Rock, pop, alternative ›

Olisi mielenkiintoista kuulla perustelut/puolustelut;), miten kykenet VARAUKSETTA diggailemaan Black and Blue -levyä. Eihän se nyt mikään Let It Bleed kuitenkaan ole;)
 
No ehkei Let It Bleed, mutta harva levy on. :) Mulle riittä jo pelkästään Hand Of Fate, Memory Motel ja Fool To Cry, ja kun muutkaan biisit eivät ole erityisen vastenmielisiä, niin mikseipä tuota tulisi kuunneltua, paljonkin. Mielenkiintoisia jameja. :) En tiedä, meikäläinen on vissiin niin nyrjähtänyt Stonesiin(kin), että oikeastaan mikä vain heidän tekeleensä kuulostaa minun korviini hyvältä. Pitääpä kuunnella Undercover pitkästä aikaa. Varmaan huomenna sitäkin täällä hehkuttelen tohkeissani. :)
 
Steel Wheelsiä täytyy tähän väliin mainostaa, loistava lätty sekin. Ainoastaan tuotantuopuoli hieman tökkiin. Mutta tuo on taas meikäläiselle tärkeä levy senkin takia, että noihin aikoihin tuli alettua kunnolla diggailemaan tästä bändistä.

Voodoo Loungella taas ei ollut mitenkään ajan mukaiset soundit. Siksi se onkin täysin omaa luokkaansa näistä "uusista" rollarilevyistä. Meni kyllä kahvit väärään kurkkuun kun Love is Strongin aikanaan kuuli ensimmäistä kertaa. En olisi välttämättä odottanut että koko levykin olisi niin hyvä.
 
Ai niin, Bigger Bang... no se itseasiassa on vielä enemmän sitä klassista Stonesia. Eli tehkööt vain sitä mitä parhaiten osaavat.

Juu ja videokin oli aikanaan cool
 
On edelleenkin. Rollarit voisivat kyllä julkaistu jonkun DVD:n, jolla olisi heidän parhaat musiikkivideot, esim. Undercover, She Was Hot, One Hit (To The Body), Waiting For A Friend, Neighbours, Highwire, Love Is Strong, yms. Jos tämmöinen setti tulisi, niin olisin kaupassa nopeammin kuin Jaggerilta kestää vaihtaa vaatteita keikalla.

On edelleenkin. Rollarit voisivat kyllä julkaistu jonkun DVD:n, jolla olisi heidän parhaat musiikkivideot, esim. Undercover, She Was Hot, One Hit (To The Body), Waiting For A Friend, Neighbours, Highwire, Love Is Strong, yms.
 
Itseasiassa aika ihmeellistä, että eivät ole vielä iskeneet tähän markkinarakoon. Mukana voisi olla kaikki promopätkät 60-luvulta lähtien. Ja bonuksena vaikka televisioesiintymisiä Ed Sullivan & muista ohjelmista.

Itse tulin keskusteluun mukaan jossain sivun 9 paikkeilla ja en ole lukenut siis koko ketjua läpi.. tuli vain Kovista Rollarilevyistä mieleeni, että onko kukaan ketjussa maininnut v. 1975 julkaistua "Metamorphosis" levyä, joka koostuu 1960-1970 luvuilla äänitetyistä otoksisista, jotka eivät tuolloin päätyneet levylle. Jos itse pidänkin, että The Rolling Stonesien levytykset v.1968-1972 ovat parasta mitä tiedän, niin seuraavaksi tulisi todennäköisesti "Metamorphosis"... joskin taidan pitää lähes kaikista Stones levyistä :)

Siksi se onkin täysin omaa luokkaansa näistä "uusista" rollarilevyistä.
 
Niin, mitkä lasketaan uusiksi? :) Jagger-Richards välirikon jälkeiset levyt, eli Steel Wheelsistä eteenpäin? Vai kenties kaikki Tattoo Youn:n jälkeiset?
 
Meni kyllä kahvit väärään kurkkuun kun Love is Strongin aikanaan kuuli ensimmäistä kertaa. En olisi välttämättä odottanut että koko levykin olisi niin hyvä.
 
Samat sanat.
 
Ai niin, Bigger Bang... no se itseasiassa on vielä enemmän sitä klassista Stonesia. Eli tehkööt vain sitä mitä parhaiten osaavat.
 
Jep. Tää on itseasiassa mun suosikki Tattoo You:n jälkeisistä levyistä. Voodoo Loungen biisimateriaali voi olla pikkasen parempaa, mutta tykkään Bangin räkäisemmästä meiningistä.

Jos itse pidänkin, että The Rolling Stonesien levytykset v.1968-1972 ovat parasta mitä tiedän, niin seuraavaksi tulisi todennäköisesti "Metamorphosis".
 
Noh... Onhan Metamorphosis levylläkin hyviä biisejä, mutta ei mitään varsinaisia "klassikoita" kyllä. Ja sisältäähän se toki julkaistujakin biisejä, mutta eri versioina. Ihan tarpeellinen hankinta kyllä hc faneille. Muille ei niinkään.

Mutta tuo on taas meikäläiselle tärkeä levy senkin takia, että noihin aikoihin tuli alettua kunnolla diggailemaan tästä bändistä.
 
Tuo on aina tärkeä juttu. Mulle "Tattoo You", "Still Life" ja "Undercover " oli sellaset Stones-levyt jotka olivat ilmestyessään ajankohtaisia. Tietyllä tavalla niitä kuuntelee eri lailla.

Itselläni diggailu alkoi nimen omaan "Love Is Strongista", ja se on vieläkin tärkeä biisi. Onneksi vetivät sen stadikalla!
Kyllä vuodesta ´68 alkanut putki jatkui hyvin tuonne It's Only Rock'n Rolliin saakka, jossa ensimmäisiä merkkejä täytebiiseistä, vaikka on kokonaisuutena vielä todella hyvä. Black & Blue on jo aika fifty-sixty -levy. Some Girls on uponnut aina tosi hyvin, niin kuin on jo sanottu, ehkä paras Woodyn aikainen levy. Emotional Rescue ja Undercover ovat soineet levylautasellani tosi harvoin, en tiedä tökkiikö tuotanto vai biisit. Dirty Work on oikeastaan ainoa Rollarilevy, joka on täydellinen mysteeri Harlem Shufflea lukuun ottamatta. Jotenkin se kansi... Huh. Olen vain lukenut, että siellä olis Jimmy Pagekin vilahtanut studiossa, tiedä sitten, miten se Stonesien soundiin uppoaa, ja bändi taisi olla muutenkin aika varjojen mailla vuonna 1986...

Zilleen mukava keskustelu on ollu, että on joutunut kaivaan monta Stones-levyä pitkästä aikaa kuunteluun ja ehkä tarkistaan mielipidettäänkin joidenkin suhteen.

Huh. Olen vain lukenut, että siellä olis Jimmy Pagekin vilahtanut studiossa, tiedä sitten, miten se Stonesien soundiin uppoaa,
 
Hienosti uppoaa. Se vetää One Hit to the Bodyyn B-bender-telellä hienot kuviot. Minusta kiinnostavampi levy kuin mikään sen jälkeen ilmestynyt Stones-platta (jotka ovat vain liian pitkiä ja tylsiä).

Dirty Work oli muistaakseni sellanen "kitararock" - levy. No, pitänee kuunnella sekin. "One Hit to the Body" on kyllä hyvä veto.

Zilleen mukava keskustelu on ollu, että on joutunut kaivaan monta Stones-levyä pitkästä aikaa kuunteluun ja ehkä tarkistaan mielipidettäänkin joidenkin suhteen.
 
Totta, tänään piti kuunnella Black and Blue:ta. Ehdin käydä ostamassa myös Rollarien ekan levyn, joka soi parhaillaan. Puolet biiseistä ovat entuudesta tuttuja.

Dirty Work oli muistaakseni sellanen "kitararock" - levy. No, pitänee kuunnella sekin. "One Hit to the Body" on kyllä hyvä veto.
 
Kitararock, joo. Kävin kirjoittamaan, että valitettavasti vaan biisimateriaali on aika mitätöntä tuota mainitsemaasi, nimibiisiä ja Had it with youta lukuunottamatta, mutta sitten muistin vielä Sleep tonightin ja tietysti Harlem shufflen, joten viisi hyvää biisiä levyllä on ihan tarpeeksi.
 
Levyn päättävä Ian Stewartin pianonpimputus on liikuttava.

viisi hyvää biisiä levyllä on ihan tarpeeksi.
 
Toi on kyllä sinänsä totta, sitä vaan aina unohtaa tällaisten klassikkobändien kanssa, että aina ei voi saada sitä 8- 12 timanttia samalle levylle. Kai se likainen työ pitää hoitaa jostain...
 
Levyn päättävä Ian Stewartin pianonpimputus on liikuttava.
 
herra taisi olla jo levyn julkaisun aikaan pimputtamassa suurilla jatkoilla?

herra taisi olla jo levyn julkaisun aikaan pimputtamassa suurilla jatkoilla?
 
Joo, semmoinen kunnianosoitus suurelle hiljaisellehan se oli.

Kitararock, joo. Kävin kirjoittamaan, että valitettavasti vaan biisimateriaali on aika mitätöntä tuota mainitsemaasi, nimibiisiä ja Had it with youta lukuunottamatta, mutta sitten muistin vielä Sleep tonightin ja tietysti Harlem shufflen, joten viisi hyvää biisiä levyllä on ihan tarpeeksi.
 
Joo about puolet Dirty Workin matskusta on mielestäni hyviä, joskaan ei mitenkään erityisen mielenkiintoisia biisejä. Eihän se mikään varsinainen tapaus ole mutta mielestäni selvästi parempi kuin seuraaja "Steel Wheels" joka tappoi oman kiinnostukseni yhtyeen tekemisiin melkoisen totaalisesti. Toisaalla joku taisi aiemmin mainita, että juuri "Steel Wheels" herätti mielenkiinnon Stoneseja kohtaan, notta ei kai sekään turha levy ole, siinä mielessä.

Steel wheels on aika stadion- tai aikuisrokkia, aika semmoosta sofistikoitunutta meiningiä, mutta meiksi diggaa kyllä. Fanipoika on fanipoika. Keijon laulama Can't be seen on loistava ja Break the spell ihan tehokas blues(pastissi).
 
Ymmärrän kyllä mainiosti, että et diggaa, sillä aika vähänhän siinä semmoista räyhäkkään anarkistista rock'n'rollia on. Jos ollenkaan.

On edelleenkin. Rollarit voisivat kyllä julkaistu jonkun DVD:n, jolla olisi heidän parhaat musiikkivideot, esim. Undercover, She Was Hot, One Hit (To The Body), Waiting For A Friend, Neighbours, Highwire, Love Is Strong, yms. Jos tämmöinen setti tulisi, niin olisin kaupassa nopeammin kuin Jaggerilta kestää vaihtaa vaatteita keikalla.
 
Tuo "One Hit (To the Body)" on kyllä hieno biisi ja loistava video. Keith näyttää kohtuullisen hurjalle kaverille tuossa, mutta sitä kompensoi keski-ikäiselle rouvalle näyttävä Jagger.
 
http://www.youtube.com/watch?v=2z24VO9WM1k

Studiolätyt on kohta käyty läpi mutta entäs Rollareiden live-levyt??? Mikä kolahtaa ja mikä taas ei? Itse tykkään Get yer ya ya's out ja Flashpoint levyistä. Love you live ei oikein soundaa hyvältä ja tää Got live if you want it on enemmän tai vähemmän studionauhoitus ja siihen on lisätty yleisön meteli jälkeenpäin. No security on myös ihan jees...