Rock, pop, alternative ›

Askr:Lukujen keskittymisenä se mutuakin kamalampaa se puhkisoittaminen mitä siellä tapahtuu. Kun sen biisivalikoiman samankaltaisuuskin syö toisiaan, samaa jyystöä. Volbeatin Fallen julkaistiin 9.8 ja se on soinut Rockilla 460 kertaa, melkein neljä kertaa joka ikinen päivä vajaan neljän kuukauden ajan. Kotiteollisuuden yhteissoittomäärä on jotain 6000 toistoa, neljän vuoden aikana se tekee 4 toistoa vähän vaihtuvin biisein jokaisena 1460 päivänä, Metallica vieläkin useammin. No joo, yhtä paljon asiasta varmaan on jauhettukin.
 
Tämä on kyllä jotain kammottavaa.Itse en kuuntele radiota lainkaan enää.
 
Eikös Radio Rockin pitänyt olla "soitetaan mitä halutaan"-kanava?
 
Tämä on muuten juurikin markkinatalouden ilmentymä.Siinä mielessä ihmettelen velipesosen vasemmistokammoa.Vasemmistohan nimittäin juurikin ajaisi julkista tukea ei kaupalliselle toiminnalle eli mm.jazzille ja klassiselle.

PsychedelicWarlord: Siinä mielessä ihmettelen velipesosen vasemmistokammoa.Vasemmistohan nimittäin juurikin ajaisi julkista tukea ei kaupalliselle toiminnalle eli mm.jazzille ja klassiselle.
 
Ja vielä ihmettelet! Kyllä vanhoja stalinisteja on paljon ns. rockiinkin eksyneissä, oli erittäin suosittua 70-luvulla. Puhuin myös muista umpivasureista joilla tarkoitan lähinnä SKP:n enemmistöä (saarislaiset), SKDL:n sosialisteja ja SDP:n ns. vasemmistososialisteja, joihin nykyinen presidenttimme Nti Halonen lukeutuu. Kyllä siinä on semmoinen kasa porukkaa etten viitsi edes aloittaa heidän nimiensä luettelemista, semminkin kun minun sanomanani koko asia pukeutuisi (negatiivisesti) arvovärittyneeseen asuun.
 
Eikä kannata unohtaa bäckmanlaisia nykystalinisteja, joista yksi, rockmuusikko muuten, bloggaa Uudessa Suomessa, maamme johtavassa oikeistomediassa (just joo).
 
Jäsen glx405 taisi päästää valloilleen varsinaisen Pandoran poxin kun peräänkuulutti rokkaajien puoluekantoja!

velipesonen: Jäsen glx405 taisi päästää valloilleen varsinaisen Pandoran poxin kun peräänkuulutti rokkaajien puoluekantoja!
 
(todella Seiskapäivää-tason aihe ja erittäin epälyttävillä vesillä nyt - mitä ihmettä tekijän poliittisilla mielipiteillä kuten ei yksityiselämällä tai uskonnollisella vakaumuksella on mitään tekemistä minkään kanssa, jollei se ole keskeinen elementti tuotannossa)

Asian tärkeyttä ei vähennä että puoluekanta on kunkin itse päätettävissä. Puoluekanta on kuin lempiväri, äärimmäisen olennainen seikka ihmisessä. Tai vielä enemmän: Mielipide siitä miten yhteisiä asioita pitäisi hoitaa ja siitä mitkä ovat yhteisiä asioita, mitkä eivät.
 
On paljon ihmisiä joiden mielestä vaikkapa sinun seksuaalinen suuntautumisesi ja kenen kanssa vehtaat on heidän asiansa, ei sinun. Se on sitä politiikkaa. On hauska tietää esimerkiksi, ovatko jotkut rockmuusikot sellaisen politiikan kannattajia.

Askr:
 
Lukujen keskittymisenä se mutuakin kamalampaa se puhkisoittaminen mitä siellä tapahtuu. Kun sen biisivalikoiman samankaltaisuuskin syö toisiaan, samaa jyystöä. Volbeatin Fallen julkaistiin 9.8 ja se on soinut Rockilla 460 kertaa, melkein neljä kertaa joka ikinen päivä vajaan neljän kuukauden ajan. Kotiteollisuuden yhteissoittomäärä on jotain 6000 toistoa, neljän vuoden aikana se tekee 4 toistoa vähän vaihtuvin biisein jokaisena 1460 päivänä, Metallica vieläkin useammin. No joo, yhtä paljon asiasta varmaan on jauhettukin.
 
Tämä on kyllä ärsyttävä piirre. Itse pidän Volbeatia ihan oikeasti hyvänä bändinä, mutta tuo puhkisoittaminen tappaa nämä biisit. Aina kun kuulet hetken radiota, siellä soi ennen Radio girl - biisi kuoli korvissani. Vähän niinkuin the baseballs. Itse pidin ihan hauskana aluksi ja jopa kuuntelin, olihan tuolloin tuoretta. Nyt jos edes kuulen Umbrellan, tekee mieleni hakata päätä seinään.

Askr: (todella Seiskapäivää-tason aihe ja erittäin epälyttävillä vesillä nyt - mitä ihmettä tekijän poliittisilla mielipiteillä kuten ei yksityiselämällä tai uskonnollisella vakaumuksella on mitään tekemistä minkään kanssa, jollei se ole keskeinen elementti tuotannossa)
 
Ihmisen suhde valtionsa poliittiseen elämään kertoo aika paljon tarkastelun kohteeksi valitusta ihmisestä. Ja ihmiset ovat, ainakin toistaiseksi, valitettavan välttämätön komponentti musiikissa. Siksi minusta nämä vedet eivät ole missään suhteessa 'epälyttäviä'.
 
Mutta onnitteluni siitä, että pääsit taas sanomaan jotain todella vihamielisen kriittistä tähän topikkiin!

maelstorm: Ihmisen suhde valtionsa poliittiseen elämään kertoo aika paljon tarkastelun kohteeksi valitusta ihmisestä. Ja ihmiset ovat, ainakin toistaiseksi, valitettavan välttämätön komponentti musiikissa. Siksi minusta nämä vedet eivät ole missään suhteessa 'epälyttäviä'.
 
Mutta onnitteluni siitä, että pääsit taas sanomaan jotain todella vihamielisen kriittistä tähän topikkiin!
 
Minusta tuntuu, että juuri asioiden vieminen henkilökohtaisuuksiin on eräs asia, joka vaivaa musiikkikeskusteluja yleisemminkin. Kritiikkejä ainakin - pop/rockkritiikeissä yleisin alaspainamiskeino on lähteä arvailemaan nimenomaan "ihmiseen" liittyviä ominaisuuksia musiikin - tai kuulijoiden oletetun musiikkimaun perusteella. Siis kuten esimerkiksi Otto Talvio leimasi Bluntin kuuntelijat ihmisiksi jotka eivät kuuntele musiikkia vaan kuluttavat sitä kuin suklaata. Oli Bluntista mitä mieltä hyvänsä henkilöargumentin rajat paukkuvat eikä tuollainen kerro itse musiikista mitään. Sama pätee näihin puoluekirja-asioihin, niillä ei ole mitään tekemistä teoksen kanssa, jollei kyse ole poliittisesta julisteuksessa taiteen välityksellä.
 
Yksinkertaistettuna: fiktio ja fakta pitää kyllä pitää erillään. Ei tekijää pidä sotkea teokseen, ellei siihen ole erityistä ja hyvin perusteltavissa olevaa syytä.

Ei me olla sotkemassa tekijää teokseen vaan urkkimassa tekijöiden puoluekannat.

velipesonen:On paljon ihmisiä joiden mielestä vaikkapa sinun seksuaalinen suuntautumisesi ja kenen kanssa vehtaat on heidän asiansa, ei sinun. Se on sitä politiikkaa. On hauska tietää esimerkiksi, ovatko jotkut rockmuusikot sellaisen politiikan kannattajia.
 
Onhan se uteliaisuuttaan hauska tietää kaikenlaista. mUtta voiko puoleukirjasta tehdä paljoakaan päätelmiä. Mikä merkitys Ted Nugentin tai Blackie Lawlessin poliittislla tai uskonnollislla kannoilla on heidän musiikilleen? Tai elokuvapuolella David Lynchin poliittinen konservatiivisuus, kertooko se hänestä taiteilijana?

velipesonen: Ei me olla sotkemassa tekijää teokseen vaan urkkimassa tekijöiden puoluekannat.
 
No niinhän mä sanoin, kyse on sitten seiskapäivää-tyyppisestä uteliaisuudesta.

Askr: Onhan se uteliaisuuttaan hauska tietää kaikenlaista. mUtta voiko puoleukirjasta tehdä paljoakaan päätelmiä. Mikä merkitys Ted Nugentin tai Blackie Lawlessin poliittislla tai uskonnollislla kannoilla on heidän musiikilleen? Tai elokuvapuolella David Lynchin poliittinen konservatiivisuus, kertooko se hänestä taiteilijana?
 
Kenestä kertoo, kenestä ei, kyllä tässä ollaan olennaisen kysymyksen äärellä aivan varmasti. Homman nimi on näet se että nykymaailma, New World Order, sanoo että koska äänestyskäyttäytyminen on oma asiasi, myös poliittiset katsomukset ovat irrallaan kaikesta muusta. Näin ei tietenkään ole. Poliittiset katsomukset ovat osa jokaista samoin kuin taide heille kutka sitä tekevät. Ja kuluttavat. Kyllä poliittisen mielipiteen ja taideteosten sisällön välillä on yhteys. On tietysti paljon muutakin kuin politiikkaa, mutta nykymeiningin ongelma siis on että se erottaa politiikan kaikesta muusta.
 
Tähän vedoten peräänkuuluttaisin toimittajilta, heiltä jotka eivät ole stalinismilla ryvettyneitä itse, että alkaisivat toden teolla kiusata ja jahdata vanhoja stalinisteja, joita tässäkin maassa on satoja tuhansia. Siinä vasta homma, mutta kyllä kannattaisi. Ei pidä antaa anteeksi. Eikä pidä väärintulkita sitä että ihminen viisastuu iän myötä. Kyllä kaikki heidät pitäisi nostaa seinälle inkvisition tapaan, enkä vieläkään välitä kertoa heidän nimiään.

Eiks toi Lynch ole lähinnä näitä joogalentäjiä? Ainakin niillä on selkeä poliittinen ohjelma ja sanoma. Muistaakseni heidän mielestään kaikki ongelmat ratkeavat kun tarpeeksi moni oppii lentämään. Eli lentotaitoa harjoittelemaan siis.

Kun tästä yhteiskunnasta ovat arvot poistuneet, ei ole mitään, mitä vastustaakaan enää. Eikä ole niitä arvojen edustajia, jotka pahastuisivat enää kapinallisista soinnuista ja räminästä sekä sananpätkistä.
 
Ennen ihmiset kävivät joko E-liikkeen tai S-ketjun kaupoissa. Jopa ostaminen oli arvovalinta. Nyt ei ole sitäkään. Korkeintaan voi käydä luomuliikkeessä tai siirtomaatavarakaupassa, mutta vihreätkin ovat kuulemma Kokoomuksen lapsipuolue, joten se siitäkin.
 
Politiikka tarkoitti oikeasti sitä, että oli vasemmistolainen tai selkeästi oikeistolaistolainen politiikka. Nyt kaikki on samaa, oikeistolais-liberalistista, jonka seurauksista meillä on nyt ilo nauttia.

Kyllä meillä on arvoja, neljä kappaletta. Ne ovat itsekkyys, kateus, ahneus ja välinpitämättömyys. Näin minä olen tämän asian ajatellut.

velipesonen: itsekkyys, kateus, ahneus ja välinpitämättömyys.
 
Jep, ehkä brandityöryhmä voisi kirjata nuo maamme yleisiksi arvoiksi. Mut ku mä haluun -arvothan ovat jo tätä päivää.

glx405: Jep, ehkä brandityöryhmä voisi kirjata nuo maamme yleisiksi arvoiksi.
 
Kyllä kannattaisi. En ole sitä raporttia tosin lukenut, mutta tuskin siellä tällaista on. Mihin tässä tsemppaajia enää tarvitaan? Brändiryhmä on ajastaan jäljessä ja pahasti.

velipesonen: Ja vielä ihmettelet! Kyllä vanhoja stalinisteja on paljon ns. rockiinkin eksyneissä, oli erittäin suosittua 70-luvulla.
 
Sinun tietoihisi en oikein jaksa uskoa.Mutta vasemmistolaisuus ei ole eikä ole ollut mikään rockin piirre tai ominaisuus.Kuten sanottua vasemmistolaisia oli paljon myös jazzin piirissä.Ehkä enemmänkin kuin rockin ,mutta sekään ei tietenkään tee jazzista vasemmistolaista musiikkia.Tämän toki tajuaa lapsikin.
 
Kyllähän kulttuurin julkinen tuki on nimenomaan vasemmistolaista politiikkaa.

maelstorm: Ihmisen suhde valtionsa poliittiseen elämään kertoo aika paljon tarkastelun kohteeksi valitusta ihmisestä. Ja ihmiset ovat, ainakin toistaiseksi, valitettavan välttämätön komponentti musiikissa. Siksi minusta nämä vedet eivät ole missään suhteessa 'epälyttäviä'.
 
Ei kai liene yllätys ,että rockin -niinkuin monen muunkin musiikinlajin- harrastajien ja tekijöiden keskuudesta löytyy kirjavaa poliittista näkemystä.
 
Mutta mitä sitten? Mitä väliä sillä on musiikin kannalta? Ei mitään.
 
Mutta onnitteluni siitä, että pääsit taas sanomaan jotain todella vihamielisen kriittistä tähän topikkiin!
 
Onneksi jotkut sentään myös kritisoivat eivätkä niele kaikkea lukemaansa.

PsychedelicWarlord: Mutta mitä sitten? Mitä väliä sillä on musiikin kannalta? Ei mitään.
 
Kyllä sillä on suurtakin väliä ja edelleen odotan luetteloa kaikkien rockmuusikoiden puoluekannoista sekä raporttia heidän äänestyskäyttäytymisensä kehityksestä.

velipesonen: Kyllä meillä on arvoja, neljä kappaletta. Ne ovat itsekkyys, kateus, ahneus ja välinpitämättömyys. Näin minä olen tämän asian ajatellut.
 
Kateus on aina ollut tämän kansan vahvuus, se on liikkeelle paneva voima joka ajaa ihmiset aivan huikeisiin suorituksiin.
 
Itsekkyys ja ahneus ovat markkinatalouden käyttövoimaa, ilman niitä ominaisuuksia markkinatalous romahtaisi heti eikä vasta huomenna. En usko että ihmiset ovat muuttuneet suuntaan tai toiseen mutta ne viralliset arvot joita syötetään ylhäältä alas kääntyivät päälaelleen 90-luvulla, ne asiat jotka olivat ennen paheita muuttuivat hyveeksi ja päinvastoin, muutos oli hämmästyttävän nopea vaikka lopultakin vain pintapuolinen, kysymys on enemmänkin rehellisyydestä kun oikeasta muutoksesta. Nyt voi olla ahne sika ihan avoimesti ja täydestä sydämestä, ilman että pappi lyö raamatulla päähän.
 
Tästä on seurannut välinpitämättömyys koska häikäilemätön oman edun tavoittelu ja jatkuva kilpailu johtaa juuri siihen. Välinpitämättömyys on heikentänyt jopa kateutta koska ihminen ei voi olla kateellinen jos se paskat välittää mistään ja kaikkein vähiten naapuristaan.
 
Toisaalta kateus näkyy edelleenkin siinä kun paperiteollisuus liputtaa ulos maasta niin keskivertoduunarin mielestä se on erinomainen asia koska paperityöläisten palkkataso on korkea verrattuna moneen muuhun ammattiryhmään. Paskat siitä mikä paperitehtaiden vaikutus on kuntien ja pikkukaupunkien elämään, paljonko ne tuottavat kunnille verorahoja ja paljonko ne työllistävät välillisesti tai suoraan, tärkeintä on että naapuri ei tienaa liikaa ja vaihtaa sen ökyautonsa johonkin riisikuppiin.
 
Tämän maan rockelämässä politiikka oli tärkeässä roolissa aina 80-luvun alkuun saakka ja lähes poikkeuksetta se politiikka tarkoitti jonkun sortin vasemmistolaisuutta. Ilman politiikkaa suomalainen rockelämä olisi jäänyt aika köyhäksi. Ruisrock syntyi politiikasta, Rauli Batting Somerjoki M.A Nummisesta ja Suomen Talvisodasta, Hurriganes soitti ensimmäisen keikkansa punikkien rappukäytävässä ja Love Records oli punainen kun paviaanin perse.