Rock, pop, alternative ›

Rasmus on ehkä yksi Suomen energisimmistä orkestereista. Tajuaisivatpa vielä sen itsekin ja vähentäisivät vähän noiden kaikkein rauhallisempien biisien säveltämistä mitä löytyy uudelta levyltä hieman liikaakin. Mutta onhan siellä onneksi niitä energisiäkin ralleja, joita on varsin mukava kuunnella. Ikinä en oo oikein Liquidista tykännyt.

On tässä viimeaikoina ollut pakko myöntää, että kyllä toi uus Rasmus toimii oikein hyvä. Varsinkin se uusin sinkku In my Life, muistaakseni. Mielestäni siinä sekoittuu hienosti amerikkalaiset ja brittiläiset pop/rock-vaikutteet.

Eero oli ennen släppikone.
 
Totta! Innostuin tämän topicin ansiosta kuuntelemaan näitä vanhoja Rasmuksen RockFunk (vai mitä ne on??) biisejä...ja kyllähän toi Eero släppää kuin kirahvi.

Uusi biisi In my life on aika vetävä biisi.

Ne hittibiisit joista olen radiossa kuullut, ovat oikein hyviä. Pidän. Toivottavasti breikkaa vähän isommastikin.

Uusi biisi In my life on aika vetävä biisi.
 
Se rumpujen sisääntulo toimii kuin hevonen metsäpolulla. Hieno, hieno, hieno!

Anteeksi, että kirjoitan sellaisen viestin perään, joka on julkaistu ollessani kolmevuotias, mutta tässäpä teille YouTuben ihmeellisestä maailmasta "uusi" video Rasseilta. Tällaisen pätkän olemassaolosta en ole aiemmin ollut lainkaan tietoinen, vaikka olenkin diggaillut ko. orkkaa - uskokaa tai älkää - jokseenkin tarkalleen vuodesta 2003 alkaen. Huh huh, näin sitä löytää vanhempikin fani uutta viihdykettä diggailunsa kohteeseen liittyen:
 
https://youtu.be/n0KPahkwntM
 
PS. Olen kyllä tietoinen siitä, että m.netissä on olemassa myös toinen (ja uudempi) ketju tähän bändiin liittyen, mutta eikös tätä eläkeikäistäkin voitaisi ruveta taas herättelemään satavuotisesta unestaan, vaikkapa "vanhojen aikojen" Rasmusta käsittelevän keskustelun merkeissä?

Peep, Playboys ja Hell-Of.A-Tester edustavat minulle sitä ainoaa oikeaa Rasmusta. Into menetteli vielä. In The Shadows oli jo hirveää paskaa ja sen jälkeiseen materiaaliin en ole koskenut kepilläkään.
 
Ensimmäinen livekeikkani oli nimenomaan Rasmuksen alkuperäinen ja paras kokoonpano Raahen työväentalolla 1996. Rumpalinvaihdoksen jälkeen bändi menetti jotain hyvin oleellista.

HaloOfFlies: Ensimmäinen livekeikkani oli nimenomaan Rasmuksen alkuperäinen ja paras kokoonpano Raahen työväentalolla 1996.
 
Minullekin Rasmuksen keikka oli ensimmäisiä tai ehkä jopa ensimmäinen livekeikka. Vuosi taisi olla '97, olivat Espoon Tapiolassa jossain markkinoilla soittamassa. Oli se kyllä siihen aikaan ihan viihdyttävä bändi.

RockFanatic: Anteeksi, että kirjoitan sellaisen viestin perään, joka on julkaistu ollessani kolmevuotias
 
Luulin kirjoitusasusi ja nimimerkkisi perusteella, että olet 46-vuotias bluesjäärä! Mutta eipä siinä, vaikutat kuitenkin täyspäisimmältä kirjottelijalta makuuni näillä palstoilla. Ja ketjuun liittyen: 12 vuoden jälkeenkin voin todeta, että In The Shadows omaa originaaleimman, tykeimmän ja funkeimman suomalaisen bändin soittaman riffin kautta aikain.

Olen syntynyt 8.12.1999, eli olen 15-vuotias.

Elävästä Arkistosta löytyy pätkä Rasmuksen alkuajoilta. Olihan tuo bändi silloin alussa aivan mielettömän kova. Ja nimenomaan tuo alkuperäinen kokoonpano on edelleen yksi Suomen kaikkien aikojen kovimmista. Nyky-Rasmukseen en ota kantaa, kun lopetin bändin kuuntelemisen Dead Lettersin aikoihin.
 
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/1 … va-rasmus-haaveili-stadionkeikoista

Onpas tästä orkesterista lyhyt ketju, kuitenkin melko suosittu ympäri maailman on/on ollut?
No eniveis.. En tiennyt että näiden tsibaleesta October & April oli alunperin versio Lena Katinan kanssa. Sitten kuitenkin se "tunnetumpi" versio on Anette Olzonin kanssa. Mielestäni tuo Katinan verio on parempi, jotenkin "aidompi". Ehkä ne sitten deletoi tuon originaalin ja laitoivat levitykseen tuon Olzonin version koska Nightwish.
 
Katina
https://www.youtube.com/watch?v=zXqWoZk8994
 
Olzon
https://youtu.be/fygBE8dNawU
 
E: linkki korjattu

Kimmo72: Onpas tästä orkesterista lyhyt ketju, kuitenkin melko suosittu ympäri maailman on/on ollut?
No eniveis.. En tiennyt että näiden tsibaleesta October & April oli alunperin versio Lena Katinan kanssa. Sitten kuitenkin se "tunnetumpi" versio on Anette Olzonin kanssa. Mielestäni tuo Katinan verio on parempi, jotenkin "aidompi". Ehkä ne sitten deletoi tuon originaalin ja laitoivat levitykseen tuon Olzonin version koska Nightwish.
 
Katina
https://www.youtube.com/watch?v=zXqWoZk8994
 
Olzon
https://www.youtube.com/watch?v=zXqWoZk8994
 
Kimmo72, postasit vahingossa saman linkin kahteen kertaan. Tässä Olzonin versio:
 
https://youtu.be/fygBE8dNawU

RockFanatic: Kimmo72, postasit vahingossa saman linkin kahteen kertaan. Tässä Olzonin versio:
 
https://youtu.be/fygBE8dNawU
 
Oho! Alkoholilla oli osuutta asiaan :) Kiitän korjauksesta.

Into-levyä oon kuunnellu paljon, se jotenkin kolahti. ne vanhemmat lukiofunkit ei oikein lähteny ja nykymatskustaan oon pihalla (tai ne biisit mitä oon kuunnellu on jotenkin karikatyyrinomaisia ? :D ). Menestystähän heillä on suomen mittakaavassa piisannut ja blaa blaa, mutta mitä mieltä jengi on L. Ylösen laulamisesta? Äkkiseltään tarkasteltuna siinä ei ole mitään vikaa, mutta joku joko laulamis- tai lausumistekninen vivahde siinä on mikä kutsuu mukanaan jonkinlaista epäselvyyttä. Onko paikalla laulajia tai ketään jolle olisi tullut sama fiilis?
 
(Ghostbustersin "I ain't afraid of no ghosts" ainakin kuulosti Ylösen toimesta enemmän Starvin Marvinilta kuin Ray Parker Jr:ltä)
 
(lyriikoita sen koommin kommentoimatta, tulee heti mieleen tusina biisiä kys. bändiltä jotka itse olisin pistänyt vaihtopenkille mutta eipä se ole menestystä estänyt heh heh)

Epämuusikko: Into-levyä oon kuunnellu paljon, se jotenkin kolahti. ne vanhemmat lukiofunkit ei oikein lähteny ja nykymatskustaan oon pihalla (tai ne biisit mitä oon kuunnellu on jotenkin karikatyyrinomaisia ? :D ). Menestystähän heillä on suomen mittakaavassa piisannut ja blaa blaa, mutta mitä mieltä jengi on L. Ylösen laulamisesta? Äkkiseltään tarkasteltuna siinä ei ole mitään vikaa, mutta joku joko laulamis- tai lausumistekninen vivahde siinä on mikä kutsuu mukanaan jonkinlaista epäselvyyttä. Onko paikalla laulajia tai ketään jolle olisi tullut sama fiilis? (
 
Ghostbustersin "I ain't afraid of no ghosts" ainakin kuulosti Ylösen toimesta enemmän Starvin Marvinilta kuin Ray Parker Jr:ltä)
 
(lyriikoita sen koommin kommentoimatta, tulee heti mieleen tusina biisiä kys. bändiltä jotka itse olisin pistänyt vaihtopenkille mutta eipä se ole menestystä estänyt heh heh)
 
Saisivat kyllä palata siihen 90-luvun funk-meininkiin. Se oli sitä ainoaa oikeaa Rasmusta.

HaloOfFlies: Saisivat kyllä palata siihen 90-luvun funk-meininkiin. Se oli sitä ainoaa oikeaa Rasmusta.
 
Konsan kevätbändikatselmuksista löytynee varmasti hyvin samanlaista soittoa. Peep on mielestäni kyllä aivan kuuntelukelvoton, vaikka usein amatöörimäinen ja särmikäs musiikki on sydäntäni lähellä. Playboysin voisin vaikka pistää nyt heti soimaan tosin.

Kyllähän se bändin kovin biisi on ehdottomasti Tempo: https://www.youtube.com/watch?v=0aLHv9j_qxo

Ei perkele, living in a world without you, on kyllä saatanan hieno biisi, vaikkei muuten oikein tipahdakaan the rasmus