Rock, pop, alternative ›

Ostin vähän aikaa sitten heräteostoksena Working on a Dreamin, ja olen sitä pyöritellyt melko ahkerasti. Mielestäni Outlaw Pete, What Love Can Do, Life Itself ja The Last Carnival ovat levyn parhaat biisit, varsinkin ensinnä mainittu on aivan mieletön kappale. En ole aiemmin kuunnellut Springsteenia, mitä nyt joitakin hittejä olen joskus radiosta kuullut, mutta nyt tuntuu siltä, että täytyy ottaa enemmänkin miehen tuotantoa haltuun. Ajattelin lähteä kulkemaan diskografiaa taaksepäin. Näin ollen seuraavana olisi Magic.

Meadow: nyt tuntuu siltä, että täytyy ottaa enemmänkin miehen tuotantoa haltuun. Ajattelin lähteä kulkemaan diskografiaa taaksepäin. Näin ollen seuraavana olisi Magic.
 
Osta mieluummin joka toinen alkupäästä ja joka toinen loppupäästä. Vaikka uudetkin on hyviä ja parhaimmillaan erinomaisia, niin kyllä ne todelliset herkut löytyy sieltä 1972-82. Livet ovat sitten oma lukunsa, ainakin '75 Hammersmith Odeon kannattaa katsastaa cd:nä tai Born To Run 30th ann. -painoksen mukana tulevana dvd:nä. Uusista varmaan Live in NYC -dvd on paras.
 
Virallisia live-tallenteita parempia bootleggejä (huhujen mukaan) löytyy helpohkosti netistä. BigOZine kannattaa ainakin tarkistaa.

Jos WOAD maistuu, niin varmaan sitten menee Magic ja miksei myös The Risingkin, mutta muutoin samaa mieltä, että kantsii hankkia 70-luvun tuotanto ja livet ekana. Ja niiden päälle Nebraska.

Itse tykkään Springsteenin ekasta levystä mielettömästi. Born to Run lähes ykkösen tasonen. Nebraskalla on omat hetkensä, mutta silti en jotenkin saa siitä irti niin paljon mitä moni muu näyttää saavan. Jotenkin sellasta sata kertaa kuultua kantrijollotusta siinä on liikaa. Atlantic City, State Trooper, siinä kunnon biisejä! Mutta parhaillaan vinyyli on levylautasella, josko loputkin levystä vielä aukenisi.

riffi-rotta: Itse tykkään Springsteenin ekasta levystä mielettömästi.
 
Sama juttu. Ehdottomasti Pomon aliarvostetuin levy. Tai ainakin liian vähälle huomiolle jäänyt. Omalla listalla esim. River jää kauas taakse.

Folcce: Sama juttu. Ehdottomasti Pomon aliarvostetuin levy. Tai ainakin liian vähälle huomiolle jäänyt.
 
Jep jep. Levyhän on täynnä mielettömän hyviä biisejä, mutta ne levyllä olevat versiot eivät ole niitä parhaita. Kun on kuullut nuo biisit live-levyiltä ja bootlegeilta parempina versioina, niin tuonkin levyn arvo kummasti nousee. Alkuperäisen vinyyliversion kansi on aukeavine postikortteineen yksi Springsteenin tuotannon hienoimmista.
 
Itse diggailen ihan mielettömästi siitä kakkoslevystä myös. Jos pitäisi nimetä yksi suosikki yli muiden Springsteen tuotannnosta niin olisi hyvin lähellä, että nimeäisin sen (The Wild, The Innocent & The E Street Shuffle).

Flash: Jep jep. Levyhän on täynnä mielettömän hyviä biisejä, mutta ne levyllä olevat versiot eivät ole niitä parhaita. Kun on kuullut nuo biisit live-levyiltä ja bootlegeilta parempina versioina, niin tuonkin levyn arvo kummasti nousee.
 
Jep. Esimerkkinä voi ottaa Hammersmith Odeon 75':en Lost in the Flood ja It's Hard to Be a Saint in the City. Ja toki Spirit in the Night, joka yhäkin taitaa olla aika perusbiisi keikkaseteissä.

Flash: Jep jep. Levyhän on täynnä mielettömän hyviä biisejä, mutta ne levyllä olevat versiot eivät ole niitä parhaita. Kun on kuullut nuo biisit live-levyiltä ja bootlegeilta parempina versioina, niin tuonkin levyn arvo kummasti nousee.
 
No voi olla näinkin. Itse kyllä tykkään alkuperäisissä nauhoituksissa esim. Spirit in the Nightin savuisista kapakkasoundeista!! Ja mitä tuohon Hammersmith Odeonin keikkaan tulee, niin sehän on täyttä timanttia alusta loppuun. Eikä vähiten Silvio Danten pukeutumisen ansiosta.

riffi-rotta: No voi olla näinkin. Itse kyllä tykkään alkuperäisissä nauhoituksissa esim. Spirit in the Nightin savuisista kapakkasoundeista!! Ja mitä tuohon Hammersmith Odeonin keikkaan tulee, niin sehän on täyttä timanttia alusta loppuun. Eikä vähiten Silvio Danten pukeutumisen ansiosta.
 
Sen keikan pukukoodisto on kyllä joko tietoinen tai tiedostamaton tribuutti Serpicolle ja Al Pacinon erinäisille roolihahmoille.
 
http://i298.photobucket.com/albums/ … siancajuns/serpico/serpicostyle.jpg
http://www.latimes.com/media/photo/2008-04/37710831.jpg

rybk: Sen keikan pukukoodisto on kyllä joko tietoinen tai tiedostamaton tribuutti Serpicolle ja Al Pacinon erinäisille roolihahmoille.
 
http://i298.photobucket.com/albums/ … siancajuns/serpico/serpicostyle.jpg
http://www.latimes.com/media/photo/2008-04/37710831.jpg
 
Ja pientä triviaa:
 
Roxy 1975
 
"Final night of the LA stay. Only one show this night. It is during Quarter to Three that Bruce can be heard saying "are you talking to me? are you talking to me?" It is very likely that this is the show that Deniro and Scorsese were at. The same dialogue turned up a year later in Taxi Driver.""

zekeode: Ja pientä triviaa:
 
Roxy 1975
 
"Final night of the LA stay. Only one show this night. It is during Quarter to Three that Bruce can be heard saying "are you talking to me? are you talking to me?" It is very likely that this is the show that Deniro and Scorsese were at. The same dialogue turned up a year later in Taxi Driver.""
 
Cool. Ja minäkö luulin bootlegia kuunnellessani, että Bruce oli juuri ton leffan nähnyt... Mutta minullapa ei olekkaan tuo leffatrivia kovin hyvin hallussa.

Uskomatonta, että Tampereen keikkaan on enää vähän reilu viikko! Näin jossain uutisen, että Pomo tulee ilman lämppäriä ja kolmen tunnin keikka tulossa.. Sitä odotellessa, rok! :)

npk: Uskomatonta, että Tampereen keikkaan on enää vähän reilu viikko! Näin jossain uutisen, että Pomo tulee ilman lämppäriä ja kolmen tunnin keikka tulossa.. Sitä odotellessa, rok! :)
 
Pomolla ei ole koskaan lämppäriä, eikä Pomo ole saanut lämpätä ketään sitten vuoden -75. Kukaan kun ei oikein haluaisi soittaa ennen häntä, eikä hänen jälkeensä. :)
 
Joitakin hyväntekeväisyysjuttuja on toki vuosien varrella ollut, joissa on ollut muitakin esiintyjiä ja tänävuonna vihdoin niitä festareitakin...

Lippupisteen sivuilla lukee, että keikka alkaa noin klo 19 ja päättyy klo 22. Luin jostain, että Ratinalla ei saisi soittaa kymmenen jälkeen. Pitääkö paikkansa? Toivottavasti, sillä päätin lähteä klo 23:02 lähtevällä junalla kotiin, enkä yöpyä Tampereella kuten aikaisemmin suunnittelin. Näin säästän aika paljonkin rahaa.

Makkari: Lippupisteen sivuilla lukee, että keikka alkaa noin klo 19 ja päättyy klo 22. Luin jostain, että Ratinalla ei saisi soittaa kymmenen jälkeen. Pitääkö paikkansa?
 
Eiköhän tuo pidä aika hyvin paikkansa. Tosin Pomo soitti viimeksikkin vähän yli sallitun ajan, mutta tuskinpa keikka hirmupaljon yli kympin menee. Ja siitä stadioniltahan ei ole kovin hirveä matka asemalle kuitenkaan... Eli uskoisin, että kerkeät junaan biisejä missaamatta.

Jatkoin tänään tuotantoon tutustumista. Born to Run ja Darkness on the Edge of Town ovatkin tuttuja ja tänään kuuntelin ekaa kertaa Brucen ekan lätyn, eli Greetings From Asbury Park, N.J.
 
Ei jumalauta. Tämähän on aivan järjettömän kova lätty. Huhhuh. Erityismaininnan ansaitsee "Growin' Up", "Lost in the Flood", "The Angel" ja "Mary Queen of Arkansas".
 
Perhana, seuraavana vuorossa toka lätty, eli The Wild, the Innocent, and the E Street Shuffle.

Bluesmies: Jatkoin tänään tuotantoon tutustumista. Born to Run ja Darkness on the Edge of Town ovatkin tuttuja ja tänään kuuntelin ekaa kertaa Brucen ekan lätyn, eli Greetings From Asbury Park, N.J.
 
Ei jumalauta. Tämähän on aivan järjettömän kova lätty. Huhhuh. Erityismaininnan ansaitsee "Growin' Up", "Lost in the Flood", "The Angel" ja "Mary Queen of Arkansas".
 
Perhana, seuraavana vuorossa toka lätty, eli The Wild, the Innocent, and the E Street Shuffle.
 
Se onkin vielä parempi!
 
Sitten kun olet kuunnellut studiolevyt läpi, niin kannattaa hommata ainakin neljän cd:n Tracks-boksi ja Hammersmith Odeon '75 -tupla cd. Nuo ovat varmaankin virallista julkaisuista sitä parasta 70-lukua (Tracksin kaksi ensimmäistä levyä). Tai eipä Brucelta 70-luvulla mitään hyvää huonompaa tullutkaa ulos, ehkä Riverin muutamaa täytebiisiä lukuunottamatta.

jra: Se onkin vielä parempi!
 
Sitten kun olet kuunnellut studiolevyt läpi, niin kannattaa hommata ainakin neljän cd:n Tracks-boksi ja Hammersmith Odeon '75 -tupla cd. Nuo ovat varmaankin virallista julkaisuista sitä parasta 70-lukua (Tracksin kaksi ensimmäistä levyä). Tai eipä Brucelta 70-luvulla mitään hyvää huonompaa tullutkaa ulos, ehkä Riverin muutamaa täytebiisiä lukuunottamatta.
 
Mikäs tää Tracks-juttu on? Live vai kokoelma vai?

Bluesmies: Mikäs tää Tracks-juttu on? Live vai kokoelma vai?
 
Demoja, B-puolia ja levyillä aiemmin julkaisemattomia biisejä. 18 Tracks on sitten Tracks sampleri + pari Tracksilta löytymätöntä biisiä (joista The Promise on ihan ehdoton).

Nyt kuuntelussa Brucen kakkoslevy The Wild,The Innocent & The E Street Shuffle. Tässä ajatuksia ensikuunteleman jälkeen.
 
"The E-Street Shuffle" - ihan ok funkkialoitus levylle. Aika neutraali fiilis.
 
"4th Of July, Asbury Park (Sandy)" - Nooh, aika tasapaksu, en oikein vakuuttunut.
 
"Kitty's Back" - alkoi hemmetin hienosti minuutin soololla, mutta sitten ehkä vähän lässähti ja ei ihan jaksanu kantaa koko 7 minuutin kestoa.
 
"Wild Billy's Circus Story" - tässä on jo vähän parempi meno, mutta ei jotenkin tämäkään ihan täysin vakuuta. Perkule, ehkä tämä levy ei ihan aukene ekalla kuuntelemalla.
 
"Incident On 57th Street" - tää oli hyvä biisi. Alku aika perus, mutta sit alkoi muuttua paremmaksi. Tähän asti levyn paras biisi.
 
"Rosalita (Come Out Tonight)" - levy selvästi paranee loppua kohti. Tässä on jo menevä svengi.
 
"New York City Serenade" - mieletön piano-intro ja muutenkin biisi on rautainen.
 
Levy siis parani loistavasti loppua kohti, alku vaikutti hieman pahalta, mutta viimeiset 3 biisiä pelasti täysin. Pitää kyllä ottaa vielä uuteen kuunteluun.