Rock, pop, alternative ›

60-luvulla oli myös hienoja naisartisteja. Cilla Black, Alma Cogan, ja Dusty Springfield muitten muassa. Brittibändeistä tulee mieleen Dave Clark Five. Toinen bändi mikä pitää mainita on The Flowerpot Men, jossa muuten urkuja soitti muuan Jon Lord. "Let's Go To San Francisco" on todella hieno kappale. Mainittakoon että Jack Bruce bassotteli Manfred Mannissa vähän ennen kuin perusti Creamin. Jokin aika sitten kuulin Amen Corneria radiosta, biisin "Paradise Is Half As Nice". Hieno kappale.

Hollies on meikän suosikki.
Tosin heidän alkuaikojen tuotantonsa hakkasi uudemmat 100-0. Bändi teki 80 luvullakin jotain kauheeta kasaripaskakokeiluja, jotka olisi saanut jäädä tekemättä, mutta jokatapuksessa hieno bändi.

onkos kukaan kuunnellut graham bondia,mikäli muistan nimen oikein.en ole varma mutta muistelen siinä soittaneen creamin heppuja.

onkos kukaan kuunnellut graham bondia,mikäli muistan nimen oikein.en ole varma mutta muistelen siinä soittaneen creamin heppuja.
 
Graham Bond Organizationissa soitti tosiaan Jack Bruce ja Ginger Baker, tappelivat myös, kuten Creamissäkin!:) Pari biisiä olen kuullut ja hyvältä kuulosti. Urkuvetoista bluesia jazz -vaikuttein.
Dick Heckstall-Smith (myöh. Colosseum) oli fonisti.

onkos kukaan kuunnellut graham bondia,mikäli muistan nimen oikein.en ole varma mutta muistelen siinä soittaneen creamin heppuja.
 
Graham Bondiahan pidetään yhtenä brittibluesin superäijistä Mayallin ja Kornerin ohella eli noiden kolmen kautta kaikki brittiblues muusikot tulivat tutuksi. Minulla on yksi Cd, jossa on kummatkin organizationin studiolevyt ja vinyylillä yksi live levy. Löytyy myös toinen magick levyistä ja se missä sen nimi oli kirjotettu väärin siinä kannessa eli Mighty Grahame Bond (levy-yhtiö ei halunnut panostaa, ois voinut kuitenkin edes nimen tavata oikein). Bondin ja Pete Brownin yhteislevykin löytyy, joka on aivan mahtava!
 
GB Organizationin levyt on todella suositeltavia.
ja jos pieni mystiikka ei haittaa niin kannattaa ostaa Magick Brother levy. Toisesta Magick levystä haluaisin itsekin kuulla pientä kuvausta?!
 
Heckstall-Smith oli todella kova soittaja. RIP.

GB Organizationin levyt on todella suositeltavia.
ja jos pieni mystiikka ei haittaa niin kannattaa ostaa Magick Brother levy. Toisesta Magick levystä haluaisin itsekin kuulla pientä kuvausta?!
 
Graham Bondin merkitystä brittibluesille ei tosiaankaan voi olla korostamatta, vaikka mies tahtookin jäädä vähän Mayallin ja Kornerin varjoon. On tosin pakko tunnustaa, etten ole miehen tuotantoon kovin hyvin perehtynyt. Pitääpä ottaa tavoitteeksi.
 
Bond oli kuulemani mukaan hyvin kiinnostunut kaikenlaisesta okkultismista (vrt. Jimmy Page ja tiettävästi myös Rollari-porukka), mutta millä tavalla se ilmenee hänen musiikissaan - vaikkapa tuossa Magick Brotherissa? Ja eikös mies saanut surmansakin vähän epäilyttävissä olosuhteissa?

http://www.grahambond.net/
 
Tuolla tietoa Bondin vaiheista, myös kuolemasta.

koko päivä olen kuunnellut Blues Magoosin Pipe Dream biisiä, joka on aivan mahtava. levy pychedelic lollipop oli muistaakseni ihan kelvollinen tosin aivan erilainen kuin tuo em. biisi!
 
Blues Magoos on kyllä perkeleen kova. Taisivat yrittää käyttää nimeä Bloos Magoos - eivät saaneet. Miksiköhän?
 
Small Faces kannattaa tsekata ihan ehdottomasti. Klassikkokamaa!
 
Joo, Small Facesin Odgens Nut on superhieno levy.
 
Ja noista Nuggets boxeista nimenomaan se ei-jenkkiläisiä bändejä esittelevä NuggetsII on kovempi. Se on ehkä paras boxi mitä on.
 
Sitten tämmöiset "pienemmät" bändit tulee vielä nopeasti mieleen:
Tomorrow
Beau Brummels
Les Fleur De Lys
The Fingers (niiltä tosin vain biisi Circus With a Female Clown)

Bond oli kuulemani mukaan hyvin kiinnostunut kaikenlaisesta okkultismista (vrt. Jimmy Page ja tiettävästi myös Rollari-porukka), mutta millä tavalla se ilmenee hänen musiikissaan - vaikkapa tuossa Magick Brotherissa? Ja eikös mies saanut surmansakin vähän epäilyttävissä olosuhteissa?
 
Bond oli yksi niistä ketkä sekosi Aleister Crowleyn ja vastaavien opetuksiin. LSD ilmeisesti maistui myös aika paljon. Metron alle Bond hyppäsi muistaakseni 1974 ja niin päättyi se tarina.
 
Sori sen levyn nimihän on Holy Magick eikä Magick Brother!!
MUTTA levyn kansikuvitus kertoo jo mitä on luvassa: Stonehengeä ja ihme viittoja päällä, Kabbalistisia ristejä, pentagrammi, pyramidisilmää jne. eli noi basic jutut on edustettuna.. A-puolen vie kokonaan Holy Magick biisi monine osineen mm. Meditation, The Pentagram Ritual. Biisi on mielestäni erittäin hyvä ja aika tuommoinen rituaalin omainen fiilis on päällä kokoajan. B-puolella on vähän normaalimpi meno, jopa 4 eri biisiäkin.

Tremeloes,flowerpot men, kene biisi olikaan "my green tambourine"

kene biisi olikaan "my green tambourine"
 
The Lemon Pipers

Paul Jones laulaa R&B-vaikutteista poppia kuin tyylitajuinen paholainen, ja lyö ainakin Mick Jaggerin laudalta.
 
Eikös se tarinakin kerro että Jones oli viittä vaille Rollareitten laulajakin Keithin kysyttyä ja Jonesin kohteliaasti kieltäydyttyä ("Ei R&B:llä voi elättää itseään)...

Eikös se tarinakin kerro että Jones oli viittä vaille Rollareitten laulajakin Keithin kysyttyä ja Jonesin kohteliaasti kieltäydyttyä ("Ei R&B:llä voi elättää itseään)...
 
Se ei ollut Keith joka kysyi vaan Brian Jones. Katoin äsken Sixties-ohjelman SVT:ltä ja Paul Jonesia haastateltiin siinä. Miehellä näyttää olleen lukuisia soolohittejä 60-luvun lopussa ja varsinkin Ruotsissa on ollut suosittu.