Rock, pop, alternative ›

Kiitän

Omimmillaaan CMX on auralla ja auringolla. Sítä luomisen vimmaa ja riemua ei monasti ole todistanut.
Rautakantele kannattaa muistaa muös, vainajalasta ei tarvitse välittä' ja dino sopii pössyttelyyn.

Juu, itsekin olen Auran kannalla. Mielestäni tuo levy ON CMX, se on The Levy. Muutkin hyviä, mutta tuntuu, että tuo olis se kivijalka koko toiminnalle.

Uusinta en ole vieläkään kuullut, mutta Aura, Aurinko ja Dino ovat ne parhaat. Dino kolahtaa ehkä eniten, ihan vain sen eeppisyyden takia.

CMX:llä on lähes 500 kappaletta joista noin 359,5 on kovia, vajaat sata ihan OK ja sitten parisenkymmentä ihan käsittämätöntä - varmaan omalla tavallaan ihan hyviä - ralleja.
 
P.S. Se 0.5 on Nahkaparturi, on sen verran lyhyehkö :)
Toisaalta, Nahkis voisi olla 0.3 ja Hiljaisuuteen 0.2...
Joo, niin se homma etenee...

Kannattaa lopettaa ja siirtyä suoraan vaikkapa Tooliin.

Eri asia sitten, että aukeaako tuo miten äkkiä. Ei ehkä ihan helpointa omaksuttavaa ekaksi CMX-levyksesi. Itselläkin pölyttyi hyllyssä hetkisen, mutta kun valaistuin, ei saanut hetken rauhaa:)
 
Mulle kävi noin Dinosauruksen kanssa. Nyt ko. levy on yksi suosikkilevyistäni.
Discopolicsesta en ainakaan vielä erityisemmin pidä, mutta Vainajala, Isohaara ja Aion aukesivat heti ja ovat edelleenkin loistolevyjä. Kolmikärki Gold on ihan jees. Muuhun tuotantoon en pahemmin ole perehtynyt.

Minä aloittaisin järjestyksessä Aurinko-Aura-Isohaara.
Onhan tuo Dinokin varsin loistava, mutta ei siitäkään saa kaikkea irti ellei tiedä mistä siihen on tultu.

Nahkis:
EDIT: Unohdin näemmä Isohaaran. Yritän ilmeisesti alitajuisesti kieltää sen olemassaolon.

Noh, miksi? Hyvä levyhän se on.

Itse aloitin juuri nimenomaan Isohaarasta siirtyen sitten Vainajalaan ja Dinosaurus Stereophonicukseen.

Nahkis:


Noh, miksi? Hyvä levyhän se on.

Itse aloitin juuri nimenomaan Isohaarasta siirtyen sitten Vainajalaan ja Dinosaurus Stereophonicukseen.
 
Minulla on kanssa semmoinen vika päässä, että CMX:n levyistä puhuttaessa en suostu hyväksymään tuon Isohaaran olemassaoloa. En tiedä miksi, ei se huono levy ole, mitä kuullut olen(en omista, ja mp3sia en lataile enää enempää tuolta koska sitten ei tule ikinä ostettua levyä). Kummallista vain on, että ei se oikein johdu kaavoihin kangistuneisuudestakaan, Aion on mennyt ihan hyvin muistilohkoon:)

CMX:llähän on se yks hauska biisi.. "on metsässä mökki, mökissä Matti, Matissa syöpä, lalallalalalalala." tai jotenki tolleen? velipoika soitti tota ripiitillä synttäripäivänään.

CMX:llähän on se yks hauska biisi.. "on metsässä mökki, mökissä Matti, Matissa syöpä, lalallalalalalala." tai jotenki tolleen? velipoika soitti tota ripiitillä synttäripäivänään.
 
Ja biisin nimi on Matti. Melko klassikko omalla rujolla tavallaan.

Juu, itsekin olen Auran kannalla. Mielestäni tuo levy ON CMX, se on The Levy. Muutkin hyviä, mutta tuntuu, että tuo olis se kivijalka koko toiminnalle.
 
Allekirjoitan. Sattumoisin aloitin CMX:n kuuntelun tuosta levystä, mutta yrittäen olla mahdollisimman objektiivinen, minusta Auralla CMX "löysi itsensä" tai ehkä suurempi fanipohja löysi CMX:n :) . Mitenkään laittamatta levyjä paremmuusjärjestykseen.

Hmm... Itse tutustuin CMX:n ensimmäistä kertaa Vainajalan ilmestyessä ja siitä se kaikki sit lähti! Vainajalaa tuli kuunneltua useita kymmeniä kertoja putkeen. Janosin lisää! Ostin Cloaca Maximan, jota kuunnellessa tulikin monia 'flashback'-fiiliksiä, että "hei! tän ja tän biisin mä oon kuullu kyllä joskus ennenkin", mutta en vain aiemmin ollut tiedostanu kyseisen bändin olemassaoloa *hyi minnuu...*
 
seuraavaksi vuorossa oli Rautakantele, joka ei suinkaan ollut pettymys. Jano vain kasvoi kasvamistaan...=)
 
seuraavaksi päätinkin tutustua vanhempaan tuotantoon: Veljeskunta. Muutaman kerran kuuntelin epäröiden enkä vain oikein päässyt heti sisälle, mutta kyllä sekin sieltä sitten lopulta aukeni. Seuraavana oli Kolmikärki, joka pisti kasvot pakonomaisesti hymylliseen virneeseen, joten kyseinen levy jäi valitettavasti vähiten kuunneltujen levyjen joukkoon...
 
sitten taisi olla vuorossa Dino, joka oli ilmestyessään (ja on edelleenkin) lempilevyjeni joukossa kyseiseltä orkesterilta. Sen jälkeen tuli Aurinko ja Aura peräkkäin. Molemmista löytyi ns. 'uusia ulottuvuuksia'.
 
Siinä sitten vuodet vierähtivät kunnes tuli Isohaara, johon ihastuin/hämmennyin. Ei todellakaan huono levy (eihän CMX:llä niitä edes ole, eihän?), mutta jotenkin se ei vain auennut täydellisesti... Sen jälkeen CMX-fanius lopahti siihen asti kunnes tuli Aion. Olin aivan myyty! Levy aukeni välittömästi ja aina vain löydän sieltä jotain uutta ja kiehtovaa.
 
Ainoa levy mikä puuttuu on Discopolis, joka on loistava levy sekin, mutta en tiedä miksi en ole vielä sitä hankkinut... täytynee varmaan rientää ostamaan pikinmiten...=/
 
Tsori, tais tulla ehkä hieman pitkä ja tylsä viesti, mutta täytyy sanoa että mä ainakin oon tyytyväinen siihen, että missä järjestyksessä tutustuin CMX:n tuotantoon...

Tsori, tais tulla ehkä hieman pitkä ja tylsä viesti, mutta täytyy sanoa että mä ainakin oon tyytyväinen siihen, että missä järjestyksessä tutustuin CMX:n tuotantoon...
 
Äh. Eihän sillä järjestyksellä mitään väliä ole. Tai tottakai se vaikuttaa siihen, miten kuva bändistä muodostuu kuulijalle, mutta eikös se ole vain rikkautta? :)