Rock, pop, alternative ›

HaloOfFlies: Voisi kyllä oikeasti Monroe jo miettiä vähän veihtelua settiinsä. Toki Qstockissa tuli Tragedy ja Goin' Down With The Ship, mutta muuten oli melkeinpä sama setti kuin kahdella aiemmallakin näkemälläni keikalla.
 
Ehkä enempi Monroen topicciin, mutta onkohan Smokescreen ollut setissä aikoihin? Hemmetin hyvä biisi, mutta en muista keikoilla kuulleeni.

HaloOfFlies: Voisi kyllä oikeasti Monroe jo miettiä vähän veihtelua settiinsä. Toki Qstockissa tuli Tragedy ja Goin' Down With The Ship, mutta muuten oli melkeinpä sama setti kuin kahdella aiemmallakin näkemälläni keikalla.
 
Totta kyllä, vaikka en olekaan ite nyt hetkeen nähnyt livenä. Ei kuitenkaan niin hittien varassa luulis uran olevan, kun eihän ne biisit kuitenkaan radiossa soi kuin Suomessa, ja täälläkin vaan parilla kanavalla. Niin olisihan noilla kolmella viimeisimmällä levyillä kuitenkin hyviä ja parempiakin biisejä mitä soitella, noitten sinkkubiisien lisäksi. Tai ihan tilalla.
 
Ymmärtää kyllä ettei ole ehkä halua Hanoi Rocksin määrää setissä lisätä, mutta olisi sielläkin valinnan varaa vaihdella kyllä. Nuista muista covereista nyt puhumattakaan, ne on kyllä kieltämättä kuluneita.

Tommi Liimatta oli faceen päivittänyt kuvan uudesta Yaffan kirjasta. Viikon, parin päästä pitäisi kaupassa olla.
Osaako joku sanoa miten Liimatta tuon sitten päätyi kirjoittamaan?

Andy vihjaillu comebackista:
 
http://www.iltalehti.fi/viihde/2016081122079436_vi.shtml
 
Samoin nasty:
 
http://www.iltalehti.fi/viihde/2016081122079445_vi.shtml

Sami Yaffan kirja "Tie Taipuu" ilmestyi eilen mun pöydälle, vaikuttaa kirjalta jota on mukava lukea. Tommi Liimatan toimittama teos.

sirdickyj: Sami Yaffan kirja "Tie Taipuu" ilmestyi eilen mun pöydälle, vaikuttaa kirjalta jota on mukava lukea. Tommi Liimatan toimittama teos.
 
Joo, olen lukenut siitä jo yli puolet. Mukavia juttuja ja Liimatta on saanut tekstin aika hyvin Samin suuhuun luontevasti istuvaksi. Kirja tuntuu myös huomattavasti rehellisemmältä ja kaunistelemattomammalta kuin Monroen ja erityisesti McCoyn (Seriffi McCoy) vastaavat. Kuva Monroesta jääräpäisenä pikkudiivana vain vahvistuu, etenkin Demolition 21 ajoista, tai lähinnä siitä miten tyhmiin syihin se hajosi. Hyvä frontman toki.
 
Aika karua meininkiä on kyllä ollut kundien elämä, glamour on aika kaukana ;)

winstoni: Joo, olen lukenut siitä jo yli puolet. Mukavia juttuja ja Liimatta on saanut tekstin aika hyvin Samin suuhuun luontevasti istuvaksi. Kirja tuntuu myös huomattavasti rehellisemmältä ja kaunistelemattomammalta kuin Monroen ja erityisesti McCoyn (Seriffi McCoy) vastaavat. Kuva Monroesta jääräpäisenä pikkudiivana vain vahvistuu, etenkin Demolition 21 ajoista, tai lähinnä siitä miten tyhmiin syihin se hajosi. Hyvä frontman toki.
 
Aika karua meininkiä on kyllä ollut kundien elämä, glamour on aika kaukana ;)
 
Monroehan on mielestäni pääosin katkera vanha mies. Niin kuin olen itsekin.
 
No compromises-fraasit on kuultu, niistä voisi tehdä kompromissipaidan josta Monroe vois kääriä fyrkat, koska oli niin ehdoton että ei voinut tehdä sitä musalla. Silloin kun se oli mahdollista. Nyt härmässä menee läpi fuck this shit-jauhaminen ja suomen mukavin rokkari-hommat.
 
Yaffa on mielestäni hoitanut homman parhaiten noista entisistä hanoi-miehistä. Toki taustaukon on sillee helppo hoitaa homma "parhaiten" että jos huteja tulee, kukaan ei noteeraa, ja onnistumisista ropisaa aina sympatiapisteitä.
 
Andy on silti paras muusikko koko tosta ryhmästä, väläyttelee vaan osaamistaan yhtä harvoin ku Tommy Bolin ollessaan Purplessa. Peleen kesäkuun Kultsan keikalla Andy silti soitti niin upeesti, että sääli ettei viitsi enempää tota lajia harrastaa.
 
Vai olisko asia niin, että ne jutut oli just niitä, mitä Andy osaa soittaa? Soittohan oli sellaista solistista komppausta eikä mitään rockbändin keulilla kukkoilua tai muka-bluesia. Johon Antilla ei sit taas riitä ollenkaan rahkeet.
 
Tosiasia silti on, että Demolition 23 Tavastian keikalla, johon Andy tuli vierailemaan 3 biisin ajaksi, alkoi tapahtua juuri noiden 3 biisin aikana. Sitä ennen se oli suoraviivaista punkia.

sirdickyj: Monroehan on mielestäni pääosin katkera vanha mies. Niin kuin olen itsekin.
 
No compromises-fraasit on kuultu, niistä voisi tehdä kompromissipaidan josta Monroe vois kääriä fyrkat, koska oli niin ehdoton että ei voinut tehdä sitä musalla. Silloin kun se oli mahdollista. Nyt härmässä menee läpi fuck this shit-jauhaminen ja suomen mukavin rokkari-hommat.
 
Yaffa on mielestäni hoitanut homman parhaiten noista entisistä hanoi-miehistä. Toki taustaukon on sillee helppo hoitaa homma "parhaiten" että jos huteja tulee, kukaan ei noteeraa, ja onnistumisista ropisaa aina sympatiapisteitä.
 
Andy on silti paras muusikko koko tosta ryhmästä, väläyttelee vaan osaamistaan yhtä harvoin ku Tommy Bolin ollessaan Purplessa. Peleen kesäkuun Kultsan keikalla Andy silti soitti niin upeesti, että sääli ettei viitsi enempää tota lajia harrastaa.
 
Vai olisko asia niin, että ne jutut oli just niitä, mitä Andy osaa soittaa? Soittohan oli sellaista solistista komppausta eikä mitään rockbändin keulilla kukkoilua tai muka-bluesia. Johon Antilla ei sit taas riitä ollenkaan rahkeet.
 
Tosiasia silti on, että Demolition 23 Tavastian keikalla, johon Andy tuli vierailemaan 3 biisin ajaksi, alkoi tapahtua juuri noiden 3 biisin aikana. Sitä ennen se oli suoraviivaista punkia.
 
Ehkäpä Nasse on sittenkin hoitanut hommansa fiksuiten? ;)
 
Itsekin olin tuolla Demo21-keikalla, mutta kyllähän se punk potki hyvin.
 
Andy on ilman muuta tuon nelikon musikaalisin, lahjakkain ja taitavin jätkä ja on aina ollutkin ja Samikin myöntää sen tuossa kirjassa ihan suoraan.
Andyn ongelma taitaa olla nykyään se, että tiukka komppaaminen tekee nykyään vaikeuksia tai on liki mahdotonta, vapaa sooloilu sujuu edelleen kuin vettä vaan. Ennenhän Andy pystyi soittamaan hyvinkin tiukasti, ehkä oikea handu ei enää toimi kunnolla?

winstoni: Demolition 21
 
sirdickyj: Demolition 23
 
Käyttäkää vaikka keskiarvoa Demolition 22, niin ei hämmennä niin paljon.

öl m: Käyttäkää vaikka keskiarvoa Demolition 22, niin ei hämmennä niin paljon.
 
Heh, joo meni vähän ajatukset juntturaan kun samalla yrittää tehdä duunia ;)

sirdickyj : Tosiasia silti on, että Demolition 23 Tavastian keikalla, johon Andy tuli vierailemaan 3 biisin ajaksi, alkoi tapahtua juuri noiden 3 biisin aikana. Sitä ennen se oli suoraviivaista punkia.
 
Kovasti aikoinaan ahdisti, kun paikan päälle ei päässyt. Sentäs tämä Pakkahuoneen veto tuli bändiltä nähtyä ihan livenä : www.youtube.com/watch?v=G6mNicqEc8M . Mitäpä muuten mahtaa tuo Jimmy Clark touhuilla nykypäivänä ?

Jahas, täällä böndellää ei tietenkään enää taida olla kirjakauppoja. Löytyyköhän toi Cittarista kun ei jaksais odotella viikonlopun yli.

winstoni: Ehkäpä Nasse on sittenkin hoitanut hommansa fiksuiten? ;)
 
Itsekin olin tuolla Demo21-keikalla, mutta kyllähän se punk potki hyvin.
 
Andy on ilman muuta tuon nelikon musikaalisin, lahjakkain ja taitavin jätkä ja on aina ollutkin ja Samikin myöntää sen tuossa kirjassa ihan suoraan.
Andyn ongelma taitaa olla nykyään se, että tiukka komppaaminen tekee nykyään vaikeuksia tai on liki mahdotonta, vapaa sooloilu sujuu edelleen kuin vettä vaan. Ennenhän Andy pystyi soittamaan hyvinkin tiukasti, ehkä oikea handu ei enää toimi kunnolla?
 
Mun mielestä se komppaus ei oo ollu kinä mitään tiukkaa, päinvastoin. Mutta ei se mitään haittaa, se onkin se juttu.
 
"Vapaa sooloilu"....Andyltä ei lahde yhtään k.o.laji, ei vaan riitä eväät. Huono vibra ja vähäiset akkoset käytössä, ei vaan lähde. Mutta tollanen edes hiukan jäsennelty homma jossa touhu ei ole rytmisesti Andyläisen varassa, toimii mainiosti, ainakin tossa Pöllön jutussa.

teg: Kovasti aikoinaan ahdisti, kun paikan päälle ei päässyt. Sentäs tämä Pakkahuoneen veto tuli bändiltä nähtyä ihan livenä : www.youtube.com/watch?v=G6mNicqEc8M . Mitäpä muuten mahtaa tuo Jimmy Clark touhuilla nykypäivänä ?
 
Hyvä rumpali kyllä, tossahan homma on pitkälti rumpalin tiukan soiton varassa.
 
Nasse ei kyllä ole (eikä varmaan edes luule olevansa) mikään armoitettu soolokitaristi.

Nonni, nyt on kirja luettu!
 
Kyllä toi on mun mielestä parempi ja mielenkiintoisempi kuin MM-kirja ja yleisfiilis on paljon positiivisempi, on aika helppoa uskoa että noiden kundien mielenlaadut tulevat aika hyvin esiin noissa kirjoissa. Jos jotain negaa, niin aikamoista name droppailua on oikeastaan koko kirja täynnä ja se rupeaa puuduttamaan aika nopeasti. Eikä Samin mielipide "uuden" Hanoin laadusta tule kovin epäselväksi... ;)
 
Sinänsä Samin stoori on kyllä mielestäni mielenkiintoisempi kuin Michaelin, koska
a) en tiennyt siitä etukäteen niin paljoa ja
b) jäbälle on tapahtunut paljon enemmän asioita useammassa eri paikassa.
 
Suosittelen kyllä, mukava lukupaketti :)

sirdickyj: Hyvä rumpali kyllä, tossahan homma on pitkälti rumpalin tiukan soiton varassa.
 
Nasse ei kyllä ole (eikä varmaan edes luule olevansa) mikään armoitettu soolokitaristi.
 
Ei, mutta en usko Nassen välittävän asiasta hevon humppaa. Ja kyllähän Nasse ihan pätevä rock-kitaristi on/oli ja hyvä bändiroolissaan. Oikeat jätkät oikeanlaisiin bändeihin ja homma toimii :)

winstoni: Ei, mutta en usko Nassen välittävän asiasta hevon humppaa. Ja kyllähän Nasse ihan pätevä rock-kitaristi on/oli ja hyvä bändiroolissaan. Oikeat jätkät oikeanlaisiin bändeihin ja homma toimii :)
 
Hanoi Rocks oli kyllä koko sen ydinnelikon summa soundiltaan, heti huomasi eron kun kaksi puuttui. Bändin hajoamisesta on yli 30 vuotta ja silti se ja sen jäsenten tekemiset kiinnostavat ihmisiä, joten kyllä ne jumalauta teki jotain oikeinkin.
 
En oikein usko, että esim. HIMin tai Rasmuksen kundien kohdalla mielenkiinto tulee koskaan olemaan niin suurta.

winstoni: Hanoi Rocks oli kyllä koko sen ydinnelikon summa soundiltaan, heti huomasi eron kun kaksi puuttui. Bändin hajoamisesta on yli 30 vuotta ja silti se ja sen jäsenten tekemiset kiinnostavat ihmisiä, joten kyllä ne jumalauta teki jotain oikeinkin.
 
En oikein usko, että esim. HIMin tai Rasmuksen kundien kohdalla mielenkiinto tulee koskaan olemaan niin suurta.
 
Nää on aina kimurantteja asioita, kun jostain on kulunut kauna aikaa ja sit joku vaihtuu ja eron huomaa...että mistä se ero eniten johtuu.
 
Led Zeppelinistäkin kaikki huomas heti eron ku pappa-Bonham puuttui. Tottakai huomas, mutta olisko kuulsotanut samalta papan soitto kuin vuonna 1980?
 
Sam Yaffan soittotyyli on mielestäni muuttunut radikaalisti Hanoin alkuajoista, ja tämä suoraviivaisempi tapa on enemmän itseäni miellyttävä. Ei parempi tai huonompi, mutta itseäni miellyttävä. En pitänyt hänen soitostaan esim. Pellen jutuissa, mutta hienoa soittoa niissä kiistatta silti on.

winstoni: Hanoi Rocks oli kyllä koko sen ydinnelikon summa soundiltaan, heti huomasi eron kun kaksi puuttui. Bändin hajoamisesta on yli 30 vuotta ja silti se ja sen jäsenten tekemiset kiinnostavat ihmisiä, joten kyllä ne jumalauta teki jotain oikeinkin.
 
En oikein usko, että esim. HIMin tai Rasmuksen kundien kohdalla mielenkiinto tulee koskaan olemaan niin suurta.
 
Johtuuko se sitten musiikillisista ansioista vai Hanoi-miesten narkkaamisesta? Mitä nyt Jaffasta on viime aikoina lehdistä lukenut juttuja, niin joka ikinen on käsitellyt kirjasta napattuja poimintoja heroiinin käytöstä ja kovasta elämästä. Tämmöinen kiinnostaa väkeä enemmän kuin Rasmuksen laulajan uusi sähköauto. Nykyiset rokkarit on pääsääntöisesti tylsiä ilmaisulukion käyneitä markkinointialan ammattilaisia, joiden elämästä ei voi mielenkiintoista kirjaa tehdä. Muusikkona oleminen on enemmän valittu ammatti kuin elämäntapa. Levyjä on Rasmuksen tyypit tosin myyneet varmaan 20 kertaa Hanoin määrän.
 
Ville Valoa pidän selvänä poikkeuksena muista suomalaisista alle 40 v. muusikoista. En pidä erityisemmin miehen persoonasta tai musiikista, mutta Valo on onnistunut pääsemään sellaiseksi oman aikansa Juiceksi. Hänen elämänkertansa kiinnostaa Suomessa 30 vuoden päästäkin, jonka lisäksi faneja riittää ulkomaillakin miljoonia. Valo myisi helposti parisataatuhatta elämänkertaa useammalle kielelle käännettynä, kun Samin kirjan myynti jäänee muutamaan tuhanteen.

^- erittäin hyvin sanottu siellä takarivissä.
 
Jos nyt kelailee elämänkertakirjoja niin kyllä mua tod näk 30v päästä kiinnostaa huomattavasti enemmän Alexi Laihon elämänkerta kuin Tuomas Holopaisen.
Kummankaan musiikissa ja saavutuksissa ei mitään moitittavaa mutta kyllä känni/kamasekoilut on kiinnostavampaa lukemista kuin just nää uudet sähköautot :)
 
Ja takas asiaan. Täytyy toi kirja lukea, kiinnostaa kyllä. Oikeastaan enemmän kiinnostaa just Jaffan ja Nasse-sedän toimet kuin Fagerholmin Matin. Johtuen varmaankin just em. asioista. Andy ei kiinnosta yhtään kun pidän sitä vähän kuvottavana persoonana. Vaikka muusikkona arvostankin paljon.