Rock, pop, alternative ›

The Afghan Whigs on ihan maailman paras ja Twilight Singers toiseksi paras. Vuosia sitten kyllä jo tutustuin ensimmäistä kertaa AW:hen, mutta mukava aina välillä "löytää" joku yhtye uudestaan ja innostua siitä täysin uudella tavalla. Tasaiseen tahtiin on Whigs/Singers -levyt pyörineet soittimessa tässä lähiaikoina ja musa kuulostaa paremmalta kuin koskaan aiemmin. Toi Blackberry Belle on tosiaan mahtava kiekko, ei lainkaan kalpene Whigsien parhaimpien levytysten rinnalla: Teenage Wristband, Martin Eden, Fat City (Slight Return), St. Gregory, Papillon, The Killer... voi jeesus mitä kamaa, Dulli on nero. Onneksi on vielä olemassa muusikoita, joilla on Sielu.
 
...The Gutter Twins -projekti, joka tuo jälleen Dullin rinnalle Mark Laneganin (a.k.a. hienoin miesääni koskaan).
 
Tuolta löytyy kappaleita http://www.myspace.com/theguttertwins ja Saturnalia-levy julkaistaan kai tuossa maaliskuun alussa? Idle Hands!

Ton Up in itin kanssa kävi silleen että levy huononi aina kun sitä kuunteli. täytyy taas testata joskus.

Ton Up in itin kanssa kävi silleen että levy huononi aina kun sitä kuunteli. täytyy taas testata joskus.
 
Sama, pari ekaa kuulemaa oli ihan mahottoman hyviä mutta sitten se jotenkin lopahti. Lisäksi omistan 1965, josta useiden kuuntelukertojen jälkeen pidän edelleen kovasti.
 
Tältä pohjalta, mikä olisi luontainen valinta seuraavaksi AW -levykseni?

No Up in it on kyllä selkeästi heikompi kuin kaikki Dullin myöhemmät levytykset. Otahan timanttinen triangeli ensin kuunteluun, eli Gentlemen - Black Love - 1965. Sen jälkeen tsekkaa Singersin kakkoslevy Blackberry Belle, joka todellakin on ihan samassa liigassa em. Whigs-kolmikon kanssa.
 
Kun nämä 4 on hanskassa ja Dulli on jumalasi, voit hommata käsiisi Whigsin Congregationin, joka antoi jo merkkejä Dullin kultakauden tulemisesta. Seuraavaksi takaisin Singersin pariin, ja muutaman biisin verran loistelias She Loves You -coveralbumi kuunteluun. Myös Singersin viimeisin eli Powder Burns toimii kuutisen ekaa biisiä aivan huikean hyvin, mutta loppua kohti kalpenee kyllä Blackberry Bellelle. Singersin debyyttiä voi suositella siinä vaiheessa lämpimästi, kun kaikki muut dullilevyt nostaa karvat pystyyn; jokatapauksessa heikoin Singerseistä vaikka useampikin hieno biisi löytyy.
 
Bonuksia: Dullin omalla nimellään julkaisema Amber Headlights on ostamisen arvoinen muutaman loistopalan ansiosta, mutta ei pärjää kokonaisuutena millään Singersin pitkäsoitoille. Laneganin liidaama Massive Attack-coveri "Live with me" löytyy puolestaan Singersin A Stitch in Time -EP:ltä ja tekee siitä ehdottomasti hankkimisen arvoisen (EP äänitetty osittain Seawolfilla Tavastian keikkaa seuranneena päivänä).
 
The Gutter Twinsin Saturnalia tulee jo (!) tosiaan parin viikon päästä, laitoin joku aika sitten ennakkotilauksen play.comille hintaan 6.99 puntaa postikuluineen...
 
Ed. No nämähän oli jo aika kattavasti tullut käsiteltyä tuolla ekalla sivullakin :P

Joskus kuuntelin jotain levyä, kaikki biisit kuulostivat samanlaisilta, tylsiltä.
 
Vois ehkä kokeilla jotain muuta levyä.

Joskus kuuntelin jotain levyä, kaikki biisit kuulostivat samanlaisilta, tylsiltä.
 
Vois ehkä kokeilla jotain muuta levyä.
 
Jotkut sanovat noin Gentlemenistä, joka onkin melko yhtenäinen kokonaisuus, ja biisit tosiaan aluksi kuulostavat toisiltaan. Mutta kyseessä on myös yksi 90-luvun kovimpia levyjä:)

Molemmat poppoot kolahtelee kyllä täällä, jotkin levyt enemmän kuin toiset. Mutta tää The Gutter Twins oli mulle uutta, syvä kumarrus =)
 
edit: typo

Jotkut sanovat noin Gentlemenistä, joka onkin melko yhtenäinen kokonaisuus, ja biisit tosiaan aluksi kuulostavat toisiltaan.
 
Joo, totta. Mulle ei tuo Gentlemen aluksi oikein kolahtanut jostain syystä, mutta Black Love ja 1965 sitäkin enemmän. Näistä kahdesta on toisaalta helpompi poimia sellaisia lähes kerrasta tarttuvia ässäraitoja (My Enemy, Crazy, Citi Soleil, Honky's Ladder, Uptown Again ja kaikki muutkin). Jälkeenpäin kun Gentlemen nappasi kunnolla mukaansa, voi vain ihmetellä miksei heti aluksi hiffannut sitä, kuinka mahtavia biisejä sillä levyllä oikeasti on. What Jail Is Like ja Debonair esim. Hirveetä klisettä aina nämä puheet jostain levyn "avautumisesta", mutta ainakin Gentlemenin kohdalla kävi näin. Ensimmäisen kuuntelukerran ja sen lopullisen kolahduksen välillä taisi olla muutama vuosi.
 
Jos joskus on yhtyeen musa vaikuttanut tylsältä, niin kannattaa kyllä kokeilla uudemman kerran vaikka 1965:n tai Black Loven avulla. Luulisi että näistä jää edes jotain positiivista mieleen. Ihan äskettäin hankin Twilight Singersien Powder Burnsin ja heti tuli hullut himot kaivaa taas Afghan Whigsia levyhyllystä, vaikka tossa pöydällä on muutenkin parisenkymmentä muuta levyä kuuntelussa. Ei varmaan koskaan tule kyllästyttyä näihin biiseihin, jaksavat viehättää vuodesta toiseen.

Mulla on sama syntymäpäivä kun Dullilla, jee.
 
Samaan jaloon kastiin kuuluvat myös Peter North ja Salvador Dali.

The Gutter Twinsin Saturnalia on kyllä mainio levy. Ei mikään Black Love, Blackberry Belle tai Mark Laneganin Bubblegumin kaltainen klassikko, mutta aivan varmasti ostamisen arvoinen levy jos pitää vähääkään Dullin ja/tai Laneganin tuotannosta.
 
Levyä on mielestäni aivan turhaan pidetty jonkinlaisena välityönä tai pojatpitääkivaa projektina suomalaisissa musiikilehdissä, kun taas jenkki ja brittimediassa levyä ylistetään lähes klassikkona.
 
Ja liput on Tukholman keikalle taskussa.

The Gutter Twinsin Saturnalia on kyllä mainio levy. Ei mikään Black Love, Blackberry Belle tai Mark Laneganin Bubblegumin kaltainen klassikko, mutta aivan varmasti ostamisen arvoinen levy jos pitää vähääkään Dullin ja/tai Laneganin tuotannosta.
 
Levyä on mielestäni aivan turhaan pidetty jonkinlaisena välityönä tai pojatpitääkivaa projektina suomalaisissa musiikilehdissä, kun taas jenkki ja brittimediassa levyä ylistetään lähes klassikkona.
 
Uudessa Rumbassahan tuo Saturnalia sai kolme tähteä, joka vähän kummastutti kun itse tekstissä levyä lähes poikkeuksetta kehuttiin, pelkän tekstin perusteella voisi olettaa että arvosana olisi hyvin vahva nelonen. Tuossa se arvostelu: http://www.como.fi/arvostelu.asp?id=1104&laji=musiikki
 
Enemmänhän tuo Saturnalia kylläkin kuulostaa Dullilta ja Twilight Singerseiltä, kuin varsinaisesti Laneganin hommilta. Tuntuu kuitenkin että aina tällaisten "projektien" kohtalo on jäädä muka kaikenmaailman välitöiksi ja terapiahommiksi että pojat vähän nyt jotain soittelee yhdessä. Hemmetti, miksei niitä voi kuunnella ja arvioida ihan sellaisinaan, kun ei tämä ole mitenkään ratkaisevasti huonompaa kuin näiden jätkien aiemmat tekemiset (vaikkei tietenkään niiden huippulevytysten tasolle kokonaisuutena ylläkään, mutta hei: ei mikään yllä). Paljon on loistavaa musaa tehty "projektibändien" nimissä. Jos Saturnalian kannessa lukisi Twilight Singers niin Suomessakin tämä olisi varmaan viiden tähden klassikko :P

Pistetään tähän Afghan whigs -ketjuun vaikka periaatteessa Twilight Singers ansaitsisi jo omankin. Ja kun täällä tätä keskustelua jo muutenkin oli Gutter Twinseistä sun muusta aiheeseen liittyvästä.
 
Kuitenkin, Twilight Singers julkaisee helmikuun 15. päivä UUDEN LEVYN nimeltään Dynamite Steps. Aika siistiä, vai mitä?
 
http://katosblog.com/?p=3728
 
Biisilista:
 
1. Last Night in Town
2. Be Invited
3. Waves
4. Get Lucky
5. On the Corner
6. Gunshots
7. She Was Stolen
8. Blackbird and the Fox
9. Never Seen No Devil
10. The Beginning of the End
11. Dynamite Steps
 
Tässä muutama uusi kappale:
 
On the Corner http://www.youtube.com/watch?v=i6D0oafCDeg
Blackbird And The Fox http://www.youtube.com/watch?v=t-eLw_6rMx0
 
Tosi hyviä biisejä, on se Dulli melkoisen kova jätkä.

Twilight Singers Tavastialla 12.4.2011.
 
http://www.thetwilightsingers.com/tour/

Uusia biisejä en ole kuullut kuin On the Cornerin (joka oli mainio), mutta jotensakin alisuorittamista on minusta Dullin tekemiset olleet sitten Black Loven ja 1965:n. Niinpä myöhemmät levyt on jääneet vähälle kuuntelulle. Pitäis ehkä antaa uusi mahdollisuus ainakin Blackberry Bellelle ja Powder Burnsille. Ja ostaa 1965:n vinyyliuudelleenjulkaisu.
 
Keikalle menen silti. Edellinen oli hyvä ja ainahan sitä voi etukäteen uskotella itselleen että vetäisivät änkoressa jonkun Bulletproofin tms.

digitaalimies: Uusia biisejä en ole kuullut kuin On the Cornerin (joka oli mainio), mutta jotensakin alisuorittamista on minusta Dullin tekemiset olleet sitten Black Loven ja 1965:n. Niinpä myöhemmät levyt on jääneet vähälle kuuntelulle. Pitäis ehkä antaa uusi mahdollisuus ainakin Blackberry Bellelle ja Powder Burnsille. Ja ostaa 1965:n vinyyliuudelleenjulkaisu.
 
Keikalle menen silti. Edellinen oli hyvä ja ainahan sitä voi etukäteen uskotella itselleen että vetäisivät änkoressa jonkun Bulletproofin tms.
 
Musta toi Black Love taas on jotensakin alisuorittamista verrattuna erinomaisiin Gentlemeniin ja 1965:een. Kaikkia Twilight Singers-levyjä en oo kuullut, mutta varsinkin tuo Powder Burns kestää kyllä vertailua jopa noihin Afghan Whigs-klassikoihin.
 
Soittaakos tää Twilight Singers-systeemi muuten keikoilla myös Afghan Whigsin biisejä?

Taitaa olla reissu Helsinkiin edessä. Sillä edelliseltä Twilight Singersin keikalta Tavastialla mut heitettiin ulos, koska nukahdin baarin puolelle. Nykyään mulla on narkolepsiadiagnoosi.

fuzzgun: Soittaakos tää Twilight Singers-systeemi muuten keikoilla myös Afghan Whigsin biisejä?
 
Muistaakseni listalla on näkynyt ainakin Fountain and Fairfax ja 66. Olisko molemmat tulleet peräti Helsingissäkin silloin aikanaan. Ja vetäähän/vetihän ne muutenkin reilusti covereita: Primal Screamia, Gnals Barkleyta jne.

Ovat näköjään Suomeen tulossa, mainiota!
 
http://www.tiketti.fi/Afghan-Whigs- … A-The-Circus-Helsinki-lippuja/15817

mipi: Ovat näköjään Suomeen tulossa, mainiota!
 
http://www.tiketti.fi/Afghan-Whigs- … A-The-Circus-Helsinki-lippuja/15817
 
Owlrite! Tämä sopii kyllä!

Törkeen hienoa!