Rock, pop, alternative ›

Olen ehdottomasti Jimmy Pagen fani eli siinä vastaus ketjun aloittajan kysymykseen. Pidän erityisesti Jimmyn tavasta keksiä biiseihin niiden tunnelmiin yksilöllisesti sopivia soundeja ja riffejä sekä saada yksinkertaisetkin riffit kuulostamaan todella hyviltä esim. "Whole Lotta Lovessa" runkona on kolmen soinnut riffi joka on soitettu todella energisesti ja saatu kuulostamaan enemmän kuin "kolmen soinnun riffiltä". Lisäksi kitarasoundi "Whole Lotta Lovessa" on mielestäni mahtava - varsinkin BBC-Sessionsin ja the Song Remains the Samen live-versioissa.
 
Pagessä arvostan myös hänen tapaansa käyttää erilaisia virityksiä kuten DADGAD-virettä, avointa G:tä sekä joitakin "oudompia" jotka kuulemma ovat Pagen itsensä keksimiä virityskokeiluiden tuloksena. Juuri nimenomaan Jimmyn erilaisten viritysten käyttö on vaikuttanut suuresti omaan soittooni - varsinkin akustiseen puoleen - ja olen oppinut ymmärtämään enemmän kitaran rajattomista mahdollisuuksista joista en edes tämän vertaa tiennyt ennen kuin tutustuin Pagen innoittamana erilaisiin virityksiin. En tietenkään vieläkään tiedä kaikkea mitä kitara voi tarjota, mutta siinä se viehätys juuri onkin: kitara tarjoaa koko ajan uusia ilmaisukeinoja ja mahdollisuuksia. Pagellä on epäilemättä ollut Chuck Berryn jälkeen suurin vaikutus oman soittotyylini kehittymiseen.

Todellakin!
 
Hyvin sanottu! Silti vähän tuntuu että jätkä on aivan liian aliarvostettu
 
eiköhän se aika arvostettu ole..

Myös Jimmy Pagen jousella kitaran soitot on erittäin mielenkiintoisia... Kannattaa katsoa se Led Zeppelinin DVD mikä ilmestyi muutama vuosi sitten!...
Minulle on jotenkin jäänyt sellainen käsitys että Jimmy Pagella oli jotain tekemistä 60-luvulla bändin The Kinks kanssa. Pystyykö joku selventämään mielikuvaani?

Minulle on jotenkin jäänyt sellainen käsitys että Jimmy Pagella oli jotain tekemistä 60-luvulla bändin The Kinks kanssa. Pystyykö joku selventämään mielikuvaani?
 
Niinkuin muidenkin -60-l brittibändien kanssa. Page oli arvostettu sessiosoittaja.

Niinkuin muidenkin -60-l brittibändien kanssa. Page oli arvostettu sessiosoittaja.
 
Ja arvostukseni Pagea kohtaan kasvaa entisestään

Se mitä jimmy page on maailmaan kitaransoittoon antanut on todella paljon. Tietysti ne kaikki riffit jne... mutta jos nyt mietitään soitannallista puolta.
Useiden viritysten käyttö: rikkoi tiettyjä sääntöjä jotka ennen olivat käskeneet virittämään kitaran eadgbe -viritykseen. Hän avarsi kitaran mahdollisuuksia uusilla virityksillä.
Hammer on & pull off: Tätä ei monesti huomioda, mutta kyllä jimmy pagea voisi pitää nopeiden hammer on/pull offien isänä. Itse page ei noita tekniikoita kylläkään keksinyt, mutta hän vei niiden käyttöä eteenpäin. Esim. nykyajan hevimusiikissa on melko yleistä, että edellämainittuja tekniikoita käytetään melko tiuhaan tahtiin, jotta sooloihin saadaan nopeutta.
Viulun jousi: Tämän teniikan page kehitteli itse. Ja tässäkin hän näytti, että sääntöjä voidaan rikkoa. Ennen soitettiin vain plektralla tai sormilla, mutta jimmy page näytti että muitakin välineitä voi hyödyntää kitaran soitossa.
Dempatut bassosävelet: Tätä page ei varmaan itse keksinyt, mutta oli kuitenkin yksi sen kehittelijöistä/eteenpäinviejistä iommin, blackmoren ja hendrixin ohella. Kuunnelkaa kappale whole lotta love. Tämä tekniikka on varmaan yleisin tekniikka, jota myöhemmät hevikitaristit tulivat käyttämään komppauksessa.
Siinä nyt ainakin joitain tärkeitä asioita, joihin page on vaikuttanut.

Se mitä jimmy page on maailmaan kitaransoittoon antanut on todella paljon. Tietysti ne kaikki riffit jne... mutta jos nyt mietitään soitannallista puolta.
Useiden viritysten käyttö: rikkoi tiettyjä sääntöjä jotka ennen olivat käskeneet virittämään kitaran eadgbe -viritykseen. Hän avarsi kitaran mahdollisuuksia uusilla virityksillä.
Hammer on & pull off: Tätä ei monesti huomioda, mutta kyllä jimmy pagea voisi pitää nopeiden hammer on/pull offien isänä. Itse page ei noita tekniikoita kylläkään keksinyt, mutta hän vei niiden käyttöä eteenpäin. Esim. nykyajan hevimusiikissa on melko yleistä, että edellämainittuja tekniikoita käytetään melko tiuhaan tahtiin, jotta sooloihin saadaan nopeutta.
Viulun jousi: Tämän teniikan page kehitteli itse. Ja tässäkin hän näytti, että sääntöjä voidaan rikkoa. Ennen soitettiin vain plektralla tai sormilla, mutta jimmy page näytti että muitakin välineitä voi hyödyntää kitaran soitossa.
Dempatut bassosävelet: Tätä page ei varmaan itse keksinyt, mutta oli kuitenkin yksi sen kehittelijöistä/eteenpäinviejistä iommin, blackmoren ja hendrixin ohella. Kuunnelkaa kappale whole lotta love. Tämä tekniikka on varmaan yleisin tekniikka, jota myöhemmät hevikitaristit tulivat käyttämään komppauksessa.
Siinä nyt ainakin joitain tärkeitä asioita, joihin page on vaikuttanut.
 
Kyllä Ryan Parry keksi noi tekniikat kauan ennen Pagea.

--Heartbreaker kammottavine väliosaräpellyksineen--
 
Niin, ja Pagesta tekee toisaalta hienon muusikon se, että mies pistää itseään usein enemmän peliin kuin taidot antaisivat myöten--
 
Joko taas? ;P

Niin, ja Pagesta tekee toisaalta hienon muusikon se, että mies pistää itseään usein enemmän peliin kuin taidot antaisivat myöten, sitä kutsutaan 110%:n omistautumiseksi.
 
On se vähän näinkin.
 
Led Zeppelin DVD:llä mikä julkaistiin pari vuotta sitten on kyllä paikka paikoin myötähäpeää aiheuttavia kitaraosuuksia. On siellä ihan timangiakin mutta myös sitä toista ääripäätä. Zeppeliinistä tykkään niinkun hullu puurosta muttei Page ole koskaan soittajana mua 100% vakuuttanut, sanotaanko että on vakuuttanut 90%:sti.

Harvinaisen yliarvostettu kaveri nimenomaan kitaristina, sensijaan hieno muusikko ja bändisoittaja tuo Page on. Eikä yhtään hassumpi biisintekijä, tulokset puhunevat puolestaan.
 
Komppausta. (siis ei sitä soolorävellystä...) :P
Tai no ehkä en noin jyrkästi lähtis sanomaan tuosta yliarvostuksesta.
 
No, joka tapauksessa, onhan ne jotkut soolot etenkin live-esityksissä ihan kauheita. Oli kyllä aika koomassakin mies toisaalta. Sehän ei taas mikään hyvä tekosyy ole. Kuitenkin mä pidän juuri siitä itsensä likoonpanemisesta. Eihän mitään uutta ja erikoista koskaan saa aikaan, jos miettii vain että soitto kuulostaa kaikille puhtaalta ja kauniilta ja kaikilla hyvä mieli. Varmaan on ollut bändikavereilla usein pokassa pitämistä kun Page on pistänyt menemään. Ainakin siltä vaikuttaa kun noita livepätkiä katsoo.

Useiden viritysten käyttö: rikkoi tiettyjä sääntöjä jotka ennen olivat käskeneet virittämään kitaran eadgbe -viritykseen. Hän avarsi kitaran mahdollisuuksia uusilla virityksillä.
 
En pitäisi Pagea erityisenä avointen viritysten käytön edelläkävijänä, mutta toki hän toi niitä aikaisempaa enemmän rock-musiikkiin.
 
Viulun jousi: Tämän teniikan page kehitteli itse. Ja tässäkin hän näytti, että sääntöjä voidaan rikkoa. Ennen soitettiin vain plektralla tai sormilla, mutta jimmy page näytti että muitakin välineitä voi hyödyntää kitaran soitossa.
 
Tuo jousijuttu oli mielestäni enemmän show-meininkiä, sillä Pagen kikkailut jousella eivät ole musiikillisesti kovinkaan mielenkiintoisia.

En pitäisi Pagea erityisenä avointen viritysten käytön edelläkävijänä, mutta toki hän toi niitä aikaisempaa enemmän rock-musiikkiin.
 

 
Tuo jousijuttu oli mielestäni enemmän show-meininkiä, sillä Pagen kikkailut jousella eivät ole musiikillisesti kovinkaan mielenkiintoisia.
 
Niinkuin sanoin jo aiemmassa kirjoituksessani: "page ei itse keksinyt näitä tekniikoita, mutta vei niitä paljon eteenpäin". Viulunjousella hän todellakin teki hyvää lavashowta, ja se vetosi katsojiin, mutta kyllä sekin minun mielestäni osoitti, että pagella oli kyky luoda jotain uutta. Jonkun on tehtävä se aloite, ja riisuuduttava säädöksistä, se on ainut tapa, jotta jotain uutta voi syntyä.

Kyllä Ryan Parry keksi noi tekniikat kauan ennen Pagea.
 
Itse itseäni lainaten, kuten jo edelliseenkin kirjoitukseen sekä alkup tekstiin kirjoitin: "Itse page ei noita tekniikoita kylläkään keksinyt, mutta hän vei niiden käyttöä eteenpäin."

Minulle on jotenkin jäänyt sellainen käsitys että Jimmy Pagella oli jotain tekemistä 60-luvulla bändin The Kinks kanssa. Pystyykö joku selventämään mielikuvaani?
 
Kuten tuossa ylempänä todettiin, Page oli 1960-luvulla melko työllistetty studiomuusikko, ja soitti useiden brittipoppareiden levyillä. Muistaakseni näitä Pagen studiosessioiden tuloksia on koottu jollekin kokoelmallekin.
 
Miehen kitaraa sanotaan kuulleen myös jollakin alkupään Kinks- singlellä - olisikohan peräti ollut legendaarinen "You Really Got Me - mutta käsittääkseni asiaan ei ole koskaan saatu vahvistusta sen enempää Pagen kuin Ray Daviesinkaan taholta.
 
Korjatkaa, jos olen väärässä!
 
Varmaan on ollut bändikavereilla usein pokassa pitämistä kun Page on pistänyt menemään. Ainakin siltä vaikuttaa kun noita livepätkiä katsoo.
 
Robert Plant taisi joskus muistella ajatelleensa ylipitkien soolo-osuuksien aikana kaikenlaista asiaankuulumatonta tyyliin "pitäisiköhän huomenna lähteä käymään..." = )

Itse itseäni lainaten, kuten jo edelliseenkin kirjoitukseen sekä alkup tekstiin kirjoitin: "Itse page ei noita tekniikoita kylläkään keksinyt, mutta hän vei niiden käyttöä eteenpäin."
 
Tiedätkös kloppi edes kuka Ryan Parry on?

Tiedätkös kloppi edes kuka Ryan Parry on?
 
Opettele kloppi lukemaan. Ja käyttäytymään.

Joko taas? ;P
 
Jees, itŽs me again! Muuten, sain jonkun Australian-live pätkän netistä imuroitua, ja siinä meininki oli kyllä timanttista, etenkin Jones ja Bonham vedossa, ja Plant on kans aika hyvä. Siis kun siitä Plantista olen joskus toisenlaisiakin havaintoja saanut.

Kyllä arvostan todella paljon. Varsinkin akustisen soitannan puolella miehen taidot ovat omiaan. Mikä näppäily.

oma henk. koht. suosikki kitaristi. tyyli vaan osuu mulle kuin ruosteinen naula päähän, varsinkin se että mies soittaa niin fiiliksen pohjalta ja keikoilla ei tiedä kuunteleeko jamittelu-sessiota vai harjoiteltua kuviota... improvisoidut riffit kuullostaa korvaan yleensä vaan niin oikeelta. makuasioitahan nämä

Perhanan hyvin se vetelee Joe Cockerinkin levyllä, ja niistä livesooloista sen verran että ainakin niissä on tunnetta ja Bonhamin kutsu&vastaus-yhteispeli on timanttia.