Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Asioilla on hierarkia. Jäykkä ja muuttumaton hierarkinen järjestys, jolla on oma rakenteensa. (...)
Hierarkian olemassaoloa ei uhkaisi edes se että kukaan ei sitä tietäisi, mutta onneksi meitä muutamia asiasta perillä olijoita on.
 
Mä luulen, että tuo on jälleen aika omahyväistä ajattelua, ettei muka tuosta mainitsemastasi hierarkiasta olisi täällä laajempaakin tietoisuutta.
 
Se vain, että se hierakiahan ei ole jäykkä ja muuttumaton vaan kulttuurisesti syntynyt ja kulttuurisesti määrittyvä. Lisäksi siihen liittyy sekä todellisia vaativampia pyrkimyksiä että olemassa olevan aseman jäykistämiseen pyrkivää vallankäyttöä - ja kysmys siitä kuinka mielekäs koko hierarkia todellisuudessa on. Uskoisin, että useimmat tajuavat täällä myös tuon, samoin kuin sen, että ne vaativammat pyrkimykset voivat ilmetä erilaisin keinoin eivätkä ne ole tyylisidonnaisia - viidekymmenen puhalluksen nopeatempoinen sarja sinne kitaran kieliin ei lähtökohtaisesti edusta korkeapäämääräisempää lähtökohtaa kuin yksi hönkäys täydeltä laidalta. Riippuu miten lopputulos toimii suhteessa päämääriinsä ja mitä sillä ilmaistaan ja saavutetaan.

Endless Boogie, sano.
http://www.youtube.com/watch?v=zbsmckxsoK8
http://www.youtube.com/watch?v=slrDFfAXd3c

jazzmies: Mutta kertokaapa nyt se, miksi allmusic.com luokittelee Judas Priestin samaiseen kategoriaan? Minä tiedän, koska se on ylivoimaisesti paras ilmainen musiikkitieto- ja -kritiikkiportaali. Tuon sivuston kirjoittajilla on korvat päässään.
 
Siinä missä Allmusic on määrällisesti kattava tietokanta se myös valitettavasti sisältää, ainakin popin ja rockin osalta, aivan järkyttävän määrän vailinaisia ja suorastaan naurettavan yksioikoisia kirjoitelmia. Välillä huomaa kuinka selvästi on menty sieltä missä aita oli haudattu maan sisään ja samalla reissulla kopioitiin samaa vailinaista ja ylimalkaista dataa muiden kirjoituksista, muilta sivustoilta. Ja tämä on hyvin ymmärrettävää, koska jokaisella on toki tarve nostaa omat suosikkinsa jalustalle ja muodostaa biasoitunut kuva kentästä sen pohjalta minkä itse kokee arvokkaaksi, kuitenkaan minkäänlaista tieteellistä validiutta noudattamatta.
 
Sen sivuston kirjoittajat ovat samanlaisia karvakullisia urpoja kuin kaikenmaaillman blogaajatkin. Eikä siinä mitään. Hyvä kun on harrastuksia.

Askr: Mä luulen, että tuo on jälleen aika omahyväistä ajattelua, ettei muka tuosta mainitsemastasi hierarkiasta olisi täällä laajempaakin tietoisuutta.
 
Hyvä jos sitä laajempaa tietoisuutta on.

Tulin miettineeksi (sori, saanko mä vielä sen jälkeen kirjoittaa tähän ketjuun?) tässä sitä aiempaa kommentointia siitä, kuinka rock on tipahtanut opistojen treenausohjelmistoista pois. Kuinka sitä ei ole järkeä opettaa, kun siinä ei ole sellaista ja tällaista perinnettä.
 
Tottahan on se, että mikäli mietitään tekniikkamielessä opettamista, niin onhan jazz hyvää opetuskamaa. Sieltä löytyy kaikenmaailman tilutusta ynnä muuta joka on ammattisoittajan hallinnassa tärkeää. Silti on kovin kapeakatseista ajatella sitä sen takia ainoana oikeana musiikkina. Eiväthän sormiharjoitusetyditkään ole merkittävintä musiikkia vaikka se soittotekniikan hallintaa edistääkin? En halua siis tässä mielessä (oikeasti) piestä jazzmusiikkia, vaikka siitä en juuri kiksejä saakaan. Toisille se taas on sielunravintoa ja kokekoot he siten miten tahtovat. Eikä sekään ollut asiani, vaan oikeastaan se, että musiikkityylin merkitys opetuksessa ei oikeastaan kerro yhtään mitään siitä, millaista musiikki on oikeasti. Eihän aapinenkaan ole definitiivinen kirjojen kirja.
 
Mitä tulee taas käsitteeseen rock, tuntuu siltä että nuo vuoteen 1986 fiksoituneet hahmot eivät tajua sitä, kuinka olemme päätyneet maailmassa jo muutamia vuosia sitten uuden läpimurron aikakauteen. Ihmiset voivat julkaista riippumatonta tavaraa, sillä äänitystekniikan halpeneminen on mahdollistanut pienlevy-yhtiöiden toiminnan. Yhtye äänittää itse oman levynsä ja kenties saa vain jakelusopimuksen levy-yhtiön kanssa. Vastuun piirakkaa jaetaan ja näin ollen A&R-kaverin ei tarvitse sanoa että "I don't hear a single". Pöhöttyneet levy-yhtiöt päättävät pääasiassa pop- ja iskelmämusiikin rakenteesta.
 
Mainitsin jo aiemmin ketjussa, että se nälkäinen rock näkyy siellä missä aiemminkin: pikkuklubeilla. Siellä edelleen tehdään asioita, joita valtavirta ei välttämättä vielä allekirjoita. Ja siellä on vielä se kapinahenkikin.
 
Tosin ne, jotka ovat vuonna 1986 ostaneet "viimeisiä rocklevyjään" eivät välttämättä niissä piireissä hengaa.

Marginaaliin on aina päässyt ilmoittamalla olevansa olemassa. Siinä mielessä mikään ei ole muuttunut. Musiikkinsa levitettävyyden eräänä kriteerinä voi pitää, onko joku kiinnostunut sijoittamaan varoja sen julkaisemiseen. Marginaalin olemassaolijoiden keskinäiseen verkostoitumiseen perustuva alakulttuuri on käännytetyille saarnaamista.

velipesonen: Marginaaliin on aina päässyt ilmoittamalla olevansa olemassa. Siinä mielessä mikään ei ole muuttunut. Musiikkinsa levitettävyyden eräänä kriteerinä voi pitää, onko joku kiinnostunut sijoittamaan varoja sen julkaisemiseen. Marginaalin olemassaolijoiden keskinäiseen verkostoitumiseen perustuva alakulttuuri on käännytetyille saarnaamista.
 
Mitäs tekemistä tällä taas on minkään kanssa, kaikkein kovinta musiikkia voi olla se minkä julkaisemiseen ei sijoiteta varoja ollenkaan.

velipesonen: Marginaaliin on aina päässyt ilmoittamalla olevansa olemassa. Siinä mielessä mikään ei ole muuttunut. Musiikkinsa levitettävyyden eräänä kriteerinä voi pitää, onko joku kiinnostunut sijoittamaan varoja sen julkaisemiseen. Marginaalin olemassaolijoiden keskinäiseen verkostoitumiseen perustuva alakulttuuri on käännytetyille saarnaamista.
 
Eivätkös pienlevy-yhtiöt juuri näin tee? Sen sijaan ajattelumalli "mahdollisimman paljon rahaa" ei sovellu ajattelumalliin rockista. Se on poppia. Ja hyvä popmusiikki... no, ei sekään ole kuollut mutta helposti purkkapoppia tarkastelemalla sen saattaisi luulla kituvan henkitoreissaan. Silti "rakennettuja" popyhtyeitä on ollut siitä lähtien kuin nuorisokulttuuriakin.
 
Vastapainoksi tälle kertakäyttökulttuurille olivat marginaalista ponnistavat työväenyhtyeet. Olihan Beatlesinkin myyminen levy-yhtiöille aikanaan hankalaa eivätkä ihmiset olleet kiinnostuneet sijoittamaan varoja sen julkaisemiseen.

velipesonen: Mömmö oli erittäin hyvä kitaristi ja myös sangen tanakka basisti. Tiukkaa groovea. Kovin musikaalinen soittaja, jos nyt noin voi sanoa.

BigPapa: Mitäs tekemistä tällä taas on minkään kanssa, kaikkein kovinta musiikkia voi olla se minkä julkaisemiseen ei sijoiteta varoja ollenkaan.
 
Voishan se olla, näin nyt vaan ei oo toistaseks ollu.

Lennu: Voishan se olla, näin nyt vaan ei oo toistaseks ollu.
 
Onhan se voinu ollaki, mut sitä ei vaan kukaan tiedä.

Itse olen muutamankin demobändin tuotoksia korviini saanut ja ajatellut että tässä se homma on mitä on kaivattu, mutta sitten on bändi hajonnut ja se kova demo jäänyt sinne bändinjäsenten koneiden kiintolevyille unohduksiin. Kyllä se aina harmittaa kun aistii potentiaalin ja huomaa sen valuneen hukkaan jonkun ihan toissijaisen syyn takia.

Äh.
 
älkää kitiskö vaan keskustelkaa.

BigPapa: Mitäs tekemistä tällä taas on minkään kanssa, kaikkein kovinta musiikkia voi olla se minkä julkaisemiseen ei sijoiteta varoja ollenkaan.
 
Kaikkein parasta musaa voi olla sellanen, jonka julkamisesta jopa jää voittoo.

Gardiner: Kaikkein parasta musaa voi olla sellanen, jonka julkamisesta jopa jää voittoo.
 
Tää ei varmaankaan tarkota apurahajazzia.

BigPapa: Tää ei varmaankaan tarkota apurahajazzia.
 
Haluatko määritellä sen ennen kuin sanon oikeasti pahasti?
Ei liittyen apurahajazziin vaan tähän ketjuun.

Tuoretta Ylen Rock-Suomi -dokkarisarjan jaksoa katellessa tuli mieleen, että oliko Kingston Wall sitä kuollutta rockia vai jotain muuta? Voiko siellä kuolleen rockin kentässä olla vielä hetkellisiä elonmerkkejä?
 
En laita sitä parjattua Tuubilinkkiä. Eiköhän suurin osa tiedä mistä mahtavuudesta on kyse.

sikki-six: Tuoretta Ylen Rock-Suomi -dokkarisarjan jaksoa katellessa tuli mieleen, että oliko Kingston Wall sitä kuollutta rockia vai jotain muuta? Voiko siellä kuolleen rockin kentässä olla vielä hetkellisiä elonmerkkejä?
 
Hämyjä pahinta lajia. Hämyt tappoivat rockin.

velipesonen: Hämyjä pahinta lajia. Hämyt tappoivat rockin.
 
Eikös se punk tappanut hämyilyn? Miten päin tämä nyt menee? :)
 
Jimi Hendrix oli kans hämy pahimmasta päästä... Ei onneks ehtinyt liikaa tehdä tuhoa.

sikki-six: Eikös se punk tappanut hämyilyn? Miten päin tämä nyt menee? :)
 
Sen tappelun voitti hämyt vaikka aluksi näytti ihan hyvältä :(