Rock, pop, alternative ›

http://www.beatlesnumber9.com
 
Kaikenlaista Beatlesiin liittyvää

Tuossa jokin aika sitten oli tässä ketjussa puhetta Beatles-tripille jääneestä kalifornialaisbändi Redd Krossista. Nyt on joku laittanut nettiin tämän hienon kappaleen, nauttikaa!
 
http://www.youtube.com/watch?v=sHThZHm1FXA

En tiedä onko vanha, mutta aika tyylillä vetävät ammattimiehet abbey roadin b-puolen:
 
http://vimeo.com/11237479

Daniel Margrain kirjoittaa:
 
A Hard Day's Night
 
Another turgid release from the most over-rated band in the history of rock music.
 
For the first time the band write all the songs. But that does not detract from the fact that the songs themselves are little more than pop ditties and refrains that had not been advanced from 'Meet The Beatles'.
 
'Can't Buy Me Love' nodded towards the rockabilly of Bill Haley, whilst 'A Hard Day's Night' is characterized by Lennon's use of feedback, which was invented in the '50s by blues guitarists like Johnny Watson and Willie Johnson.
 
A similar use of feedback was already being used by Eric Clapton in the Yardbirds, a band whose songs consisted of far more exuberant choruses and were always more memorable than their 'manufactured' contemporaries.
 
Following the release of 'A Hard Day's Night', massive US investment in the 'not-so-fab-four' began to shape the general public's pre-occupation with the Beatles BRAND which in turn began to shape a more imaginative and provocative (yet unchallenging) way to be young that paradoxically continued to appease middle-class sensibilities which followed the release of 'Meet The Beatles' in 1964.
 
The subsequent rise of 'Beatlemania' and the image of four smiling boys, counterposed the brutal reality of US involvement in Vietnam, of student unrest, of race riots, the assassination of John Kennedy and the political lyrical content of Bob Dylan which underpinned the 'American Dream'.
 
The Beatles, unlike many of their contemporaries, were not the symbol of rebellion, but on the contrary, they personified the reactionary armed wing of the establishment.
 
Perhaps above all, the Beatles represented a false optimism and effervescence, the need to "escape " from reality.
 
Young people desperately needed something to believe in. Brian Epstein and his creation, the Beatles, became extremely wealthy individuals as a result of providing the public with what they thought they needed as a sedative from the madness of the world that was enveloping around them.
 
The Beatles music moved to the enthusiasm of the masses and , in return, were hailed with enthusiasm by the masses themselves in a loop bordering perpetual motion.

En ollu ennen nähny, todella magee pätkä. Mukava katella noin hyvää soittoa ja laulua. On toi Abbey Road vaan loistava levy (eikä tossa edes ollu puolta 1, joka on myös loistava).
 
Tommy The Cat: En tiedä onko vanha, mutta aika tyylillä vetävät ammattimiehet abbey roadin b-puolen:
 
http://vimeo.com/11237479

Tommy The Cat: En tiedä onko vanha, mutta aika tyylillä vetävät ammattimiehet abbey roadin b-puolen:
 
http://vimeo.com/11237479
 
Kiitti vitusti. Sait vanhan miehen pillittämään. =D

Tommy The Cat: En tiedä onko vanha, mutta aika tyylillä vetävät ammattimiehet abbey roadin b-puolen:
 
http://vimeo.com/11237479
 
HUHHUH! Järjetön osaamisen taso
 
EDIT: Eikä kärsiny siitä, että kutakuinkin aivan nuotilleen vedettiin. Välillä kuulosti jopa hämmentävän samalta.

Tommy The Cat: En tiedä onko vanha, mutta aika tyylillä vetävät ammattimiehet abbey roadin b-puolen:
 
http://vimeo.com/11237479
 
Taitaa aika harvalla olla huomauttamista tään cover-bändin osaamisesta...Musiikki elää ja hengittää...Kaukana kelaamisesta....

CeeCeeÄr: Taitaa aika harvalla olla huomauttamista tään cover-bändin osaamisesta...Musiikki elää ja hengittää...Kaukana kelaamisesta....
 
Ei ole huomauttamista. Rumpali soittaa parissa kohtaa yhden nuotin enemmän kuin Ringo, mutta tekee senkin niin hyvin että ei haittaa. Tai hetkinen: Her Majestyn aivan loppu eli se viimeisen tahdin kolmonen ja seuraavalle kahdeksasosalle putoava ääni eivät ehkä ole tarpeeksi samanlaiset kuin originaalilla. (Juu, kyllä tiedän että se on leikattu.)

velipesonen: Ei ole huomauttamista. Rumpali soittaa parissa kohtaa yhden nuotin enemmän kuin Ringo, mutta tekee senkin niin hyvin että ei haittaa. Tai hetkinen: Her Majestyn aivan loppu eli se viimeisen tahdin kolmonen ja seuraavalle kahdeksasosalle putoava ääni eivät ehkä ole tarpeeksi samanlaiset kuin originaalilla. (Juu, kyllä tiedän että se on leikattu.)
 
Noinko vähän huomasit? Pelkästään kannunnuttmisessa (nunnukanunnuka...) olisi skoodeille huomauttamista. Mutta se kokonaisfiilis. Mulle se että tippa ihan oikeesti tulee silmään.

Kailis: Mutta se kokonaisfiilis. Mulle se että tippa ihan oikeesti tulee silmään.
 
Näinhän se toki on.

Hyvää iltaa. Olin keväällä autokoulussa. Eräänä aamuna minun oli määrä mennä radalle liukkaanajoa varten. Lähdin opettajan Skodalla autokoululta Jalasjärveä päin. Minä ajoin ja opettaja oli pelkääjän paikalla. Radio oli viritetty Suomipopille. Ajettuani noin puoli minuuttia saavuimme liikenneympyrään jossa ilmeni ongelmia. Opettajanani toimi tuona päivänä (onneksi VAIN tuona päivänä) työhönsä kyllästynyt vauvoja syövä vihainen mies. Tämä valitti jostain minulle liikenneympyrään tullessani ja koska en tuossa vaiheessa hallinnut autoilua vielä kovin sulavasti päädyin rysäyttämään auton liikenneympyrän reunaan. Mekaanisia vaurioita ei syntynyt mutta opettaja kiroili kovaan ääneen ja voitte varmaan arvata miten kivalta minusta tuntui.
 
Olin äskettäin ostanut Abbey Roadin ja tulin siihen tulokseen että se on maailman paras levy. Yksi ehdottomista suosikeistani levyltä oli Here Comes the Sun. Hämmästykseni oli suuri kun kyseinen kappale pärähti soimaan radiosta. Kanavahan oli Suomipop?! No, kuinka ollakkaan kyseessä oli kappaleen suomennos. Ja kyllä olikin hirveä suomennos. Ehkä kauhein jota olin koskaan kuullut. Sanat eivät edes käsitelleet kevättä vaan siinä höpistiin jotain Elviksen lanteista?! Siis ei kolikoista... vyötäröstä. Tilanne oli kammottava. Kuin pahinta painajaista.
 
Tämä tapaus jätti syvät arvet sieluuni. Lisäksi radio oli samalla kanavalla koko aamupäivän ja kuulin kattavan kattauksen kahden viime vuosikymmenen kauheinta suomipoppia. Ole minulle Rafaelin enkeli ja muuta sellaista...
 
No, selvisin autokoulusta hengissä ja läpäisin inssin ekalla. Siitäkin huolimatta tästä tapauksesta seurasivat seuraavat asiat:
1) Vihani suomalaista popmusiikkia kohtaan syveni synkkiin mittasuhteisiin
2) Aloin vihata Skodia
3) En enää pidä Jalasjärvestä
4) Pahimpana kaikesta: vaikkei Beatlesejä voi tästä syyttää niin koen nykyään fyysistä pahoinvointia kuullessani Here Comes the Sunin.
 
Miksi kerron tämän teille? No, arvelin pääseväni tästä oireyhtymästä eroon jos jäljitän suomalaisen käännöksen Here Comes the Sunista ja kuuntelen sen puhki. En vain tiedä kuka kappaleen on kääntänyt ja esittänyt. Kuka on vastuussa? Kertokoon se kuka tietää!

^
 
http://www.youtube.com/watch?v=0LOOOuHsWJk
 
Hyvät Beatles-coverit on kyl harvassa. Sellaiset jotka ei jäljittele alkuperäistä yks yhteen, mutta silti säilyttää sen energisyyden minkä Beatles sai aikaan.
 
Tää on yks mun lemppareista:
 
http://www.youtube.com/watch?v=X_WlLYBfL-k
 
Varsin erilainen sovitus ja lopun harmoniat on nannaa... ai että.

Hyvät Beatles-coverit on kyl harvassa. Sellaiset jotka ei jäljittele alkuperäistä yks yhteen, mutta silti säilyttää sen energisyyden minkä Beatles sai aikaan.
 
Pakko sanoa tähän väliin, että musta tää Fiona Applen versio Across The Universestä on jopa parempi kuin alkuperäinen:
 
http://www.youtube.com/watch?v=8gLWTtlMwo4
 
Musta biisin tunnelma vaan tulee paremmin esille tässä.

Olen usein ajatellut, miksi Paul McCartneyn uudelleenluennat Beatlesin piiseistä ovat harvoin samalla tasolla kuin originaalit. Ja jos ei kerran Paul itsekään pysty, niin miten sitten muutkaan?

Lähikauppias: Pakko sanoa tähän väliin, että musta tää Fiona Applen versio Across The Universestä on jopa parempi kuin alkuperäinen:
 
http://www.youtube.com/watch?v=8gLWTtlMwo4
 
Musta biisin tunnelma vaan tulee paremmin esille tässä.
 
Aika hyvä. Mut mun mielestä toi on vähän liian maanläheinen, johtunee tosta kompista. Beatlesin versio saa kuvitteleen, että leijjailee laulun mukana galaksien halki. Toi taas saa kuvittelee ittensä johonki omaan sänkyyn fiilisteleen

Lähikauppias: Pakko sanoa tähän väliin, että musta tää Fiona Applen versio Across The Universestä on jopa parempi kuin alkuperäinen:
 
http://www.youtube.com/watch?v=8gLWTtlMwo4
 
Musta biisin tunnelma vaan tulee paremmin esille tässä.
 
Oi hitto, upea versio! Muutenkin mun suosikkibiisejä Beatlesin tuotannosta.
 
Pitänee tutustua Fiona Appleen vähän tarkemmin.

Huojuva_Torni:
Miksi kerron tämän teille? No, arvelin pääseväni tästä oireyhtymästä eroon jos jäljitän suomalaisen käännöksen Here Comes the Sunista ja kuuntelen sen puhki. En vain tiedä kuka kappaleen on kääntänyt ja esittänyt. Kuka on vastuussa? Kertokoon se kuka tietää!
 
Voi sinua reppanaa. Esittäjä Clifters "Elekieltä", sanoitus, löysin kahta tietoa, Jaana Rinne tai Jiri Nikkinen.

Calliope: Voi sinua reppanaa. Esittäjä Clifters "Elekieltä", sanoitus, löysin kahta tietoa, Jaana Rinne tai Jiri Nikkinen.
 
Kyllä se Rinne on,valitettavasti......Kaikki sitä pääsee "sanoituksiaan" hienoihin biiseihin lykkäämään...=(

Suomenkielinen Beatles-keskustelufoorumi on avattu:
 
http://www.terhox.net/beatles_foorumi/index.php
 
Niin uunituore ettei vielä tosin ole keskustelua.