Rock, pop, alternative ›

Itse luin. Odotin enemmän, mutta ei nyt mikään hirveä pettymys. Esim. Keithin itsensä läppää kirjassa on harvinaisen vähän, ja tuntuu kuin monet jutut perustuisivat kirjoittajan omiin johtopäätöksiin ja aatoksiin. Tosin, tosta on jo monta kuukautta kun sen luin, joten saatan muistaa jotain väärinkin, mutta joku siinä kuitenkin oli ettei se odotuksiani vastannut.
 
Joo, harmillisen vähän Keithin puhetta.
Eniten häiritti se että kirjoittaja kehui Richardsia koko ajan ja piti sitä ehdottomana Stonesin pomona.

zzzzzzzzzz

Vasta julkaistu 22 Pistepirkon historiikki on kuulemma hyvä. Itse en ole vielä ehtinyt hankkia, mutta uskallan suositella niillekin joita bändin musiikki ei kiinnosta.
 
Kyseinen opus on tosiaan hyvä. Mielenkiintoinen, runsaasti kuvitettu ja helvetin hauska!

Lisätään nyt vielä "Please Kill Me, Punkin sensuroimaton esihistoria", joka ei ole kenenkään tietyn rokun elämäkerta, mutta on pakollista luettavaa, mikäli luulee tietävänsä jotain punkista tai rankoista lavamaneereista...tai mikäli haluaa niistä jotain tietää.
 
Kyseisen teoksen lukemisen jälkeen sana "rankka" on saanut musiikin suhteen itselleni aivan uudenlaisen merkityksen. Kirjassa kun kuvaillaan varsin brutaalejakin keikkoja, joiden varjolla jotkut nykyään rankkana pidetyt hevibändit näyttävät lasten pelleilyltä.

Eniten häiritti se että kirjoittaja kehui Richardsia koko ajan ja piti sitä ehdottomana Stonesin pomona.
 
No kyllä minäkin Keith Richardsia pidän Stonesin sieluna ja pomona.
Siinä ei mitään Sir Jaggeria paljon kuunnella kun Keef pistää kitaran laulamaan.

Satisfaction ei tarjoa oikeastaan mitään sellaista, mitä Rolling Stonesinsa keskiverrosti tunteva ihminen ei jo tietäisi, mutta ihan luettava opus se kuitenkin on.
 
Tuota Satisfactionia hieman parempi opus onkin se Victor Bockrisin kirja. Eipä siinäkään tosin juuri mitään uutta tietoa ole.

Aika rajua on ollut popparin elämä jo aikakaudella ennen Mötley Crüeta ja muita.
 
Puhumattakaan jazzmiehistä, joiden piirissä heroiini oli kova sana jo vuonna yks ja kaks... Semmoiseen kirjaan kuin "Sex, Drugs & Rock 'n' Roll (Driver, Jim)" on koottu muusikoiden karuja kohtaloita vuosien varrelta genreen katsomatta. Sisältää ihan mielenkiintoisiakin juttuja kaiken tauhkan seassa.

Kyllä Honey Aaltosen, Vesa Kontiaisen ja Kjell Starckin kokoama hurriganes historiikki on on parhaita, tai ainakin mielenkiintoisimpia bändikirjoja mitä olen lukenut. Paljon kuvia ja Remun kuolemattomia lausahduksia... Heh Heh...
 
Suomalaisia historiikeja lukemalla huomaa muuten kuinka pienet nuo muusikkopiirit täällä kotosuomessa ovatkaan olleet...

Ohan noita luettu, mutta Tumppi Varosen ja Pellen elämäkerrat jäi mieleen.

Lemmyn ja Mötley Crüen tarinat olivat oikein hyviä. Mötikkäkirja oli todella hyvä vaikken päntistä pidä ollenkaan.

Baddingin elämäkerta lienee ylittämätön.

Joko tuli mainittua?:
 
Bon Scottin elämänkerta Highway to Hell by Clinton Walker. Erityisesti AC/DC:n nousu lokaalista pikkubändistä maailmanluokan tekijäksi ja samaan aikaan säätäminen Bonin henkilökohtaisessa elämässä on kiinnostavaa luettavaa.
 
- Led Zeppelin - Stairway To Heaven (Cole, Richard) Sisäpiiriläisen kuvaus tapahtumista. Mielenkiintoinen.
 
Joo tota mäkin suosittelen lämpimästi.
 
Lisäksi John Densmoren tarina Doorsista ja Ian Gillanin omaelämäkerta ovat mukaansa tempaavaa luettavaa.

Lisäksi John Densmoren tarina Doorsista ja Ian Gillanin omaelämäkerta ovat mukaansa tempaavaa luettavaa.
 
Joo, nuo unohtuikin mainita. Densmore ottaa itsensä ehkä vähän liian tosissaan, mutta samaa ei voi sanoa Gillanista. Hauska heppu.

Baddingin elämäkerta lienee ylittämätön.
 
Tosi kuin vesi. Tippa linssissä ja pala kurkussa tuli luettua tuo aikoinaan. Yksi parhaista ainakin ehdottomasti.

Aika rajua on ollut popparin elämä jo aikakaudella ennen Mötley Crüeta ja muita.
Menee vähän samaan kategoriaan edellä mainitun Charlie Parker-Bird Elää kirjan kanssa. Samoja on metkut ja houkutukset musatyylistä riippumatta.
 
Chuck Berryn elämänkerta on kans aikamoista pornoilua. En muista kirjoittajaa.
Juttu on ehkä jopa liian objektiivinen = paikoitellen kuivakiskoinen. Ja kun Berryllä oli kirjaa kirjoitettaessa samaan aikaan omaelämäkerta työn alla, ei tietysti halunnut antaa tähän minkäänlaista inputtia. Mutta uskomattomat ovat olleet Chuckinkin elämän vaiheet, joten suosittelen...

Hyllystä löytyy/löytyi:
 
Kurt Cobain: Päiväkirjat
Mötley Crue: Dirt
Please Kill Me
Layne Staley - Angry Chair (by Adriana Rubino)
Kurt Cobain (by Christopher Sandford) **hävinnyt**
 
Kaikki on ollut erittäin luettavia, paitsi Please Kill Me ei oikein saanut minua innostumaan, ja lukeminen jäi kesken. Mötley Crue oli ehkäpä noista paras. Angry Chair oli kirjana melko huono, mutta aihe oli niin kiinnostava, että parissa päivässä se piti lukea. Hieman sanakirjaa apuna käyttäen.

Onko kukaan törmännyt Little Richard elämänkertaan? Heebo on sen verran friikki että vois olla hauska lukea Mississippin miehen näkökulma rockenroll bisnekseen.

Onko kukaan törmännyt Little Richard elämänkertaan? Heebo on sen verran friikki että vois olla hauska lukea Mississippin miehen näkökulma rockenroll bisnekseen.
 
Ainakin tommonen löytyy: Charles White: "The Life and Times of Little Richard: The Authorised Biography".
 
Little Richardhan muuten oli kotoisin Georgian Maconista, ei Mississippistä. :-)

Baddingin elämäkerta lienee ylittämätön.
 
Tämä on kyllä hieno kirja. Kirjaa lukiessani tuli otettua kissa kaveriksi ja Rauli nimellä hänet tunnetaan edelleen.

Little Richardhan muuten oli kotoisin Georgian Maconista, ei Mississippistä. :-)
 
Kiitos kirjavinkistä ja korjauksesta! Pitäis perhana tarkistaa nää aina kun kirjottaa jonkin detaljin ;+) Sehän olikin Fats Domino, joka oli kotoisin New Orleansista. Mutta ainakin Little Richard teki ekat levytyksensä New Orleansista pitkälti saman bändin kanssa kuin mitä Fats Domino käytti levytyksissään (muistaakseni).