Rock, pop, alternative ›

Muhun uppoaa kyllä tuo Red Hot Moon eniten.. Onhan tämä Rancidin paras levy heti Life Won't Waitin ja Out Come The Wolvesin jälkeen.. :)
 
Minä taas en ole koskaan oikein tuohon Out come the wolvesiin tykästynyt. Onhan siinä hyviä biisejä, mutta kyllä Lets go ja Rancid ovat levyinä minusta paljon parempia. Ja tästä Indestructiblesta tykkäsin myös enemmän kuin wolvesista. Että näin täällä.

En pitänyt levystä lähes yhtään, tylsältä kuullosti. Vanhemmat levyt kuluvat vielä silloin tällöin levysoittimessa.

rancid: rancid(2000) on kyllä kovinta rancidii mitä löytyy.

rancid: rancid(2000) on kyllä kovinta rancidii mitä löytyy.
 
No kovinta joo, mutta köyhin Rancid-levy kyllä mun mielestä. Jossain vaiheessa alkaa puuduttamaan se kaahaus. Puolituntisena tämä levy olisi paljon parempi.

no jaa, itseäni se ei puuduta kylläkään. se tasapainottaa jonkin verran "life wont wait" levyn "löysää" tahtia. ;)

rancid: rancid(2000) on kyllä kovinta rancidii mitä löytyy.
 
Mun mielestä taas se ensimmäinen, 1993 julkaistu levy on ehdottomasti paras.

onhan se mainio levy, mutta larssihan ei ole kyseisellä levyllä vielä mukana...
tim & lars on vähän niinku "pekka & pätkä".

onhan se mainio levy, mutta larssihan ei ole kyseisellä levyllä vielä mukana...
tim & lars on vähän niinku "pekka & pätkä".
 
Ei oo mukana, mutta melkein oli. Lars oli juuri liittynyt bändiin kun pojat menivät studioon, eikä sitten ehtinyt opettelemaan kappaleita liian lyhyellä varoitusajalla.

No kovinta joo, mutta köyhin Rancid-levy kyllä mun mielestä. Jossain vaiheessa alkaa puuduttamaan se kaahaus. Puolituntisena tämä levy olisi paljon parempi.
 
No minulla oli sama mielipide vielä semmoinen pari vuotta sitten. Yht'äkkiä kuitenkin pääsin levyyn sisään. Aivan loistava, mielestäni. Kappaleiden toisiinsa linkitys tyyliin don g./disgruntled ja poison/loki pelastaa paljon levyn kuunneltavuudessa. Tai ainakin minun mielestäni kyseiset kappaleet kuuluvat yhteen...
 
Paremmuusjärjestystä on paha mennä sanomaan nuista levyistä, ovathan ne kaikki mielestäni loistavia. Ja paljon riippuu sen hetkisestä tunnetilasta. Mutta voisimpa miltei sanoa, että life won't wait, 2000 ja wolves ovat kolmen kärki. Indestructible on loistava (ja sisältää yhden parhaista piiseistäkin, stand your ground), mutta nykyään ei enää pääse tunnelmaan niin usein kiinni. 1993 ja let's go pyörivät myös soittimessa silloin tällöin, mutta yhtä vahvaa tunnelmaa en ole saanut niistä vielä esille, kuin muista rancidin levyistä.

No minulla oli sama mielipide vielä semmoinen pari vuotta sitten. Yht'äkkiä kuitenkin pääsin levyyn sisään. Aivan loistava, mielestäni. Kappaleiden toisiinsa linkitys tyyliin don g./disgruntled ja poison/loki pelastaa paljon levyn kuunneltavuudessa. Tai ainakin minun mielestäni kyseiset kappaleet kuuluvat yhteen...
 
Jotenkin ei vain allekirjoittaneelle kokonaisuutena ole iskenyt tämä lätty. Toki yksittäisiä täysosumia on, etenkin avauskaksikko Don Giovanni / Disgruntled tuntui jo ihan ekalla kuuntelukerralla mahtavalta - silkkaa turpaanvetoa. Ja Poison on kyllä yksi Rancid-suosikeistani.
 
Paremmuusjärjestystä on paha mennä sanomaan nuista levyistä, ovathan ne kaikki mielestäni loistavia. Ja paljon riippuu sen hetkisestä tunnetilasta. Mutta voisimpa miltei sanoa, että life won't wait, 2000 ja wolves ovat kolmen kärki. Indestructible on loistava (ja sisältää yhden parhaista piiseistäkin, stand your ground), mutta nykyään ei enää pääse tunnelmaan niin usein kiinni. 1993 ja let's go pyörivät myös soittimessa silloin tällöin, mutta yhtä vahvaa tunnelmaa en ole saanut niistä vielä esille, kuin muista rancidin levyistä.
 
Itselleni tärkeimmät Rancid-levyt ovat Wolves, Life ja 1993, mutta järjestystä en osaa sanoa (vaihtelee). Ehkä ne voisivat olla jaetulla ykkössijalla. Bändiin tutustuin luonnollisesti Wolvesin kautta, ja pää räjähti jo Maxwellin kertosäkeessä. Sen jälkeen hommasin ekan levyn ja taas tapahtui: Mattin laulama "I wanna go where the action is I wanna fly through the urban blight. I wanna live like shadow in the dark and only move at night" toimi samantien. Life tuntui aika pitkään vähän vaisulta, mutta ajan myötä siitä on tullut yksi lemppareistani, ehdoton kesälevy. Levyn dynamiikka muistuttaa vähän Clashin London Callingia. Coppers kuunneltuna lämpimänä kesäiltana on silkkaa parhautta.

. Life tuntui aika pitkään vähän vaisulta, mutta ajan myötä siitä on tullut yksi lemppareistani, ehdoton kesälevy. Levyn dynamiikka muistuttaa vähän Clashin London Callingia. Coppers kuunneltuna lämpimänä kesäiltana on silkkaa parhautta.
 
Itsekin ymmärsin vasta vähän aikaa sitten, kuinka hieno levy Life wont wait loppujen lopuksi onkaan. Mahtavia biisejä, kuten nimibiisi Life wont wait, Bloodclot, Leicester square, Warsaw, Something in the world today ja Coranzon de oro sekä tietysti Coppers.
 
Taidanpa laittaa sen hetimmiten soimaan.

Hyvähän se on. Meikäläinen pissii aina hunajaa kuullessaan Wrongfull Suspicionin torviriffin.

Minun mielestäni Indestructible ja Life won't wait tuovat mainiosti esiin sen rikkauden mikä Rancidilla on useisiin muihin punkbändeihin verrattuna. En kiellä, etteikö rahalla olisi vaikutusta tällaisiin suurta yleisöäkin miellyttäviin tyylinvaihdoksiin. Kuuntelen kyllä kaikenlaista DIY räkäpunkkia, Oi!:sta perus-hc-kaahaukseen, mutta juuri tämä matskun vaihtelevuus on pitänyt minut jo vuosia naimisissa Rancidin kanssa.
 
Koskaan ei tiedä mitä oudoimpia elementtejä seuraava levy saattaa sisältää, mutta ainakin tähän asti jokainen levy on iskenyt omalla tavallaan suoraan sydämeen.

...Life tuntui aika pitkään vähän vaisulta, mutta ajan myötä siitä on tullut yksi lemppareistani, ehdoton kesälevy. Levyn dynamiikka muistuttaa vähän Clashin London Callingia. Coppers kuunneltuna lämpimänä kesäiltana on silkkaa parhautta.
 
Oon aina ajatellut samoin, että Life Won't Wait on Rancidin London Calling.

Varmaan turha odottaa Rancidilta enää ..and out come the wolvesin tasoista levyä.. Indestructiblella on muutamia hyviä (Tropical London, Memphis, Born Frustraded...) mutta kyllä se vanhempi matsku on parempaa..

Tuo uus levyhän on ihan sika hjuva! Biisit vaihtelee mukavasti. Hullun hyviä ralleja... kylläkyllähyvähyvä

Varmaan turha odottaa Rancidilta enää ..and out come the wolvesin tasoista levyä.. Indestructiblella on muutamia hyviä (Tropical London, Memphis, Born Frustraded...) mutta kyllä se vanhempi matsku on parempaa..
 
Itse tutustuin kyseiseen bändiin ...And out come the wolvesin kautta, kuten varmaan lukemattomat muutkin. Hyvä levy se on, ja sen julkaisukin taisi osua juuri oikeaan paikkaan, 90-luvun puoleen väliin, mutta Rancidilta löytyy IMO paljon parempaakin materiaalia, itselleni kolahtaa eniten 1993 ja 2000 sekä Life won't wait.