Rock, pop, alternative ›

FNM - loistava bändi.

Angel Dustilla on häiritsevän kamalat kitarasoundit. Muuten hyvä levy.

The Real Thing on minulle se kovin. Kieltämättä Pattonin ääni on vielä poikamainen, mutta toisaalta tämä on se bändin läpimurtolevy ja sisältää ehdottomasti parhaat yksittäiset viisut.

Olen omistanut King for a dayn yli kaksi vuotta, jolta kuuntelin pääasiassa The Gentle art of making enemiesia ja yllätys yllätys yllätys: Digging the gravea. Vähän aikaa sitten otin levyn tarkempaan kuunteluun. Tajusin, että levy on lähes täydellinen. Hienoa.
Ostin sitten Angel Dustin, josta tykkään myös paljon.

Hyvä bändi. Digging the Grave on maailman paras biisi ja King For a Day, Fool For a Lifetime on yksi maailman parhaista levyistä.

Loistava bändi ja Patton omaa aivan upean äänen. Olikohan Kotiteollisuus-Hynynen joka jossain haastattelussa lupasi vaihtaa bändinsä basistin Karjaportille ruhoksi tuota lauluääntä vastaan. :)

FNM - loistava bändi.
 
paras kommentti ikinä.
 
eiköhän pistetä kunnon selkääntaputtelut tälle kaverille.

ajattelin kaikki nää pattonin aikaset ainakin hankkia..
 
paras päätös minkä tulet koskaan tekemään!!
 
ainakin melkein paras.

Bändi on loistava!
Koko tuotanto aivan huippua vaikka viimeisellä alkoi jo väsymisen merkkejä näkyä.
Itselleni ehdoton ykkönen tuotannosta on Angel dust.
Mahtava kokonaisuus. Levyn tunne skaala on mieletön. Ahdistusta ja raivoa, jylhiä ja myöskin herkkiä ja kauniita melodioita, kaikki hienosti annosteltuna. Saunditkin mielestäni palvelee tarkoitustaan loistavasti. Itseäni samalla tavalla koskettava teos on David Bowien:Outside joka toki vallan toista musiikki genreä.

Eiköhän tästä kaikki tarpeellinen ole sanottu jo.
 
Angel Dust on hienoin kokonaisuus ja Album of the Year aivan suotta unohdettu levy.
 
Soittajista kaikilla oma paikkansa: Pattonista ei tarvinne sanoa mitään; Jim Martin ja muutkin kitaristit hoitavat hommansa kunnialla; Billy Gould on vähäeleisen oivallinen basisti; Mike Bordin erinomainen tahdinpitäjä; ja Roddy Bottumin kosketinten suunnattoman tärkeä rooli unohtuu aivan liian usein.

Angel Dust on hienoin kokonaisuus ja Album of the Year aivan suotta unohdettu levy.
 
Soittajista kaikilla oma paikkansa: Pattonista ei tarvinne sanoa mitään; Jim Martin ja muutkin kitaristit hoitavat hommansa kunnialla; Billy Gould on vähäeleisen oivallinen basisti; Mike Bordin erinomainen tahdinpitäjä; ja Roddy Bottumin kosketinten suunnattoman tärkeä rooli unohtuu aivan liian usein.
 
en nyt ehdi lukea tätä koko ketjua läpi, mutta minun mielestäni paras FNM levy on angel dust eikä siinä periaatteessa ole kitaristia lainkaan...gould sävelsi ja soitti suurimman osan jutuista. (kuulemma)
 
album of the yearista ei tykätä siks, ku se ei vaan ole tarpeeks UG kaikenmaailman vasurihipeille, joka sinänsä on kyllä ihan ymmärrettävää...mainehan siinä menee, jos siitä tykkäis.

Kaikkihan FNM:ssa toimi, mutta rytmiryhmä toimi parhaiten.

album of the yearista ei tykätä siks, ku se ei vaan ole tarpeeks UG kaikenmaailman vasurihipeille, joka sinänsä on kyllä ihan ymmärrettävää...mainehan siinä menee, jos siitä tykkäis.
 
Voisit vähän koettaa täsmentää aina näitä persjalkateorioitasi, kun niissä tuntuu harvoin olevan mitään logiikkaa. Miten se Album of the Year on jotenkin vähemmän UG, kuin vaikkapa hittilevy The Real Thing, tai kaikkien hehkuttama Angel Dust?
 
Album of the Year on vain väsynyt viimeinen levy, jolla bändi ei enää kyennyt kehittymään oikein mihinkään loistavaan edeltäjäänsä verrattuna, vaan tyytyi pääosin vain apinoimaan itseään; esim. "She Loves Me Not" -> "Star A.D." ja muut soulahtavat vedot, "Naked in Front of a Computer" -> "Get Out" jne.
"Stripsearch" ja pari muuta on hyviä, mutta kyllä sellainen "viimeisiä vedellään" -katku siinä levyssä, ettei oikein jaksa.

Vuoden albumin puolesta puhuu kuitenkin se, että sieltä löytyy niinkin tolkuttoman upea pläjäys kuin 'ashes to ashes' - kyllä muuten löytyy sitä kertsin intensiteettiä!

Edit: tuli joku hämärä muistikuva, että olenhan minä nähnyt tuon joskus Lepakossakin ja todentotta: http://www.rockmusica.net/palsa/8995faithnomore.php
 
Jep, seuraavana päivänä 22.6.1990 ko. pumppu keikkaili Nummirokissa (tai New Miroc:ssa, kuten kiertuepaidassa lukee) ja settilista oli seuraavanlainen:
 
1). From Out Of Nowhere
2). Falling To Pieces
3). Introduce Yourself
4). The Real Thing
5). Underwater Love
6). As The Worm Turns
7). The Crab Song
8). Edge Of The World
9). The Morning After
10). Chinese Arithmetic
11). We Care A Lot
12). "Sweet Dreams" (Nestles Chocolate Commercial)
- Surprise! You're Dead!
13). Epic
14). Woodpecker From Mars
15). Zombie Eaters
16). War Pigs
17). Easy
 
Täydellisyyttä hipova (siis festariolosuhteissa) funkmetallipläjäys on jäänyt lähtemättömästi mieleen, eikä ainoastaan Pattonin avausrepliikin "Apuuuva!!" ansiosta...

Siinäpä setti jonka olisin mieluusti kokenut!

Myös mm. Helsingin kulttuuritalolla bändi on käynyt '97, josta Keskisuomalaisen tekemään juttuun on linkki bändin kotisivuilta (http://lehti.keskisuomalainen.fi/sl/1997-08/15/syke/faithzno.htm).
 
Kylläpä muuten ns. vituttaa, kun ei tuotakaan bändiä ole kerennyt näkemään. "Do you feel sometimes like age is against you?". Indeed.

hurahdin bändiin joskus vuonna 92/93...angel dustin aikoihin ja siitä asti olen jaksanut vaahdota bändin erinomaisuudesta --- aina siihen asti kun kuulin pattonin "sivuprojektia" Mr.Bungle!
(itse asiassa, taisi olla niin että Mr.Bunglestahan Patton tuohon FNM:een revittiin vokalistiksi...)
onhan FNM edelleen universumin toiseksi paras bändi, mutta Bungle on kyl jotain niin uskomattoman hyvää että voisin ruveta selibaattiin ihan vain siitä ilosta että saisin kuunnella bändiä livenä joka päivä aamusta iltaan :D
(mut sekin bändi taitaa olla jo menneen talven lunta, prkl...)

hurahdin bändiin joskus vuonna 92/93...angel dustin aikoihin ja siitä asti olen jaksanut vaahdota bändin erinomaisuudesta --- aina siihen asti kun kuulin pattonin "sivuprojektia" Mr.Bungle!
 
Samoin melkein täälläkin kävi. Paitsi niin päin, että Angel Dustin ilmestyttyä kuulin Bunglen debyyttiä ja se vaikutti huomattavasti kiinnostavammalta. Bunglekin tosiaan luultavasti on menneen talven lumia, mutta jättipähän bändi jälkeensä yhden kaikkien aikojen laadukkaimmasta levykatalogeista. Onneksi satuin kuulemaan Estradaspheren debyytin aikoinaan, se täytti Bunglenkaipuuni ainakin osittain.

Itse hurahdin bändiin nähtyäni mahtavan Everything's Ruined -videon Jyrkissä. Sitä tuli sitten pällisteltyä nauhalta eräänkin kerran. Sitten lähti tilaukseen Angel Dust & King For A Day.., jotka ovat edelleen bändin parhaimmat. Ja viimeksimainittu yksi kaikkien aikojen parhaita levyjä.
Nyt kun pitkäsoitot on hallussa, niin olen ryhtynyt metsästämään singlejä, leffabiisejä ym. Viimeksi löytyi Sounds - Waves 2 "7, jolta löytyy FNM:n New Improved Song. Sehän on Introduce Yourselfin ylijäämäveto, varhaisversio The Morning Afterista.
Bill & Ted's Bogus Joyrney -soundtrackin The Perfect Crime on myös helvetin hyvä biisi. Ja levyltä löytyy muitakin helmiä.
Saisivat melkein julkaista kunnon b-puolikokiksen, kun kerran matskua löytyy. Ja laadukasta vielä.