Rock, pop, alternative ›

Vinny Appice, Appicen veljeksistä mielestäni se persoonallisempi ja parempi, vahvaa ja jylhää soittoa etenkin Dion kanssa. Pikkuisen kulmikasta,mutta hyvällä tavalla,komean kumeat fillit, ei hissuttele.

Peter Criss, ei teknisesti mikään virtuoosi mutta parhaina päivinään erittäin tyylitajuinen ja groovaava soittaja. Iso osa Kissin alkuaikojen soundia.

Epämuusikko: Perustelkaa valintojanne.
 
Nate Smith ja kuudestoistaosat https://youtu.be/XyW5Zz0w1zg
 
sekä Kalle Mathiesen https://youtu.be/P3sMhAEOeZ8

https://youtu.be/QSjJzErQPng?t=4 George Hooks.

Porcaro tanakkuudellaan mutta kuitenkin hengittävyydellään.
 
Jos pitää tasan yksi rumpalien rumpali sanoa, niin yleensä vastaan Jeff Porcaron. Minulle hänen estetiikkansa, groovensa ja täysin timantinkova taimifiiliksensä on vaan maistunut parhaiten aina - monihan (rumpali) ei myöskään hänestä tykkää. Ja mitä nyt virtuoosiksi tulkitaankaan; mutta kyllä esim. Toton "Mushangan" biitti on aikamoinen.
 
Toinen helposti tunnistettava, samoissa L.A.:n ympyröissä koko elämänsä pyörinyt, on tietysti John "J.R." Robinson. Robinsonin taimifiilis on ehkä vähän etukenossa, kun Porcarolla se on hieman enemmän laid back. Molemmat kuitenkin aivan taskussa.
 
Kummankin edellämainitun kohdalla tosin vaikuttaa varmasti sekin, että ovat soittaneet niin monella suosikkilevylläni.
 
Kolmas olis varmaan Gadd, mutta tykkään enemmän hänen jazz-jutuistaan (esim. Corean levyt) kuin pop-rock -hommista, mitkä hän vetää kaikki aika samaan tyyliin. Sillä "Gadd-biitillä" millä se soittelee James Taylorin kaikki biisit. :D
 
Toinen ääni muuten Teppo Mäkyselle! On oikeasti aivan maailmanluokan jazzrumpali ja todella todella poikkeuksellinen talentti näistä leveyspiireistä.

Mäkynen on kyllä ihana. Aina freesi, ja hyvinkin tyylitietoinen mutta aina silti myös omaperäinen. ja svengaa niin että sukat pois. Mutta en tiedä silti että menisikö hän tämän ketjun puitteisiin jos ite laittaisin. Suomen paras hän on lajissaan, mutta en tiedä onko hän maailman mittakaavassa uniikki. Hän on joka tapauksessa aivan saatanan hyvä.
 
Gadd on enemmän uniikki monessa mielessä, vaikkei paikoitellen kuulukaan suosikkeiheni. mulle ei nimittäin ne sen jazzimmat jutut oo koskaan uponnu.

Tico Torres - aina tyylikästä ja Jovin musiikkin sopivaa rummutusta, ei vedä överiksi muttei ole missään nimessä mikään pelkkä taustamuusikko. Livenäkin homma toimii aina.
 
Gas Lipstick - tanakkaa, hyvällä tavalla simppeliä ja ryhdikästä rock-rummututusta, joka toi aina hyvin tukevan selkärangan HIM:in musaan, joka olisi liian tekotaiteellisella rummutuksella hajonnut käsiin. Toki voi kysyä kuinka uniikkia lopulta mutta mielestäni kyllä groovea löytyy.
 
Ken Owen - voi helvetti sentään että voi olla tyylikästä ja groovaavaa rummutusta. Carcass on timanttia kaikilla tasoilla mutta erityisesti olen nauttinut Owenin rummuista aina. Swansongilla niin tiukkaa soittoa kuin voi olla. TJEU: R**k the Vote.

Steven Adler - olihan tämä kaveri kyllä todella groovaava ja viihdyttävä rumpali aina kun on/oli kunnossa.

Epämuusikko: en tiedä onko hän maailman mittakaavassa uniikki.
 
Sehän ei liene olennaista. Aloitusviestissähän peräänkuulutettiin vain "rumpalit joilla mielestänne persoonallinen soittotatsi ja hyvä groove".

Aika moni mainittu niistä jotka itellä tuli ekana mieleen, mutta Mitch Mitchell vielä. Näytteli suurta osaa Experiencen soundimaailman muodostumisessa.

Todellakin! Jimikin tykkäsi sen soitosta enemmän kuin Buddy Milesin junttauksesta.

Kefiiri: Todellakin! Jimikin tykkäsi sen soitosta enemmän kuin Buddy Milesin junttauksesta.
 
Tosta en osaa kyllä sanoa mitään. Ohan tota joskus kuullut että Mitch olisi tykitellyt Jimin kappaleet ihan umpeen yli soittamisella. Ei Mitchiltä mun mielestä kuitenkaan groovea puuttunut ja oman aikansa suurimpia rumpumihiämm.

abassimo: Tosta en osaa kyllä sanoa mitään. Ohan tota joskus kuullut että Mitch olisi tykitellyt Jimin kappaleet ihan umpeen yli soittamisella. Ei Mitchiltä mun mielestä kuitenkaan groovea puuttunut ja oman aikansa suurimpia rumpumihiämm.
 
Sharon Lawrencen vakuuttavassa Jimi Hendrix -kirjassa annetaan ymmärtää että Band of Gypsysin basisti Billy Cox oli Jimin vanha kamu mutta Miles vaan puoliväkisin hyypiöityi mukaan ryhmään. Jimi piti Mitchelliä soittajana johon voi luottaa.

Abe Cunningham

Kefiiri: Sharon Lawrencen vakuuttavassa Jimi Hendrix -kirjassa annetaan ymmärtää että Band of Gypsysin basisti Billy Cox oli Jimin vanha kamu mutta Miles vaan puoliväkisin hyypiöityi mukaan ryhmään. Jimi piti Mitchelliä soittajana johon voi luottaa.
 
Hyvinhän tuo Mitch Mitchell soitti Hendrixin bändissä, itsekin pidän miehen tyylistä. Jostain syystä Mitchell ei enää Hendrixin jälkeen paljoa soitellut,en tiedä että eikö sitten saanut tarjouksia soittopesteistä, jotka olisivat kiinnostaneet, vai mikä oli. Arvostettu soittaja joka tapauksessa.

Uniikki soundi ja uniikki groove eli rumpalit, jotka tunnistaa ensi iskusta.
 
Ginger Baker. Tuo pelottava menninkäinen, joka sai tuhdeilla tuplakäsirolleillaan kuriin vaikeimmatkin kukkoilijat kuten vaikka Jack Brucen.
 
Mitch Mitchell. Tuo armoitettu jazz-rumpali (Elvin Jonesin opetuslapsi), nopearaajainen kaiffari, joka pystyi kolisuttamaan kaikkia pyttyjä yhden tahdin aikana, oli kioski sitten miten iso tahansa. Ei saanut Jimin jälkeen ansaitsemaansa arvostusta jazz-piireissä.
 
Lars Ulrich. Tuo läpeensä pilkattu herkkä perkussiotaiteilija, jolla on maaninen tuplabasarointi yhdistetttynä taiteellisesti aksentoituihin filleihin. On onneksi saanut huomattavaa taloudellista korvausta taidoistaan.
 
Stanley Jordan. Tuo rokkareiden rakastama ihmismetronomi. Mies, joka rakastaa virppaansa niin paljon, ettei halua tuhlata virppa-aikaansa turhanpäiseen fillailuun.

Jimmy Chamberlin, Smashing Pumpkins. Tunnistaa helposti, aivan erinomaisen monipuolinen rumpali. Herkästä kamasta todella kovaan tykitykseen.
 
https://www.youtube.com/watch?v=ZC8Ky7Lb2Ko&t=130s

uusikaveri: Uniikki soundi ja uniikki groove eli rumpalit, jotka tunnistaa ensi iskusta.
 
Ginger Baker. Tuo pelottava menninkäinen, joka sai tuhdeilla tuplakäsirolleillaan kuriin vaikeimmatkin kukkoilijat kuten vaikka Jack Brucen.
 
Bakerin soittoa halveksivat toisinaan hyvätkin rumpalit ja sitä en tajua. Tunnistettavuus on ehdotonta ja draivi on aina kohdallaan vaikka mies ei maailman mukavimmalta kaverilta vaikuttanutkaan.

Dave Grohl, Nirvana/Foo Fighters/QOTSA/Them Crooked Vultures - tavallaan aika simppeliä soittoa, mutta vetää juttunsa lähes poikkeuksetta sata lasissa, ja miten kukaan kykeneekään hakkaamaan rumpujaan noin kovaa tuntikausia ilman että pumppu pettää?

Brian May jr.: Dave Grohl, Nirvana/Foo Fighters/QOTSA/Them Crooked Vultures - tavallaan aika simppeliä soittoa, mutta vetää juttunsa lähes poikkeuksetta sata lasissa, ja miten kukaan kykeneekään hakkaamaan rumpujaan noin kovaa tuntikausia ilman että pumppu pettää?
 
Sillä Foo Fightersin edesmenneellä rumpalilla ei ainakaan kestänyt pumppu. Ois pitäny Daven vaa olla rummuissa.

Greg Errico