Rock, pop, alternative ›

Nyt soi just luureissa uusi levy. Bongasin sittarista sen niin käytin tilaisuuden hyväksi. enkä ole katunu. Paranoid kyllä loistaa siinä missä killer whales ja dead disco. Ei tällä levyllä oikeen heikkoja piisejä ole. Livenä kun näkis vielä.

Young Desiressa Lapko on eheimillään kun ikinä. Mun mielestä tällä levyllä ei oo yhtään huonoa biisiä. Soitto vaan jotenkin NIIN Lapkoa ja semmoset "huminabiisit" mistä Scandal vähän kärsi on jätetty pois. Maljakin on kehittyny mielestäni laulajana ja levyllähän on vähän tommosta rajumpaakin vokaaliosastoo (dead disco, bad boy). Lyriikatkin on selkeämpiä sanomaltaan kuin aikaisemmat. Kansilehteenkin on panostettu ja lopputulos on hieno. Parasta mitä 15€ tarjoaa. Jos vanha lapko oli erinomainen, on nykyinen jo aika lähellä indierokin mahdollisinta täydellisyyttä! Livenä ois kyllä hyvä nähä uudet biisit, mä näin Lapkon viime kesänä kolmesti livenä ja on livebändinä tosi kova.

Joo, kyllähän taas on menty harppauksin eteenpäin. Aikaisempia levyjä vaivannut epätasaisuus on nyt saatu aika hyvin pois kitkettyä ja levy on ns. täyttä asiaa koko matkalta. Kekseliäitä sovituksia ja erittäin hitikkäitä biisejä. Rumbassa taidettiin moittia hittien puutetta, mutta mielestäni mikä tahansa levyn biiseistä sopisi sinkkubiisiksi ja omaa sellaista hittpotentiaalia. Tietysti ei mitään niin radionova kamaa niin kuin tämä Killer Whales, mutta eihän sen hitin niin tarvi sellainen ollakaan.
 
Erittäin hyvä levy, joka kestää kuuntelua ja siitä myös plussaa, että vokaaleihin on saatu enemmän vaihtelua. Heikoin lenkki se kuitenkin edelleen on, koska hieman pidemmän päälle se ääni puuduttaa, vaikka onkin hyvä ja persoonallinen.

Erittäin hyvä levy, joka kestää kuuntelua ja siitä myös plussaa, että vokaaleihin on saatu enemmän vaihtelua. Heikoin lenkki se kuitenkin edelleen on, koska hieman pidemmän päälle se ääni puuduttaa, vaikka onkin hyvä ja persoonallinen.
 
Aika hyvin sanottu kieltämättä nuista vokaaleista. Onhan Maljalla persoonallinen ääni, joka on nyt laajemassa käytössä mutta kyllä siinä joku sellainen tekijä on että pitkän päälle välillä vähän puuduttaa. Mutta ei pahasti.

Nämähän uudet biisit kuulostaa aika hyviltä. Ties vaikka saatan ostaa levynkin, kun on rahaa. Tätähän vois kesällä mennä katsomaan festareille. Ainakin Ankkarockissa näyttäis olevan sunnuntaina jolloin minä sinne todennäköisesti menen. Kuhan ei vaan esiintyisi samaan aikaan kuin Nine Inch Nails.

Hieno levy. Pidän paljon Funerals and Partiesin "lopusta", jossa Maljan hauras ääni ja yksinäinen piano hyvästelevät kuulijan ja katoavat jonnekin hiljaisuuteen, kunnes levy yllättäen jatkuukin vielä introkappaleen virkaa toimittavalla This Is Aggressive Melancholylla, joka saattaa temaattisen levykokonaisuuden upeaan päätökseen. Great. Kappalemateriaali tarjoilee muutenkin kekseliäitä pikkujippoja varsin avokätisesti, soundit on ruuvattu kohdalleen ja kokonaisuutta elävöittävät myös muutamat loistaviin paikkoihin tiputetut tiluttelusoolot.
 
Young Desire on absoluuttisen ehdotonta superlatiivista mahtavuutta, yhdistelmä melodista indie-herkkyyttä, muna suorana tallustelevaa röyhkeyttä, tiukkaa yhteensoittoa, kurinalaisuutta sekä rönsyilyä, intohimoa ja nuoruuden paloa! Lapko teki sen taas, pakko se on myöntää että olin joskus pahasti väärässä tämänkin bändin suhteen. Leather, forever!
 
Ja jos joku ei ole vielä nähnyt, yksinkertaisuudessaan tyylikäs Hugging The Phone -musiikkivideo: http://youtube.com/watch?v=_aNZIwQ1Dec

Pidän paljon Funerals and Partiesin "lopusta"
 
toimii helvetin hienosti livenä. setin viimeisenä biisinä.

Killer Whales on kyllä yksi parhaimmista veisuista pitkään aikaan. Pesee tarttuvuudessaan mielestäni kaikki bändin aiemmat lohkaisut.

henkilökohtainen suosikki levyllä on funerals and parties...
Kertosäkeet jotenkin koskettavat ja todella hienot

En tiedä onko joku huomannut saman, mutta jenkkejä kierrellyt Lapko osui puistattavan lähelle Virginian kouluammuskelun herättämän keskustelun ydintä Swayer the Brother -biisillä, joka muuten on levyn maukkaimpia mielestäni.
 
Funerals and Parties taitaa silti olla se hienoin. Nivoutuen yhteen Paranoidin kanssa, toki.

Olipas aika pirun hieno veto Tavastialla juuri. Pari ekaa biisiä kului itsellä lämmetessä, mutta All the Best Girlsistä lähtien jokainen biisi oli ihan juhlaa. Kakkoskitaristi oli todella toimiva uudistus (vai onko se uudistus? en ole ennen keikkoja nähnyt) värittäen bändin soundia ja lisäten muutamia laulustemmojakin. Pitää mennä uudestaankin.

Lapko, siinä vasta mahtava bändi, pidän ihan paljon.
Sain käsiini uusimman levyn tässä vähän aikaa sitten ja ensi kuulemalta ajattelin että "no joo, onhan tää ihan ok musaa", mutta parin toisen kuuntelukerran jälkeen tämä mahtava bändi alkoi enemmänkin avautumaan minulle ja aloin pitämään jokaisen kuuntelukerran jälkeen bändistä vielä enemmän.
 
Vanhempia levyjäkin on hankinnassa sitten, kun on rahaa ja sitten kun niitä mahdan löytää jostain.
Laulajalla on mahtava ääni ja soundi on muutenkin erilaisempi, kuin yleensä suomalaisilla bändeillä. Aivan mahtavaa kyllä.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 324 päivää vanhaan ketjuun!
 
Innostuin yllättäen Young Desiresta. Levyn kaikki biisit toimivat hienosti. Edellisillä levyillä korvaan pistäneet kolkot saunditkin on saatu kuntoon. Esimerkiksi All the Best Girls toimii livenä hienosti, mutta levyversio on jotenkin kankea.

Itsekin itseasiassa juuri eilen innostuin Young Desiresta uudelleen. Lapko soittaa hyvää musiikkia, muttei mitään maailman pitkäkestoisinta. Pitken taukojen jälkeen levyjen pyörittäminen maistuu taas ensikuuntelujen tavoin.

Itsekin itseasiassa juuri eilen innostuin Young Desiresta uudelleen. Lapko soittaa hyvää musiikkia, muttei mitään maailman pitkäkestoisinta. Pitken taukojen jälkeen levyjen pyörittäminen maistuu taas ensikuuntelujen tavoin.
 
Näin tekee. Joudun tunnustamaan että Scandal ja Young Desire on oikeasti erittäinkin kovia levyjä sopivana päivänä. Jälkimmäisessä raivostuttaa, että vikaan biisiin ei olla erotettu sitä outro-osuutta omaksi biisikseen. Lisäksi pari vähän keskiverrompaa raitaa mahtuu väliin, mutta esim Sawyer The Brother ja Bad Boy ovat timanttisia.

Innostuin yllättäen Young Desiresta. Levyn kaikki biisit toimivat hienosti.
 
En ihmettele. Eipä tuolta oikeastaan yhtään huonoa rallia löydy. Toi intron pistäminen loppuun on ehkä ainoa asia minkä muuttaisin levyllä. Olisi paljon hienompaa jos levy loppuis siihe Funerals & Partiesin melankoliseen pianonpimputteluun. Omia suosikkeja levyltä on "Young Desire", "Sawyer the Brother", "Paranoid" ja "Killer Whales".

Jostain syystä pidän enemmän Scandalista kuin Ynkästä. Ne soundit jotenkin viehättää ja biisit on jotenkin parempia.

Jostain syystä pidän enemmän Scandalista kuin Ynkästä. Ne soundit jotenkin viehättää ja biisit on jotenkin parempia.
 
Scandalin kolkompi/pelkistetympi meininki kyllä kolahtaa itseenikin paremmin. ei sillä että Young desire paska olisi.

Hankalaa on laittaa Lapkon kiekkoja paremmuusjärjestykseen, koska materiaali The Armsilla on paikoin hyvinkin erilaista kuin YD:llä. Mutta erilaisuus on rikkautta. Silti kallistuisin Scandalin puoleen. Suosikkeihini lukeutuvat esim. Pistol in a way, The arms, All the best girls sekä My cry works. Muusta Lapkon tuotannosta timanttihetkiä minulle tarjoilevat mm. Teacher pain, Paranoid ja Sawyer the brother.

Uusi Lapko-video, ampuivat perkele seriffin:
 
http://www.youtube.com/watch?v=850d7E9repM