Rock, pop, alternative ›

jannu: Kas niin, Corgan lappaa sontaa potkuriin oikein urakalla:
http://www.smashingpumpkins.com/boa … id=691728&st=0&#entry691728
 
Hieno meininki!
 
Ohoh pirun hyvä haastis. Tykkään tosta lainauksesta "bands aren't here to serve your fantasies".

Corgan poikkesi Howard Sternin vieraana. Melko tykki haastattelu, jossa kaivetaan vanhoja kuoppia auki melko suorapuheisesti.
 
http://crestfallen.com/WPC_HS_2012.mp3

jannu: Corgan poikkesi Howard Sternin vieraana. Melko tykki haastattelu, jossa kaivetaan vanhoja kuoppia auki melko suorapuheisesti.
 
http://crestfallen.com/WPC_HS_2012.mp3
 
Hei tää oli hyvä, kiitos. Ehkä sitä jaksaa tuota levyäkin nyt koittaa vähän yritteliäämmin.

Pakko todeta muutaman kuuntelun jälkeen että Oceania maistuu aivan helvetin hyvin. Nimibiisi on aivan fantastinen, samoin Pale Horse ja Violet Rays. Rokkipaloja sulattelen vielä, mutta niissäkin moni juttu on hymyn nostanut huulille.
 
Noiden rokkien osalta kävi mielessä, etenkin Quasarin, että osa Zeitgeistilla lähinnä yrjöttäneistä ideoista on kierrätetty uudelleen ja tällä kertaa ne toimivat.

Kaikin puolin yllättävän hyvä levy. Hienoja biisejä, kitarat surisee niin kuin kuuluukin ja kappaleita ei ole Zeitgeistin tapaan kuorrutettu etualalla olevilla Billy-kuoroilla. Ei mitään valitettavaa. Kiitos.

jannu: Corgan poikkesi Howard Sternin vieraana. Melko tykki haastattelu, jossa kaivetaan vanhoja kuoppia auki melko suorapuheisesti.
 
http://crestfallen.com/WPC_HS_2012.mp3
 
Plussa siulle. Tosiaan erittäin mainio haastis ja vaikka Corgan onkin aina ollut aikas suorapuheinen ja kainostelematon tyyppi, niin siihenkin nähden tuossa mentiin aika diipiksi välillä. Mitään varsinaisesti uutta haastis ei taida tarjota, mutta Stern on sen verran hyvä ja lähelle pääsevä haastattelija, että keskustelua olisi kuunnellut vielä toisetkin puolitoista tuntia mielellään. Kaiken lisäksi Sternillä on selkeästi hyvä maku kun valitsi Violet Raysin levyn parhaaksi biisiksi :)

On kyllä ihan helevetin hyvä levy. Tehokuuntelussa ja pitkään.

Näinä päivinä pitäisi olla kaupoissa Pisces Iscariot uudelleenjulkaisu. Deluxeversiossa 2CD, DVD ja kasetti. Pakkohankinta
 
http://www.prnewswire.com/news-rele … ive-reissue-campaign-161062575.html
 
Oceaniakin kuulostaa ihan ok:lta muutaman kuuntelun jälkeen.

Toivottavasti löytävät verkkokaupalle eurooppalaisen tukkurin. Tähän hätään on nimittäin ihan pikkasen suolaista tilata bändin saitilta mitään. PI:n mukana olisi ilmeisesti tulossa SPRC:ltä tilattuna ne kasetin biisit myös downloadina.
 
On vaikea sanoa, onko hommassa rahastuksen makua vai onko kyse pelkästään bändin merkkaripuolta hoitavien ihmisten täydellisestä osaamattomuudesta. Kuitenkin pienempienkin bändien globaali verkkokaupustelu toimii yleensä kuin junan vessa + tätä nykyä on ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus että levyjen mukana tulee download kaupan päälle joka tapauksessa.

Oceania ollut nyt kuuntelussa ja kyllähän tämä on selkeä tasonnosto Zeitgeistista. Neljä ensimmäistä biisiä aivan mahtavia. Tätä pitää kuunnella lisää.

Vittu mikä pommi Oceania oli. Ei olisi uskonut että kalju vinettäjä saa vielä tehtyä hyvää musiikkia. Väärässä olin, tää on oikeesti perhanan kova levy. Ihan pari hutia, mutta taso on kyllä kova ja fiilis mahtava. Menee ihan sinne Siamese/Mellon Collie/Machina-kolmikon perään. Parempi kuin Gish ja Adore, ja varsinkin Zeitgeist.

Mun on kovin vaikea ymmärtää, miksi jengi dissaa Adorea niin paljon nykyisin. Omasta mielestäni Adore pesee Siamese Dreamin heittämällä. Biisimateriaali on kypsempää ja tyylikkäämpää, sanoitukset ovat harpanneet valovuoden... Toki Siamese Dream on loistava ja etenkin tuotannollisesti 90-luvun merkittävimpiä albumeja, mutta vuosi vuodelta käy selvemmäksi että Adore on vanhan Pumpkinsin kirkkain helmi.

jannu: Mun on kovin vaikea ymmärtää, miksi jengi dissaa Adorea niin paljon nykyisin. Omasta mielestäni Adore pesee Siamese Dreamin heittämällä. Biisimateriaali on kypsempää ja tyylikkäämpää, sanoitukset ovat harpanneet valovuoden...
 
Tämä on totta. Adore on nimenomaan kypsä, tyylikäs ja äärimmäisen kaunis levy, jolla nuoruuden angsti on "kasvanut" kauniiksi - jopa hartaaksi - melankoliaksi. Levy taustatapahtumineen (ystävän, perheenjäsenen ja bändikaverin kuolemat sekä mitä erinäisimmät menestyksen kääntöpuolet) on täydellinen kiteytys melankoliaa ja loputonta surua. Se on myös täysin luonnollinen jatko edeltäjälleen; Mellon Collien esittelemät yhtyeen uudet puolet on tislattu kirkkaimmilleen.
 
Adorella mua vaivaa vain sen kesto. Se on joko liian pitkä tai liian lyhyt. Tuplalevyn mitassa se olisi varmasti huima kokemus. Vahvaa kappalemateriaalia ainakin olisi ollut tarjolla riittämiin.

Makunsa kullakin. Itselleni Adore on kaikista kuulemista levyistä (ja niitä on paljon) se kaikista rakkain. Levy on yksinkertaisesti aivan täydellinen. Siinä ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Olen synkän musiikin ystävä ja sitä Adore totta tosiaan on. 14 vuotta Adore on ollut sydämessä, ja tulee olemaan hamaan loppuun asti.
 
Se Adoresta. Kuultuani Oceanian ensimmäistä kertaa olin hämilläni ja pettynyt. Liika innostus uudesta SP-albumista häiritsi keskittymistä ja alun mielipide levystä oli negatiivinen. Seuraavilla kuuntelukerroilla albumi alkoi jo hiljalleen tarjoilemaan positiivisia fiiliksiä. Kertaakaan aiemmin ei ollut yhtä vaikeaa päästä uuteen SP-albumiin sisään. Tarvittiin noin 10-15 kuuntelukertaa kunnes palaset loksahtivat kohdilleen. Oceanian suuruus aukesi niin että silmät kostuivat ja leuka lonksahti lattiaan. Sanonpa rehellisesti että en ole vuosiin uskonut Smashing Pumpkinsien enää tekevän näin hyvää levykokonaisuutta. Olipa kiva olla väärässä. Onhan tuo bändi kuitenkin se kaikista rakkain!
 
Bändi vaikuttaa olevan kovassa iskussa liverintamalla, katsokaa vaikka: http://www.youtube.com/watch?v=sGe2bHS7Huc

Jumalauta, tuo oli komea veto!

Heavy Metal Machine: Makunsa kullakin. Itselleni Adore on kaikista kuulemista levyistä (ja niitä on paljon) se kaikista rakkain. Levy on yksinkertaisesti aivan täydellinen. Siinä ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Olen synkän musiikin ystävä ja sitä Adore totta tosiaan on. 14 vuotta Adore on ollut sydämessä, ja tulee olemaan hamaan loppuun asti.
 
Kyllä! SP:n kenties aliarvostetuin levy. Juuri tuo synkkyys jaksaa kerta toisen jälkeen nostaa tämän myös itsellekin rakkaimmaksi SP-levyksi, jollaisena se on itsellä pysynyt "vasta" kymmenen vuotta.

http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=13366 pakko linkittää tämmöinen hieno arvostelu :D

ramionparas: http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=13366 pakko linkittää tämmöinen hieno arvostelu :D
 
Kaikenlaisia ne ottavatkin tuonne töihin arvosteluja kirjoittamaan.
 
"Sivistyksessäni on ollut ammottava aukko. Tottakai The Smashing Pumpkins on nimenä tullut vastaan useita kertoja, mutta en ainakaan tietoisesti ole koskaan kuullut ainoatakaan kappaletta bändiltä."
 
Ööö, joo.
 
Hevarit ovat todistetusti vähän tyhmiä. Periaatteessa ainoa sisältö arvostelussa on, että "nää biisit on vähän rokimpia ja sit nää toiset on vähän rauhallisempia."

Ohhoh, onpas todellakin hyvä levy. Pääsi Corgan kyllä nyt yllättämään. Vuoden parhaiden lettujen joukkoon menee. Kuulostaisi turha puristus puuttuvan nyt ja kappaleet ja melodiat hengittävät mukavasti.