wan: Onko jossain kirjassa tai muussa tietolähteessä mainittu tarkemmin näistä Beatles-yhtyeen jäsenten sukujuurista?
 
Kyllä, kirjassa Beatles And Ireland. Siinä on selvitystä myös Ringon suvusta ja siinä ei ole jälkiä Irlannista; Ringon suku oli engelsmanneja ja pysytellyt pitkään Lancashire'ssa. Paulin ja Georgen molempien vanhempien suvut olivat irlantilaisia, Lennonin isän suku on irlantilainen ja äidin Stanley walesilainen. Irlantilaiset ovat tunnettuja musiikistaan ja walesilaiset runoilijoistaan.
 
Mc-etuliite on tosiaan skotlantilainen ja merkitsee poikaa, Cartneynpoika. Skotlannista on aikojen saatossa muutettu Irlantiin milloin mistäkin syystä.
 
Liverpool sijaitsee kolmen maan risteyksessä ja sekä Wales että Irlanti näkyvät siellä selvästi. Kelttiläinen menneisyys rikastuttaa kaupungin kulttuuri-ilmapiiriä tavattomasti, piirre mitä monesta muusta englantilaiskaupungista saa hakea.

^ Kiitoksia! Mielenkiintoista tietoa.
 
Irlantilaisuus on ajan saatossa rikastuttanut Liverpoolia kaiketi eri tavoin - myös musiikin alueella. Irlannissa on rikas musiikkiperinne.
 
Joskus on pohtinut, että miten suuri ja millä tavalla tämä Beatles-yhtyeiden jäsenten melkoisen vahva irlantilainen sukujuuritausta on - mahdollisesti - vaikuttanut, tullut esiin heissä ja heidän musikaalisuudessaan ja musiikissaan? Sinänsä varsin vaikea ja mutkikas kysymys ja aihe - mutta mielenkiintoinen.

Tämä osoittaa sen, että sinulla on makua, arvostelukykyä ja älyllisiä valmiuksia roppakaupalla!
 
Lennonia parempana pitävät ovat siis älyllisesti vajavaisempia ja yksinkertaisesti huonon maun omaavia? Olihan nyt aikamoinen provo, ihmetyttää kyllä se kuinka usein tälläkin foorumilla törmää siihen, että omia _mielipiteitä_ pidetään faktoina.
 
Kyllä minun mielestäni Lennon on niskan päällä ja reilusti sillä levyllä.
 
Kuten myös Rubber Soulilla, Revolverilla, Magical Mystery Tourilla ja Let it Bellä. Ja oikeastaan täpärästi myös Helpillä, vaikka Maccan Yesterday yksinään onkin kieltämättä ylivoimainen mestariteos. Pepperillä ja White Albumilla molemmat sävelsivät mielestäni tasaisesti yhtä hyvin, ja oikeastaan Abbey Road on ainoa albumi, jossa Lennon jää biisinikkarina selkeästi Maccan varjoon.
 
Lyhyestä virsi kaunis; Lennon päihittää Maccan biisinikkarina, vaikka molemmat ovatkin suurimpia musiikillisia idoleitani, joita syvästi arvostan. Mielestäni useimmat Beatlesin parhaista biiseistä ovat Lennonin käsialaa, vaikka ei sovi unohtaa, että McCartneykin sävelsi todellisia helmiä, kuten jo aikaisemmin mainittu Yesterday, ja lisäksi hän keksi joitain ratkaisevia juttuja monissa Lennonin sävellyksissä.
Valitettavan usein Maccan biisit kuitenkin ajautuvat joko liian kliseiselle ja "juustoiselle" vyöhykkeelle (The long and winding road) tai toisaalta ovat ylihilpeitä ja mitäänsanomattomia pop-renkutuksia (Obla-Di).
 
Näin yleistetysti sanottuna; Lennonin biiseistä löytyy enemmän sävyjä, tunnetta, ajatusta, ja olihan hän myös selkeästi parempi sanoittaja.
Macca puolestaan yleensä piti huolen levyn rennommasta ja rokkaavammasta puolesta (Magical Mystery Tour ja Sgt. Pepper), mikä oli myöskin tärkeä rooli, sillä Beatles ei olisi mitään ilman näiden kahden neron tasapainoista panosta.
 
Lennon kuitenkin vie aavistuksen verran pidemmän korren.
 
EDIT: Siihen alapuolelle; en kyllä kiellä sitä, etteikö Lennonkin olisi joskus sortunut samaan, mutta kyllä ne siirappibiisit olivat useammin Maccan heiniä.

Late__: Valitettavan usein Maccan biisit kuitenkin ajautuvat joko liian kliseiselle ja "juustoiselle" vyöhykkeelle (The long and winding road) tai toisaalta ovat ylihilpeitä ja mitäänsanomattomia pop-renkutuksia (Obla-Di).
 
Jos biisissä on noin hyvä melodia, saa se ollakin siirappia tai mitä vaan, mutta jos todellista juustoa haluat, niin kuuntele Lennonin "Imagine"

Xan de Wan: Joskus on pohtinut, että miten suuri ja millä tavalla tämä Beatles-yhtyeiden jäsenten melkoisen vahva irlantilainen sukujuuritausta on - mahdollisesti - vaikuttanut, tullut esiin heissä ja heidän musikaalisuudessaan ja musiikissaan? Sinänsä varsin vaikea ja mutkikas kysymys ja aihe - mutta mielenkiintoinen.
 
Tähän kysymykseen moni ihminen osaa vastata minua paremmin, mutta voin toki arvata. William Manninkin hehkuttamat kirkkosävellajien piirteet lienevät peräisin jos jostain niin sekä kelttikansojen musiikeista että brittiläisten riitusten sakraalimusiikista. Pidän erittäin todennäköisenä, että Liverpoolissa on ollut katusoittajia ja pubimuusikoita, jotka ovat esittäneet musiikkia juuri irlantilaiseen tyyliin. Meikäläiseen korvaan tämän tyylin silmiinpistävin "erikoisuus" on soinnutuksen epäfunktionaalisuus ja sointujen vaihtuminen metrisesti erikoisissa kohdissa, eli soinnut eivät luo tasaista pulssia nekään vaan musiikki kulkee polkujaan pitämättä tahtilajin käsitettä itsestäänselvyytenä, mikä on totta kai suuri etu.
 
Kun tällaiseen pohjaan istutetaan rockin tasapoljento, jokin Beatlesin kaltainen alkaa hämärtää horisontissa.

Late__: Ja oikeastaan täpärästi myös Helpillä, vaikka Maccan Yesterday yksinään onkin kieltämättä ylivoimainen mestariteos.
 
Helpillä on ehkä sittenkin huonoin Lennon-raita It's Only Love. Kappalehan ei ole mitenkään varsinaisesti huono, siinä on paljon melodista tartuntapintaa, mutta se hyvin epälennonmaisesti ei tarkoita mitään. Olisin nykyään tätä mieltä vaikka aiemmin ajattelin että Thank You Girl ja Run for Your Life olisivat ehkä huonoimmat. Mutta ei.

velipesonen: Helpillä on ehkä sittenkin huonoin Lennon-raita It's Only Love. Kappalehan ei ole mitenkään varsinaisesti huono, siinä on paljon melodista tartuntapintaa, mutta se hyvin epälennonmaisesti ei tarkoita mitään.
 
It's Only Lovesta on muuten maagisen loistava versio Anthologyllä. Kiva biisi ja kiva melodia/soinnutus

Ei sillä että mun mielipiteellä mitään merkitystä olisi, mutta tuonpahan sen esiin: Mulle ykkönen on aina ollut Lennon; intuitiivisesti ja ehdottomasti. Makuasioiden prioriteetin analysointi ei oo mun juttu, eli kovin tarkasti en tiedä enkä osaa perustella jotta miksi. Toisaalta noissa edellä esitetyissä Lennonia puoltavissa argumenteissa on kosolti tutuhkon oloista fiilistä ja tartuntapintaa.
 
Maccaa parhaimmillaan diggaan ja huonoimmillaan siedän, mutta ei oo ikinä oikeesti todella kolahtanu. No, Beatlesin jälkeen Wingsillä oli hetkensä.
 
Lennonin "löysin" aluksi Rock 'N' Roll albumin kautta (Slippin' and Slidin', Stand By Me). Plastic Ono Band heti ekalla biisillä räjäytti tajunnan: kun John rääkyy Mother-biisissä sieluaan ilmoille, menee mulla edelleen karvat pystyy. 9 vinyylialbumia on ollut kuuntelussa yli 20 v.

Jokapaikanapina: It's Only Lovesta on muuten maagisen loistava versio Anthologyllä. Kiva biisi ja kiva melodia/soinnutus
 
Lennon inhosi tuota kappaletta. Sanat ovat kuulemma "kammottavat".

sub zero: Jos biisissä on noin hyvä melodia, saa se ollakin siirappia tai mitä vaan, mutta jos todellista juustoa haluat, niin kuuntele Lennonin "Imagine"
 
Toi biisi on kyl sellasta juustoa, että...

velipesonen: Helpillä on ehkä sittenkin huonoin Lennon-raita It's Only Love. Kappalehan ei ole mitenkään varsinaisesti huono, siinä on paljon melodista tartuntapintaa, mutta se hyvin epälennonmaisesti ei tarkoita mitään. Olisin nykyään tätä mieltä vaikka aiemmin ajattelin että Thank You Girl ja Run for Your Life olisivat ehkä huonoimmat. Mutta ei.
 
Makuasioita. - Mutta minusta It´s Only Love on ihan hyvä, kaunis laulu. Myös biisistä Run For Your Life olen aina pitänyt.............mutta Thank You Girl on melko huono, kehno kappale, ainakin Beatlesin mittapuulla mitattuna.
 
It´s Only Love-biisi - kuten monet muutkin Lennonin tekemät biisit - on osin aika surumielinen, melankolinen sävellys, laulu. Mistä lie kummunnut tuo Lennonin surumielisyys, melankolisuus?

velipesonen:Liverpool sijaitsee kolmen maan risteyksessä ja sekä Wales että Irlanti näkyvät siellä selvästi. Kelttiläinen menneisyys rikastuttaa kaupungin kulttuuri-ilmapiiriä tavattomasti, piirre mitä monesta muusta englantilaiskaupungista saa hakea.
 
Toisinaan - ja ehkä useinkin - ihmiskunnan historiassa tällaisissa paikoissa, kuten esim. Liverpool, joissa erilaiset kulttuurit, kulttuuriset vaikutteet ovat kohdanneet, "törmänneet", vaikuttaneet toisiinsa eri tavoin on syntynyt, muodostunut, kehittynyt jotain aivan uutta ja vallankumouksellista eri elämänalueilla. Tällaisissa paikoissa on erilaisista kulttuurisista vaikutteista, aineksista tavallaan syntynyt, muodostunut "sulatusuuni" tai "keitos", joka aikansa muhii ja poreilee, ja josta saattaa aikaa myöten - kun sekaan laittaa vielä onnekkaita sattumuksia (tapahtuu erilaisia onnekkaita sattumuksia) - syntyä, nousta jotain aivan uutta, mielenkiintoista, vallankumouksellista eri elämänalueilla. Näin kävi esim. Liverpoolissa 1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvun alkupuolella, jossa populaarimusiikin alueella syntyi, kehittyi erilaisista vaikutteista, tekijöistä, aineksista - ja myös joistain onnekkaista sattumuksista - jotain aivan uutta, mielenkiintoista, vallankumouksellista eli The Beatles ja heidän musiikkinsa.

Late__:Kuten myös Rubber Soulilla, Revolverilla, Magical Mystery Tourilla ja Let it Bellä. Ja oikeastaan täpärästi myös Helpillä, vaikka Maccan Yesterday yksinään onkin kieltämättä ylivoimainen mestariteos. Pepperillä ja White Albumilla molemmat sävelsivät mielestäni tasaisesti yhtä hyvin, ja oikeastaan Abbey Road on ainoa albumi, jossa Lennon jää biisinikkarina selkeästi Maccan varjoon.
 
Et viitsisi! Rubber Soulilla McCartneyn säveltämiä on Im looking through you, Michelle ja In my life, Lennonilla Norvigian Wood, Girl ja Nowhere man. Tasaista on, mutta Revolverilla Macca on TÄYSIN niskan päällä Eleanor Rigbylla, Here there and everwherellä (molemmat parempaa kuin mikään Lennonin tekemä), samoin Pepperillä joka oli ennen muuta Maccan levy (mielestäni Macca johtaa myös Help!illä ja Hard Days Nightilla).
 
Lähden helmien näkövinkkelistä. McCartney ja Lennon sävelsivät molemmat enimmät Beatles-biisit levystä riippumatta. Hyvää perusmateriaalia on aina, mutta mainituilla levyillä voittaa Macca vertailut, mitä varsinaisiin timantteihin tulee.

Beatlesien merkittävyysjärkkä: McCa-Len-Har-Ring.
 
Mutta mihin väliin asettuu George Martin?