Rock, pop, alternative ›

sirdickyj: On vetäny. Turnerin ollessa bändin solisti.
 
Jep. Settilistassa oli myös MkI:sen levyttämä Hey Joe. Valitettavasti mitään virallista liveä tuskin tuolta kokoonpanolta koskaan tullaan julkaisemaan.

recklessabandoner: Jep. Settilistassa oli myös MkI:sen levyttämä Hey Joe. Valitettavasti mitään virallista liveä tuskin tuolta kokoonpanolta koskaan tullaan julkaisemaan.
 
Eikös Turner levyttänyt myös Battle rages on-levyn biisejä? Kunnes levy-yhtiö vaati Gillania takaisin mikin varteen.
 
Blackmorea vitutti ja oli soitattanut sit Turnerin laulamia versioita ennen keikkaa tms.
 
Soittikohan Turner-kokoonpano muita Coverdalen aikasia biisjä? Gillanhan ei niitä
 
a) pysty vetämään
 
b) halua vetää.
 
Eikä sen tarvikkaan.

sirdickyj: Nyt soittavat vain ammatikseen ja se haisee kilsan päähän.
 
Tietysti he soittavat nyt "vain ammatikseen", koska Burn sattuu olemaan settilistassa, jonka esittämiseen heidät on palkattu. Kysymys kuuluukin, miten kyseessä oleva kokoonpano olisi voinut terästäytyä käytännössä tuossa set-upissa ja soittaa "atakimmin"? Doug Aldrich, Reb Beach, Timothy Drury, Marco Mendoza ja Tommy Aldridge eivät ole siis lavalla!

jazzmies: Tietysti he soittavat nyt "vain ammatikseen", koska Burn sattuu olemaan settilistassa, jonka esittämiseen heidät on palkattu. Kysymys kuuluukin, miten kyseessä oleva kokoonpano olisi voinut terästäytyä käytännössä tuossa set-upissa ja soittaa "atakimmin"? Doug Aldrich, Reb Beach, Timothy Drury, Marco Mendoza ja Tommy Aldridge eivät ole siis lavalla!
 
Miten toi muutta lopputuloksen jotenkin perustellummaksi?
 
Ymmärrettävää toki että lopputulos on tossa kontekstissa noin laimea. Se on ihan yhtä laimea kuin allekirjoittaneen pyristellessä jotain muka-funkyä poljentoa bassolla.
 
Mutta kertoisitko että miten -jos asiayhteyttä jätetään käyttämättä perusteena- toi noiden soittajien "loistava muusikkous" eroaa esim. Mr Bigin soittajien loistavasta muusikkoudesta? Millä tavoin "muusikko soittaa mitä vaan" ei täyty heidän kohdallaan mutta täyttyy Hietasen viihdebändin kohdalla?
 
Olisko niin, että kun Hietasen bändi on lähempänä naapurinpoikia ja omaa itseä ("MINÄKIN voisin olla tossa, MINÄ voisin olla Vesa Aaltonen) kuin suvereenisti asiat hallitseva ja omasta kapeasta osaamisalueestaan kiinnipitävä, ja siihen oikeutettu, Mr Big, niin Hietasen bändiin on helpompi samaistua?
 
Lauri Tähkä ja Olli Lindholm ovat olleet Tamperelaiselle kaupanmyyjälle aina helpompia samaistumiskohteita kuin Mike Monroe.
 
Siksi Heinän miten kuten pyristelemä kitarasoolokin on helpompi omaksua kuin esim. Kotzenin suvereeni taidonnäyte. Jälkimmäinen kun ei millään perusteella ole ensimmäistä vähemmän musikaalinen.

sirdickyj: Mutta kertoisitko että miten -jos asiayhteyttä jätetään käyttämättä perusteena- toi noiden soittajien "loistava muusikkous" eroaa esim. Mr Bigin soittajien loistavasta muusikkoudesta? Millä tavoin "muusikko soittaa mitä vaan" ei täyty heidän kohdallaan mutta täyttyy Hietasen viihdebändin kohdalla?
 
Olisko niin, että kun Hietasen bändi on lähempänä naapurinpoikia ja omaa itseä ("MINÄKIN voisin olla tossa, MINÄ voisin olla Vesa Aaltonen) kuin suvereenisti asiat hallitseva ja omasta kapeasta osaamisalueestaan kiinnipitävä, ja siihen oikeutettu, Mr Big, niin Hietasen bändiin on helpompi samaistua?
 
Lauri Tähkä ja Olli Lindholm ovat olleet Tamperelaiselle kaupanmyyjälle aina helpompia samaistumiskohteita kuin Mike Monroe.
 
Siksi Heinän miten kuten pyristelemä kitarasoolokin on helpompi omaksua kuin esim. Kotzenin suvereeni taidonnäyte. Jälkimmäinen kun ei millään perusteella ole ensimmäistä vähemmän musikaalinen.
 
Molemmat ovat loistavia muusikkokatraita, mutta heidän fokus on kovin erilainen mitä tulee musisointiin. Hietasen Burnista paistaa rakkaus musiikkiin ja yhdessäsoittamiseen, missä kokonaisuus, äänimaisema ja klangi nousevat keskiöön. Ei se ole lähellekkään täydellinen veto, sillä alku voisi olla ehyempi, muutama veitsenterällä oleva laulukohta, Vesa Aaltosen säästeliäs soittotyyli jne., mutta siitä huolimatta minulle jää tavattoman hyvä mieli kuunneltuani tuon pätkän. Ja en huomaa Heinän pyristelevän alkuunkaan, vaan soolo on kaikin puolin toimiva, ja hieman jopa hurvittelevakin. Mr. Bigin versio tähtää taas suvereeniin tekemiseen, mistä minulle ei välity lämpimiä tunteita. En löydä muuta fokusta, sillä sovitus, nyanssit ja energiavaratkaan eivät tähtää muuhun kuin suorituskeskeisyyden esilletuontiin. Minulle tuo kappale esiintyy kauniina rockklassikkona, mutta heti California Jamissa alkoi Hughesin falsetti keulia, ja kattaus supermusiikkin oli valmis.
 
Teknisesti taitavia kitaristeja tälläkin on mielin määrin, mutta suurin osa niistä ei sorru Kotzenin tavoin esittelemään bachmaisia etydeitään. Näet minua EVVK, jos joku osaa soittaa mutta ei kertoa tarinaa soittimellaan, eli priorisoida melodiaa. Joka musiikinlajissa on Kotzeninsa ja Heinänsä, missä ääneni menee ehdottomasti melodisemmalle Heinälle.
 
Samaistumisteoria voisi olla ihan OK, mutta ei sitten kuitenkaan. Tamperelainen kaupanmyyjä ja atlantalainen kaupanmyyjä mitä todennäköisimmin valitsisi samantyyppisen tuotteen - Lauri Tähkää tai Ryan Adamsia. Rockfanittaja valitsisi taas molemmin puolin luultavasti samankaltaisen, jopa saman tuotteen. Minun kaltaiseni muusikko, joka koskaan ei syttynyt suorituskeskeiselle taito-rockille, valitsee mielummin kappaleen, jossa on sydäntä, rakkautta, lämpöä, kunnioitusta, sointia ja melodiaa taustalla. Siksi kuuntelenkin rockista lähinnä sitä "räminää" ja taitosoitannasta jazzia, missä improvisointi on se juttu, eikä puolen minuutin yliampuva show case.

Liiallinen tradition, lakien, sääntöjen jne kunnioittaminen voi johtaa taiteelliseen pysähtyneisyyteen. Ymmärrän silti Jämän kannan tuohon Hietasen ja bändinsä versioon ("koiranpennut on suloisii"?). Eli joku siinä mättää, vaikka ihan ok.-versio onkin.

tässä klippiä Turnerin laulamana Burn
http://www.youtube.com/watch?v=afWz78dLzr4
 
tämä on kanssa kova rainbown veto(dsoogie white
 
http://www.youtube.com/watch?v=ITmvVVSTHvE
 
ps. Noi Billy sheehanin soittamat lordin urku kuviot on aika rautaa!!!!

jazzmies: Molemmat ovat loistavia muusikkokatraita, mutta heidän fokus on kovin erilainen mitä tulee musisointiin. Hietasen Burnista paistaa rakkaus musiikkiin ja yhdessäsoittamiseen, missä kokonaisuus, äänimaisema ja klangi nousevat keskiöön. Ei se ole lähellekkään täydellinen veto, sillä alku voisi olla ehyempi, muutama veitsenterällä oleva laulukohta, Vesa Aaltosen säästeliäs soittotyyli jne., mutta siitä huolimatta minulle jää tavattoman hyvä mieli kuunneltuani tuon pätkän. Ja en huomaa Heinän pyristelevän alkuunkaan, vaan soolo on kaikin puolin toimiva, ja hieman jopa hurvittelevakin. Mr. Bigin versio tähtää taas suvereeniin tekemiseen, mistä minulle ei välity lämpimiä tunteita. En löydä muuta fokusta, sillä sovitus, nyanssit ja energiavaratkaan eivät tähtää muuhun kuin suorituskeskeisyyden esilletuontiin. Minulle tuo kappale esiintyy kauniina rockklassikkona, mutta heti California Jamissa alkoi Hughesin falsetti keulia, ja kattaus supermusiikkin oli valmis.
 
Teknisesti taitavia kitaristeja tälläkin on mielin määrin, mutta suurin osa niistä ei sorru Kotzenin tavoin esittelemään bachmaisia etydeitään. Näet minua EVVK, jos joku osaa soittaa mutta ei kertoa tarinaa soittimellaan, eli priorisoida melodiaa. Joka musiikinlajissa on Kotzeninsa ja Heinänsä, missä ääneni menee ehdottomasti melodisemmalle Heinälle.
 
Samaistumisteoria voisi olla ihan OK, mutta ei sitten kuitenkaan. Tamperelainen kaupanmyyjä ja atlantalainen kaupanmyyjä mitä todennäköisimmin valitsisi samantyyppisen tuotteen - Lauri Tähkää tai Ryan Adamsia. Rockfanittaja valitsisi taas molemmin puolin luultavasti samankaltaisen, jopa saman tuotteen. Minun kaltaiseni muusikko, joka koskaan ei syttynyt suorituskeskeiselle taito-rockille, valitsee mielummin kappaleen, jossa on sydäntä, rakkautta, lämpöä, kunnioitusta, sointia ja melodiaa taustalla. Siksi kuuntelenkin rockista lähinnä sitä "räminää" ja taitosoitannasta jazzia, missä improvisointi on se juttu, eikä puolen minuutin yliampuva show case.
 
a) se että sulle jostain touhusta paistaa rakkaus musiikkiin ja "klangiin" ei ole toki yhtään enempää uni ersaali totuus kuin se että jollekin toiselle se paistaa jostain muusta
 
b) se että sun mielestä on koomista etsiä rockin potkua mutta ihailla klangia ja kuunnella rähinää on epäloogista danahelinää
 
c) se että hylkäsit rockin vuosia sitten kertoo siitä että et ikinä hiffannut mistä sinä on kyse ja siksi kuulet (ymmärrettävästi) myös Penan vedon rock-esityksenä.
 
Myönnän, Kallion kaupunginosan rappioromantiikan peräänhuutelua tuo sen korostaminen että ymmärtäisi "mistä rockissa on kyse". Kuitenkin esim.nuo kolma linkitettyä Burnia ovat sisäistäneet sen paremmin kuin Penan viihdeorkesteri. Munsta.

sirdickyj: a) se että sulle jostain touhusta paistaa rakkaus musiikkiin ja "klangiin" ei ole toki yhtään enempää uni ersaali totuus kuin se että jollekin toiselle se paistaa jostain muusta
 
Totta
 
b) se että sun mielestä on koomista etsiä rockin potkua mutta ihailla klangia ja kuunnella rähinää on epäloogista danahelinää
 
Totta tämäkin
 
c) se että hylkäsit rockin vuosia sitten kertoo siitä että et ikinä hiffannut mistä sinä on kyse ja siksi kuulet (ymmärrettävästi) myös Penan vedon rock-esityksenä.
 
Tämä ei ole totta, sillä kukaan ihminen ei ole hiffannut mistä rockissa on kyse.
 
Myönnän, Kallion kaupunginosan rappioromantiikan peräänhuutelua tuo sen korostaminen että ymmärtäisi "mistä rockissa on kyse". Kuitenkin esim.nuo kolma linkitettyä Burnia ovat sisäistäneet sen paremmin kuin Penan viihdeorkesteri. Munsta.
 
Tuossa viimeisessä sanassa on kaiken ydin. Tämä koko diskurssi on ollut siitä asti järjetön, kun Hietasen linkki ja moniselitteinen ilmaisu "ei kyllä pitäis liiemmin herättää" astui kuvaan.
 
Musiikista kirjoitetaan paljon, niin kuin tässäkin keskustelussa. Ilman erilaisia makumieltymyksiä esittää tai kuluttaa keskustelua ei olisi. Myöskään minä en soittaisi tai opettaisi ilman kentän heterogeenisyyttä. Muutenhan kaikki olisi samasta puusta ja taide olisi vakio/turha.
 
Suurin osa diskurssiin käytetystä energiasta menee musiikinlajin rajojen määrittelyyn - mikä on lajityypissään OK ja mikä taas ei ole, tai mikä kuuluu vitriinin sisä- tai ulkopuolelle. Tämä makumieltymyksien epätoivoinen, puolitieteellinen perustelu on ihan turhaa, sillä tarkasasti ennaltamääriteltyjä taiteen esittämis- tai vastaanottokaavoja ei ole, näin ollen jokainen kritiikki asiantuntevimmaltakin ammattilaiselta on vain henkilökohtainen mielipide. Mutta kritiikin antaminen on erittäin kivaa, ja vastaanottaminenkin on hyvä juttu, kunhan kritiikki on rakentavaa ja tarpeeseen annettu. Hietas-kritiikki ei ole ollut rakentavaa ja tarpeeseen annettu, sillä salillinen ihmisiä oli paikalla ja esitys on esitetty.
 
Itse arvioin erittäin paljon työni puolesta, ja tälle keskustelulle tyypilliset esteettiset "perussuomalaiset" rajanvedot (I/0 onko rock, +/- onko hyvää rockia) puuttuvat lähes täysin kontekstista missä touhuan. Ammatillisen suoriutumisen ohjeistamisen ohella keskiössä on luova tekeminen, innovointi, postmodernismi ja ilmaisu. Estetiikan osuutta on korvattu luovalla tekemisellä, koska musiikkiala jos jokin tarvitsee "angrybirdsinsä" eikä esteettinen määrittely synnytä mitään muuta kuin turhanpäiväistä jutustelua. Tähän keskusteluun oli vain pakko lähteä mukaan, sillä asetelma oli valmis herkulliselle asetelmalle. Ja ihan hyvinhän tästä lähti iloa vailla järjen hiventäkään moneen hetkeen, taas.

Lukisin kyllä paljon mieluummin tässä ketjussa Deep Purpleen liittyvää juttua enkä jorinaa jostakin Hietasen Pentistä.

hevikivinen: Lukisin kyllä paljon mieluummin tässä ketjussa Deep Purpleen liittyvää juttua enkä jorinaa jostakin Hietasen Pentistä.
 
jep, samaa mieltä, tämä hiekkalaatikko väittely ei johda muutenkaan mihinkään, hiekanjyviä vaan silmissä...sitäpaitsi kun vois Hietasesta tehdä oman ketjun jos jotain kiinnostaa aihe...! eipä sinällään hyviä pointteja keskusteluun, hyviä perusteluja mutta kun otsikon mukaan mielenkiinto olis enemmänkin Purplen suunnalla...

Johan on keskustelua. Mitäköhän järkeä on yrittää laittaa paremmuusjärjestykseen Hietasen bändin ja Mr.Bigin vetämää Burnia? Bigin versio on Bigin näköinen, ne on versioinu sen. Hietasen bändi vetää törkeen hyvin ja Heinän skittasoolo on ihan mahtava. Blackmoren staililla improvisoitu.

Isotalo: Johan on keskustelua. Mitäköhän järkeä on yrittää laittaa paremmuusjärjestykseen Hietasen bändin ja Mr.Bigin vetämää Burnia? Bigin versio on Bigin näköinen, ne on versioinu sen. Hietasen bändi vetää törkeen hyvin ja Heinän skittasoolo on ihan mahtava. Blackmoren staililla improvisoitu.
 
Burnia ei saa soittaa edes Purple. Alkuperäinen on niin hurrja.

Isotalo: Johan on keskustelua. Mitäköhän järkeä on yrittää laittaa paremmuusjärjestykseen Hietasen bändin ja Mr.Bigin vetämää Burnia?
 
Ei mitään kun ei ne ole vertailukelpoisia keskenään.

jazzmies: , sillä kukaan ihminen ei ole hiffannut mistä rockissa on kyse.
 
Nonni.. onneks sä oot hiffannu et muut / kukaan ei hiffaa rokista mtn.

Jii-Gee: Nonni.. onneks sä oot hiffannu et muut / kukaan ei hiffaa rokista mtn.
 
Luulen, että väitteeseeni on aika helppo yhtyä, sillä rockin määritelmiä näyttäisi olevan montaa sorttia. Aina näyttää siltä, että jonkun mielestä jonkin toisen tulkinta siitä mitä rock on, on väärä. Se näyttää karrikoiden jakautuvan kahteen kategoriaan: 1) ne jotka ovat aina eläneet rockelämässä sisällä puritanistisine, kulttuurisine ja perinteisine rajoineen ja 2) ne jotka diggaavat rockista musiikkina ja kappaleina. Nämä kaksi vastamagneettia työntävät toisiaan pois niin voimalla, että rockdiskurssi muuttuu jo lähtöruudussaan järjettömäksi.

Isotalo: Johan on keskustelua. Mitäköhän järkeä on yrittää laittaa paremmuusjärjestykseen Hietasen bändin ja Mr.Bigin vetämää Burnia? Bigin versio on Bigin näköinen, ne on versioinu sen. Hietasen bändi vetää törkeen hyvin ja Heinän skittasoolo on ihan mahtava. Blackmoren staililla improvisoitu.
 
En tiä kuka yritti laittaa niotä paremmuusjärjestykseen. Sensijaan m.m. Mr Bigin linkittäminen tähän kantoi hedelmää koska siitä saatiin kaivettua tekstiä esiin.
 
Olen vankasti eri mieltä Hietasen esityksestä kuin esim.sinä.
 
Biisi laahaa ja on kankea. Silloin se on ryssitty ja mokattu.

hevikivinen: Lukisin kyllä paljon mieluummin tässä ketjussa Deep Purpleen liittyvää juttua enkä jorinaa jostakin Hietasen Pentistä.
 
Ei muuta ku keskustelemaan sitten ja tuottamaan tekstiä. Vai luuletko et tää on koku viihdekanava mistä tulee sulle ilmaseks viihdettä ilman et ite osallistut ollenkaan?
 
Tai tulehan sitä, mut laadusta ei voi valittaa.

sirdickyj: Biisi laahaa ja on kankea. Silloin se on ryssitty ja mokattu.
 
Ei laahaa. Ei se toki kiilaakaan holtittomasti, mutta eipä tarvitsekaan.

Isotalo: Ei laahaa. Ei se toki kiilaakaan holtittomasti, mutta eipä tarvitsekaan.
 
Laahaa. Laulun ylikorostunut selkeys tekee sen että laahaa, on mun päätelmä, koska kaikki noi Hietasen rock-yritelmät on laahaavia pyristelmiä.
 
Lisäksi rumpali ei aja tossa.
 
Mutta samanlaiselta laahaamiselta ne kuulostaa vaikka olis toinenkin rytmiryhmä pelissä.