Rock, pop, alternative ›

Hehe, no minun makuun se on ihan ykkönen. Samoin Sail Away.
 
Joo, eihän se biisinä mikään kehno ole, hieno kitarariffikin. On vaan syöpynyt mieleen ne aika järkyttävät livevedot ko. viisusta niin DP:n, Whitesnaken kuin Rainbow:nkin livelevyillä. Lievää ylitulkintaa....
 
I've been losing my mind........................................!

Jos vain yhden levyn aiot hankkia, niin hanki Machine Head.

Joo, eihän se biisinä mikään kehno ole, hieno kitarariffikin. On vaan syöpynyt mieleen ne aika järkyttävät livevedot ko. viisusta niin DP:n, Whitesnaken kuin Rainbow:nkin livelevyillä. Lievää ylitulkintaa....
 
I've been losing my mind........................................!
 
No eihän hevi ois livenä mitään, jos ei hieman tulkita;)). Ronnie Dio esittää On Stagella muissakin veisuissa hienoa improvisointia. ' You're the man, You're the man...We're all the MAAAAAAN!!. Ronniehan taisi tykästyä muuten Mistreatedin vetämiseen niin paljon, että on laulanut sitä Dionkin keikoilla.

Muistelen kuulleeni, että jossain näissä viimeisimmissä kokoelmissa oli tehty jotain kummallisia editointeja, introja lyhennelty tjsp. Ei hyvä homma ollenkaan sikäli mikäli pitää paikkansa.
 
Noh, mitä nyt Child In Timestä on jäljellä ensimmäiset 4 minuuttia ja Burnista on otettu kiipparisoolo pois. Älytöntä.

Ronnie Dio esittää On Stagella muissakin veisuissa hienoa improvisointia. ' You're the man, You're the man...We're all the MAAAAAAN!!.
 
Hienoa tai kamalaa, miten lienee...
 
Mistreated on alunperin ihan hyvä biisi, mutta Purple, Whitesnake ja Rainbow ovat tappaneet sen niillä järjettömän pitkillä liveversioilla. Just tällaisten tapausten takia monella on sellainen käsitys, että blues on tylsää musiikkia.

Noh, mitä nyt Child In Timestä on jäljellä ensimmäiset 4 minuuttia ja Burnista on otettu kiipparisoolo pois. Älytöntä.
 
Mitä siitä Child in timestä on leikelty sitten pois? Loppuuko biisi kitarasoolon loppuun vai onko siitä napsittu vielä enemmän pois?

Just tällaisten tapausten takia monella on sellainen käsitys, että blues on tylsää musiikkia.
 
Niin, ja nää on varmaan osasyyyllisiä myöskin kapinaan nimeltä punk. Siinä missä varsinainen progekin. Ja muu "iso" meininki.
 
Pakko sanoa noin, vaikka tykkäänkin ko. bändeistä paljon. Tuon Rainbow:n On Stage-levynkin ostin tässä joku vuosi sitten, kun ajattelin, ettei se nyt niin huono ollut mitä muistelin. Ajattelin etten silloin nuorukaisena vaan ymmärtänyt hienoa improa, mutta on se Kill The King:in jälkeen aika kummallista haahuilua ja sooloilua ja egoilua.
 
Totta mooses biisit saa kuulostaa erilaiselta livenä, mutta joku tolkku siinäkin, kiitos!
 
Purpleahan joskus moitittiin siitä, ettei kappaleita livenä oikein tahtonut tunnistaa sieltä jammailun keskeltä. Blackmore kuittasi sanomalla: Mitä v....a, lavallehan vois tuoda sit levysoittimen pelkästään, jos halutaan yksi yhteen versioita! No joo, ehkä ne kuitenkin ampui yli toisinaan...
 
Luiskahti vähän ohi vars. aiheesta taas.

Mitä siitä Child in timestä on leikelty sitten pois? Loppuuko biisi kitarasoolon loppuun vai onko siitä napsittu vielä enemmän pois?
 
No se loppuu 4 minuutin kohdalla. Feidaa juuri kun kitarasoolo olisi alkamassa.

Yuon Rainbow:n On Stage-levynkin ostin tässä joku vuosi sitten, kun ajattelin, ettei se nyt niin huono ollut mitä muistelin.
 
Blackmore itse sanoi jossain taannoisessa haastattelussa, että On stage on hänen suurin ylpeydenaiheensa. Jos minä olisin Blackmore, niin olisin kyllä paljon ylpeämpi vaikka Risingista... Josta tulikin taas mieleeni, että ostin joskus suurella innostuksella Rainbown Live in Germany tuplaceedeen ja riemuitsin jo etukäteen öbaut 15 minuuttisesta (arvio) Stargazerista. Riemu oli suunnaton, kun tuosta 15:stä minuutista ensimmäiset kymmenen (arvio ja lievä liioittelu) olivat ihastuttavaa syntikanulinaa.
 
Vaikka en mikään punkkari ole koskaan ollutkaan, niin en voi kieltää etteivätkö ne alan bändit olisi olleet oikealla asialla.

Blackmore itse sanoi jossain taannoisessa haastattelussa, että On stage on hänen suurin ylpeydenaiheensa. Jos minä olisin Blackmore, niin olisin kyllä paljon ylpeämpi vaikka Risingista... Josta tulikin taas mieleeni, että ostin joskus suurella innostuksella Rainbown Live in Germany tuplaceedeen ja riemuitsin jo etukäteen öbaut 15 minuuttisesta (arvio) Stargazerista. Riemu oli suunnaton, kun tuosta 15:stä minuutista ensimmäiset kymmenen (arvio ja lievä liioittelu) olivat ihastuttavaa syntikanulinaa.
 
Vaikka en mikään punkkari ole koskaan ollutkaan, niin en voi kieltää etteivätkö ne alan bändit olisi olleet oikealla asialla.
 
Onhan ne venyttelyt joskus yliampuvia ,mutta toisaalta jos vertaa nykybändeihin niin olisihan se piristävää nähdä hevibändi joka improvisoisi...
 
Itse pidän On Stagesta vallan mahdottomasti.Muunmuassa se kohta jossa Man on the silver mountain pyörähtää taas käyntiin Ronnien "the man I'm the man.." venyttelyjen jälkeen toimii kuin junan vessa.Upean kuuloista.Ja Careyn kosketinmelodiat Catch the rainbown lopussa ovat hienojaToisaalta myöhemmin Rainbow(kin) luopui näistä "venyttelyistä" - kuten Purplekin.

Toisaalta myöhemmin Rainbow(kin) luopui näistä "venyttelyistä" - kuten Purplekin.
 
Minä en ole enää kartalla, koska Live at Olympia taitaa olla viimeisin livelevy, jonka olen hankkinut. Eikös siinä vielä ollut ainakin Lordin pitkästyttävä soolo-osuus, vai muistanko väärin? Ei ole varsinaisessa powerplayssä pyörinyt tuo lätty. En kyllä millään viitsi enää nykyisin kuunnella jotain Für Elise -kosketinsoitinsooloa jota yleisö tahdittaa mylvimällä melodian tahdissa. Hyi helvetti...
 
Kaikesta tästä narinastani huolimatta on tainnut käydä niin, että just tuon epämääräisen jamittelun ja venyttelyn ja muun huuhaan jäätyä pois Deep Purplesta on tullut vain yksi rockbändi miljoonien muiden samanlaisten joukossa. Melkein. Minulla on joku Saksan tv:stä tullut Morsen aikainen studiolivekonsertti videolla ja kyllähän se aika hengetöntä meininkiä on jos vertaa vaikka Doing their thing -studiolivevideoon 70-luvun alusta.
 
EDIT: Tuosta improvisoinnista vielä sen verran, että valitettavan usein se näiden purplejen, zeppelinien ja vaikka nyt Hendrixinkin kohdalla tarkoittaa metelöintiä. Ei sillä että hyvin kasassa pysyvässä metelöinnissä mitään vikaa olisi.

Jos minä olisin Blackmore, niin olisin kyllä paljon ylpeämpi vaikka Risingista...
 
Just! Ja miksei siitä ekastakin.

In Rock! Vinyyli pyörimään ja kaljapullo vaan auki.

Blackmore itse sanoi jossain taannoisessa haastattelussa, että On stage on hänen suurin ylpeydenaiheensa. Jos minä olisin Blackmore, niin olisin kyllä paljon ylpeämpi vaikka Risingista...
 
Jos minä olisin se olisi "Long Live Rock'n'Roll".

Mutta takasin Deep Purpleen. Mistä aloittaa kuuntelu? Smoke On the Water on varmaan tuttu, joten kuuntele loputkin siitä levystä. Eli ensimmäisenä siis "Machine Head". Sen jälkeen ihan vapaassa järjestyksessä kaikki MKII kokoonpanon levytykset.