Rock, pop, alternative ›

vepsi: Eiköhän tämä liipase tarpeeksi lähelle The Beatlesia vaikka onkin kysymys Lennonin esiintymisestä.
Mikähän vuosi ja muusikot ovat tässä tallenteessa? Muutakin kuin "Johnny" ja Chuck?
http://www.youtube.com/watch?v=45V1Q_C2Wpc&feature=related
 
Jos allaolevaan linkkiin on luottaminen, niin vuosi oli 1972. Soittajista en tiedä. Paitsi Yoko tietty ;D
 
http://www.youtube.com/watch?v=O5On_n6ir8U
 
Beatleshan myös soitti Johnny B. Goodea. Sen kuulee ainakin BBC-tallenteelta

Olisikohan pitkästä aikaa kiintoisa Piitles-opus? http://www.johnnykniga.fi/kniga/ind … 35310-8&c=/product&start=30

glx405: Olisikohan pitkästä aikaa kiintoisa Piitles-opus? http://www.johnnykniga.fi/kniga/ind … 35310-8&c=/product&start=30
 
PKS-seudun kirjastosta näköjään saatavissa englannin kielellä, meni varaukseen

Joo se on ihan hyvä kirja. Jos tahtoopi englanniksi lukea, saa halvalla esim. Playn kautta.

Vielä tänään Linnanmäen Peacockissa The Mersey Beatles. Osaavat soittaa varsin hyvin Pepperin biisejä. Enempi kritiikki jääköön tuonnemmas.

velipesonen: Kannattaa alkaa pelata krikettiä ja rugbya. Todellinen hardcore brit enthusiast on haltioitunut myös englantilaisen keittiön ihmeellisyyksistä. Vettä, suolaa ja rasvaa eri muodoissa: kylmänä, haaleana ja kuumana.
 
Ja sitten vielä Jaguar, Bentley tahi Rover alle ja Elgaria soimaan Beatlesin ohella. Ja Kahden kerroksen väkeä kattomaan. Kaikenkarvaiset ystäväni olisi tosin viisaampi vaihtoehto. Ja olut on pakollinen juoma silloin kun ei ole teetä tarjolla. Oluttee voisikin olla mahtava makuelämys, mielellään pekonin kera.

Iron Horse: Elgaria soimaan Beatlesin ohella.
 
Die-hard wannabe kuuntelee Kevin Coynea, Ian Durya ja Bonzo Dog Doodah Bandia. Sekä cockneyhuumoria sisältäviä puhe- ja renkutuslevyjä, esim. Chas & Davea.

velipesonen: Die-hard wannabe kuuntelee Kevin Coynea, Ian Durya ja Bonzo Dog Doodah Bandia. Sekä cockneyhuumoria sisältäviä puhe- ja renkutuslevyjä, esim. Chas & Davea.
 
http://www.youtube.com/watch?v=6LVjDUeb2_U
 
Englands Glory. Siitä die-hard wannabeelle. :-D
 
Edit. Ja jos saisin valita millä autolla ajan, mieluiten matkustaisin Bentleyn takapenkillä. :-)

Gardiner: Edit. Ja jos saisin valita millä autolla ajan, mieluiten matkustaisin Bentleyn takapenkillä. :-)
 
Varmaan suurin osa meistä. Tosin voimme alkaa väitellä kumpi on parempi, Rolls vai Bentley. Muutama vuosikymmen sitten tuollaisia kohtuuhintaisempia englantilaisia autoja ei oikein länsiautoiksi pystynyt nimittämään, kuuluivat pikemminkin samaan luotettavuusryhmään kuin Trabant ja Polonez. Ja olipa muuten aika kylmäävä esitys tämä youtube-klippi!
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=3&t=188638

velipesonen: Vielä tänään Linnanmäen Peacockissa The Mersey Beatles. Osaavat soittaa varsin hyvin Pepperin biisejä. Enempi kritiikki jääköön tuonnemmas.
 
Mun mielestä pojat oli tehneet kotiläksynsä tosi hyvin.
Ja mun mielestä niitten versioita ei kantsi verrata Beatlesin origiinaliäänitteisiin vaan niitten livekeikkoihn ja siinä suhteessa ne pärjäsi tosi hyvin.

baron: Mun mielestä pojat oli tehneet kotiläksynsä tosi hyvin.
Ja mun mielestä niitten versioita ei kantsi verrata Beatlesin origiinaliäänitteisiin vaan niitten livekeikkoihn ja siinä suhteessa ne pärjäsi tosi hyvin.
 
Joo nää laulaa hienosti. Joihinkin kappaleisiin kynäillyt loppukadenssit olivat kaikki toimivia. Mutta murmatetaan nyt parista asiasta. Rumpali ei soita rolleja lainkaan, ei single strokeja (Help, Ticket to Ride) eikä double strokeja (Mr. Kite). Soolokitaristi laahaa jäljessä liki venäläiseen tyyliin. George saattoi olla välillä vähän vaisu muttei jäljessä. Kitaroiden soundi jonkin verran löysempi kuin oikealla Beatlesilla.
 
Kehutaan vielä sitä kosketinsoittajaa, hoiti hommansa komeasti, nopeistakin kuvioista sai varsin hyvin selvän.

Onko joku hommannut tuota Maccan Good evening New York-DVD:tä? Vaikuttaa kyllä kovalta paketilta. Punaisen torin livessä on ärsyttäviä ne dokkaripätkät biisien välissä.

Tekisi nyt se McCartney vielä yhden Suomen keikan..

MV: Onko joku hommannut tuota Maccan Good evening New York-DVD:tä? Vaikuttaa kyllä kovalta paketilta.
 
Itselläni ainakin lopahti mielenkiinto täysin siinä vaiheessa, kun bongasin järkyttävän selvää autotunen käyttöä tuolla DVD:llä, kun katselin youtubesta joitain pätkiä.
 
Alkaa kyllä se ikä näkymään Maccan äänessä vuosi vuodelta yhä enemmän. Vielä muutama vuosi sitten pidin Paulia harvinaisen hyvin säilyneenä äänensä suhteen, ja kyllähän esimerkiksi tuolla Olympia 2007 keikalla Paulin laulu onkin vielä varsin mallikasta.
Siitä lähtien onkin alamäki ollut kokoajan jyrkempää - vuoden 08 Liverpoolin keikalla nuotin vierestä mentiin jo useampaan kertaan, mutta etenkin 09 vuoden keikat olivat laulunsa puolesta pahimmillaan jo hyvin heikkoa materiaalia.
 
Kenties olisi jo vanhan konkarin aika pistää pillit pussiin, ainakin tuon keikkailun osalta. Kunhan tosiaan muistaa eka tehdä ainakin sen yhden vierailun Suomessa; saisi vihdoin jotain mielenrauhaa siitä että missasi sen edellisen keikan Olympiastadionilla.
Levyjen tekemistä saisi kuitenkin jatkaa ihan mielellään, varsinkin jos onnistuu jatkossakin tekemään yhtä hyvää ja uudenlaista musiikkia kuin tuo Firemanin tuorein albumi.

velipesonen: "Let's be honest" -haastattelu tapahtui vuonna 67 - vai oliko se alkuvuodesta 68? Ei kuitenkaan vielä vuonna 66.
 
Tarkennetaan nyt tämäkin eli se oli 19.6.1967.

Toivottavasti edes jotakuta kiinnostaa... Tässäpä muutamia poimintoja ja suosituksia laajahkosta (joskaan ei tietenkään täydellisestä) Beatles-kirjastostani.
 
Nostalgiahakuisille:
1) Jim O'Donnell: The day John met Paul. An hour-by-hour account of how The Beatles began. Routledge.
2) Bill Harry (ed.): Mersey beat: The beginnings of The Beatles. Omnibus Press. Tässä on näköispainoksia Mersey Beat-lehden numeroista 1960-luvun alusta. Mahtava kirjanen prkl!
3) Pearce Marchbank (ed.): With The Beatles: The historic photographs of Dezo Hoffmann. Omnibus Press.
4) Roag Best & Pete Best & Rory Best: The Beatles: The true beginnings. Thomas Dunne Books. Kuvia mm. Casbahista, Bestin perhearkistoista jne.
5) Jurgen Vollmer: The Beatles in Hamburg. Schirmer/Mosel. Teksti englanniksi ja saksaksi, kuvia Beatlesista Hampurin ajoilta.
 
Musa/studio/soitintietoutta hakeville:
1) Geoff Emerick & Howard Massey: Here, the and everywhere. My life recording the music of The Beatles. Gotham Books. Hemmetin hyvä, paljon parempi kuin vaikkapa George Martinin All you need is ears, joka oli itse asiassa pieni pettymys meikäläiselle.
2) Ian Macdonald: Revolution in the head. The Beatles' records and the sixties. Pimlico. Yleistä taustaa 60-luvun henkisestä ilmapiiristä ja pop-maailmasta ja melkoisen perusteellinen biisi-biisiltä-analyysi. Parhaasta päästä.
3) Kenneth Womack: Long and winding roads. The evolving artistry of The Beatles. Continuum. Kirjoittaja on englanninkielen proffa ja kirja peilailee Beatlesin merkitystä laajemmissa kulttuuriyhteyksissä. Paljon ajateltavaa ja uusia oivalluksia.
4) Andy Babiuk: Beatles gear. All the Fab Four's instruments from stage to studio. Backbeat Books. Kuvia ja paljon tarinaa soittimista. I love this baby! Babiuk on käynyt jopa tonkimassa liverpoolilaisten soitinkauppojen arkistoja, ja löytänyt mm. kuitin (siitä on kuva kirjassa), jonka mukaan Mary Elizabeth Smith on 28. elokuuta 1959 maksanut Hessy's-kaupalle 17 puntaa takuumaksuna kitarasta, jonka on ostanut joku John Lennon, os. 251 Menlove Avenue. Nykyrahassa vuoden 1959 17 puntaa on noin 400 puntaa.
 
Lontooseen matkaaville:
Piet Schreuders, Mark Lewisohn & Adam Smith: The Beatles' London. A guide to 467 Beatles sites. Interlink Books. Karttoja, reittiohjeita, valokuvia. Halpa ja mainio kirja. Luulin nuohonneeni paljonkin kun 2003 kävin Abbey Roadilla, Chapel Streetillä, Savile Row'lla, Montagu Squarella, Cavendish Avenuella ja Baker Streetillä. Nyt nolottaa.
 
Sitten tossa hyllyssä on ties kuinka paljon valokuvakirjoja, Tony Barrowia, Peter Brownia, Alistar Tayloria, Cynthia Lennonia, Yoko Onoa, Lewisohnin "Complete Beatles Chronicle" jne., yhteensä 69 kirjaa. Kaikki luettu ja lisää hankitaan. Obsessed, me??

Entäs Braunin "Love me do"? Itse pidin erityisesti kirjoittajan vierailusta Johnin luona kotona, Julianin leluja oli pitkin lattioita ja Johnilla silmälasit päässä!
Vollmerin valokuvat kiinnostavat kyllä. Tuo valokuva, joka on "Rock'n'roll'in" kannessa on mielestäni niin loistava, itsevarma, nuori John nojailee seinään. Vollmer on tavoittanut oleellista Johnista tuossa kuvassa.

Nyt mulle vasta viimein alkaa aukeamaan Let It Be. Aina olen pitänyt tätä Beatlesin selkeästi huonoimpana (mutta ei silti huonona) levynä, mutta eipä tämä niin hirveästi muille häviä. Paha sanoa pidänkö enemmän alastomasta vai alkuperäisestä versiosta, mut biisimateriaalihan on rautaa - The Long and Winding Roadia lukuunottamatta... Dig a Ponyssa on loistava kitarasoolo, For You Blue on yksi Harrisonin parhaimpia, ja muutenkin hyvä että Beatlesin studiovuosien jälkeen on olemassa vielä yksi räkäisempi ja perinteisempi rock-levy. Brilliant.

Mulle taas on Rubber Soul alkanu avautuun. Helkkari mikä levy! Taitaa mun lempparit nyt olla Abbey Road, Revolver ja Rubber Soul. Myös Please Please Me jumalainen

Jos joku haluaa ostaa Helpin, Rubber Soulin tai Sgt. Pepperin niin pistäkää toki pikaviestiä. Kasariremastereja siis.