Rock, pop, alternative ›

Noo, termeistä en tiedä, mutta kyllä mielestäni nyt jopa entisaikoja korostuneemmin on rajattavissa rockissa sellainen juuri täysin ilman minkäänlaista shokkiarvoa, kapinaa taikka myöskään alleviivattua tuotteistusta soitettava musiikki.
 
Ei se varmaan aikuisrokkia sitten ole eli sinänsä voi olla, että tuo termi on mennyttä, mutta kyllä tosiaan rajattavissa on tuollainen musiikki ja sillä voisi hyvin olla joku oma terminsä.
 
Itse ainakin olen aivan totaalisen kyllästynyt kaikkeen väkisinväännettyyn shokeraamiseen ja imagotuotteistukseen musiikin saralla ja arvostan suuresti artisteja, jotka ihan aidosti antavan vain musiikin puhua.

Michi: Eikös se AOR ollut alunperin Album-oriented Rock (tai ihan aluksi kai Album-oriented Radio) kai? Että ikäänkuin tätä taustaa vasten, ei ihan kaikki rock ole AOR. Tai emminä tiedä, tuli vaan Mieleen.
 
Aikuisten outoa renkutusta

Parasta mahdollista rokkimusaa! Aijjai, miten esim. vanhat Totot ja Bostonit soi komeasti! Osasivat oikeasti soittaa instrumenttejaan ja laulaa korviahivelevästi. Ja kyl esim. Ruotsista on tullut viime vuosina muutamia aika hienoja ko. genreä edustavia bändejä. Vielä ei oo peliä menetetty. Mut eihän toki kaikki rock oo aaooärrää, vaikka kuulijakunta pitkälti varmasti enemmän adultia onkin. Nykylapset ei paljoa anna arvoa soittimien taitamiselle tai sille, että osataan laulaa. Juttelu riittää konekompin päälle ja kertsit sen muljautteluefektin läpi. Surullista on se.

jassi: Parasta mahdollista rokkimusaa! Aijjai, miten esim. vanhat Totot ja Bostonit soi komeasti! Osasivat oikeasti soittaa instrumenttejaan ja laulaa korviahivelevästi. Ja kyl esim. Ruotsista on tullut viime vuosina muutamia aika hienoja ko. genreä edustavia bändejä. Vielä ei oo peliä menetetty. Mut eihän toki kaikki rock oo aaooärrää, vaikka kuulijakunta pitkälti varmasti enemmän adultia onkin. Nykylapset ei paljoa anna arvoa soittimien taitamiselle tai sille, että osataan laulaa. Juttelu riittää konekompin päälle ja kertsit sen muljautteluefektin läpi. Surullista on se.
 
Kyllä, tyystin samaa mieltä. Noissa perinteisesti ko. genreen liitetyissä bändeissä on keskimäärin osaaminen ja tyylitaju vähintäänkin erit.kohdillaan.
Onneksi näin ollen ainoastaan genren otsikko on aikansa elänyt ja rockin osalta sukupolvien väliset kuilut on jääny jonnekin kasarille.

jassi: Parasta mahdollista rokkimusaa! Aijjai, miten esim. vanhat Totot ja Bostonit soi komeasti! Osasivat oikeasti soittaa instrumenttejaan ja laulaa korviahivelevästi. Ja kyl esim. Ruotsista on tullut viime vuosina muutamia aika hienoja ko. genreä edustavia bändejä. Vielä ei oo peliä menetetty. Mut eihän toki kaikki rock oo aaooärrää, vaikka kuulijakunta pitkälti varmasti enemmän adultia onkin. Nykylapset ei paljoa anna arvoa soittimien taitamiselle tai sille, että osataan laulaa. Juttelu riittää konekompin päälle ja kertsit sen muljautteluefektin läpi. Surullista on se.
 
kyllä samaa mieltä. survivorin vois myös liittaa tohon listaan. eikö bon jovissakinole ripaus aaorraa.ainakin eka levy. hardrock/aor bändi

jassi: Nykylapset ei paljoa anna arvoa soittimien taitamiselle tai sille, että osataan laulaa. Tämä on toki erittäin surullista, mutta monessako lapsiperheessä on esim. levykokoelma ja niille soittimet, tai olohuoneen sisustus mietitty siten kuin pitääkin, eli stereokuvan mukaan?
 
Kulttuurikotiverohelpotukset ens hallitusohjelmaan, yhteistyössä opetusministeriön kanssa.

Epämuusikko: Kulttuurikotiverohelpotukset ens hallitusohjelmaan, yhteistyössä opetusministeriön kanssa.
 
Kyllä. Tähänastisten näyttöjen perusteella luotto on vahva, mikäli edes osa samoista puolueista jatkaa.

Mielestäni yleinen nuorison laulutaito on erittäin korkealla tasolla vaikkapa menneisiin Nylon Beat -aikoihin verrattuna. Soittajinakin vaikuttaisi olevan entistä enemmän makuuhuonevirtuooseja (tai siis ennen ei nähnyt niitä videoita niin paljon) mutta bändit ovat vähentyneet, koska individualismin nousu. En syyttäisi mitään genreä tästä vaan koko yhteiskuntaa.

Joo, itsekin kyllä väitän, että koskaan ei ole ollut niin paljon taitavia nuoria soittajia & laulajia kuin nykyään. YouTuben kautta tuleva mahdollinen julkisuus myös huipputaitaville makuuhuonesoittajille motivoi ja samaa kanavaa pitkin kuka tahansa jolla on nettiyhteys pääsee välittömästi loputtoman maailmanluokan oppimateriaalin äärelle. Koskaan ei ole ollut ns. kenen tahansa niin helppoa opetella vaikka kitaransoittoa kuin nykyään, ei lähimainkaan.
 
Arvostiko nuoriso joskus 80-luvulla teknistä soittotaitoa sitten jotenkin enemmän kuin nykyään? Enpä usko. Kyllä silloinkin levylistojen kärjessä erityisesti rock-hevi -puolella oltiin pääasiallisesti ihan muilla avuilla. Tarttuvat biisit, oikea imago ja vahva markkinointi. Ihan sama osattiinko soittaa vai ei.

Gritsen: Mielestäni yleinen nuorison laulutaito on erittäin korkealla tasolla vaikkapa menneisiin Nylon Beat -aikoihin verrattuna. Soittajinakin vaikuttaisi olevan entistä enemmän makuuhuonevirtuooseja (tai siis ennen ei nähnyt niitä videoita niin paljon) mutta bändit ovat vähentyneet, koska individualismin nousu. En syyttäisi mitään genreä tästä vaan koko yhteiskuntaa.
 
Toisaalta se voi olla sitäkin, että nykyään voi himassa melko pienelläkin budjetilla tehdä kaiken itse, ettei biisejään varten tarvitse perustaa bändiä. Jos ennen piti skulata reenisdemoon kaikki kerralla, oli pieni pakko olla kaikille soittajille soittaja. Nykyään karvalakki-äänikortilla ja plugareilla voi vetää vaikka ja mitä keskenään makuuhuoneessa ja vaikka ohjelmoida midinä tarvittavat soittimet mukaan sävel kerrallaan.
 
Etunsa ja haittansa siinäkin. Helposti esmes kitaristi ohjelmoi eri kuvioita vaikka kiippareille kuin mitä kosketinsoittaja soittaisi, joten keskenään karttaan iskuja painellessa lopputulos voi olla melko erikoista hyvässä ja pahassa. Tietty yksin tehdessä soittajien välinen vuorovaikutus jää helposti puuttumaan, sekä ideat alkavat pian toistamaan itseään kun ei ole muita maustamassa soppaa ja ehdottelemassa osia biiseihin jne
 
Olisiko ennen(kään) ollut bändejä niin paljoa, jos makuuhuonesoittajien laitteet olisivat olleet yhtä hyviä kuin nykyään? Etten ihan suorilta syyttäisi pelkästään yhteiskuntaa siitä ilmiöstä, vaikka yksittäisten syntipukkien syyttely helppoa sekä kivaa onkin.

Funkånaut: Toisaalta se voi olla sitäkin, että nykyään voi himassa melko pienelläkin budjetilla tehdä kaiken itse, ettei biisejään varten tarvitse perustaa bändiä. Jos ennen piti skulata reenisdemoon kaikki kerralla, oli pieni pakko olla kaikille soittajille soittaja. Nykyään karvalakki-äänikortilla ja plugareilla voi vetää vaikka ja mitä keskenään makuuhuoneessa ja vaikka ohjelmoida midinä tarvittavat soittimet mukaan sävel kerrallaan.
 
Etunsa ja haittansa siinäkin. Helposti esmes kitaristi ohjelmoi eri kuvioita vaikka kiippareille kuin mitä kosketinsoittaja soittaisi, joten keskenään karttaan iskuja painellessa lopputulos voi olla melko erikoista hyvässä ja pahassa. Tietty yksin tehdessä soittajien välinen vuorovaikutus jää helposti puuttumaan, sekä ideat alkavat pian toistamaan itseään kun ei ole muita maustamassa soppaa ja ehdottelemassa osia biiseihin jne
 
Olisiko ennen(kään) ollut bändejä niin paljoa, jos makuuhuonesoittajien laitteet olisivat olleet yhtä hyviä kuin nykyään? Etten ihan suorilta syyttäisi pelkästään yhteiskuntaa siitä ilmiöstä, vaikka yksittäisten syntipukkien syyttely helppoa sekä kivaa onkin.
 
No on kai se yhteiskunnan vika tavallaan siinäkin, kun kaikki menee siitä missä sosiaalisen kanssakäymisen aita on matalin. Tekniikka on vain laskenut rimaa alemmas.

Bänditouhussa oli aikanaan paljon muitakin funktiota, kuin se biisien soittaminen läpi. Se oli osittain hengailua yhdessä, soittajien kotona ja treenikämpillä, tehtiin biisejäkin joskus kimpassa jne. Se oli elämäntapa ysärilamassa, identiteetti. Valuttiin puolen päivän aikoihin treenikämpille ja siinä se päivä sitten menikin, välillä soitettiin ja välillä pelattiin korttia ja jauhettiin paskaa sohvilla.
 
Nysväämällä kotona tietsikalla kamaa kasaan menettää koko tuon sosiaalisen kuvion, ei heittäydy touhuun muniaan myöten, ei muuta identiteettiään muusikoksi sosiaalisessa merkityksessä. Halutaan pysyä keskiluokkaisena taviksena, ja sit väsätään kunnianhimoisesti musaa pimeässä kotikomerossa klikkailemalla. Ennen bänditouhu oli silleen paljon kokonaisvaltaisempi trippi, ei edes haluttu olla taviksia enää, pyrittiin yhteiskunnan ulkopuolelle että saatiin luovuus kukkaan. Elettiin 24/7 sitä musaa kaveripiiriä ja pukeutumista myöten.

Kyllähän tuollaista kokonaisvaltaisen muusikkouden elämäntyyliä ja yhdessä tekemistä harrastetaan edelleen mm. räppipiireissä. Muuallakin, kuin vain huippuammattilaisten parissa. Paitsi että on erilaisia useamman räppärin kokoonpanoja, jotka toki tekevät biisejään yhdessä, ei käsittääkseni ole mitenkään tavatonta sekään, että tuottajat (se tyyppi, joka tekee ne taustat) ja räppärit kokoontuvat keskenään vääntämään valmiita biisejä.

shuffle: Bänditouhussa oli aikanaan paljon muitakin funktiota, kuin se biisien soittaminen läpi. Se oli osittain hengailua yhdessä, soittajien kotona ja treenikämpillä, tehtiin biisejäkin joskus kimpassa jne. Se oli elämäntapa ysärilamassa, identiteetti. Valuttiin puolen päivän aikoihin treenikämpille ja siinä se päivä sitten menikin, välillä soitettiin ja välillä pelattiin korttia ja jauhettiin paskaa sohvilla.
 
Nysväämällä kotona tietsikalla kamaa kasaan menettää koko tuon sosiaalisen kuvion, ei heittäydy touhuun muniaan myöten, ei muuta identiteettiään muusikoksi sosiaalisessa merkityksessä. Halutaan pysyä keskiluokkaisena taviksena, ja sit väsätään kunnianhimoisesti musaa pimeässä kotikomerossa klikkailemalla. Ennen bänditouhu oli silleen paljon kokonaisvaltaisempi trippi, ei edes haluttu olla taviksia enää, pyrittiin yhteiskunnan ulkopuolelle että saatiin luovuus kukkaan. Elettiin 24/7 sitä musaa kaveripiiriä ja pukeutumista myöten.
 
Ja tanssimusa-puolella näkee tuon elämäntapa-taiteilijaleikin lopputuloksia. Viimeisen päälle varoittava esimerkki nuorille musaharrastajille.

Bullitt: Kyllähän tuollaista kokonaisvaltaisen muusikkouden elämäntyyliä ja yhdessä tekemistä harrastetaan edelleen mm. räppipiireissä. Muuallakin, kuin vain huippuammattilaisten parissa. Paitsi että on erilaisia useamman räppärin kokoonpanoja, jotka toki tekevät biisejään yhdessä, ei käsittääkseni ole mitenkään tavatonta sekään, että tuottajat (se tyyppi, joka tekee ne taustat) ja räppärit kokoontuvat keskenään vääntämään valmiita biisejä.
 
Varmaan noissa räppi-kuvioissa on yhdessä tekemisen meininkiäkin, mutta ei ne kokoonpanot vissiin mitenkään paljolti muusikoita kasvata. Konetaustojen tekeminen ei hirveesti soitto-osaamista vaadi. Sykleissähän noi musahommat on jokseenkin menny ja ehkä taas tulee vaihe kun perinteisempi bändisoitto kiinnostaa laajemmin nuortakin väkeä. Nähtäväks jää...

shuffle: Bänditouhussa oli aikanaan paljon muitakin funktiota, kuin se biisien soittaminen läpi. Se oli osittain hengailua yhdessä, soittajien kotona ja treenikämpillä, tehtiin biisejäkin joskus kimpassa jne. Se oli elämäntapa ysärilamassa, identiteetti. Valuttiin puolen päivän aikoihin treenikämpille ja siinä se päivä sitten menikin, välillä soitettiin ja välillä pelattiin korttia ja jauhettiin paskaa sohvilla.
 
Nysväämällä kotona tietsikalla kamaa kasaan menettää koko tuon sosiaalisen kuvion, ei heittäydy touhuun muniaan myöten, ei muuta identiteettiään muusikoksi sosiaalisessa merkityksessä. Halutaan pysyä keskiluokkaisena taviksena, ja sit väsätään kunnianhimoisesti musaa pimeässä kotikomerossa klikkailemalla. Ennen bänditouhu oli silleen paljon kokonaisvaltaisempi trippi, ei edes haluttu olla taviksia enää, pyrittiin yhteiskunnan ulkopuolelle että saatiin luovuus kukkaan. Elettiin 24/7 sitä musaa kaveripiiriä ja pukeutumista myöten.
 
Vaikuttiko tämä sitten musiikin laatuun jotenkin? Enpä jaksa uskoa. Aikamoista romantisointia lähinnä tuo jos siis katsotaan nimenomaan sen lopputuloksen kannalta. Ilmiönä varmasti ihan totta.

ttpp44: Vaikuttiko tämä sitten musiikin laatuun jotenkin? Enpä jaksa uskoa. Aikamoista romantisointia lähinnä tuo jos siis katsotaan nimenomaan sen lopputuloksen kannalta. Ilmiönä varmasti ihan totta.
 
Tuo oheistoimita on toki asia erikseen -tärkeä toki tavallaan mutta oman kokemuksen mukaan biisinteossa on tuo ryhmässä touhuaminen ollut kyllä tosi merkityksellistä.
Kun biisiraakile tulee treenikämpälle ja sitä ryhdytään porukalla kasaamaan, niin hyvin usein alkuperäisidea muuttuu monelta osin paljonkin. Yleensähän tekijäkrediitit menee about: säv: x san: y sov: bändi ja tuo koko bändin sovitustyö saattaa olla ratkaisevan tärkeä biisin toimivuuden kannalta. Kun yksin tekee, niin siitä puuttuu bändi/luottokavereiden sparraus ja kritiikki josta jokaiselle biisintekijälle on varmasti vain hyötyä.

volvo240: Tuo oheistoimita on toki asia erikseen -tärkeä toki tavallaan mutta oman kokemuksen mukaan biisinteossa on tuo ryhmässä touhuaminen ollut kyllä tosi merkityksellistä.
Kun biisiraakile tulee treenikämpälle ja sitä ryhdytään porukalla kasaamaan, niin hyvin usein alkuperäisidea muuttuu monelta osin paljonkin. Yleensähän tekijäkrediitit menee about: säv: x san: y sov: bändi ja tuo koko bändin sovitustyö saattaa olla ratkaisevan tärkeä biisin toimivuuden kannalta. Kun yksin tekee, niin siitä puuttuu bändi/luottokavereiden sparraus ja kritiikki josta jokaiselle biisintekijälle on varmasti vain hyötyä.
 
Parhaimmillaan bändi on aivan mahtava työkalu. Moni biisi on lähtenyt jostain toisen kitaristin riffistä tai rumpukompista yhtäkkiä. Joku on vain jammaillut jotain, ja yhtäkkiä - hei mulla on hyvä juttu tohon! Tietysti myös sekin, että vaikka olisit yksin himassa väsännyt koko biisin ja sulla olisi tarkka kuva miten sen pitäisi mennä, niin bändin käsittelyn jälkeen se voi olla jotain ihan muuta. Hyvässä tai huonossa. Täytyy antaa jätkien sovittaa, jos toimii.
 
Biisintekijä ei saa olla diktaattori, että nyt vedätte just niinko mä sanon. Täytyy antaa bändin tulkita. Musan laatu? Idea on elää, olla muusikko. Ei mikään vitun laadun tuottaja. Laatu vittuun ja meininki kattoon. LAATU. Kauhee sana. Tulee heti sellainen suorittamisviba tollasesta. Eijeiei. Bänditouhussa on kyse ihan muusta. Prosessi on tärkeämpi kuin lopputuote. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Kuolleita arvoja. Nykyään ollaan aivan liian suorituskeskeisiä ja kunnianhimoisia.

Tietysti myös sekin, että vaikka olisit yksin himassa väsännyt koko biisin ja sulla olisi tarkka kuva miten sen pitäisi mennä, niin bändin käsittelyn jälkeen se voi olla jotain ihan muuta. Hyvässä tai huonossa. Täytyy antaa jätkien sovittaa, jos toimii.
 
Biisintekijä ei saa olla diktaattori, että nyt vedätte just niinko mä sanon. Täytyy antaa bändin tulkita
 
Oma kokemus eri biisintekosessioista on että jos biisinkirjoittaja on vääntänyt täyden sovituksen instrumentaatioineen aikaa ja vaivaa nähden, on huomattavasti vaikeampi luopua niistä idiksistä kuin siten, että lähdetään yhdessä työstämään mahd.vähistä aineksista, eli melodia, perussoinnut ja teksti tai demo-sellainen.

Kyllä just se bändisoittamisen taito tuli hankittua niinä pitkinä päivinä, usein aamusta iltaan, treeniksillä. Oon tässä vuosikymmenien aikana käynyt useammankin kotivirtuoosin kanssa kokeilemassa yhteissoittoa ja ei niillä vaan lähde samalla tavalla kuin porukalla kellarissa marinoituneilla. Ja ihan helvetin tärkeä osa musiikinteon riemukkuudesta jää kyllä nykyvälineiden tarjoamilla ohituskaistoilla kokematta. Ja tuo tulos ajattelu kyllä kuulostaa jo niin nelosmedian meiningiltä, että oksennusta puskee.