Rock, pop, alternative ›

Henri Henri Olavi: Fiksu mies osaa pitää taviksetkin kartalla.
 
Ymmärrän kyllä hänen varovaisen ulosantinsa. Nää asiat vaatii kiinnostusta aiheeseen, muuten menee överiksi.

dajackal: Pidän myös hieman huvittavana sitä, että CMX:ään viitataan monesti jonain punkkibändinä tai raskaana rockina. On tuotannossa varmasti sitäkin (moni kaveri on yrittänyt minulle näitä soittaa jotta mielipiteeni muuttuisi), mutta isoimmat hitit ovat käytännössä järjestään masentavia slovareita. Ja niitähän tähänkin ohjelmaan oli valikoitunut.
 
No onhan bändillä ainakin kaksi levyllistä täyttä hardcore-punkkia, siihen ep:t päälle ja myöhemmillä levyilläkin isot pinot hyvinkin raskasta ja nihilististä rockia. (Discopolis, Seitsentahokas?) Onko ihme, että isoimmat hitit (murto-osa) eroaa tästä? Katsantosi on hyvin pintapuolinen! Et kai sortunut Vain elämää -ohjelman valheelliseen perspektiiviin?
 
https://www.youtube.com/watch?v=UFm6mgZ2wG0

carnation: No onhan bändillä ainakin kaksi levyllistä täyttä hardcore-punkkia, siihen ep:t päälle ja myöhemmillä levyilläkin isot pinot hyvinkin raskasta ja nihilististä rockia. (Discopolis, Seitsentahokas?) Onko ihme, että isoimmat hitit (murto-osa) eroaa tästä? Katsantosi on hyvin pintapuolinen! Et kai sortunut Vain elämää -ohjelman valheelliseen perspektiiviin?
 
https://www.youtube.com/watch?v=UFm6mgZ2wG0
 
niin, ja tuohon voisi heittää vielä Aionin (suht raskasta ainakin osittain) ja koko levyllinen progemetallia(?) (Talvikuningas)... että ööytyyhän noita joka lähtöön.

Newsted85: niin, ja tuohon voisi heittää vielä Aionin (suht raskasta ainakin osittain) ja koko levyllinen progemetallia(?) (Talvikuningas)... että ööytyyhän noita joka lähtöön.
 
Vainajalakin on varsin rokkilevy, yksi omista suosikeista Auran rinnalla, joka sekin on varsin toimivaa settiä vaikka suuret yleisöt tietää vain Ruosteen. Se punkimman ja rokimman ilmaisun välissä ollut Aurinkokin on hyvä. Kaikki levyt kai noilla on erilaisia. Isohaarallakin on raskaita biisejä (sielläkin se hitti se pehmein biisi).
 
Anyway, ois ollu kyllä Vain elämää -covereiksi hirvittävän laajalla skaalalla muutakin kuin ne hitit. Toisaalta pilallehan ne ois menny... Ei noista kyllä parempia saa kuin orkkikset.

Newsted85: niin, ja tuohon voisi heittää vielä Aionin (suht raskasta ainakin osittain) ja koko levyllinen progemetallia(?) (Talvikuningas)... että ööytyyhän noita joka lähtöön.
 
Aion on kyllä aina ollut oma henkilökohtainen suosikki ja varsinkin Melankolia.

Aion on yksi upeimpia suomalaisia albumeja koskaan. Raskas myös hyvinkin. Kevyemmät Sielunvihollinen ja Melankolia toimii upeasti yhdessä mutta silti eniten pidän nimenomaan niistä runttauksista ja uhkaavasta tunnelmasta. Hautalinnut taas, siitä ei voi edes puhua.

Raskaiksi allekirjoitan tietysti myös Seitsentahokkaan ja Vainajalan. Isohaarakin kai, mutta siitä levystä en ole tykännyt koskaan. Liian kuiva ja ahdas äänimaailma.

Pidän myös hieman huvittavana sitä, että CMX:ään viitataan "isoilla hiteillä ja masentavilla slovareilla". Miksi niitä kuuntelet lol

vanha_pieru: En pitänyt Don Huonoista enkä ole tutustunut Kalle Aholan soolouraan, joten tämä uusi bändi kahdella ex-CMX-jäsenellä varustettuna ei oikein kiinnosta. ... Soundin jutussa mainittiin, että tämän Kalle Ahola & Puut -bändin kappaleet ovat Aholan käsialaa, joten CMX-mäisyyttä ei kannattane odottaa.
 
Olinkin unohtanut tämän. Kuuntelin tähän mennessä julkaistut singlet (Juhannusyönä ja Ikuinen syksy). Tai siis yritin. Juhannusyössä pääsin ekaan kertsiin, Ikuisessa syksyssä pinnistelin kolmannen alkuun. Tosi kepeää rokkausta kyl, mutta noi laulut ja lyriikat. Ei pysty, sori. Menisi läpi joltain aloittelevalta insinöörirunoilijalta, mutta ton luokan ukot. Huh. Ihan kun ois jäänyt jotkut ekojen treenien improt noihin. Well

Piepe: Olinkin unohtanut tämän. Kuuntelin tähän mennessä julkaistut singlet (Juhannusyönä ja Ikuinen syksy). Tai siis yritin. Juhannusyössä pääsin ekaan kertsiin, Ikuisessa syksyssä pinnistelin kolmannen alkuun. Tosi kepeää rokkausta kyl, mutta noi laulut ja lyriikat. Ei pysty, sori. Menisi läpi joltain aloittelevalta insinöörirunoilijalta, mutta ton luokan ukot. Huh. Ihan kun ois jäänyt jotkut ekojen treenien improt noihin. Well
 
Ei kyllä kieltämättä oikein lähteny. Tosin se nyt oli vähän arvattavissakin: jos kuuntelee Aholan soolotuotantoa ja vertaa sitä Von Hertzen Brothersiin, niin onhan se aika ilmeistä että Ahola ei ollut Don Huonoissa se kaikkein kiinnostavin säveltäjä.

Piepe: Aion on yksi upeimpia suomalaisia albumeja koskaan. Raskas myös hyvinkin. Kevyemmät Sielunvihollinen ja Melankolia toimii upeasti yhdessä mutta silti eniten pidän nimenomaan niistä runttauksista ja uhkaavasta tunnelmasta. Hautalinnut taas, siitä ei voi edes puhua.

Raskaiksi allekirjoitan tietysti myös Seitsentahokkaan ja Vainajalan. Isohaarakin kai, mutta siitä levystä en ole tykännyt koskaan. Liian kuiva ja ahdas äänimaailma.

"isoilla hiteillä ja masentavilla slovareilla". Miksi niitä kuuntelet lol
 
Samaa mieltä Aionista. Täydellinen levy (no, ehkä Ensimmäinen Saattaja vähän laahaa, mutta pikkuvika). Muistan vielä suht elävästi kun kuulin Melankolia-sinkun joskus v. 2003 ja sitten perään koko levyn. Oikeastaan tästä alkoi todella kova CMX-tykkääminen.

Joo ja Hautalinnuista muutes tarkoitin että siitä ei voi puhua koska sen hienous on sanoinkuvaamatonta.

Piepe: "isoilla hiteillä ja masentavilla slovareilla". Miksi niitä kuuntelet lol
 
Jos luet kirjoitukseni uudestaan, huomaat a) miten lainaus oikeasti meni ja b) että en kuuntelekaan. :)
 
Mutta jatkakoon yhtyeen fanit tästä, palaan takaisin kuuntelemaan heviä ja aikuisrokkia joissa sointumerkinnät koostuvat maksimissaan kahdesta merkistä.

Vainajala oli CMX:n viimeinen hyvä levy, sitten lähti tasaiseen laskuun, mutta niin siinä tuntuu aika usein käyvän. Nythän ollaan voiton puolella jos CMX edes tekee uuden levyn.

Krice: Vainajala oli CMX:n viimeinen hyvä levy, sitten lähti tasaiseen laskuun, mutta niin siinä tuntuu aika usein käyvän. Nythän ollaan voiton puolella jos CMX edes tekee uuden levyn.
 
Vainajalahan oli mitäänsanomatonta radiopoppia. Don Huonojen vähän syrjään vetäytyvä ja lievästä masennuksesta kärsivä velipuoli. Myöhemmät julkaisut Aion ja Talvikuningas pesevät sen 100-0.

Minulle ainoat oikeat levyt on Kolmikärki ja Talvikuningas.

Vainajala on hieno, peruspalikoista kasattu luonnonmukainen, hieman iskelmällinen rock-levy pohjoisella tuulahduksella. Nimikappale, Vierasta viljaa, Arkangeli, Taivaan lapset, Kirjeitä paratiisista... ja tietty Laulu palavasta linnusta. Mitä kalevalapunkkia! Tietty yhtye pisti vielä paremmaksi Dinosauruksella, Aionilla ja Talkkarilla.

Krice: Vainajala oli CMX:n viimeinen hyvä levy, sitten lähti tasaiseen laskuun, mutta niin siinä tuntuu aika usein käyvän. Nythän ollaan voiton puolella jos CMX edes tekee uuden levyn.
 
Heh, pakko olla kyllä aivan täysin eri mieltä. Ainakin jo mainitut Aion, Dinosaurus ja Talvikuningas ovat kaikki selkeästi parempia myöhemmin julkaistuja levyjä, joskin CMX on aina ollut vaikkapa vähän niin kuin The National, että yhtäkään oikeasti täydellistä levykokonaisuutta ei ole vielä tullut, mutta sitten ne yksittäiset biisit per levy voivat olla aina vuoden parhaimmistoa.

carnation: Vainajala on hieno, peruspalikoista kasattu luonnonmukainen, hieman iskelmällinen rock-levy pohjoisella tuulahduksella. Nimikappale, Vierasta viljaa, Arkangeli, Taivaan lapset, Kirjeitä paratiisista... ja tietty Laulu palavasta linnusta. Mitä kalevalapunkkia! Tietty yhtye pisti vielä paremmaksi Dinosauruksella, Aionilla ja Talkkarilla.
 
ensikosketukseni taisi olla Surunmurhaajan musavideo Jyrki-ohjelmassa, josta muistan lähinnä tien yli juoksevat porot (kohdassa 2:18 https://youtu.be/jte-H-AESy4 ), mutta mulle Dino oli ensimmäinen _the_ levy ja sitä seuranneet Isohaara ja Aion. Pedot, Talvikuningas ja Iäti löytyy toki levyhyllystä, mutta se taas tuntuu jo niin eri yhtyeeltä että jäänyt liki kuuntelematta, ja sitä uudempia en edes ole ottanut haltuun. Sen sijaan varhaistuotanto - voi veljet (antavat vapauden nousta merestä vuorina)!

Jaa tästäkö yhtyeestä tänään keskusteltava.
 
No ei se haittaa, koska kyseessähän on paras yhä toiminnassa oleva suomenkielinen yhtye. Aivan käsittämättömän laajalti oman all the time Top100-listan täyttäjiä, aivan käsittämättömän paljon täysin erihenkisiä kappaleita, kuitenkin CMX:ksi tunnistettavissa.
 
Vain elämää-hommista en oikein innostunut. En siksi että olisin Periaate-Hynys-Tyyppinen ukkeli, vaan ihan vaan siksi että niitä isoimpia, kevyitä hittejä siellä lähinnä renkutettiin. Arvostan kaikkia muusikoita ja versioista kyllä pidin, etenkin Jannan Ruosteen sovituksessa oli koukkuja, joista mietin että parempi kuin alkuperäinen ratkaisu. Tosin jos Aki vetelisi kappaletta noilla soundeilla ja sovituksella, ei välttämättä kuulostaisikaan niin tyydyttävältä.
 
Uudempaakin tuotantoa olisi siis ollut kiva kuulla. Pidän todella paljon esim. Viimeisimmästä "hitistä" Puolikas Hyvää, vaikka yleensä tämänkin yhtyeen vahvuudet ovat olleet siellä epäsinkkujen puolella. Toim. Edit. Tuossa kappaleessa myös maailman kaikkien aikojen sykähdyttävin musiikkivideo.
 
Aion on täyden kympin levy. Talvikuningas on ideana kiihkeä ja Punainen Komentaja (taas kehun singleä...) yksi yhtyeen parhaimmistosta, mutta ei tuota albumia nyt joka viikko jaksa kuunnella. CMX on aina parhaimmillaan, oli sitten kyse balladeista, raskaammasta perusrockista, progesta tai ihan mistä vaan hämärästä. Yrjänän soololevyä kyllä innolla odotan.
 
Minulle musiikki saa olla mitä vain iskelmästä tiukkaan metalliin, mutta vahva melodia ja vahvat lyriikat on löydyttävä. Siksi ne kaikkein progeimmat CMX-styget ei ehkä itselle uppoa, mutta käytän niitä "olen kaikesta valtavirran kanssa eri mieltä / hyi joku cmxruoste"-tyyppien niputtamiseen.
 
Mitähän muuta. Mesmeria on myös kova levy. Viinit ja CMX vain paranevat vanhetessaan. Vainajala ja Dinosaurus ehkä itsellä vähiten kuuntelussa, ja vähän nykyisessä runsaudenpaljoudessa tulee huomaamatta vähennettyä koko albumien nauttimista. Mutta huonoa levyä CMX ei ole tehnyt.
 
Niin, lapsuuden kiekot joita tuli CD-aikana 20 vuotta sitten hankittua, tulee edelleen kuunneltua alusta loppuun...

Näin CMX:än jo ilosaarirockissa 1993, mutta en siitä hirveästi muista. Taisin nähdä samana vuonna Kerubissakin, ja siitä muistan vielä vähemmän. Ensimmäinen vahva kosketus bändiin oli kun Vallat&Väet-sinkku pyöri usein radiossa. Siitä tykkäsin. Vainajala oli ensimmäinen levy jonka julkaisun huomioin ja jota odotin, ja ostin kaikki sinkut. Se on loistava levy. Aion on täydellinen albumi, ja tykkään myös Iäti-levystä. Kusimyrsky oli hyvä sinkku.

Mulle CMX:n tuotannosta edelleen ne parhaat ovat neljä eka EP:tä ja kolme ekaa albumia. Tätä kun mietin tajusin, etten ole edes kuullut kokonnaista albumia heiltä Discopoliksen jälkeen.