Rock, pop, alternative ›

The Jack: Soundi-lehti oli aikanaan hyvin merkittävä suomalaiselle rock-kulttuurille, ja sen nykytila kuvaa myös hyvin rockinkin tilaa. Eipä ole ainakaan vuosikymmeneen ollut enää muuta kerrottavaa kuin "no niin mussukat, tiesittekö että tällä päivämäärällä 28 vuotta sitten Nirvana soitti legendaarisen keikan...
 
Soundin puolustukseksi on sanottava että uudemmasta suomalaisesta underground-osastosta, kuten Jukka Nousiaisesta, on ollut ihan kohtalaisesti juttua. Stadionluokan rokkimessiaita ilmaantuu nykyään ehkä harvakseltaan, mutta mainiota rockmusaa tehdään kyllä edelleen. Marginaalissahan se alkaa olla, mutta ei marginaalissa oleminen kuolemista tarkoita, siellä ehkä paremminkin on tilaa hengittää.

Ei se mihinkään kuole. Eikä sitä voi tappaa. Jos nuoremmat ikäpolvet eivät sitä massoina omakseen huolisikaan, aina löytyy kuitenkin asian harrastajia.

^ Mikäli harrastajat alkavat olemaan meikäläisen tapaisia keski-ikäisiä ketkä viihtyvät kotonaan levykokoelmansa kanssa ostamatta uusia levyjä eivätkä uskaltaudu enää keikoille tautien takia, niin näkisin rockin tulevaisuuden huonona.
 
Tuleva kesäkin on jo menetetty keikkojen osalta aika pitkälti. Kuinka monta elävän musiikin ravintolaa ja keikkajärjestäjää menee nurin ennen kuin korona on ohi. Palautuvatko ihmisten halu mennä suuriin yleisötilauksiin jatkossakaan vai ovatko vapaa-ajanviettotavat muuttuneet pysyvästi? Levymyynnin romahtaessa keikat pitivät rock-musiikkia hengissä ja festivaalit takoivat ennätystuloksia, mutta palaako se aika takaisin jää nähtäväksi.

En usko yhtään sellaiseen, että ihmisten vapaa-ajan viettotavat olisivat mitenkään muuttuneet pysyvästi. Päinvastoin luulen, että on erittäin paljon patoutunutta intoa lähteä ihmisten ilmoille ja kulttuuritapahtumiin kun tilanne helpottaa. Varmasti sen lisäksi halua tukea artisteja ja järjestäjiä.
 
Ja vaikka paikkoja menisi nyt nurin, niin kyllä sieltä moni palaakin sitten taas. Mikä on vaihtoehto? Eivät kaikki ravintolayrittäjät voi siirtyä muihin töihin noin vain. Kun huomaavat, että kysyntä palaa, kyllä sieltä riittävän moni palaakin taas alalle vaikka nyt joutuisivat hetkeksi laittamaan lappua luukulle.

The Jack: ^ Mikäli harrastajat alkavat olemaan meikäläisen tapaisia keski-ikäisiä ketkä viihtyvät kotonaan levykokoelmansa kanssa ostamatta uusia levyjä eivätkä uskaltaudu enää keikoille tautien takia, niin näkisin rockin tulevaisuuden huonona.
 
Itsekin ole keski-ikäinen jonkun mittarin mukaan. Ostan uusia levyjä ja käyn keikoilla heti kun siihen on mahdollisuus. Mulle rockin, tai minkä tahansa musan, tulevaisuus näyttää oikeinkin hyvältä.

ttpp44: En usko yhtään sellaiseen, että ihmisten vapaa-ajan viettotavat olisivat mitenkään muuttuneet pysyvästi. Päinvastoin luulen, että on erittäin paljon patoutunutta intoa lähteä ihmisten ilmoille ja kulttuuritapahtumiin kun tilanne helpottaa. Varmasti sen lisäksi halua tukea artisteja ja järjestäjiä.
 
Ja vaikka paikkoja menisi nyt nurin, niin kyllä sieltä moni palaakin sitten taas. Mikä on vaihtoehto? Eivät kaikki ravintolayrittäjät voi siirtyä muihin töihin noin vain. Kun huomaavat, että kysyntä palaa, kyllä sieltä riittävän moni palaakin taas alalle vaikka nyt joutuisivat hetkeksi laittamaan lappua luukulle.
 
Tuskin korona on paljoa muuttanut sitä miten paljon musaa tehdään. Sitä kylläkin, miten ja missä sitä esitetään tai ei esitetä.

Vapaa-aika on kyllä muuttunut jos vertaa aikakausia hieman kauemmaksi kuin vuoden kahden päähän. 70 ja 80-luvuilla ei nuorilla ollut paljoa mahdollisuuksia harrastaa, jos vertaa tähän päivään. Kyllä silloin musan soittaminen oli ihan selkeästi suuremmassa roolissa kuin nyt.

Eniten harmittaa kitaroiden valmistajien kohtalo. Ennen oli siisteintä ikinä saada käteensä viimeisen päälle stailattu sähkökitara, ja opetella sillä skulaamaan biisei. Nykyään nuoret on vain että "äh, kitara? oisit nyt vaan ostanu mulle sen midi-kiipparin jossa on valmiina 5000 rumpukomppia ja luuppia, niin voin väsätä samaa staffia kuin JVG".

Hannubal: Eniten harmittaa kitaroiden valmistajien kohtalo. Ennen oli siisteintä ikinä saada käteensä viimeisen päälle stailattu sähkökitara, ja opetella sillä skulaamaan biisei. Nykyään nuoret on vain että "äh, kitara? oisit nyt vaan ostanu mulle sen midi-kiipparin jossa on valmiina 5000 rumpukomppia ja luuppia, niin voin väsätä samaa staffia kuin JVG".
 
Eiks viime vuonna Fender tehnyt poikkeuksellisen hyvän vuoden nimenomaan kitaroiden myynnissä, joten kyllä jotkut niitä vielä ostelevat.

Rock perustuu pitkälti työväenluokkaiseen asenteeseen, ja se ei ole muodissa nykyään. Sellainen rouhea harkitsematon roiskiminen. Kaikki on nykyään niin helvetin porvarillisen hillittyä ja hallittua. Akateeminen keskiluokka on nykyään se ihanne, jollainen jokainen haluaa olla.
 
Jossain määrin yhteiskunnalliset lyriikat ovat aina kuuluneet rokkiin, mutta ei sellaisia kukaan halua enää tehdä. Jos uusi Pelle huutaisi biisissä että mä olen työtön!, niin sitä pidettäisiin vain säälittävänä, ihmeteltäisiin että mikä ihmeen pointti sulla on oikein tossa. Olet työtön, okei, että tartteeko sitä nyt mainostaa. Sjungaa niinko Cheek, niin saat likejä. Ei toi hei näytä hyvältä sun ceeveessä.
 
Jengillä on nykyään niin paljon muitakin huveja. Joskus kasarilla moni alkoi soittaa kun ei oikein ollut mitään muuta tekemistä, ja rocktähteys näytti vielä siltä että sillä tekisi rahaakin. Kasarilla rock oli nuorten kulttuurin keskiössä, voi melkein sanoa.

Mitä Shuffle sanoo rokin työväenluokkaisuudesta yms. on aivan totta. Mutta kannattaa myös muistaa, että aika moni on jo lopen kyrsiintynyt tähän vallitsevaan viherkermaperse-pikkuporvarillisuuteen, eli vastareaktion siemen on jo kylvänyt itse itsensä. Ja kunhan taimi alkaa kasvaa, rogänsrol is päk :D

shuffle: Rock perustuu pitkälti työväenluokkaiseen asenteeseen, ja se ei ole muodissa nykyään. Sellainen rouhea harkitsematon roiskiminen. Kaikki on nykyään niin helvetin porvarillisen hillittyä ja hallittua. Akateeminen keskiluokka on nykyään se ihanne, jollainen jokainen haluaa olla.
 
Jossain määrin yhteiskunnalliset lyriikat ovat aina kuuluneet rokkiin, mutta ei sellaisia kukaan halua enää tehdä. Jos uusi Pelle huutaisi biisissä että mä olen työtön!, niin sitä pidettäisiin vain säälittävänä, ihmeteltäisiin että mikä ihmeen pointti sulla on oikein tossa. Olet työtön, okei, että tartteeko sitä nyt mainostaa. Sjungaa niinko Cheek, niin saat likejä. Ei toi hei näytä hyvältä sun ceeveessä.
 
Jengillä on nykyään niin paljon muitakin huveja. Joskus kasarilla moni alkoi soittaa kun ei oikein ollut mitään muuta tekemistä, ja rocktähteys näytti vielä siltä että sillä tekisi rahaakin. Kasarilla rock oli nuorten kulttuurin keskiössä, voi melkein sanoa.
 
Työ ja työttömyys sopii nykyään huonosti taiteen tai rockin teemoihin, kun vain noin 40% suomalaisista elää oman palkkatyön varassa. Toisaalta osin varmaan tästäkin johtuu, että moni haluaa olla taiteilija, muusikko tai kirjailija mieluummin kuin vain työtön.
 
Työväenluokkainen asenne on rockin historiassa usein aika feikkiä ja päälleliimattua samalla kun rock itsessään on puhtaasti kapitalismin tuote. Eikä tuo erottelu välttämättä muutenkaan ole niin selkeä ollut. Esim. Juice piti itseään aristokraattina ja esiintyi kaikkea muuta kuin työväenluokan edustajana. Oli silti sosioekonomiselta taustaltaan lähempänä duunaria kuin eliittiä.

Elämämme taas uudestaan vähän kuin 90-lukua jolloin grunge "tuhosi" perinteisen rockin. Nyt tosin ei ole grungeakaan.
 
Muistatteko vielä 90-luvun alun hassut hatut etenkin basisteilla? Kufi vai mikä niiden nimi oli, eipä ole tullut kadulla aikoihin vastaan.
 
KUFI
 
https://fi.pinterest.com/pin/450641 … =t&mt=signupOrPersonalizedLogin

2randpo: Työväenluokkainen asenne on rockin historiassa usein aika feikkiä ja päälleliimattua samalla kun rock itsessään on puhtaasti kapitalismin tuote. Eikä tuo erottelu välttämättä muutenkaan ole niin selkeä ollut. Esim. Juice piti itseään aristokraattina ja esiintyi kaikkea muuta kuin työväenluokan edustajana. Oli silti sosioekonomiselta taustaltaan lähempänä duunaria kuin eliittiä.
 
No juu, en tarkoittanut työväenluokkaisuutta poliittisessa merkityksessä, vaan kulttuurisessa lähinnä. Asenteena ja tyylinä. Ovathan Juicen tekstit hyvinkin työväenluokkaisia parhaimmillaan tai pahimmillaan kuulijasta riippuen. Laulaminen ryyppäämisestä ja pilvestä on hyvin työväenluokkaista, ja noin muutenkin aika kansanomaista lyriikkaa paikoin.
 
Henkilönä Juice tuskin mielestään edusti vasemmistoa, mutta se on toinen asia. Työväenluokkaista tyyliä taiteessaan harrastavan ei tarvitse pitää itseään vasemmistolaisena. Voi laulaa ryyppäämisestä, huumeista, naimisesta, jne, pitämättä itseään korostetun vasemmistolaisena.
 
Keskiluokan ja porvariston mielestä tuollainen tyyli on karkeaa ja vastenmielistä. Keskiluokka inhosi Juicea palavasti Kekkosen aikaan. Mm. isäni uhkasi vetää pappia pataan, kun sai kuulla että riparillamme oli laulettu Viidestoista yö. Se edusti hänelle äärimmäistä rappiota, mutta siitä Koiviston alkuajasta on jo kauan.
 
Mutta ehkä tämä riittää tästä, niin ei ihan lipsuta topikista. Saa nähdä miten rockille käy. Kitararockin paluuseen on vaikea kyllä uskoa, digimaailma etenee ja kaikki muuttuu tietokonekilkutukseksi ja sitä taidetaan pitää jo normaalina.

Kitararockin paluuseen on vaikea kyllä uskoa
 
Synteesi uudesta ja vanhasta. Räimekitaroita, softaplugareita ja DAW-ohjelmistoja.

msalama: Synteesi uudesta ja vanhasta. Räimekitaroita, softaplugareita ja DAW-ohjelmistoja.
 
Tätäkin on tehty jo yli 10 vuotta.

shuffle: No juu, en tarkoittanut työväenluokkaisuutta poliittisessa merkityksessä, vaan kulttuurisessa lähinnä. Asenteena ja tyylinä. Ovathan Juicen tekstit hyvinkin työväenluokkaisia parhaimmillaan tai pahimmillaan kuulijasta riippuen. Laulaminen ryyppäämisestä ja pilvestä on hyvin työväenluokkaista, ja noin muutenkin aika kansanomaista lyriikkaa paikoin.
 
Henkilönä Juice tuskin mielestään edusti vasemmistoa, mutta se on toinen asia. Työväenluokkaista tyyliä taiteessaan harrastavan ei tarvitse pitää itseään vasemmistolaisena. Voi laulaa ryyppäämisestä, huumeista, naimisesta, jne, pitämättä itseään korostetun vasemmistolaisena.
 
Keskiluokan ja porvariston mielestä tuollainen tyyli on karkeaa ja vastenmielistä. Keskiluokka inhosi Juicea palavasti Kekkosen aikaan. Mm. isäni uhkasi vetää pappia pataan, kun sai kuulla että riparillamme oli laulettu Viidestoista yö. Se edusti hänelle äärimmäistä rappiota, mutta siitä Koiviston alkuajasta on jo kauan.
 
Mutta ehkä tämä riittää tästä, niin ei ihan lipsuta topikista. Saa nähdä miten rockille käy. Kitararockin paluuseen on vaikea kyllä uskoa, digimaailma etenee ja kaikki muuttaa tietokonekilkutukseksi ja sitä taidetaan pitää jo normaalina.
 
Ei keskiluokka inhonnut Juicea. mitä vittua selität? Olitko itse edes elossa silloin?

Teistä muista en tiedä mutta itse olen aika väsynyt/kyllästynyt tuohon vähän väkinäiseen vastakkainasetteluun "yksi sanoo rock=kapinallista, vasemmistolaista ymv., toinen sanoo rock=eipäs ole vaan keskiluokkaista"... Miksi tehdä yhdestä musiikinlajista väen vängällä jotain sosiopoliittista kiistakapulaa? Siksi että on vaan niiin kivaa väitellä jollain musafoorumilla (kuten m.net)? Eiköhän se rockin "kuoleminen" johdu ihan muista asioista kuin ideologisista lähtökohdista noin loppupelissä?

Ja mitä rokin mahdolliseen kuolemaan globaalisti tarkasteltuna tulee, niin on se jo nyt ollut harvinaisen pitkään populaarimusiikin genrenä "elossa" jonkin asteen valtavirrassa.
 
Jos verrataan esmes vaikkapa Tin Pan Alleyn, be-bopin, doo-wopin tai muiden vastaavien populaarimusiikin genrejen suosioiden kausiin. Suunilleen jo 60 vuotta anglo-amerikkalaisissa populaarikulttuureissa on ollut rokki jossakin muodossa mukana; se on nuorisomusiikille todella pitkä aika, tarkisteli sitä asiaa miten päin tahansa. Jazzinkaan "valtakausi" ei kestänyt likimainkaan niin kauaa, ja se genre sentään uudistui jatkuvasti eikä siinä soundi-ihanne ollut jotakin 40v vanhaa kamaa.

Ei ole rock kuolemassa. Maailmassa on aivan älyttömästi soittimia ja silti esim. kitaratehtaat myyvät valtavia määriä uusia instrumentteja.
 
https://www.soundi.fi/uutiset/koron … -paukkuneet-kevaan-ja-kesan-aikana/
 
Tuskinpa noilla kaikilla jotain muuta kuin rockia soitetaan.
 
Lisäksi musiikkia julkaistaan nykyään enemmän ja monipuolisemmin kuin koskaan ennen. Marginaalista löytyy vaikka mitä kunhan vain viitsii ja osaa etsiä.
 
Ja vaikka koko rock-skene siirtyisikin marginaaliin - minkä en todellakaan usko tapahtuvan - ei se merkitsisi rockin kuolemaa. Kokonaan marginaalissa ollessaan rock voisi olla, ja todennäköisesti olisikin, kokonaisuutena luovempaa, intohimoisempaa ja elinvoimaisempaa kuin nykytilanteen tavoin pääosin palasena hyväksyttyä valtakulttuuria.

Tätäkin on tehty jo yli 10 vuotta.
 
Joo, on kyllä, mutta on sekin yksi merkki siitä, ettei rock ole genrenä kuolemassa pois.