Rock, pop, alternative ›

Eipä Purple mielestäni koskaan myöhemmin päässyt samaan fiilikseen kuin In Rock levyllä.
Aivan, raskassuotuisuus ja yhteensoitto... ehkä made in japanilla päässään samaan henkeen.

Noista Morsen aikaisista tuotoksista minulle on käynyt sillä tavalla, että Purpendicular tuntui silloin ilmestyttyään ihan mahdottoman hienolta levyltä. Muistan kun pienessä punaviinissä sitä ensimmäistä kertaa kuuntelin, niin melkein tuli tippa silmään kun oli äijät vielä laatineet niin hyvän levyn. Mutta eipä sitä ole paljoa sen alkuinnostuksen jälkeen tullut pyöriteltyä. Kuten jo ensimmäisessä viestissä sanoin, niin siltäkin levyltä löytyy kuitenkin 4-5 lähes mestariteokseksi luokiteltavaa Purple-viisua.
Samoin. Lisäksi kuuntelin "Sometimes I feel like Screamin'iä" repeatilla. Yksittäisenä biisinä nousee muiden yllä. Kyllä jysähti silloin ja edelleen.
 
Muita itsekoettuja higlightsejä:
In rock ja Fireball kokonaan
Burn- riffi
Place in the line (laulusaundi ja jykevät bluesriffit)
Purplexed kokoelmalevyllä, jolla on loistava versio Speed Kingistä, kun RB soittelee "jos metsään haluat mennä nyt" rautalankaa.
Conserto for group and orchestra, cd 2 kun morsen soolo alkaa pitkän klassisen alun jälkeen. Upeeta!
 
Ja lammas merkintä eka levyn versiolle Helpistä

Onko kellään kokemusta Bolinin toisesta soololevystä Private eyes?
 
Tuo on kasetilla ollut pitkään. Pari vuotta sitten kuuntelin vähän enemmänkin ja sinänsä tyylikäs levyhän tuo on, mutta ei todellakaan hard rockia Purplen tyyliin. Tyylillisesti paljon monipuolisempaa. Bolinin laulusoundikin poikkeaa niin paljon Coverdalen/Gillanin stailista. Itsellä on taasen jäänyt tuo Teaser väliin, joten en osaa verrata, mutta joissain arvioissa Teaseria on pidetty parempana suorituksena ja tätä Private Eyes-levyä enemmän perinteisenä rocklevynä. Lieneekö Teaserilla enemmän fuusiojaskaa?
 
Purple mark III ja IV-kokoonpanoista vielä sen verran, että minunkin mielestäni tuo alkuperäisen bändin loppuvaihe tuotti paljon hyviä biisejä ja ainakin onnistuneilla live-tallenteilla meininki on aika huimaa. Jopa Bolin ollessaan hyvässä kunnossa sai kunnon jälkeä syntymään, vaikka soitotyylinsä ei todellakaan Blackmorea muistuttanutkaan. Näin siis levyllä "On the Wings of A Russian Foxbat. Live In California '76". Se alkuperäinen "Last Concerts In Japan" on kyllä aika kauhea juuri Bolinin osalta. Tätä uutta versiota en ole kuullut. No, sitä no humehet soittokunnolle teettää...

Ja lammas merkintä eka levyn versiolle Helpistä
 
Hehhee, pakko puuttua tähän sikäli, että minusta tuo on aivan upea versio. Vasta tämän version myötä opin pitämään tuosta biisistä. Alkuperäinenhän on ihan Eläkeläisiä.

Noin kärjistäen voisi kai sanoa, että Purplen ns. kultakauden levyt olivat tiukkoihin ja mieleenjääviin riffeihin perustuvaa jytää. Uudemmilla levyillä eivät kappaleet perustu niin voimakkaasti niihin jytäriffeihin, vaan ne ovat enemmän sellaista keskitien rokkia, sanoisinko että positiivisessa mielessä aikuisrokkia.
 
Säännön vahvistavia poikkeuksia löytyy tietysti sekä uudelta että vanhalta Purplelta lähes joka levyltä.
 
EDIT: Ja tuota "Russian Foxbattia" pitää minunkin taas kerran kehua, se on kova paketti Hughesista huolimatta... Se on yksi tiukimpia livejulkaisuja Purplelta.

EDIT: Ja tuota "Russian Foxbattia" pitää minunkin taas kerran kehua, se on kova paketti Hughesista huolimatta... Se on yksi tiukimpia livejulkaisuja Purplelta.
 
Jos antipatiasi hra Hughesin suhteen perustuu Russian Foxbattiin yms live-tallenteisiin, niin ymmärrän hyvin. Tekisi kyllä monesti mieli huutaa herran monitorikaappiin, että "Turpa kiinni, bändi yrittää soittaa ja laulaa yhteistä biisiä. Egoile omassa soolo-spotissa!" Nykyään mies taas panostaakin livenä trio-bändiin. Sopinee paremmin.
 
Siis varsinkin ne "Come Taste The Band"-biisit, jotka maltetaan soittaa ilman liikoja jammailluja, on varsin tiukkoja. Coverdalellahan oli tällä Purplen viimeisellä kiertueella aika vähän tekemistä, kun Mistreated-bravuurikin oli pois setistä. Mitähän Bolini olisi siitä aikaan saanut? Sitä emme saa tietää...

"Turpa kiinni, bändi yrittää soittaa ja laulaa yhteistä biisiä. Egoile omassa soolo-spotissa!"
 
Heh heh, osittain juuri näihin livelevyihinhän se perustuu. Mutta minä enemmän tykkään semmoisista vähän ns. miehekkäämmistä hevilaulajista (joita esim. Gillan ja Coverdale olivat) kuin näistä munattomista kiljujista. Vaikka kyllähän Gillankin kiljui parhaina päivinään... Jo heti Burnin nimibiisillä Hughes yrittää parhaansa mukaan pilata tunnelmaa aivottomalla rääkymisellään.
 
Ja olen ymmärtänyt, että juuri Hughes toi Stormbringeriltä alkaen nämä funkvaikutteet bändiin mukaan, ja se ei oikein uppoa. Funk on hienoa, mutta jytä ja funk pitäisi pitää toisistaan erillään. Stormbringer ja Come taste the band ovat ihan hienoja levyjä, mutta aika vähän niillä on enää In rockin tapaisen jytän kanssa tekemistä.
 
Korostan, että nämä ovat näitä makuasioita, joissa kaikki ovat yhtä paljon oikeassa. Deep Purple on minulle Beatlesin ohella ollut varmaan tärkein yksittäinen bändi ikinä, joten katson oikeudekseni välillä sitä vähän kritisoidakin...

Mielestäni kannattaa.Kovan luokan soittajia kehissä:Jeff Porcaro,Phil Colliins (muistaakseni) jne.Hyviä biisejä: Dreamer,Wild dogs,The Grind,Savannah woman jne.Kaiken kaikkiaan varsin monipuolinen levy.Toki myös Billy Cobhamin Spectrumia voi suositella.Onko kellään kokemusta Bolinin toisesta soololevystä Private eyes?
 
Kiitos. Käynkin hakemassa lätyn tänään että saa luukuttaa. Nimibiisin olen kuullut ja se on kova. Mötley Crüe on coveroinut sen jollekin levylleen, ja kun kuulin alkuperäisen. luulin sitä Mötiköiden versioksi, koska laulaja kuulostaa ihan Vince Neililtä.

Pukataan tämä aihe uudelleen esiin. Tommy Bolin teki aikoinaan hienoa musiikkia sekä soololevyjensä kautta, että Deep Purplen kautta. Come Taste The Band on aina ollut minulle rakas ja tulee olemaankin. Harmi, että ajat olivat sellaiset, että huumeiden käyttö yhtyeiden keskuudessa oli yleistä. Palkkiotkin taidettiin makssa osin kamana. Kaikki eivät kestäneet aikaa, mutta kuolema teki osasta heistä legendoja. Tommykin nuoresta iästään huolimatta sai paljon aikaan ja uutta levyäkin on pukannut näihin päiviin saakka. Paljon studiomateriaalia ja vielä enemmän livematskua. Kannattaa ottaa haltuun.
 
Uskoisin, että jos Tomy olisi jättänyt kuolematta, niin hän olisi ennemmin tai myöhemmin ajautunut johonkin fuusiojazzin tms. pariin. Hard Rock oli vain ohikulkumatka. Mutta spekulaatiota kaikki tuo.

Ei pahalla, mutta olisit jatkanut mieluummin tähän ketjuun:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … 3&t=89134&o=0&#p2543249
 
Bolinista ei kuitenkaan ihan liikaa juttua ole.

Hups! Enpäs huomannutkaan. Deep Purple kuitenkin oli Bolinin aikaan loistava! Mutta ne huumeet pilasivat jutun.

Blackmore ulos, Satriani paikkaamaan
 
Onko noista Satrianin keikoista mitään äänitteitä? Onko joku kuullut?

Onko noista Satrianin keikoista mitään äänitteitä? Onko joku kuullut?
 
On niistä joku bootleg ainakin olemassa. Music Hunterista olis saanut tilaamalla ja levymessuilla (vuosia sitten) on ollut.

Audiona löytyy parikymmentä eri bootlegia, videonakin muutama keikka. Virallisia julkaisuja ei ole, eikä ilmeisesti tule

Joku bootleggi on minullakin, mutten ole sitä kuunnellut edes kokonaan. Äänenlaatu oli aika ankea.