Rock, pop, alternative ›

No tässähän menee aika sekasin. Pitänee laittaa cdonista tilaukseen niin saa kaikki ja halvalla.

- Kingdom of Desire
- Mindfields
- Tambu
- Fahrenheit
- IV
ja miksei myös Isolation.

Musta IV on paras. Helvetin hienoja biisejä ja nyansseja soitossa. Meinasin aikanaan lentää perseelleni kuullessani Rosannan...että musaa voi tehdä noinkin. Africa monine modulaationeenkin on aika harvinainen hittibiisiksi, ainakin kun kuuntelee nykyisiä biisejä...

Hydra on nyttemmin jostain syystä pyörinyt paljon soittimella. Niin, ja Isolation 7th one ja Fahrenheit... Kingdom of Desiresta sen sijaan en oikein koskaan ole digannu...biisit ei vaan kuulosta hyviltä mun korvaan.

En malta olla intoilematta... Mikä muu yhtye on yhtä aikaa sekä kevyt että mahtipontinen? Minkä muun orkesterin musiikissa timanttinen soitto ja yksilösuoritukset istuvat yhtä luontevasti kekseliäisiin, sopivasti polveileviin, kuuntelun kestäviin ja ennen kaikkea hyper -svengaaviin biiseihin? Huomioitavaa myös, miten Toto avasi debyyttinsä rohkealla instrumentaalikappaleella (Child's Anthem) ja silti levyltä nousi heti heidän suurimpia hittejä. (Georgy Porgy ja Hold The Line) Kyllä on jätkillä ollut itseluottamus kohdallaan!
 
Mitä kitara-ässä Lukatheriin tulee, hänen hiukan leveä asenne on minusta vain hauska, ja huomaan siinä itseironiaa. Takana on niin monta legendaarista raitaa jo 1970-luvulta lähtien, että tietty ylpeys on perusteltua.
 
Tässä vielä pari muuta hyvin Toto-miehitettyä levyä (eikä mitä tahansa):
Boz Scaggs: Silk Degrees (1976)
Michael Jackson: Thriller (1982)
 
Tuliko hehkutettua tarpeeksi? :)

Tuliko hehkutettua tarpeeksi? :)
 
Ei tullut. Kyseessä on nimittäin aihe, jota ei voi hehkuttaa tarpeeksi. Toto tosiaankin on ryhmä, joka on onnistunut tekemään melko eriskummallisista aineksista hittejä, helpon kuuloisia, muttei toden totta helppoja. Semmoisia ne ovat ne todelliset osaajat.
 
Lisäksi bändi on hieno siitä, että se ei ole ikinä kulminoitunut solistiinsa, vaan se on oikea soittajien bändi, joka perustuu nimenomaan niihin biiseihin. Totoa kuulee usein morkattavan tylsäksi ja akateemiseksi kikkeliskokkelis-musiikiksi, mutta näiden lausuntojen esittäjät eivät useimmiten vaivaudu rauhoittumaan siksi aikaa aloilleen, että huomaisivat sieltä ne kaikki nyanssit. Toto on läheistä sukua Steely Danille tässä asiassa.
 
Oli muuten hienoa nähdä Toton viime jäähallikeikalla Stadissa niinkin paljon parikymppistä jengiä, ei nuoriso ole kokonaan menetetty!

Oli muuten hienoa nähdä Toton viime jäähallikeikalla Stadissa niinkin paljon parikymppistä jengiä, ei nuoriso ole kokonaan menetetty!
 
Ei ole menetetty ainakaan minun osaltani. Toto on oikein mainio bändi, vaikka hyvien biisien joukossa esiintyykin toisinaan lieviä keskinkertaisuuksia. Toton musiikki sopii minulle todella hyvin: iloista, melodista pop-rockia ajoittaisilla fuusio- ja progehöysteillä ja uskomattoman tiukasti soitettuna.
 
Minun suosikkilevyjäni ovat "legendaarinen" IV, Isolation, The Seventh One ja Kingdom Of Desire. Mindfieldsistä pidän myös, vaikka Toto kierrättääkin sillä vanhoja biisejään aika lahjakkaasti. Mitään bändin levyä en sanoisi varsinaisesti huonoksi. (Turn Backillä tosin taisi olla aika karmeat soundit.)
 
Mainittakoon myös, että Jeff Porcaro on ollut minulle rumpujen soitossa suuri vaikuttaja.

Erittäin hienoja puheenvuoroja, ja täyttä asiaa!
 
Mainitsemani Silk Degrees -platta on hyvin merkittävä. Sitä voi pitää lähtölaukauksena Totolle. - Mukana Jeff Porcaro, David Paich ja basisti David Hungate. Siinä vaiheessa rumpali Porcaro oli jo ehtinyt niittää mainetta mm. Steely Dan -sessiossa. Esim. Lowdown -groove oli alunperin tehty Totoa silmällä pitäen, mutta Scaggs "varasti" sen albumilleen... joka sitten palkittiin Grammy -pystillä.

Lisäksi bändi on hieno siitä, että se ei ole ikinä kulminoitunut solistiinsa, vaan se on oikea soittajien bändi, joka perustuu nimenomaan niihin biiseihin. Totoa kuulee usein morkattavan tylsäksi ja akateemiseksi kikkeliskokkelis-musiikiksi, mutta näiden lausuntojen esittäjät eivät useimmiten vaivaudu rauhoittumaan siksi aikaa aloilleen, että huomaisivat sieltä ne kaikki nyanssit. Toto on läheistä sukua Steely Danille tässä asiassa.
 
Aika erikoista, mä kun kuulin "Rosannan" 3 päivää sitten ihastuin heti. Porcarosta ja Lukatherista tosin tiesin jo sen verran että miehet ovat taitavia mutta niin on muukin bändi. Svengi on bändin parhaita puolia, kuten aiemmin taisin sanoa. Jepjep.

Svengi on bändin parhaita puolia, kuten aiemmin taisin sanoa. Jepjep.
 
Jepjep. Ja tuohon nykysvengiin osallistuu oleelliselta osin eräs tyylikkäimmistä rytmikaksikoista Phillips-Porcaro, ja Mike Porcaron tyylikkyys ei rajoitu vain soittoon, vaan myös lavapukeutuminen on huippuluokkaa.

Jepjep. Ja tuohon nykysvengiin osallistuu oleelliselta osin eräs tyylikkäimmistä rytmikaksikoista Phillips-Porcaro, ja Mike Porcaron tyylikkyys ei rajoitu vain soittoon, vaan myös lavapukeutuminen on huippuluokkaa.
 
Mike Porcaro on Toton nykyisessä kokoonpanossa minusta se henkilö, joka pitää bändin soiton kasassa. Muut äijäthän ovat aika kovia sooloilijoita, kun taas Mike pysyttelee tiukasti peruskuvioissa. Olisi oikeastaan joskus mukavaa kuulla Miken revittelevän oikein kunnolla, koska rahkeet sillä miehellä riittävät kyllä varmasti vaikka mihin.

Jotenkin hämäsi viime keikalle kun basisti Mike Porcaro oli niin älyttömän vaisun oloinen. Muut soittajaukot soitteli aika fiiliksissä. Lukather vähän vittuilikin Mikellä esim. esittelyssä heitti jotain herjaa.. Pieni juttu mut kuitenkin...

Jotenkin hämäsi viime keikalle kun basisti Mike Porcaro oli niin älyttömän vaisun oloinen. Muut soittajaukot soitteli aika fiiliksissä. Lukather vähän vittuilikin Mikellä esim. esittelyssä heitti jotain herjaa.. Pieni juttu mut kuitenkin...
 
Sä olit vaan vetäny liikaa pollea ennen keikkaa, ei se ollu vaisu, sellanen se on aina. Mike on showssa mukana enemmänkin naamanilmeillään ja tiukalla soitollaan, kyllä sillä fiilistä riittää. Ei se siinä live-DVD:llä (Amsterdamista toissa vuonna) sen enempää hillu, mutta se meininki välittyy tietenkin paremmin close up-kuvissa.

Hei...täällähän puhutaan asiaa... ;)
 
Onhan sillä Mikellä muuten tässä uudemmalla DVD:llä African lopussa jamittelusessiot - ja mahtavat ilmeet =)
 
Ite diggaan eniten 7th One (tämä ja KOD on sitä rockaavampaa Totoa) ja Hydra -levyistä. Mut suosittelen hankkimaan kaikki levyt. ;) Turn Back on ehkä heikoin soundillisesti ja biisimateriaalisesti.
 
Tiesittekö, että uus levy ilmestyy ens vuonna(alottavat nauhotukset tammikuussa) ja uutta kiertuetta pukkaa sitte joskus..

Tiesittekö, että uus levy ilmestyy ens vuonna(alottavat nauhotukset tammikuussa) ja uutta kiertuetta pukkaa sitte joskus..
 
Tämä oli uusi tieto. Hyvä juttu. Toivottavasti tämä on taas ihan "oikea" levy eikä mikään hauskanpitoprojekti. Cover-levyt ja muut ovat varmaan bändeille hyvää terapiaa, mutta on myönnettävä, etten saa sellaisista paljoa irti. Sen sijaan uudet Toto-sävellykset kiinnostavat kovasti, koska Mindfields oli minusta aika vahva esitys.

Tämä oli uusi tieto. Hyvä juttu. Toivottavasti tämä on taas ihan "oikea" levy eikä mikään hauskanpitoprojekti. Cover-levyt ja muut ovat varmaan bändeille hyvää terapiaa, mutta on myönnettävä, etten saa sellaisista paljoa irti. Sen sijaan uudet Toto-sävellykset kiinnostavat kovasti, koska Mindfields oli minusta aika vahva esitys.
 
Mä oon vähän kahden vaiheilla ton Mindfieldsin kanssa, nimittäin allmusicin arvostelussa kyseinen levy haukuttiin ihan lyttyyn. Noh...

Tiesittekö, että uus levy ilmestyy ens vuonna(alottavat nauhotukset tammikuussa)

Eiks jossain vaiheessa ollut huhu, että toi olisi bändin viimeinen levy?!

Vai että uutta levyä... Jehna! Sitten tietty kiertue ja liveplatta, kuten tapana on pitkään ollut. Merkille pantavaa, että vuoden 1993 jälkeen Toto on julkaissut jo kolme muhkeaa liveä. Kun taas Jeffin aikana bändi ei julkassut yhtään konserttialbumia. Millaista olisi ollut viime vuosien tuotanto jos...? Suuri kysymys johon emme saa koskaan vastausta, mutta joka mietityttää ainakin minua.
 
Alkääkä käsittäkö väärin. Tarkoitan, että J. Porcaro oli sittenkin aika määräävä hahmo, ja melkoinen tiukkapipo. Rumpalin vaihdoksen myötä koko yhtye on rentoutunut ja samalla studiopumpusta on tullut enemmän jamibändi - mitä en pidä negatiivisena asiana.

Mä oon vähän kahden vaiheilla ton Mindfieldsin kanssa, nimittäin allmusicin arvostelussa kyseinen levy haukuttiin ihan lyttyyn. Noh...
 
Tuo onkin mielenkiintoinen juttu. Allmusicin arvostelut ovat pääsääntöisesti asiallisia ja minulle aika suuntaa-antavia, mutta tuon nimenomaisen arvostelun suhteen olen hyvin eri linjoilla. Jotenkin tuntuu, että kriitikolla on ollut huono päivä sitä kirjoittaessaan, koska mielestäni Mindfields ei todellakaan ansaitse noin suurella hartaudella muotoiltua murskausta. Kuten mainitsin aiemmin, monessa kappaleessa kierrätetään Toton vanhoja melodiakulkuja, joten levy ei ehkä ole kaikkein innovatiivisinta Totoa, mutta minua se ei suuremmin häiritse. Levyltä paistaa minusta tietty soittamisen ilo, ja soundit ovat todella hyvät. After You've Gone, Mindfields, Caught In The Balance, Cruel ja Better World ovat mielestäni Toton ehdotonta parhaimmistoa.

Tuo onkin mielenkiintoinen juttu. Allmusicin arvostelut ovat pääsääntöisesti asiallisia ja minulle aika suuntaa-antavia, mutta tuon nimenomaisen arvostelun suhteen olen hyvin eri linjoilla. Jotenkin tuntuu, että kriitikolla on ollut huono päivä sitä kirjoittaessaan, koska mielestäni Mindfields ei todellakaan ansaitse noin suurella hartaudella muotoiltua murskausta. Kuten mainitsin aiemmin, monessa kappaleessa kierrätetään Toton vanhoja melodiakulkuja, joten levy ei ehkä ole kaikkein innovatiivisinta Totoa, mutta minua se ei suuremmin häiritse. Levyltä paistaa minusta tietty soittamisen ilo, ja soundit ovat todella hyvät. After You've Gone, Mindfields, Caught In The Balance, Cruel ja Better World ovat mielestäni Toton ehdotonta parhaimmistoa.
 
Siis, en mä teidän mielipiteitä ollenkaan epäile, täällähän on vaikka kuinka moni kehunu kyseistä lättyä. Oon hyvin monissa arvosteluissa samaa mieltä kuin allmusic, mutta tsekatkaapa esim. tämäkin:
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=10:6kq8g4kttvnz
 
Eli verratkaa ratingiä ja sitten sitä, mitä levystä kerrotaan. Virhe? Niin ja, mielestänihän tuo on pirun kova lätty. Eli omat mielipiteet ratkaisee.

Merkille pantavaa, että vuoden 1993 jälkeen Toto on julkaissut jo kolme muhkeaa liveä. Kun taas Jeffin aikana bändi ei julkassut yhtään konserttialbumia.
 
Kyllähän Jeffin ajalta on yksi livetaltiointi, video Pariisin keikalta vuodelta 1990. Laulajana legendaarinen Jean-Michel Byron ;-)
 
Mutta on tosiaan mielenkiintoinen kysymys, mitä Totosta olisi tullut toisissa olosuhteissa. On pakko myöntää, että Simon Phillips on tuonut bändiin uudenlaista elävyyttä, vaikka Jeff onkin minulle suurempi idoli.